Heipä hei! Tässä on Azure Redi-fanfictionin uusi luku, johon hain hieman inspiraatiota ERASED-mangasta. En omista kyseisen mangan oikeuksia. Nähdään seuraavassa luvussa.
"Vau, miten kaunis näköala!" Ran sanoi katsoen auringon laskua. Hänellä oli yllään punainen toppi. Hänellä oli jaloissaan valkoset shortsit, punaiset sukat, ja sinivalkoiset kengät. Hänellä oli lantiollaan ruskea vyö. "Jonkin aikaa sitten, olin huolissani siitä mitä meille tapahtuisi, mutta näyttää siltä, että meillä oli onnea!"
"Kyllä. Kiitos Mōri-sanin, että sait väärän ajan paluulaivallemme, ja nyt voimme palata Tokioon tällä valtavalla laivalla!" Shizuka sanoi katsoen läheisessä tuolissa nukkuvaa Kogorōa.
Shizukalla oli yllään valkoinen pusero, jonka päällä oli sininen takki. Hänellä oli jaloissaan mustat verkkarit, siniset sukat, ja valkoiset kengät.
Kogorō nukkui tuolillaan. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen pusero. Hänellä oli jaloissaan valkoiset shortsit, valkoiset sukat, ja mustat kengät.
"Vakavasti! Tämä alus sattui olemaan tuolla saarella, mutta jouduimme melkein loukkuun sille tien ulkopuoliselle paikalle 3 päiväksi!" Ran sanoi.
"Mutta ihmettelen sitä, että minkä tyyppiset ihmiset vuokrasivat näin suuren aluksen. Keitähän kaikki nämä ihmiset ovat?" Shizuka kysyi vaeltaessaan Ranin kanssa laivan kannella.
"En tiedä, mutta olen kiitollinen heille siitä, että he tarjoavat meille kyydin takaisin Tokioon", Ran sanoi.
"Hänellä näyttää olevan huolia", Shizuka sanoi katsoen laivan kannella seisovaa naista, joka itki hieman.
"Onko jokin hätänä?" Ran kysyi naiselta.
Nainen oli 22-vuotias. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli vaalea iho, pitkät, mustat hiukset, ja siniset silmät. Hänellä oli yllään valkosininen mekko, jossa oli sininen rusetti naisen mekon kauluksen etupuolella. Hänellä oli jaloissaan valkoset korkokengät.
"Ei, se on vain niin, että muistelin vanhempieni kuoleen Tulipalossa(Tulipalo, joka tässä mainitaan on itse keksimäni asia, sillä Natsue ei koskaan kertonut tarkalleen sitä, että mitä hänen vanhemmilleen tapahtui) vuosi sitten. Ajattelin itsekseni sitä, että kuinka paljon halusin näyttää heille sen erityisen mekon, jota käytin tänään", Nainen sanoi pyyhkien kyyneleensä.
"Erityisen mekko?" Ran kysyi.
"Onko jokin vialla, Natsue?" Eräs mies kysyi naiselta tullessaan paikalle. Mies oli pitkä, ja urheilullinen. Hänellä oli lyhyet, ruskeat hiukset. Hänellä oli yllään ruskea puku, valkoinen paita, ja kaulassaan sininen solmio. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja mustat kengät. Hän oli 24-vuotias. Hänen takkinsa napinlävessä punainen kukka.
"Voi, Takeshi-san!" Natsue sanoi tattuen miehen oikeaan käteen. "Itse asiassa menimme tänään naimisiin".
"N-naimisiin?" Ran kysyi.
"Tiedättekö saaren, josta juuri tulitte tämän laivan kyytiin on Hatamoton saari?" Natsue kysyi. "Meillä oli siellä hää-seremonia juuri tänä aamuna".
"Olemme pahoillamme vanhempiesi takia, ja onnea avioliittosi johdosta", Shizuka, ja Ran sanoivat.
"Kiitos", Natsue sanoi.
"Mutta miksi piditte hää-seremonian juuri tuolla saarella?" Ran kysyi.
"Suurin osa siitä saaresta kuuluu Hatamoto-perheellemme, ja esivanhempamme on myös haudattu sinne. Hatamoto-perinne on se, että kaikki perheemme jäsenet menevät naimisiin tuolla saarella", Natsue sanoi.
"Onko perheenne niin vaikutusvaltainen?" Shizuka kysyi.
"Kyllä", Natsue sanoi.
"Sinä idiootti!" Joku huusi yllättäen oikealta.
Shizuka, ja Ran saikähtivät hieman, ja katsoivat oikealle nähdäkseen vanhan miehen huutavan nuoremmalle miehelle.
"Miksi laivassamme on muitakin ihmisiä?!" Vanha mies huusi nuoremmalle miehelle. Vanhalla miehellä oli harmaat hiukset, viikset. Hänen ihonsa oli vaalea. Hänen silmänsä olivat mustat. Hänellä oli yllään vihreä haori. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, valkoiset sukat, ja ruskeat sandaalit. Hän näytti 72-vuotiaalta.
"Anteeksi, isä. He näyttivät olevan vaikeuksissa, joten minä päätin vain auttaa heitä tarjoamalla heille kyydin takaisin Tokioon, sillä olemmehan itsekin palaamassa Tokioon", Nuorempi mies sanoi. Hän oli hieman pyöreä. Hänellä oli vaalea iho, mustat silmät, mustat hiukset. Hänellä oli viikset. Hänellä oli yllään ruskea takki, jonka alla oli valkoinen paita. Hänellä oli kaulassaan musta solmio. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja mustat kengät. Hän näytti 47-vuotiaalta.
"Teet asioita ilman lupaani!" Vanhempi mies mulkaisi teinejä pelottavasti.
Shizukan, ja Ranin selässä kulki kylmiä väreitä vanhan miehen pelottavan katseen takia.
"Sinusta on varmasti tullut suuri mies, joka pystyy tekemään nämä päätökset ilman minun hyväksyntääni!" Vanhempi mies huusi.
"Se ei ollut tarkoitukseni!" Nuorempi mies puolustautui.
"Älkää välitäkö hänestä. Isoisäni on ollut pahantuulinen tämän päiväisestä hää-seremoniasta lähtien", Natsue sanoi teineille.
"Aivan. Isä on ollut pahantuulinen siitä lähtien, kun hän söi valmistamaani ruokaa", Eräs mies sanoi tullen paikalle.
Mies oli pitkä, ja urheilullinen. Hänellä oli vaalea iho, mustat silmät, ja mustat hiukset. Hänellä oli viikset. Hänellä oli yllään valkoinen takki, jonka alla oli punainen pusero. Hänellä oli kaulassaan musta solmio. Hänellä oli jaloissaan valkoiset housut, ja ruskeat kengät. Hän näytti 41-vuotiaalta.
"Jouji-setä!" Natsue sanoi miehelle.
"Tiesin kyllä sen, että isä vihasi länsimaista ruokaa, mutta en uskonut sitä, että hän suuttuisi niin kovasti. Hän huusi minulle hää-seremonian aterian aikana näin:
"Sinä kutsut tätä ruoaksi?!" Isä jopa heitti hänelle silloin tarjoamani ruuan pois pöydältä. Näyttää siltä, että olen edelleen amatööri", Jouji sanoi.
"En usko!" Takeshi sanoi.
"Valmistamasi ruoka oli hyvin herkullista!" Natsue sanoi.
"Hei! Mikä tuo takkisi napinlävessä oleva kukka on?" Jouji kysyi Takeshilta.
"Paluumatkalla hää-seremoniasta Natsue pani sen takkini napinläveen", Takeshi sanoi.
"Se on aina ollut unelmani pienestä tytöstä asti", Natsue sanoi kietoen kätensä Takeshin vasemman käsivarren ympärille. "Halusin antaa minulle erityisen erikoiselle henkilölle kukan, joka kasvaa vain sillä saarella".
"Mitä minä teen teille kahdelle?" Jouji kysyi. "Heh heh!"
Yksi mies ei ollut kovin pitkä. Hänellä oli pitkät, mustat hiukset. Hänellä oli kasvoissaan pisamia, ja hänellä oli yllään sininen puku. Hänellä oli pukunsa alla valkoinen pusero. Hänellä oli kaulassaan vihreä solmio. Hänellä oli jaloissaan siniset housut, ja mustat kengät. Hän oli 21-vuotias. Mies istui tuolilla, ja piirsi edessään olevalla malaustelineellä olevaan piirustuslehtiöön Natsuen kuvaa hiilikynällä.
"Isät ovat isiä ja pojat ovat poikia. Kuinka kauan aiot jatkaa ajan tuhlaamista piirtämiseen? Isänä sinun pitäisi antaa hänelle neuvoja! Kiirehdi ja käske hänen luopua unelmistaan, joita hänellä ei ole mahdollisuutta toteuttaa!" Aiemmin huutanut mies huusi katsoen jakkaralla istuvaa miestä, joka piirsi parhaillaan.
"K-Kyllä", Ruskeaan pukuun pukeutunut mies sanoi hermostuneena katsoen ensin taiteilijaa.
"Hei, Takeshi-kun!" Huutava mies sanoi.
"K-Kyllä!" Takeshi sanoi hermostuneena.
"Minun täytyy puhua kanssasi. Tule myöhemmin huoneeseeni", Harmaahiuksinen mies sanoi, ja lähti sitten kävelemään kohti takanaan olevaa laivan seinässä olevaa käytävää.
"K-Kyllä", Takeshi sanoi.
Taiteileva mies kumitti hiilityötään leivän palalla.
"Anteeksi, mutta kuka hän on?" Shizuka kysyi katsoen taitelijaa.
"Hatamoto Ichiro. Hän on sisarenpoikani, ja Natsuen serkku. Hän on taideopiskelija", Jouji sanoi.
"Ole toistaiseksi kärsivällinen, rakas", Violettiin kimonoon pukeutunut nainen puhui Ichiron vieressä seisovalle miehelle. Naisella oli mustat hiukset, jotka hän oli sitonut nutturalle. Hänellä oli vaalea iho, ja mustat silmät. Hänellä oli huulissaan punaista huulipunaa. Hänellä oli jaloissaan valkoiset sukat, ja ruskeat sandaalit. Hän oli 43-vuotias. "Isä on läsnä vain vähän kauemmin. Hän ei kestä niin kauan. Kun näin tapahtuu, ja koska vanhinta poikaa ei ole, niin melkein koko Hatamoto-ryhmän perintö menee sinulle!"
"Ei näytä siltä, että se tulee tapahtumaan, Mariko-täti", Joku sanoi Marikon takana, ja Mariko katsoi hermostuneena taakseen.
"Mitä tuon pitäisi tarkoittaa?" Mariko kysyi. "Akie-san, tiedät jotain, vai mitä?"
Akie oli pitkä, laiha nainen. Hänellä oli mustat silmät, vaalea iho ja lyhyet, mustat hiukset. Hänellä oli yllään tumma mekko. Hänellä oli kaulassaan helminauha, ja korvissaan korvakorut. Hänellä oli jaloissaan tummat sukkahousut, ja tummat korkokengät. Hän oli 26-vuotias. Hänellä oli kynsissään punaista kynsilakkaa:
"Älä järkyty, kun kerron sen sinulle".
Akie kuiskasi jotain Marikolle, ja Mariko näytti hermostuneelta.
"Se-se on järjetöntä!" Mariko sanoi. "Voiko se olla totta?!"
"Kun isoisä palaa Tokioon, niin näyttää siltä, että hän aikoo tehdä ilmoituksen siitä", Akie sanoi.
"Sinä olet tosissasi", Sanoi 26-vuotias mies. Miehen iho oli vaalea. Hänellä oli sotkuiset, ruskeat hiukset, ja mustat silmät. Hän oli pitkä, ja urheilullinen. Hänellä oli yllään ruskea takki, ruskea pusero. Hänellä oli kaulassaan sininen solmio. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja mustat kengät. "Olemme kaulaan asti veloissa".
"On 24 tuntia, ennen kuin tämä alus saavuttaa Tokion. Meidän on parempi on tehdä jotain ennen sitä!" Akie sanoi.
Mariko näytti vihaiselta.
"Mistähän tuossakin on kyse?" Shizuka mietti.
(Myöhemmin illalla)
Takeshi käveli laivan käytävällä, kunnes hän pysähtyi yhden oven eteen. Hän koputti ovea oikealla kädellään:
"Minä täällä, Takeshi".
"Sisään", Huoneen oven takaa kuului.
Käytävän seinät, katto olivat harmaat. Katossa oli kattolamppuja, ja ovet olivat ruskeat. Lattia oli punainen, ja seinillä oli muutama lamppu.
"Anteeksi", Takeshi avasi, ja sulki huoneen oven perässään.
Harmaahiuksinen mies istui nojatuolissa:
"Puheesi tämän päivän aikaisessa hää-vastaanotossa oli virheetön. Natsue teki hyvää työtä miehen valitsemisessa".
"Heh! Kiitos", Takeshi raapi oikeaa poskeaan oikealla kädellään punastuen hieman.
"Heh! Poskesi rapsuttaminen hämmentyneenä on aivan kuten hän", Harmaahiuksinen mies sanoi.
Takeshi näytti yllättyneeltä.
"Se muistuttaa minua isästäsi, Zaiki Isaosta!" Harmaahiuksinen mies sanoi.
"Ah!" Takeshi näytti säikähtäneeltä.
"Ei ole väliä kuinka kovasti yrität peitellä menneisyyttäsi, et voi pettää minua. Kosttaaksesi isäsi kuoleman, tulit yritykseeni, ja menit naimisiin Natsuen kanssa. Tiedän kaiken! Mitä sinä yrität sen jälkeen? Oletko rahan perässä? Tai ehkä olet henkeni perässä? Mikä on vialla? Miksi olet hiljaa? Vastaa minulle!" Harmaahiuksinen mies huusi.
Takeshi näytti hieman vihaiselta.
Takeshi, ja harmaahiuksinen mies eivät kuitenkaan tienneet sitä, että joku kuuli heidän keskustelunsa huoneen ulkopuolella.
(Ruokasalissa)
"Tämä on kaikki Hatamoto-perheen päähaarassa", Natsue piirsi sukupuunsa eräälle paperille.
"Ja kaikki nämä ihmiset olivat häissäsi?" Ran kysyi.
"Kyllä, kaikki paitsi vanhempani, Shoichi ja Kyuki, jotka ovat kuolleet tulipalossa", Natsue sanoi. Hän istui Mōrin perheen, ja Shizukan kanssa erään pöydän takana olevilla tuoleilla.
Vanha, laiha hovimestari kattoi pöytää. Hän oli kalju. Hänellä oli vaalea iho, ja mustat silmät. Hänellä oli harmaat viikset. Hänellä oli yllään musta takki, jonka alla oli valkoinen pusero. Hänellä oli kaulassaan musta rusetti. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, valkoiset sukat, ja mustat kengät. Mies oli 64-vuotias.
"Eli isoisäsi omistaa siis Hatamoto Group-nimisen yhtiön?" Shizuka kysyi.
"Kyllä. Isoisäni nimi on Hatamoto Gozou", Natsue sanoi.
Kogorōlla oli nyt yllään sininen takki, valkoinen pusero. Hänellä oli kaulassaan musta solmio. Hänellä oli jaloissaan sinsiet housut, valkoiset sukat, ja mustat kengät.
"Muuten, Takeshi-san on varmasti myöhässä", Ran sanoi.
"Olet oikeassa. Hän ei ole palannut sen jälkeen, kun hän meni tapaamaan isoisääni", Natsue sanoi.
"He ovat todennäköisesti puhuneet jostain hämärästä tapauksesta", Akie sanoi.
"I-isosisko!" Natsue sanoi Akielle.
Kaikki istuivat pöytien ääreen.
"Ah, olet myöhässä", Akie sanoi miehelle, jolla oli sotkuiset hiukset.
"Hmph! En huomannut ajan kulua", Mies sanoi.
"Isä ei ole vieläkään tullut tänne?" Jouji kysyi huomattuaan kyseisen asian.
"Kyllä. Mutta mielestäni hän on täällä millä hetkellä hyvänsä", Hovimestari sanoi.
"Olet myöhässä, Ichiro-san", Mariko sanoi Ichiaron istuessa pöydän ääreen. "Oletko varmasti pessyt kädet?"
"Kyllä", Ichiro sanoi.
"Sano, onko sinulla jo poikaystävää, Ran-san?" Natsue kysyi.
"Ran on edelleen pieni tyttö. Hän ei ole kiinnostunut pojista! Ellei sitten lasketa Araide-senseitä, jota Ran katselee sillä silmällä aina tilaisuuden tullen. Mutta Araide-sensei taitaa pitää Rania vain lapsena", Kogorō sanoi.
"Anteeksi! Sattun vain pitämään Araide-senseistä", Ran sanoi. "Eikö niin, Irene-chan?"
"Olet maininnut jotain sellaista pari kertaa", Shizuka sanoi.
"Minkälainen ihminen Araide-sensei on?" Natsue kysyi.
"Araide-sensei on positiivinen, ja hän tuuraa joskus koulussani koripallo-valmentajaamme. Hän on älykäs, ja komea. Hän on kohtelias, ja vaatimaton", Ran sanoi.
"Entä sinä, Irene-san? Onko sinulla jo poikaystävää?" Natsue kysyi.
"Ei. No, olen kerran epäonnistunut ihastumisen suhteen, joten siksi laitoin ihastumisen joksikin aikaa tauolle", Shizuka sanoi.
"Niinkö? Millaisesta pojasta olit kiinnostunut?" Natsue kysyi.
"No kun hänet siirettiin viimeisen yläaste-luokkani aikana luokalleni ajattelin häntä aluksi komeana. Mutta heti siirryttyään luokalleni hän alkoi kohdella kaikkia tylysti sanomalla ihan mitä sylki suuhun toi. Siksi häntä kohtaan tuntemani kiinnostus muuttui nopeasti inhoksi häntä kohtaan. Hänen käytöksensä takia päätin pysyä kaukana hänestä. Siksi odotin yläasteelta valmistumista innolla, ja toivoin tosi kovasti sitäkin, etten enää ikinä näkisi häntä. Hän ei onneksi puhunut minulle tylysti siksi, että päätin pysyä kaukana hänestä. Hän puhui tylysti vain niille, jotka yrittivät ystävystyä hänen kanssaan. Sitä paitsi hän oli kiinnostunut parhaasta ystävästäni. Sen kokemuksen ansiosta ymmärsin heti sen, että minun pitää yrittää opetella tulkitsemaan ihmisten luonnetta heidän käytöksensä perusteella, jotta osaan päätellä millaisia he ovat", Shizuka sanoi. "Onneksi päätin pysyä kaukana hänestä. Hänen töykeän käytöksensä takia hänet siirrettiin tosi nopeasti luokaltani toiseen kouluun. Onneksi en ole nähnyt häntä enää sen jälkeen".
"Vai sellaista?" Natsue kysyi. "Muuten Ran-san, mitä isäsi tekee työkseen?"
"Isäni on etsivä", Ran sanoi.
Kaikki katsoivat Kogorōa hermostuneina.
"O-Onko jotain vialla?" Kogorō kysyi huomattuaan muiden katsovan Kogorōa hermostuneina.
"Älä sano niin isoisäni edessä. Hän vihaa etsiviä. Hänen mielestään ne, jotka hiipivät etsimään ihmisten heikkoja kohtia, eivät ole hyviä ihmisiä! Siksi hän on kieltänyt koko Hatamoto suvulta rikos-sarjojen katsomisen, ja dekkarien lukemisen. On parempi, ettette puhu etsivistä hänen tultuaan paikalle", Natsue sanoi.
"Selvä", Shizuka sanoi.
"Sir, on aika saapua ruokasaliin", Hovimestari sanoi koputtaen Kozoun huoneen oveen. Sitten hän näki oven eteen pudonneen, punaisen kukan. "Kukka".
Takeshi saapui ruokasaliin hiljaisena.
"Takeshi-san, olet niin myöhässä!" Natsue nousi seisomaan kävellen Takeshin eteen.
"Anteeksi. Minulla oli joitakin asioita ajateltavana huoneessamme", Takeshi sanoi.
"Oletko kunnossa? Näytät kalpealta", Natsue sanoi huomattuaan kyseisen asian. "Häh? Missä sinulle aiemmin antamani kukka on?"
"Se on outoa. Missä olisin voinut kadottaa sen?" Takeshi kysyi huomattuaan kyseisen asian.
Hovimestari työnsi avaimen Kozoun huoneen lukkoon, ja avasi huoneen oven:
"Anteeksi käytökseni, sir. Kaikki odottavat...Aaaaa!"
Hovimestarin huuto johtui siitä, että hän näki jotain järkyttävää avattuaan oven, ja mentyään sisälle.
Kaikki hermostuivat kuultuaan hovimestarin huudon.
"Mikä tuo huuto oli?" Akien seurassa oleva mies kysyi kuultuaan hovimestarin huudon.
"Se oli hovimestari, Suzuki", Akie sanoi tunnistettuaan hovimestarin äänen.
"Se tuli isän huoneesta!" Jouji huusi.
Kaikki juoksivat eteenpäin nähdäkseen hovimestarin perääntyvän ulos Kozoun huoneesta, ja paineutuvan pelästyneenä takanaan olevaa seinää vasten.
"Mikä on vialla, Suzuki-san?" Jouji kysyi.
Kun kaikki katsoivat huoneeseen, he näkivät Kozoun makaavan lattialla, ja hänen ympärillään oli verta, ja hänen vatsassaan oli syvä haava.
Kogorō meni huoneeseen, ja kokeili miehen kaulaa:
"Ei kannata. Hän on kuollut".
"Se ei voi olla totta! Isoisä!" Natsue huusi. Hän oli ryttäämässä huoneeseen, mutta Shizuka tarttui Natsuen oikeaan käteen vetäen Natsuen ulos huoneesta.
"Olen pahoillani, Natsue-san, mutta et voi nyt mennä huoneeseen. Annetaan Mōri-sanin hoitaa tutkimukset", Shizuka sanoi.
"Aivan. Kukaan ei tule tähän huoneeseen!" Kogorō huusi. "Kukaan ei tule tähän huoneeseen, ennen kuin sanon, että se sopii!"
Natsue ryntäsi Takeshin syliin itkien.
"Onko tämä murha suljetussa huoneessa-tapaus?" Shizuka kysyi.
"Sitä en osaa vielä sanoa. Mutta sen voin kuitenkin sanoa teille, että näyttää siltä, että Gozou-shin kuolemasta on kulunut noin 40-50 minuuttia", Kogorō peitti ruumiin takillaan. Sitten hän otti taskustaan nenäliinan, jolla hän pyyhki molemmat kätensä. "Suzuki-san, hovimestari, olit se, joka löysi hänet eikö?"
"K-Kyllä", Hovimestari sanoi.
"Missä olit 40-50 minuuttia sitten, noin kello kahdeksan?" Kogorō kysyi.
"Noin kello 8:00 olin ruokasalissa valmistaessani illallista", Hovimestari sanoi.
"Hän on oikeassa. Suzuki-san seisoi aivan edessämme, ja oli melko kiireinen", Ran sanoi.
"Hovimestarilla on siis alibi. Kun löysit ruumiin, niin huoneen ovi oli lukittu eikö niin?" Kogorō kysyi.
"Kyllä", Hovimestari sanoi.
"Kuinka tämän huoneen oven lukko toimii?" Kogorō kysyi.
"Kyseisen oven lukita sisältä, mutta ainoa tapa tehdä se huoneen ulkopuolelta on lukita ovi tällä avaimella", Hovimestari kaivoi avaimen takkinsa taskusta.
"Sitten se tarkoittaa sitä, ettei kukaan tullut sisään, koska tämän huoneen ikkunat eivät myöskään aukea. Toisin sanoen Gozou-shi kuoli lukitussa huoneessa, kuten Irene ehdotti aiemmin", Kogorō sanoi.
"Lukitussa huoneessa?" Akien vieressä seisova mies kysyi.
"Isoisä...teki itsemurhan?" Akie kysyi.
"Mutta se on outoa. Jos itsemurha tapahtui, niin jotain, jonka pitäisi olla ruumiin lähellä puuttuu. Kyseinen esine on ase! Hän kuoli verenhukkaan, jonka hänen vatsansa haava aiheutti. Mutta täällä ei ole terää, joka olisi voinut tehdä. Murhaa ei siis tule vielä sulkea pois vaihtoehdoista, siksi täällä ei näy murha-asetta. Sen perusteella vaikuttaa siltä, että murhaaja otti murha-aseen mukaansa paetessaan tältä rikospaikalta", Kogorō sanoi.
"Ehkä se ase oli jäästä tehty piikki", Akien vieressä seisova mies sanoi. "On mysteeri-romaaneja, joissa jäästä tehty murha-ase tuhoutuu, ja katoaa".
"On selvää, että jos itsemurhan tekevä henkilö tekisi jotain sellaista, niin lattialla olisi vettä jäästä tehdyn murha-aseen sulaessa. Eikä tämän huoneen lattialla näy vettä, mikä olisi normaalisti ilmestynyt jäästä tehdyn murha-aseen sulaessa, joten sen vaihtoehtoehdon voi sulkea pois laskuista", Kogorō sanoi.
"Melko taitava päättely-taito etsivälle", Akie sanoi.
"Isäni oli ennen töissä poliisin murharyhmässä", Ran sanoi.
"Se oli luultavasti isoisän tapa päästä eroon meistä. Lyön vetoa siitä, että hän halusi asettaa kaikki epäilykset Hatamoto-perheeseen. Isoisä vihasi meitä kaikkia. Se on totta. Hän vihasi meitä kaikkia, paitsi Natsueta", Akie sanoi, ja kaikki katsoivat Natsueta.
"I-Isosisko!" Natsue huusi.
"En sanoisi sitä mahdottomaksi", Jouji sanoi.
"Se on itsemurha! Sen on oltava itsemurha!" Akien vieressä seisova mies huusi.
"Verta on Gozou-shin huoneen oven kynnyksellä, mutta ei sen kynnyksen tällä puolella", Shizuka ajatteli huomattuaan kyseisen asian.
"Olen samaa mieltä Mōri-sanin kanssa sen suhteen, ettei kannata tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, ja jättää vielä murhaa pois laskuista. Huomasin nimittäin jotain", Shizuka sanoi.
"Mitä?!" Äskettäin puhunut mies kysyi.
"Niin. Mitä huomasit?" Kogorō kysyi.
"Se on aika yksinkertainen asia. Kynnyksellä on verta", Shizuka sanoi:
"Jos tämä ovi suljettiin, kun Gozou-shi teki itsemurhan, niin verta ei olisi tämän huoneen oven kynnyksellä. Eikö tässä mielessä ole loogista ajatella niin, että Gozou-shi puukotettiin tämän huoneen oven ollessa auki?" Shizuka kysyi.
"Ymmärrän. Heti kun Gozou-shi lähti tästä huoneesta, niin hyökkääjä puukotti häntä", Kogorō sanoi ymmärrettyään tilanteen. "Murhaaja todennäköisesti houkutteli ensin Gozou-shin tämän huoneen ovelle, ja avaamaan kyseisen oven, ja sitten murhaaja puukotti Gozou-shiä vatsaan".
"Kuka sitten lukitsi oven?" Akien vieressä seisova mies kysyi.
"Se oli todennäköisesti Gozou-shi itse", Kogorō sanoi.
Kaikki katsoivat Kogorōa yllättyneinä.
"Joku puukotti Gozou-shin aivan tämän huoneen ulkopuolella, ja jotta hän pääsisi eroon murhaajasta, niin Gozou-shi pakeni tähän huoneeseen, ja lukitsi tämän huoneen oven ja kuoli sitten verenhukkaan", Kogorō sanoi.
"Ymmärrän. Siinä on järkeä", Jouji sanoi. "Haavoittunut isä yritti paeta murhaajalta tähän huoneeseen, ja lukitsi oven ennen kuolemaansa".
"Mikä loistava päätelmä, Mōri-san!" Shizuka kehui Kogorōa.
"Heh heh!" Kogorō naurahti. "Odota hetki. Tämä tarkoittaa sitä, että teillä kaikilla oli mahdollisuus tehdä tämä rikos. Murha tapahtui noin kello 8:00 aikoihin. Ran, Irene, Natsue-san, ja minä istuimme ruokasalissa klo 7.30 lähtien, joten emme voineet tehdä sitä. Voimme sanoa saman Suzuki-sanista, koska hän oli tuolloin ihan pöytämme vieressä. Toisin sanoen, murhan on tehnyt joku, joka ei ollut ruokasalissa äsken mainitsemani kellon ajan aikana. Sen murhaajan on oltava yksi teistä 7 Hatamotosta!"
"Suzuki-san, kun tulit tähän huoneeseen, niin huomasitko silloin jotain outoa?" Kogorō kysyi.
"Ei, en huomannut silloin mitään erityistä", Hovimestari sanoo. "Voi tosiaan! Tämä kukka oli tämän huoneen oven edessä".
Hovimestari kaivoi takkinsa oikeasta taskusta esiin punaisen kukan.
"Kukka?" Kogorō kysyi.
"Se-se on sama kukka, jonka kiinnitin aiemmin Takeshi-sanin takkiin", Natsue sanoi tunnistettuaan hovimestarin parhaillaan näyttämän kukan.
Kaikki katsoivat Takeshia, joka näytti hermostuneelta.
"Nyt kun mainitset sen, niin Takeshi tuli ruokasaliin melko myöhään", Akie sanoi.
"L-Lopeta tuollainen vitsailu. Olin silloin omassa huoneessani ajattelemassa..." Takeshi hieroi takaraivoaan vasemmalla kädellään.
"Myönnä se, Takeshi-san", Mariko sanoi. "Satuin aiemmin kuulemaan sen, että mistä sinä, ja isä puhuitte aiemmin ollessanne hänen huoneessaan. Kuulin teidän kahden riitelevän silloin! Olin niin yllättynyt, että ajattelin pyörtyväni, kun kuulin sen, että olet itse asiassa Zaiki Isaon poika!"
Kaikki katsoivat Takeshia yllättyneinä.
"Kuka tämä Zaiki Isao on?" Kogorō kysyi Marikon mieheltä, jolle Gozou oli aiemmin huutanut laivan kannella.
"Zaiki Isao oli Zaiki Industriesin toimitusjohtaja. 10 vuotta sitten hänen yrityksensä vallattiin isäni toimesta, ja se ajoi Zaiki Isaon itsemurhaan. Vuosi myöhemmin hänen vaimonsa kuoli jonkin sairauden vuoksi, ja kuulin sen, että heidän poikansa annettiin hoidettavaksi sijaiskotiin", Marikon mies sanoi. "Joten tuo poika on Takeshi-kun?"
"O-Onko se totta, Takeshi-san?" Natsue kysyi. "Takeshi-san!"
"Se on totta. Olen Zaiki Isaon poika, Zaiki Takeshi!" Takeshi sanoi. "M-Mutta minä.."
"Saadaksesi mahdollisuuden kostaa isäsi kuoleman lähestyit Natsue-sania, eikö niin?" Kogorō kysyi. "Tekemällä sen sinä pääsit Hatamoto-perheeseen, ja odotit mahdollisuutta tappaa Gozou-shi. Ja sitten tänä iltana toteutit suunnitelmasi!"
"E-Ei! En tappanut häntä!" Takeshi huusi. "Natsue, odota!"
Takeshi oli lähdössä seuraamaan Natsueta, joka juoksi itkien pois paikalta, mutta Jouji pysäytti hänet tarttumalla hänen käteensä.
"Olen aina ajatellut, että sinulla oli paljon potentiaalia, mutta olin kai väärässä", Jouji sanoi.
"J-Jouji-san", Takeshi sanoi.
"Olet varmasti sekaisin jättämällä kukan rikospaikalle tehtyäsi siellä ensin rikoksen!" Akien vieressä sanoi seisonut mies sanoi Takeshille.
"K-Kadotin kukan jonnekin!" Takeshi sanoi.
Shizuka katsoi rikospaikkaa, kunnes hän näki lattian yhdessä veri-lammikossa olevan leivän murun, joka oli tosi pieni. Siinä oli jopa hiili-jälkiä. Shizuka poimi leivän murun oikealla kädellään, ja laittoi sen housujensa taskuun sulkien sitten kyseisen taskun vetoketjun.
"Näyttää siltä, että tämän huoneen oven ulkopuolella olevalla lattialla aiemmin ollut veri on pyyhitty jollain pois tämän huoneen oven edestä", Shizuka mietti nähdessään kyseisiä jälkiä oven ulkopuolella olevalla lattialla. Sitten hän katsoi hovimestaria:
"Anteeksi, Suzuki-san, mutta oliko tuo kukka todella tässä kohdassa lattiaa?"
"Kyllä", Hovimestari sanoi.
"Äsken löytämäni leivän murunen oli tuon huoneen sisäpuolella olevassa veri-lammikossa. Mitä tämä tarkoittaa?" Shizuka mietti.
"Suzuki-san, tarjoiltiinko tänään leipää Natsue-sanin, ja Takeshi-sanin hääjuhlissa?" Shizuka kysyi nousten seisomaan.
"Tietysti tarjoiltiin. Se oli juhla, jossa tarjoiltiin ranskalaista ruokaa. Sen valmistanut henkilö on Jouji-sama, joka omistaa ranskalaisen ravintolan", Suzuki sanoi.
"Hän on siis kokki. Söivätkö kaikki tänään hänen valmistamiaan ruokia?" Shizuka kysyi.
"Kyllä, paitsi Gozou-sama. Hän vihasi länsimaista ruokaa, ja jopa leivän näkeminen sai hänet haluamaan oksentaa", Suzuki sanoi.
"Gozou-shi oli siis nirso ruuan suhteen", Shizuka sanoi.
"Hieman", Suzuki sanoi.
"Jouji-san on kokki, joten hänellä on omat veitset mukanaan, eikö?" Shizuka kysyi.
"Tietysti. Hän käyttää aina suosikkiveitsiään", Hovimestari sanoi. "No, no. Nämä eivät ole asioita, joita nuoren naisen pitäisi miettiä. Älä mieti näitä kauheuksia".
"Olette oikeassa", Shizuka sanoi. "Suzuki-san, Jouji-san, ja Natsue-san tuntuvat sosiaalisilta, toisin kuin muut Hatamoto perheen jäsenet. Jos siis haluan selvittää tämän tapauksen, niin minun on puhuttava heille. Takeshi-san vaikuttaa kiltiltä mieheltä, joten en usko hänen tehneen tätä rikosta. Sivusta katsottuna tämä saattaa jo näyttää siltä, että tämä murha on ratkaistu, mutta minusta tuntuu siltä, että murhaaja päätti vain lavastaa Takeshi-sanin syylliseksi. Inhoaako joku Takeshi-sania niin paljon, että päätti lavastaa Takeshi-sanin syylliseksi?"
Shizuka seurasi muita samalla, kun Takeshi vietiin läheiseen varastoon, jonka ovi lukittiin ulkopuolelta.
"Sinne menet. Voit miettiä tekojasi tässä varastossa", Akien seurassa oleva mies sanoi Takeshille lukiten varaston oven ulkopuolella olevalla salvalla.
"Avatkaa! Olkaa hyvät!" Takeshi huusi. "Olkaa hyvät! En ole murhaaja!"
"Sinä olet todella hauska, murhaaja!" Akien edessä seisova mies huusi. "Annamme sinut poliisille heti, kun olemme huomenna Tokiossa. Odota vain!"
"Teillä on Takeshin motiivin lisäksi enemmän kuin tarpeeksi todisteita hänen syylisyydestään. Eikö niin, etsivä?" Akie kysyi Kogorōlta.
"Joo, hänellä on motiivi. Nyt jos sormenjäljet ovat murha-aseessa, niin tämä on avoin ja suljettu tapaus", Kogorō sanoi.
"Irene, miten tiedät suljettujen huoneiden tapauksista?" Kogorō kysyi.
"Näin sellaisen yhdessä elokuvassa", Irene sanoi.
"Ahaa", Kogorō sanoi.
(Myöhemmin)
Kaikki istuivat ruokasalissa, kun Suzuki toi heille juotavaa.
"Olkaa hyvä", Suzuki laittoi lasipikarit pöydille.
"Kiitos", Shizuka sanoi.
"Sinulla oli onnea, Mariko-täti", Akie sanoi. "Koska Takeshi-san tappoi isoisän, niin se typerä ennakko ilmoitus perinnöstä jäi ilmoittamatta".
"Se on totta", Mariko sanoi. "Koska olen vanhin tytär, niin mieheni on nyt vastuussa Hatamoto Groupista. Ichirou-san, sinun on jatkettava piirtämistä sydämesi kyllyydestä. Ja lopulta Hatamoto Group on sinun".
"E-En välitä siitä", Ichirou sanoi.
"Hei, et kai aio siepata kaikkea perintöä itsellesi, vai mitä?" Akien seurassa istuva mies kysyi Marikolta.
"Älä huoli! Koska olet veljentyttäreni aviomies, niin sinäkin saat rahaa", Mariko sanoi.
"Miksi et lopeta tuota?!" Jouji kysyi Marikolta. "Siis rahasta puhumista samana yönä kun isä kuoli".
"Älä toimi kuten pyhä täällä vain siksi, että jätit perheemme rytyäksesi kokiksi! Tiedän kaiken! Pyysit isää lainaamaan sinulle rahaa ravintolaasi varten, ja hän hylkäsi pyyntösi armottomasti! Sinäkin halusit rahaa! Myönnä, että sinä olet onnellinen siitä mitä isälle tapahtui", Mariko sanoi.
"Anteeksi, Suzuki-san, mutta kuka hän on?" Shizuka kysyi katsoen Akien seurassa istuvaa miestä.
"Hän on Hatamoto Tatsua, Akie-saman aviomies. Hän on muusikko", Suzuki sanoi kävellen Marikon pöydän eteen:
"Hmm...en tiedä miten sanoa tämä, mutta siinä tapauksessa, että hänelle tapahtuisi jotain, niin Gozou-sama oli laatinut testamentin".
"Mitä?!" Mariko kysyi.
"Luulen, että Gozou-sama oli suunnitellut julkistavansa testamenttinsa sisällön hyvin pian", Suzuki sanoi.
"Si-sitten se tarkoittaa sitä", Tatsua sanoi hermostuneena nousten seisomaan.
"Että isoisän koko perintö menee Natsuelle!" Akie huusi uskomatta korviaan.
"Kyllä, ja Hatamoto Groupia johtaa Natsue-saman valitsema henkilö", Suzuki sanoi.
"Se-Se ei voi olla!" Mariko sanoi.
"Minähän sanoin jo ennen isoisän murhaa sen, että isoisä on mahdollisesti valinnut Natsuen perijäkseen", Akie sanoi muistaen Marikolle aiemmin kuiskaamansa asian.(Itse keksimäni asia.)
"En usko sitä! Miksi sitten edes menin naimisiin Akien kanssa?" Tatsua sanoi vihaiseksi.
"Menitkö itse asiassa naimisiin minun kanssani vain saadaksesi isoisäni perinnön?" Akie kysyi Tatsualta.
"Joo, sillä se on totta! Kuka muu haluaisi mennä naimisiin sinun laisesi, kultaisen snobin kanssa?" Tatsua kysyi Akielta.
"Katso kuka puhuu! Sinulla ei ole kykyjä, ja silti halua olla muusikko!" Akie huusi Tatsualle. "Miksi et hanki työtä sen sijaan?"
Tatsua lähti ruokasalista, ja Akie meni keittiöön hakemaan ruokaa.
Kogorōkin meni keittiöön hakemaan ruokaa.
"Anteeksi, Jouji-san. Natsue-san, ja Akie-san ovat aika erilaiset, vaikka he ovatkin siskokset, eikö?" Shizuka kysyi.
"Kyllä", Jouji sanoi.
"Natsue-san tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa", Shizuka sanoi.
"Niin. Hän on positiivinen", Jouji sanoi, ja meni keittiöön hakemaan ruokaa.
"Menen etsimään Natsue-sanin", Shizuka sanoi.
"Odota, sillä minullakin on asiaa hänelle", Ran sanoi.
Tytöt lähtivät ruokasalista, ja etsivät Natsueta jonkin aikaa, kunnes löysivät hänet laivan kannelta.
Taivaalla oli tähtiä, ja pilviä.
"Natsue-san", Ran sanoi. "Mitä sinä teet täällä?"
"Se ei ole mitään. Ajattelin vain", Natsue sanoi.
"Koskevatko ajatuksesi Takeshi-sania?" Ran kysyi.
"Uskoin häntä", Natsue itki. "Uskoin Takeshi-san. Mutta hän meni naimisiin kanssani vain voidakseen murhata isoisäni kostaakseen isänsä kuoleman! En voi koskaan...enää koskaan luottaa keneenkään!"
"Tiedätkö mitä? En usko Takeshi-sanin olevan isoisäsi murhaaja, vaikka Taskeshi-saniin kohdistuva syytös olisikin nyt kaikin puolin vahva. Uskon hänen syyttömyyteensä hänen luonteensa takia", Shizuka sanoi. "Luin eräästä kirjasta sellaisen tapauksen, jossa eräs tyttö kävi isänsä kanssa kaupassa, asuessaan maalla. Se oli niin pieni kylä, että kaikki siellä tunsivat toisensa. Kerran, kun tyttö lähti kaupasta isänsä kanssa, niin kauppias esti heitä lähtemästä. Tytön isän takin taskusta löytyi nimittäin silloin suklaa-levy. Kauppiaskin oli tuttu, ja sanoi katsovansa asian läpi sormien, jos mies vain myöntäisi ottaneensa sen suklaa-levyn, mutta mies ei myöntänyt sitä, sillä hän ei ollut ottanut sitä suklaa-levyä. Minä epäilen jonkun yrittäneen siinä tapauksessa vierittää silloin tekemänsä näpistyksen syyn sen tytön isän niskoille laittamalla sen suklaa-levyn sen miehen takin taskuun. Tyttö kuuli silloin ensimmäistä kertaa lempeän isänsä huutavan. Kauppias ei voinut muuta kuin kutsua poliisin paikalle. Tyttö sanoi silloin poliisille nähneensä sen, ettei hänen isänsä näpistänyt sitä suklaa-levyä. Mutta vain tytön isä uskoi tytärtään. Tytön isä työskenteli kyseisen alueen maatalouslaitoksessa, ja hänet pidätettiin virastaan pariksi kuukaudeksi. Pian sen jälkeen liiankin vastuuntuntoinen mies erosi vaimostaan, ja muutti pois vaimonsa, ja tyttärensä kodista. Hän ei tainnut kestää sitä, että häntä epäiltiin varkaaksi. Tytär oli kuitenkin varma isänsä syyttömyydestä isänsä luonteen takia, ja päätti rakastaa molempia vanhempiaan. Hänen mielestään oli ilmeisesti rankkaa se, kun hänen puheitaan hänen isänsä syyttömyydestä ei uskottu. Edes hänen äitinsä ei tuntunut uskovan tyttärensä puheita tytön isän syyttömyydestä. Ehkä Takeshi-sanista tuntuu nyt tosi rankalta, kun kukaan ei tunnu nyt uskovan hänen syyttömyyteensä".
Natsue katsoi tyttöjä uteliaana.
"Irene-chan on oikeassa, sillä minäkin uskon Takeshi-saniin", Ran sanoi. "En ole itse varma siitä, että miksi uskon häneen. En usko, että Takeshi-san on huono ihminen. Tarkoitan, että hän on henkilö, jonka valitsit, eikö? Hän ei voi mitenkään olla huono ihminen!"
"Ran-san, Irene-san", Natsue sanoi.
Shizuka otti takkinsa päältään, ja laittoi sen edessään seisovan Natsuen hartioille:
"Ole hyvä".
"Kiitos", Natsue sanoi.
Molsk! Dhak! Shizuka katseli ympärilleen kuultuaan ensin äskeisen molskahduksen, ja sitten kumeaa lyöntiä muistuttavan äänen.
"Sanokaa, kuulitteko äsken jotain outoa?" Shizuka kysyi.
"Kuulitko jotain, Natsue-san?" Ran kysyi.
"Ei, ei mitään", Natsue sanoi.
"Kuulin ehdottomasti jotain", Shizuka ajatteli. "Se oli ääni, joka tulee siitä kun jotain pudotetaan veteen, ja sitten kuului kumean jysähdyksen ääni. Se tuli tämän laivan alakannelta!"
Shizuka lähti juoksemaan kohti laivan alakannelle johtavia portaita.
"Irene-chan!" Ran, ja Natsue lähtivät seuraamaan Shizukaa uteliaina. "Odota! Mikä hätänä?!"
Juostuaan jonkin aikaa Shizuka, ja Ran pysähtyivät nähtyään alakannen reunakaidetta vasten kaatuneen Tatsuan, jolla oli haava päässään, ja kasvoissaan verta.
"Hei, te kaksi! Mitä..." Natsue pysähtyi nähtyään Tatsuan. "Iiiiiiiiiik!"
Natsuen huudon myötä kaikki tulivat laivan alakannelle.
Kogorō alkoi tutkia Tatsuan haavaa:
"Kuoleman syy johtuu todennäköisesti aivotärähdyksestä, joka aiheutui lyönnistä uhrin päähän. Tarkemmin katsottuna näyttää siltä, että ase oli jotain lyijyputken kaltaista".
"Ku-Kuka kuka olisi voinut tehdä niin kauhean asian?" Natsue kysyi.
"V-Voisiko se olla T-Takeshi?" Mariko kysyi.
"Se on järjetöntä. Varasto on lukittu", Kogorō pyyhki käsiään nenäliinassa.
Shizuka lähti juoksemaan kohti varastoa.
"Hei, mitä nyt, Irene?!" Kogorō, ja muut seurasivat Shizukaa.
"Se on auki!" Shizuka kertoi huomattuaan varaston lukon olevan auki.
Kogorō tarttui varaston oven kahvaan, ja veti oven auko nähdäkseen Takeshin kadonneen.
"Hän on poissa!" Shizuka huusi, ja painoi Agasalta saamaansa rannekelloa, jonka taskulamppu-menetelmä syttyi, jonka avulla Shizuka tutki pimeää varastoa oven ulkopuolelta.
"Mistä sait tuon rannekellon?" Kogorō kysyi.
"Enoni teki sen. Näin taskulamppu ei joudu hukkaan", Shizuka sanoi.
"Hyvä keksintö", Kogorō sanoi.
"Kiitos. Kerron mielipiteenne enolleni. Hän ilahtuu siitä", Shizuka sanoi.
"Mitä? Takeshi ei ollut varastossa?!" Mariko kysyi tultuaan muiden kanssa paikalle.
"Suljimme ehdottomasti varaston oven, ja lukitsimme hänet sinne, mutta hän on poissa", Kogorō sanoi.
"Si-sitten henkilö, joka tappoi isäni, ja Tatsuo-sanin, on Takeshi?" Mariko kysyi.
Akie itki. Hän oli aiemmin halannut Tatsuota.
"Kumea ääni, jonka Irene kuuli aiemmin oli todennäköisesti murhaaja, joka löi Tatsuo-sania. Aiemmin Irenen kuulema loiskahdus saattoi olla murhaaja, joka heitti murha-aseensa valtamereen, tai sitten murhaaja hyppäsi mereen tajuamalla, ettei enää ollut pakotietä mihin juosta", Kogorō ehdotti.
"Takeshi-san", Natsue sanoi.
"Joka tapauksessa on suuri mahdollisuus, että murhaaja on edelleen tällä aluksella. Toistaiseksi pyydän teitä kaikkia etsimään turvaa ruokasalista", Kogorō sanoi.
"En ole tehnyt Takeshille mitään saadakseni hänet haluamaan tappaa minut!" Mariko huusi.
"Oletteko jo unohtanut hänen motiivinsa?" Kogorō kysyi Marikolta. "Takeshi syytti Hatamoto Gozou-shiä isänsä kuolemasta 10 vuotta sitten. On mahdollista, että Takeshi aikoo tappaa kaikki viimeisetkin Hatamoton perheen jäsenet kostaakseen isänsä kuoleman teille kaikille!"
Hatamoton perheen jäsenet näyttivät hermostuneilta.