Heipä hei! Tässä on Azure Redi-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Shizuka istui uusien ystäviensä kanssa Teitanin Kokossa olevassa kerhohuoneessa, jonka he olivat saaneet käyttöönsä.
"Irene-chan, aiotko sinä tehdä tänään suklaata, jonka annat huomenna jollekin pojalle?" Ayumi kysyi.
"Miten niin huomenna?" Genta kysyi.
"Etkö muista, Genta-kun? Huomenna on 14 helmikuuta, ja ystävänpäivä. Ystävänpäivä on useissa maissa 14. helmikuuta vietettävä juhla", Mitsuhiko sanoi. "Ystävänpäivänä tytöt voivat antaa suklaata sille pojalle, josta he pitävät osoitukseksi tunteistaan. Vastineeksi pojat antavat kyseisille tytöille White Dayna eli 14 maaliskuuta, kuukausi ystävänpäivän jälkeen jonkin vastalahjan osoitukseksi omista tunteistaan".
"Ai niin. Niinhän se oli", Genta sanoi.
"Ystävänpäivänä voi myös antaa suklaata ystävilleen. Silloin kyseessä on Tomo-choco-niminen suklaa", Shizuka sanoi. "Ystävänpäivä, ja romanssi eivät oikein ole minun juttuni".
"Miksei?" Ayumi kysyi.
"En vain ole vielä löytänyt sellaista poikaa, josta kiinnostuisin tosissani", Shizuka sanoi.
"Todellako?!" Joku huusi huoneen ulkopuolelta. Bam! Huoneen ovi vedettiin auki, ja Ran tuli huoneeseen.
Huoneeseen tuli Ranin seurassa tyttö, jolla oli lyhyet, ruskeat hiukset. Juuri hän oli avannut huoneen oven. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hänen silmänsä olivat siniset. Hän oli laiha, ja hänellä oli yllään samanlainen koulupuku, kuin Ranillakin. Hänellä oli päässään sininen hiuspanta. Hän oli 16-vuotias. Kyseinen tyttö katsoi Shizukaa uteliaana, ja käveli Shizukan eteen:
"En siis olekaan ainoa, joka ei ole vielä löytänyt itselleen poikaystävää".
"Su-Suzuki-san, olet oikeassa, mutta kuulitko tuon äskeisen ilmaisuni?" Shizuka kysyi.
"Kyllä. On kiva muistaa ystävääkin ystävänpäivänä, mutta jos haluat poikaystävän, niin anna minun hoitaa se asia, ja esitellä sinut eräille pojille huomenna. Suzuki Sonoko on valmis auttamaan niitä, joilla on rakkaushuolia!" Sonoko sanoi.
"Miten voisin olla huomaamatta tuota käytöstä?" Shizuka mietti. Hän, ja Ran olivat tunteneet Sonokon lastentarhasta asti, joten he tiesivät Sonokon luonteen varsin hyvin.
"Hei, miten se edistyy Ran?" Sonoko kysyi.
"Kuinka mitä tulee?" Ran kysyi.
"Suklaa tietysti! Ystävänpäivä on iso tapahtuma, joka tapahtuu vain kerran vuodessa. Tartu kaverin sydämeen suklaalla, joka sulattaa hänet sisältäpäin", Sonoko sanoi.
"Uh ... joo .. oikein", Ran sanoi.
"Näytät jotenkin poissaolevalta", Sonoko sanoi Ranille.
"Eh? Oikeasti?" Ran kysyi.
"Tiedän! Hän on täydellinen sinulle", Sonoko sanoi.
"Kuka hän on?" Ran kysyi.
"Muistatko ne kaksi poikaa, jotka tapasivat meidät kahvilassa vähän aikaa sitten?" Sonoko kysyi. "He sanoivat olevansa Beikan yliopiston lääketieteen opiskelijoita. Erityisesti Minakawa-san. Hän on kuuma. Ja joo, toinen oli Wakamatsu-san. Hän on täydellinen sinulle".
"Mitä?" Ran kysyi näyttäen hieman epäröivältä.
"Hän näytti pitävän sinusta paljon", Sonoko sanoi.
"Katselisikohan Sonoko muitakin poikia sillä silmällä, vaikka hän löytäisikin itselleen vakituisen poikaystävän?" Shizuka mietti.
(Möyhemmin)
Shizuka käveli ystäviensä kanssa jalkakäytävällä kohti kotia. He olivat äsken lähteneet koulusta.
Sitten heidän eteensä pysähtyi ruskea henkilöauto. Kuljettajan paikalta nousi esiin pitkä, ja lihaksikas poika. Hänellä oli mustat hiukset, siniset silmät, ja vaalea iho. Hänellä oli yllään punainen toppi. Hänellä oli lantiollaan ruskea vyö. Hänellä oli jaloissaan valkoiset housut, ja ruskeat kengät. Hän näytti 17-vuotiaalta:
"Hei, Ran-san. Olen etsinyt sinua".
"Onkohan tuo se Wakamatsu, jonka Sonoko mainitsi aiemmin?" Shizuka mietti. "Onko hän kenties joku stalkkeri?"
"EH?!" Ran huusi hieman hermostuneena.
"HYVÄ AJOITUS", Sonoko sanoi. "Eikö?"
"Ran-san, tulen tänne tänään, koska minulla on jotain mitä minun on kerrottava sinulle", Wakamatsu sanoi kumarrettuaan ensin pienesti Ranille.
"Mitä?" Ran kysyi.
"Ran-san, tulen tänne tänään, koska minulla on jotain, mitä minun on kerrottava sinulle. Ran-san! Tänään tulen tänne pyytämään sinua treffeille. Ystävänpäiväjuhlat ovat huomenna, voitko mennä niihin huomenna kanssani kiitos?" Wakamatsu kysyi.
"Taidat olla aika suorapuheinen, vai?" Shizuka kysyi Wakamatsulta.
"Aika usein", Wakamatsu sanoi katsoen hetken ajan Shizukaa, ja sitten taas Rania.
"Tajusin jo kauan sitten, etteivät jotkut pojat huomaa minua silloin, kun olen Ranin seurassa. Olen totta puhuen kyllästynyt siihen", Shizuka ajatteli. "En saa ajatella näin, sillä Ran on ystäväni!"
"Ystävänpäiväjuhlat?" Sonoko kysyi.
"Kyllä. Siellä tyttö yleensä antaa suklaan tykkäämälleen pojalle, ja jos poika hyväksyy kyseisen tytön rakkauden, niin hän syö kyseiseltä tytöltä saamansa suklaan heti", Wakamatsu sanoi.
"Onko Minagawa-sankin menossa niihin juhliin?" Sonoko kysyi.
"Tietysti hän tulee niihin juhliin. Se juhla järjestetään hänen talossaan", Wakamatsu sanoi.
"Todella! Sitten menemme niihin juhliin, ja uudet ystävämmekin tulevat niihin juhliin!" Sonoko sanoi. "Me kuusi tulemme varmasti!"
"Hei Sonoko!" Ran sanoi hieman kiusaantuneena.
"Vakavasti? JESSSS! Kiitos paljon!" Wakamatsu kumarsi pienesti. Sitten hän istui auton kyytiin. "No, minä tulen hakemaan sinut huomenna".
Mies ajoi pois.
"Hei hei", Sonoko vilkutti.
"Argh, miksi sanoit kyllä kyselemättä ensin minulta, ja muilta?" Ran kysyi Sonokolta.
"Tiesin sen", Sonoko sanoi.
"Tiesit, mitä?" Ran kysyi.
"Pidät Araide-senseistä", Sonoko sanoi. "Mutta hän ei näe sinua, sillä hän pitää sinua vain lapsena. Pysyt sitoutuneena häneen, ja siksi torjut kaikki sinua ihailevat pojat".
"Älä sano sellaisia tyhmyyksiä", Ran sanoi. "Kuka sanoi sinulle, että pitäisin hänestä?"
"Vilkuilet häntä sillä silmällä aina, kun saat tilaisuuden. Joten siksi, ettei hän vastaa tunteisiisi voit mennä niihin juhliin, oikei? Nimittäin ystävänpäiväjuhliin?" Sonoko kysyi.
"Tietysti menen", Ran sanoi.
"Kyllä! Varo vain Minagawa Katsuhikoa. Aion saada sinut rakastamaan minua suklaallani!" Sonoko sanoi, ja tulinen aura näytti ympäröivän Sonokon.
"Sonoko on tulessa", Ran sanoi.
"Ehkä sinäkin löydät itsellesi poikaystävän huomisissa juhlissa, Irene-chan", Sonoko sanoi.
"Niihin juhliin tulee varmaan muitakin meidän lisäksemme", Shizuka sanoi.
"Mitä isompi määrä vieraita siellä on huomenna, niin sen parempi, sillä onpahan sitten ainakin valinnan varaa", Sonoko sanoi.
Sää oli aurinkoinen.
(Illalla)
Shizuka, ja Ran olivat keittiössä valmistamassa suklaata.
"Kenelle sinä teet suklaata?" Shizuka kysyi.
"En vielä tiedä. Entä sinä?" Ran kysyi.
"Teen Tomo-choco-suklaata uusille ystävilleni", Shizuka sanoi.
"Huomaavaista, mutta mikset tee suklaata jollekin pojalle?" Ran kysyi.
"Ystävänpäivä, ja romanssi eivät oikein ole minun juttuni", Shizuka sanoi. "Muuten, millaisen ensivaikutelman sinä sait Wakamatsusta silloin, kun tapasit hänet ensimmäisen kerran silloin siellä Sonoko-sanin mainitsemassa kahvilassa?"
"Aika suorapuheisen", Ran sanoi.
"Hän vaikuttaa myös olevan liian itsevarma sen suhteen, että olet hänelle sopiva tyttö. Pitääkö minun siis katsoa huomenna jotain itseensä tyytyväisen lihaskimpun yrityksiä iskeä paras ystäväni?" Shizuka kysyi itseltään.
(Huomenna)
"Kippis!" Kaikki sanoivat istuen Katsuhikon kodin olohuoneessa.
Pöydillä oli ruokia, ja juomia.
Sonokolla oli yllään sininen pusero, ja lantiollaan valkoinen minihame. Hänellä oli päässään sininen hiuspanta, ja jaloissaan valkoiset sukat. Hänellä oli lantiollaan ruskea vyö.
Ranilla oli yllään keltainen pusero, jonka päällä oli vihreä takki. Hänellä oli lantiollaan sininen minihame, ja ruskea vyö. Hänellä oli jaloissaan keltaiset ylipolvisukat.
Shizukalla oli yllään violetti villapusero, ja jaloissaan mustat housut, ja valkoiset sukat. Hän oli laittanut hiuksensa poninhännälle violetilla hiuspampulalla. Hän oli aiemmin laittanut ruskean olkalaukkunsa huoneen oikealla puolella olevan lipaston päälle.
"No, esitellään itsemme, Beika University Tennis Team, vieraillemme, Mōri Ran-san ja Suzuki Sonoko-san. Minagawa, sinä ensin", Wakamatsu sanoi.
"Täällä on heidän lisäkseen neljä muutakin vierasta. Jotkut pojat eivät todellakaan huomaa minua silloin, kun olen Ranin seurassa. En saa ajatella noin, sillä Ran on ystäväni", Shizuka ajatteli.
"Ok. Olen kapteeni, Minagawa Katsuhiko. Olen iloinen voidessani tavata teidät", Sanoi 17-vuotias poika. Hän oli laiha, ja hänen ihonsa oli vaalea. Hänellä oli mustat hiukset. Hänellä oli yllään vaaleanruskea pusero, jonka päällä oli ruskea takki. Hänellä oli jaloissaan ruskeat houst, ja valkoiset sukat. Hänellä oli lantiollaan ruskea vyös, ja kaulassaan musta solmio.
"Todella?" Sonoko kysyi. Sitten hän tarttui Katsuhikon vasempaan käteen. "Olen myös iloinen!"
"Rauhoitu, rauhoitu", Wakamatsu sanoi.
"Olen Tekiya Kaori", Sanoi ruskeahiuksinen tyttö. "Älä innostu liikaa vain siksi, koska olet nuori, Sonoko-san".
Kyseisellä tytöllä oli yllään violetti pusero, jonka päällä oli sininen takki. Hänellä oli lantiollaan ruskea vyö, ja jaloissaan siniset housut, ja valkoiset sukat. Hän oli laiha, ja hänellä oli siniset silmät. Hän oli 16-vuotias.
"Olen niin onneton, että olen niin kaunis", Sonoko sanoi Ran. "Siksi jopa muut naiset ovat kateellisia minulle".
"Heh heh", Ran naurahti hermostuneena.
"Hei Naomichi, olet seuraava", Wakamatsu sanoi. Hän katsoi pyöreää, tummahiuksista poikaa, jolla oli silmälasit. Poika vaikutti närkästyneeltä.
"Pahus, olet niin epäsosiaalinen", Wakamatsu sanoi.
Naomichi mulkaisi Wakamatsua.
Naomichilla oli vaalea iho, ja siniset silmät. Hänellä oli yllään harmaa takki, jonka alla oli musta pusero. Hänellä oli lantiollaan ruskea vyö, ja jaloissaan siniset housut, ja valkoiset sukat.
"Olen Watanabe Yoshimi", Sanoi ruskeahiuksinen nainen. "Hauska tavata".
Yoshimilla oli yllään oranssi pusero, jonka päällä oli vaaleanpunainen takki. Hänellä oli lantiollaan ruskea vyö, ja violetti minihame. Hänellä oli jaloissaan oranssit sukat. Hän oli laiha, ja hänen ihonsa oli vaalea. Hänellä oli siniset silmät. Hän oli 17-vuotias.
"Olen viimeinen. Erittäin mukava ja vahva, mutta myös hyvin herkkä. Olen Wakamatsu Toshihide, ja kaikki kutsuvat minua Wakamatsuksi", Wakamatsu sanoi.
"Heh heh!" Jotkut nauroivat.
"Olkaa hyvä", Eräs nainen toi ruokaa pöytään. "Tässä on pääruoka".
"Kiitos paljon, Rouva Minagawa", Wakamatsu sanoi.
"Olet Minagawa-sanin äiti? Olet niin nuori", Sonoko sanoi.
"Voi, olet hyvä puhumaan", Nainen sanoi näyttäen imarrellulta.
"Hei, oneesan!" Pieni poika sanoi Shizukalle tultuaan olohuoneeseen. "Haluatko pelata kanssani?"
"Susumu, mene huoneeseesi!" Minagawa sanoi pojalle. "Olet häiriöksi täällä".
"Eh?! Minagawa-sanilla on pikkuveli? Miten söpö", Ran sanoi.
"Susumu ei kyllä näytä yhtään Katsuhikolta", Shizuka ajatteli huoamttuaan kyseisen asian.
Sitten Katsuhiko sytytti tupakan sytyttimellä, ja alkoi polttaa tupakkaa.
"Mutta hän ei näytä lainkaan sinulta", Sonoko sanoi Katsuhikolle katsottuaan Susumua, ja Katsuhikoa.
"OK!" Katsuhiko huusi laitettuaan myöhemmin oluttölkin pöydälle. "On aika, kun joku järjestää meille näytöksen. Naomichi, tee jotain. Oletko kuuro? Viihdytä meitä".
Naomichi näytti hieman vaivaantuneelta:
"En ole kovin hyvä sellaisissa asioissa".
"Mitä?" Katsuhiko kysyi. "Etkö kuule mitä sanon? Kasvosi saavat minut voimaan pahoin".
Katsuhiko nousi seisomaan, ja käveli sivummalle.
"Eikö Minagawa-san ole vähän ilkeä?" Ran kysyi Sonokolta.
"Sellainen miehen pitäisi olla", Sonoko sanoi.
"Ai leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa?" Shizuka kysyi.
"Kyllä vain, sillä se tekee hänen iskemisestään sopivan haasteellista. Joka tapauksessa, toitteko suklaata?" Sonoko kysyi.
Shizuka, ja Ran nyökkäsivät.
"Katsokaa vain. Kun Minagawa-san syö suklaani, niin hän on minun!" Sonoko otti esiin oranssiin lahjapaperiin käärityön suklaan, jonka ympärillä oli keltainen nauha.
"Siinä on todennäköisesti myrkkyä", Shizuka ajatteli.
"Minä, Suzuki Sonoko, aion mennä nyt", Sonoko sanoi nousten seisomaan.
Yllättäen Kaori nousi Sonokon tavoin seisomaan, ja käveli kohti Katsuhikoa pitäen vasemmassa kädessään vaaleanpunaiseen lahjapaperiin käärittyä suklaata.
"Mitkä ovat harrastuksesi Ran-san?" Wakamatsu kysyi. "Sen täytyy olla teen juominen, tai kukkien järjestäminen niin kauniille, kuin sinä".
"Olen Teitan Kokon karate-joukkueen kapteeni", Ran sanoi.
"Miksi Ran-san osallistuisi niin villiin harrastukseen?" Wakamatsu kysyi.
"Ei, sillä se on oikeasti karate", Ran sanoi.
"Sinun täytyy vitsailla okei?" Wakamatsu kysyi. "Hah hah!"
"Heh", Ran naurahti närkästyneenä.
"Tuo lihaskimppu päätyy vielä Ranilta saamansa käsittelyn takia kokovartalokipiin, jos tuo lihaskimppu suututtaa Ranin oikein kunnolla!" Shizuka ajatteli.
"Muuten Ran-san, isäsihän on etsivä, mutta entä äitisi?" Shizuka kysyi.
"Äitini on juristi", Ran sanoi. "Ai niin. Et olekaan vielä tavannut äitiäni, Irene-chan. Äitini on Kisaki Eri, ja hänet tunnetaan "Hōtei no joōna".
"Ahaa", Shizuka sanoi, ja vilkaisi Wakamatsua:
"Tuo lishkimppu tuntuu arvioivan naisia heidän ulkonäkönsä perusteella. Pinnallinen, muita aliarvioiva lihaskimppu tulee pelästymään vielä pahan kerran, jos hän suututtaa Ranin jollain tavalla".
XXXXXXXXXXXX
Katsuhiko tuli ulos vessasta, sulki vessan oven, ja näki Kaorin:
"Kaori".
"Älä kiusaa Naomichia sellaisella tavalla", Kaori sanoi.
"En voi sietää sitä, kuinka hän ajattelee olevansa onnettomin poika", Katsuhiko sanoi.
"Olet muuttunut. Olet tullut väkivaltaisemmaksi, ja epätoivoisemmaksi", Kaori sanoi.
"Mitä sinä tiedät?!" Katsuhiko kysyi.
"Tunnen sinut hyvin. Olemme lapsuuden ystäviä. Käyttäydy kunnolla", Kaori sanoi, ja ojensi lahjansa Katsuhikolle. "Otatko tämän?"
"Älä tee tätä", Katsuhiko sanoi. "Haluan olla vain ystäviä kanssasi".
"Ymmärrän. Joten pidät todella Yoshimi-sanista", Kaori sanoi.
He eivät nähneet läheisen nurkan takana seisovaa Sonokoa, joka oli kuullut koko keskustelun.
XXXXXXXXXX
Sonoko palasi olohuoneeseen, ja istui Ranin, ja Shizukan viereen. Hän oli maansa myyneen näköinen.
"Mitä tapahtui?" Ran kysyi.
"Perkele!" Sonoko repi lahjansa paperin auki, ja söi tekemänsä suklaan suutuspäissään.
Shizuka, ja Ran katsoivat Sonokoa yllättyneinä.
"Taisi mennä pieleen!" Shizuka ajatteli.
"Pitäisi olla ok, jos pidän häntä kädestä. Joo! Tässä minä menen!" Wakamatsu ajatteli katsoen Rania. Hän liikutti oikeaa etusormeaan, ja peukaloaan kohti Rania:
"Sinä olet söpö. Minä, Ran-san..."
Wakamatsu nipisti vahingossa Shizukan takamusta.
"Senkin perverssi!" Shizuka huusi, ja potkaisi Wakamatsun päin huoneen vasemmalla puolella olevaa seinää. Dhaks!
"Auts!" Wakamatsu huusi kivusta.
"Mitä tapahtui, Irene-chan?" Ran kysyi uskomatta silmiään.
"Hän hiplasi takamustani äsken!" Shizuka sanoi.
"Se oli vahinko!" Wakamatsu sanoi hermostuneena.
"Yrittikö tuo ääliö kenties äsken tarttua Ranin käteen, ja mahdollisesti suudella Rania äsken? Ongelmallinen tyyppi. Siksi hänellä ei taidakaan olla tyttöystävää. Nyt ymmärrän, miksi hän haluaa Ranin poikaystäväksi", Shizuka mietti.
"Susumu! Kuinka monta kertaa minun on sanottava sinulle, ettet saa syödä makeita! Ontelosi eivät ole vielä parantuneet", Susumun äiti sanoi pojalleen pitäen suklaata oikeassa kädessä.
"Mutta...Kaori-neechan antoi sen minulle", Susumu sanoi. "Yääh!"
Kaikki katsoivat Susumua uteliaina.
XXXXXXXX
Kaori seisoi Minagawan talon takapihalla, kun Naomichi käveli kohti Kaoria.
"Kaori", Naomichi sanoi.
Kaori kääntyi ympäri, ja pyyhki oikeaa silmäkulmaansa oikealla kädellään.
"Se oli Katsuhiko, eikö ollutkin?" Naomichi kysyi. "Hän teki jotain sinulle".
"Sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi", Kaori sanoi.
"Hän on arvoton henkilö", Naomichi sanoi. "Ei ole mitään syytä, että sinun pitäisi loukkaantua sitä, mitä hän sanoo".
"Jätä minut rauhaan!" Kaori huusi.
Naomichi näytti ensin hermostuneelta, ja sitten vihaiselta:
"Katsuhiko!"
(Myöhemmin)
"Minagawa-san! Jatka!" Sonoko kannusti.
Minagawa, ja Wakamatsu väänsivät kättä olohuoneessa olevan pöydän päällä muiden katsoessa heitä.
Lopulta Wakamatsu voitti.
"Heh heh! Katsuhiko! Olet kymmenen vuotta liian varhaisessa yrityksessä haastaaksesi minut kädenvääntöön", Wakamatsu sanoi.
"Hän vaikuttaa tosiaan olevan täynnä itseään", Shizuka ajatteli.
Katsuhiko nousi seisomaan:
"Kaikki ovat hyviä jossakin. Ran-san, sinun täytyy levoton siitä, kun sinuun rakastunut henkilö on joku, jonka aivot on valmistettu lihaksista".
"Minagawa, haastatko riitaa?" Wakamatsu kysyi nousten seisomaan.
"Mitä vikaa totuuden sanomisessa on?" Katsuhiko kysyi.
"Mitä?!" Wakamatsu ksyi, ja tarttui Katsuhikon takkiin:
"Olet aina sellainen. Miksi et koskaan ajattele muiden ihmisten tunteita?"
"Voi sinulla on tunteet?" Katsuhiko kysyi. "Olet niin täynnä itseäsi, ettei ole mikään ihmekkään, että tytöt torjuvat sinut aina(Itse keksimäni asia syylle Wakamatsun sinkkuuteen)".
"Perkele!" Wakamatsu huusi.
"Ok, lopettakaa tuo!" Katsuhikon äiti sanoi tullen olohuoneeseen. Hän kantoi käsissään tarjotinta, jolla oli kahvikuppeja, ja kakkua:
"Miksi ette rauhoittuisi hieman?"
"Anna minun mennä!" Katsuhiko työnsi Wakamatsun kädet irti takistaan.
"Hei Katsuhiko!" Yoshimi sanoi, ja piti oikeassa kädessä vaaleansiniseen lahjapaperiin käärittyä suklaata. Kyseisen lahjapaperin ympärillä oli vaaleanpunainen nauha.
Mitä?! Aiotko myös luennoida minulle?!" Katsuhiko huusi.
"Ei, en aio", Yoshimi sanoi.
"Aika röyhkeää!" Shizuka ajatteli.
Katsuhikon äiti laittoi kakkulautasia läheiselle pöydälle muiden istuessa pöydän ääreen:
"Ok, joten ottakaahan nyt kakkua".
"Olen odottanut tätä", Wakamatsu sanoi. "Käsintehtyjä kakkujasi!"
"Toivottavasti pidät siitä", Katsuhikon äiti sanoi.
"Tietysti! Itadakimasu!" Wakamatsu sanoi, ja otti yhden kakkupalan.
"Heh heh!" Katsuhikon äiti nauroi imarreltuna, ja sitten hän kaatoi kaikille kahvia kahvikuppeihin.
"Onee-chan, onko tuo kakku hyvää?" Susumu kysyi Ranilta, ja Shizukalta.
"Joo", Ran, ja Shizuka sanoivat. "Tämä kakku, ja kahvi ovat hyviä".
"Katkera", Susumu sanoi sen jälkeen, kun hän oli juonut Ranin kahvikupissa olevaa kahvia.
"Älä juo hänen kahviaan", Susumun äiti sanoi, ja ojensi lusikalla Susumulle pienen palan kakkua. "Tässä, syö kakkua".
Susumu söi kakun tyytyväisenä, ja Ran otti kahvikuppinsa takaisin.
"Hän kielsi aiemmin Susumua syömästä Kaorin Susumulle aiemmin antamaa suklaata sanoen, etteivät Susumun ontelot ole vielä parantuneet, mutta nyt hän kuitenkin antaa Susumun syödä kakkua", Shizuka mietti huomattuaan kyseisen asian.
"Katsuhiko, etkö syö kakkua?" Yoshimi kysyi huomattuaan kyseisen asian.
"Joo. En pidä makeasta", Katsuhiko otti tupakka-askin takkinsa taskusta. Hän otti askista yhden tupakan, ja laittoi sen suuhunsa. Sitten hän laittoi askin takaisin taskuunsa, ja otti sieltä sytyttimen stytyttäen tupakan. Hän sulki sytyttimen kannen, ja laittoi sytyttimen takaisin taskuunsa.
"Eikö luule tupakoivasi hieman liikaa?" Yoshimi kysyi.
"Pää kiinni!" Katsuhiko huusi. Sitten hän näytti yllättäen vähän huonovointiselta.
"Näyttää siltä, että olen hieman huonovointinen. Menen ulos saamaan raitista ilmaa", Katsuhiko nousi seisomaan. Hän otti tukakka-askinsa taas esiin huomatakseen sen olevan tyhjä:
"Hitto! Se on tyhjä".
Yllättäen Naomichi nousi seisomaan, ja käveli Katsuhikon eteen ojentaen Katsuhikolle oman tupakka-askinsa, minkä takia Katsuhiko katsoi Naomichia hieman yllättyneenä.
"Tässä, ota savukkeeni", Naomichi sanoi.
"Katsuhiko polttaa tupakkaa aika paljon. Mitenköhän hyvin Katsuko mahtaa tulla toimeen ystäviensä kanssa?" Shizuka mietti.
Katsuhiko otti Naomichin tupakka-askin, ja käveli ulos työntäen olohuoneen lasisen liuku-oven auki mennessään kotinsa takapihalle.
Yoshimi nousi seisomaan, ja piti Katsuhikolle tarkoittamaansa lahjaa käsissään seuratessaan Katsuhikoa ulos.
Muut tuijottivat Yomishia uteliaina.
"Joten Yoshimi pitää Katsuhikosta", Wakamatsu sanoi. "Mietin, että mikä Katsuhikossa on niin hyvää. No joka tapauksessa...niin Ran-san. Eikö sen suklaan antamisen pitäisi tapahtua kohta?"
"Eh?" Ran kysyi.
"Onneksi Sonoko ei järjestänyt minulle tapaamista tuon Wakamatsun kanssa. Wakamatsua taitaa odottaa kokovartalokipsin lisäksi myös pilliruokinta", Shizuka ajatteli, ja käveli uusien ystäviensä kanssa huoneen oikealla puolella olevaan nurkkaan. Sitten Shizuka otti läheisen lipaston päällä olevasta olkalaukustaan esiin paperi-pussin, josta hän otti esiin pieniä muovipusseja, joiden sisällä oli hänen eilen tekemiään suklaamuffineja, joiden päälle hän oli kirjoittanut uusien ystäviensä nimet eri värisillä kuorrutteilla:
"Olkaa hyvä", Shizuka sanoi.
"Kiitos", Shōnen Tantei-danit sanoivat.
"Ole hyvä", Ayumi antoi Shizukalle muovipussiin käärityn valkosuklaamuffinin.
"Kiitos", Shizuka söi suklaan, ja hymyili kiitollisena. Sitten hän käveli Ranin, ja Sonokon eteen, ja antoi heillekin suklaamuffinit. "Olkaa hyvä".
"Oh. Teit meillekin Tomo-choco-suklaata. Kiitos", Ran sanoi.
"Toki, sillä olette ystäviäni", Shizuka sanoi.
"Kiitos. Tämä piristää minua hieman sen takia, että epäonnistuin aiemmin", Sonoko sanoi.
"Miten niin?" Ayumi kysyi.
"Yritin aiemmin antaa Katsuhikolle suklaata, mutta Kaorikin yritti samaa, mutta Katsuhiko torjui hänet", Sonoko sanoi syötyään suklaamuffininsa.
"Katsuhiko taitaakin olla melkoinen sydänten särkijä", Shizuka mietti. "Siksi Susumu siis sai aiemmin suklaata Kaorilta. Se suklaa oli siis tarkoitettu Katsuhikolle, ja Kaori päätti antaa sen suklaan Susumulle tultuaan torjutuksi".
Wakamatsu vilkuili yhä Rania.
"Tuo tyyppi katselee Rania sillä silmällä, eikä edes ajattele sitä, että täällä on nyt muitakin. Ärsyttävä tyyppi. Mitenköhän hän reagoisi siihen, jos tajuaisi Ranin kiinnostuneen Araide-senseistä?" Shizuka mietti.
"Kaori-san, miten hyvin Katsuhiko oikein tulee toimeen ystäviensä kanssa?" Shizuka meni uusien ystäviensä kanssa puhumaan Kaorille.
"Hän on nykyään väkivaltaisempi, ja epätoivoisempi puheissaan. Olen hänen lapsuuden ystävänsä, joten huomasin helposti hänen muuttuneen erään tapauksen myötä. Juuri sen tapauksen takia hän taitaa pitää Yoshimi-sanista. Yoshimi-san näyttää nimittäin ihan kuin..." Kaori oli sanomassa.
"Iiiiiiiiik!" Yoshimi huusi yllättäen pihalta, ja kaikki hermostuivat sen takia.
"Katsuhiko on...Katsuhiko on..." Yoshimi sanoi juosten oven lähelle osoittaen vasemmalla etusormellaan pihan vasemmalle puolelle.
Kaikki juoksivat pihalle nähdäkseen, että Katsuhiko oli kaatunut nurmikolle.
"Katsuhiko, Katsuhiko, Katsuhiko!" Katsuhikon äiti huusi kumartuen Katsuhikon viereen halaten Katsuhikoa itkien.
"Ran-san, kutsu poliisi, ja ambulanssi tänne", Shizuka sanoi Ranille.
"OK!" Ran sanoi.
"Katsuhiko", Katsuhikon äiti sanoi.
"Rouva Minagawa", Wakamatsu kumartui Katsuhikon äidin taakse, ja laittoi kätensä tämän olkapäille. Sitten hän auttoi naista nousemaan seisomaan.
"Taitaa hänellä olla lohduttavakin puoli, mutta hän on silti pinnallinen", Shizuka ajatteli.
Silloin Shizuka näki sen, että Katsuhikon lähellä olevassa maassa oli avattu lahjapaperi, nauha, ja lahjapaperin päällä oleva suklaalevy, josta puuttui pari palasta. Katsuhikon vasemmassa kädessä oli yhä savuava tupakka. Ja sen tupakan toinen palanen oli Katsuhikon käden lähellä.
(Myöhemmin)
"Katsuhiko-san kuoli juuri hetki sitten", Komissario Megure sanoi. "Hän näytti kuolleen joidenkin maatalouden kemikaalien aiheuttaman myrkytyksen vuoksi. Watanabe Yoshimi-san, hän kuoli heti sen jälkeen, kun hän söi sinulta aiemmin saamaansa suklaata, eikö?"
Kaikki olivat olohuoneessa, ja Komissario Megure kuulusteli parhaillaan sohvalla istuvaa Yoshimia aiemmista tapahtumista.
Poliisit olivat parhaillaan ulkona suorittamassa tutkimuksia.
"Kyllä", Yoshimi sanoi.
"Tämä on yleinen tapaus", Kogorō sanoi yllättäen seisoen Meguren takana.
"Mitä?!" Megure kysyi vähän pelästyneenä. "Miksi olet täällä?
"Tulin tänne sen jälkeen, kun tyttäreni soitti minulle äsken, ja nyt kuuluisa etsivä Mōri Kogorō on saapunut. Sinä olet etsimämme rikollinen!" Kogorō sanoi osoittaen Yoshimia.
Yoshimi näytti hermostuneelta.
"Laitoit myrkkyä uhrille aiemmin antamaasi suklaaseen, ja tapoit uhrin. Syy olisi saattanut liittyä rakkaus-vaikeuksiin. Se tulee varmaksi sen jälkeen, kun olemme testanneet uhrille aiemmin antamasi suklaasi siinä olevien myrkkyjen varalta", Kogorō sanoi.
"Ei, olet väärässä. Se en ole minä! Se en ole minä!" Yoshimi alkoi itkeä, ja Kaori lohdutti Yoshimia.
"Yoshimi-san", Kaori sanoi.
"Jos Yoshimi-san on rikollinen, niin se on aivan liian helppoa. Vain uhri ei syönyt täällä, vaan kaikki täällä olevat söivät samaa ruokaa, kuin uhrikin. Vaikka myrkky laitettaisiinkin sushiin, niin rikollinen ei tiedä sitä, että minkä sushin uhri söisi. Kahvia kaadettiin kaikille samasta kahvipannusta. Joten olisiko se ollut kakku? Ei, sillä uhri ei syönyt kakkua. Hän sanoi, ettei hän pitänyt makeasta. Mitä ihmettä? Eikö tämä tarkoita sitä, että Yoshimi-san on täällä tapahtuneen rikoksen tehnyt rikollinen?" Shizuka mietti. Sitten hän huomasi Naomichin sytyttävän tupakkansa sytyttimellä:
"Siinä se! Mōri-san. Uhri sanoi voivansa aiemmin hieman huonosti, ja eikö siellä riskospaikalla ollut tupakkaa?"
"Tupakka?" Megure kysyi. "Ymmärrän sen! Se on myös mahdollista".
Megure otti takkinsa taskusta esiin Katsuhikon kädessä aiemmin palaneen tupakan, joka oli nyt muovipussin sisällä:
"Joten tämä on rikospaikalta löydetty savuke".
"On totta, että on olemassa tapa laittaa myrkkyä savukkeen osaan", Kogorō sanoi.
"Näin sen! Ennen kuin Minagawa-san meni ulos, niin Naomichi-san antoi savukkeen Minagawa-sanille", Sonoko osoitti huoeen toisella puolella seisovaa Naomichia vasemmalla etusormellaan.
Naomichi perääntyi hieman hermostuneena, ja pudotti suussaan olevan tupakan lattialle.
"N-Naomichi...Et koskaan oikein pitänyt Katsuhikosta, mutta olitko se sinä? Wakamatsu kysyi. "Olitko se sinä?!"
"Teitkö sinä sen?!" Megure kysyi Naomichilta. "Tiedämme ennemmin tai myöhemmin, jos tarkistamme tämän talon pihalta aiemmin löytämämme savukkeen.
"Se on totta. Tein sen! Olen aina vihannut häntä! Tuo paskiainen pilkkasi minua jatkuvasti, ja sen lisäksi hän loukkasi Kaorin tunteita. Joten laitoin myrkkyä Katsuhikolle aiemmin antamani tupakansuodattimeen", Naomichi sanoi.
"Suodatin?" Shisuka ajatteli. Ja sitten hän muisti komissarion aiemmin näyttämisen tupakan.
"Ei, sillä se on väärin. Hän ei ole murhaaja", Shizuka ajatteli katsoen Naomichia.
Klik klik! Keittiöstä kuului tiskauksen kaltaista ääntä.
"Äiti, minun onteloihini sattuu", Susumu sanoi äidilleen, joka tiskasi.
Rouva Minagawa laittoi kahvikuppeja vasemmalla puolellaan olevaan pesuvatiin tiskattuan kyseiset astiat.
"Hän pesee kahvikuppeja?" Shizuka ajatteli. "Tällaisella hetkellä? Se on se, minä en tajunnut aiemmin! Selvä!"
Shizuka osoitti Kogorōa kellollaan, ja ampui kellostaan nukutus-nuolen Kogorōn niskaan:
"Anteeksi, Mōri-san!"
Kogorō istui takanaan olevalle nojatuolille pitäen molempia käsiään puuskassa.
Shizuka piiloutui kyseisen nojatuolin taakse, ja laittoi äänenmuuntimensa päälle:
"Odota hetki, Megure Keibu. Hän ei ole murhaaja".
Komissario Megure, joka oli jo taluttamassa Naomichia ulos pysähtyi, ja katsoi Kogorōa.
"Mitä sinä sanot?" Megure kysyi. "Hän tunnusti jo".
"On totta, että hän yritti murhata Katsuhikon, mutta se yritys epäonnistui. Tutki tupakantuppi hyvin tarkasti. Savuke, joka jätettiin ulos oli tavallinen savukemerkki ilman suodatinta", Shizuka sanoi.
Megure katsoi kyseistä johtolankaa.
"Hän otti suodattimen Naomichin hänelle antamasta savukkeesta tavalliseen tapaan. Siksi hän ei hengittänyt polttamansa tupakan myrkyllistä osaa", Shizuka sanoi.
"Joten isä, kuka on murhaaja?" Ran kysyi.
"Todellinen rikollinen on Katsuhiko-kunin äiti. Se olette te, Rouva Minagawa", Shizuka sanoi.
"M-Mitä sanot! Kuinka olisin tappanut hänet joka tapauksessa?" Katsuhikon äiti kysyi.
"Laittamalla myrkkyä ruokaan", Shizuka sanoi.
"Kaikki söivät samaa ruokaa, kuin Katsuhiko", Katsuhikon äiti sanoi.
"Totta, mutta vain Katsuhiko-kun kuoli. Hän kuoli sen vuoksi, mitä hän ei syönyt", Shizuka sanoi.
"Ei syönyt?" Ran kysyi. "Mitä sinä tarkoitat?"
"Rouva Minagawa, näyttää siltä, että huusitte Susumu-kunille heti, kun hän söi suklaata. Silti annoitte hänelle kakkua hieman myöhemmin. Miksi? Se johtuu siitä, että laitoitte myrkyn kahviin, ja laitoitte sen myrkyn vastalääkkeen kakkuun. Näitte aiemmin Susumu-kun juovan kahvia, ja annoitte hänelle heti kakkua, joten annoitte hänelle jonkin verran kahvissa olevan myrkyn vastalääkettä silloin kun annoitti Susumu-kunille kakkua. Ran kertoi sen minulle soittaessaan minulle aiemmin. Katsuhiko-kun ei söisi kakkua, koska se on makeaa, sillä hän ei pitänyt makeasta. Sitten kehittelitte tämän suunnitelman. Käytitte myös hyväksenne sitä tosiasiaa, että Katsuhiko-kun oli ihastunut Yomishi-saniin. Luulitte niin, että Katsuhiko-kun syö suklaan, jonka Yoshimi-san antoisi Katsuhiko-kunille. Ensimmäisenä ihmisenä, jona juostuasitte rikospaikalle kumarruitte Katsuhiko-kunin päälle esittäen itkevänne, ja vaihdoitte silloin hänen syömänsä suklaan siihen suklaaseen, johon olitte aiemmin laittanut myrkkyä. Teitte sen tietysti lavastaaksenne Yoshimi-sanin syylliseksi", Shizuka sanoi.
"Se on väärä syytös! Sinulla ei ole todisteita siitä", Katsuhikon äiti sanoi.
"Ei, sillä minulla on todisteita. Ne todisteet ovat nimittäin kaikkien aiemmin käyttämissä kahvikuppeissa. Puhdistitte kyseiset kahvikupit heti ennen poliisien tuloa tänne. Vaikka pesisittekin sen myrkyn pois kahvikupeista, niin myrkky on silti tämän talon keittiön viemärissä, jos aiomme testata sitä. Vaikka se myrkky ei olisikaan enää kahvikupeissa, niin se käyttämänne myrkky on edelleen tämän talon keittiön viemärissä ", Shizuka sanoi. "Rouva Minagawa, näyttää siltä, että se on alkanut sulaa. Nimittäin Yoshimi-sanin Katsuhiko-kunille aiemmin antama suklaa, jonka piilotitte kimonoonne".
Katsuhikon äiti näki silloin violetissa kimonossaan olevan suklaa-tahran, joka oli hänen kimononsa kauluksen alapuolella. Kyseinen tahra oli suunnilleen kimonon vasemmalla puolella.
"Tuo ei ole totta. Mistä minä tietäisin sen, että Katsuhiko söisi suklaata, jonka Katsuhiko saisi Yoshimi-sanilta, sillä Katsuhikohan ei pitänyt makeasta? Miksi minun pitäisi tappaa oma poikani?" Katsuhikon äiti yritti peitellä kimonoonnsa ilmestyneen suklaa-tahraa oikealla kädellään.
"Se ei ole totta", Kaori sanoi yllättäen. "Sinä olet nimittäin oikeasti Katsuhikon täti, sillä olet Katsuhikon oikean isän sisko. Katsuhikon oikeat vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa 7 vuotta sitten. Ja sitten sinä adoptoit Katsuhikon. Siksi syy, jonka takia Katsuhiko piti Yoshimi-sanista, johtui siitä, että Yoshimi-san näytti aivan kuin Katsuhikon oikealta äidiltä. Siksi tiesit sen, että Katsuhiko söisi suklaata, jonka Yoshimi-san antaisi Katsuhikolle!"
Susumun äiti katsoi poikaansa hermostuneena, ennen kuin Susumun äiti halasi Susmua:
"Olen niin pahoillani Yoshimi-san. Se oli sattumaa, että näin aiemmin sinun ostavan Katsuhikolle aiemmin antamasi suklaan, ja keksin tämän suunnitelman. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Mieheni liiketoiminta on epäonnistunut, ja tarvitsimme todella Katsuhikon henkivakuutusrahaa. Halusin pelastaa tämän perheen, ja Susumun onnen! Yyyyy!" Katsuhikon täti itki.
Shizuka tuli esiin piilostaan sammutettuaan äänenmuuntimensa.
(Illalla)
Ran, ja Shizuka istuivat puistossa olevalla penkillä, ja katsoivat auringon laskua.
"Se oli melko kiireinen päivä", Ran sanoi. Hän katsoi käsissään pitämäänsä, siniseen lahjapeperiin käärittyä suklaata. Lahjan ympärillä oli vaaleanpunainen nauha. "Mitä minun pitäisi tehdä tämän suklaan kanssa?"
"Ran-san!" Wakamatsu huusi tullen paikalle, joka takia Ran hermostui hieman.
"Joten olet täällä. Olisin antanut sinulle kyydin kotiin, jos olisit kysyt".
"Ei", Ran sanoi. "Se on okei".
"Tuo tyyppi todella piirittää Rania!" Shizuka ajatteli.
"Voi! Tuohan on suklaa! Annatko sen minulle?" Wakamatsu sano nähtyään Ranin käsissä olevan paketin.
"Ei, se ei ole sinulle", Ran sanoi.
"Kiitos paljon. Olen niin onnellinen", Wakamatsu sanoi ottaen Ranin käsissä olevan paketin.
"Ärh!" Ran nousi seisomaan raivoissaan, ja iski vasemman nyrkkinsä vasemmalla puolellaan olevan katulyhdyn runkoon aiheuttaen siihen ison lommon, ja katulyhdyn runko taittui siitä kohdasta, johon Ran oli äsken iskenyt nyrkkinsä. Sitten kyseinen katulyhty kaatui maahan. Klak!
"Hitto!" Wakamatsu sanoi hermostuneena näkemästään.
"Lopeta se jo!" Ran huusi.
Wakamatsu säikähti niin kovasti, että hän kaatui maahan takamukselleen, ja hänen käsissään pitelemänsä paketti lennähti penkille Shizukan oikealle puolelle. Sitten Wakamatsu kontasi hermostuneena pois paikalta:
"Anteeksi, että häiritsin sinua!"
"Jotenkin arvasin tuon. No Wakamatsu ymmärsi lopettaa Ranin piirittämisen tarpeeksi ajoissa nähtyään äsken Ranin karate-taidot, joten Wakamatsu ei päätynyt kokovartalokipsi-tilanteeseen asti", Shizuka mietti.
"Hetkinen, tuo paketti näyttää pienemmältä kuin silloin, kun paketoit sen eilen", Shizuka sanoi huomattuaan kyseisen asian.
"Se johtuu siitä, että jaoin tuon suklaan osiin tänä aamuna. Isoin osa on tuossa paketissa, mutta pienimmät osat annan Sonokolle, ja sinulle. Annoin jo toiset, pienemmät suklaat uusille ystävillesi. Voit syödä sen osan, jonka annan sinulle kohta. Olen varma, että Araide-senseitä ei haittaa, jos sinä, ja uudet ystäväsi syötte osat siitä suklaasta. Sinä, ja uudet ystäväsi tulitte minun, ja Sonokon kanssa niihin aiempiin juhliin siksi, koska olette ystävystyneet kanssamme eikö?" Ran kysyi. "Paljon kiitoksia".
"Ole hyvä", Shizuka sanoi.
Ran otti paketin penkiltä, ja antoi Shizukalle pienen paketin, jonka Ran otti taskustaan. Hän oli käärinyt kyseisen palan toiseen lahjapaperiin, jonka ympärillä oli keltainen nauha. Sitten Ran meni juttelemaan puistoon äsken tulleelle Sonokolle.
Shizuka avasi äsken saamansa paketin, ja söi sen sisällä olevan suklaan, ennen kuin hän laittoi paperin, ja nauhan läheiseen roskikseen. Sitten hän näki laukussaan olevan papeperi-pussin. Hän otti kyseisen pussin huomatakseen sen, että sen sisällä oli jotain. Hän otti pussista esiin yhden suklaamuffinin. Sen päällä ei lukenut mitään:
"Tosiaan. Minähän tein eilen yhden, ylimääräisen suklaamuffinin. Kenelle antaisin sen?"
Shizuka heitti paperipussin läheiseen roskakoriin, ja katsoi sitten ylimääräistä suklaamuffinia mietteliäänä.
"Siinä se taas nähtiin. Kukaan poika ei huomannut minua tänään ollessani Ranin seurassa niissä juhlissa. En saa ajatella näin, sillä Ran on ystäväni", Shizuka mietti. Siltikin hänen silmiinsä nousi hieman kyyneliä.
"Miksi itket?" Joku kysyi Shizukan edestä, ja Shizuka katsoi eteenpäin nähdäkseen edessään laihan, urheilullisen pojan. Poika oli pitkä, ja 16-vuotias. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hänen silmänsä olivat violetit. Hänellä oli sotkuiset, mustat hiukset. Hänellä oli yllään musta pusero. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat kengät.
"Tuohan on se sama poika, jonka näin sinä päivänä, jolloin muutuin tämän näköiseksi", Shizuka mietti punastuen hieman katsoen edessään seisovaa poikaa:
"Koska en tiedä sitä, että kenelle antaisin tämän Tomo-choco-suklaan. Olen jo antanut suklaata uusille ystävilleni, mutta tämä suklaa on ylimääräinen, joten en tiedä sitä, kenelle antaisin tämän suklaan. Se on hieman turhauttavaa".
"Olet huomaavainen. Noin suloisen kuin sinä ei pitäisi itkeä. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että todellinen kauneutesi on sisälläsi. Tässä on kukka sinulle", Poika sanoi, ja hänen oikeaan käteensä ilmestyi punainen ruusu, jonka hän antoi Shizukalle.
"Kiitos", Shizuka sanoi punastuen hieman enemmän.
"Ole hyvä, lady. Olen Kuroba Kaito. Opiskelen Ekodan Kokossa. Entä sinä?" Poika kysyi.
"Olen...Miyamizu Irene. Opiskelen Teitanin Kokossa. Oletko kenties sukua Kuroba Toichi-nimiselle, kuuluisalle taikurille? Olen nähnyt televisiossa joitain hänen taikuri-esityksiään", Shizuka sanoi.
"Hän oli isäni, mutta hän kuoli kauan sitten", Kaito sanoi.
"Olen pahoillani. Tuota, jos haluat, niin voit ottaa tämän Tomo-choco-suklaan", Shizuka ojensi muffinin Kaitolle.
"Kiitos", Kaito sanoi ottaen muffinin, ja lähtien puistosta.
"Hän katsoi juuri minua", Shizuka ajatteli.
(Flashback)
"Ihmeellistä!" Shizuka sanoi istuen isänsä kirjastossa katsomassa Kuroba Toichin äsken pitämään taikuri-esitystä.
"Hienoa, että pidät siitä", Toichi sanoi.
"Minäkin pidän sinulle josksu taikuri-esityksen, Shizuka", Kaito sanoi.
"Kaito, rauhoituhan vähän, sillä sinulla on vielä paljon opittavaa", Toichi sanoi.
(End of the flashback)
"Kaito...-kun", Shizuka sanoi muistettuaan äsken tapaamansa pojan kunnolla.
"Irene-chan, onko kaikki hyvin? Mistä tuo kukka on peräisin?" Ran kysyi tultuaan Sonokon kanssa Shizukan eteen, ja nähtyään Shisukan kädessään pitämän ruusun.
"Se on pieni lahja eräältä ystävältä", Shizuka sanoi hymyillen hieman iloisena. Kaito oli nimittäin äsken ilahduttanut Shizukaa antamalla kukan Shizukalle.