Nimeni on Knuckles. Olen Mestari Smaragdin viimeinen vartija. Se on kohtaloni; en ole täällä mitään muuta varten. En myöskään pyydä mitään muuta, kuin että saan tehdä työni rauhassa. Olla yksin Leijuvalla Saarella, vartioida elämäni keskipistettä. Tiesivät he sen tai eivät, se on myös monelle muulle tärkeää, että minä vahdin sitä. Minä olen tärkeä.

Minä synnyin hyväksi,

hyvyyttä palvelemaan

minä ryhdyin uniasi,

haaveitasi pinoamaan

Asun yksin Angel Islandilla, Leijuvan Saaren keskustassa. Täällä minä vartioin maailman suurinta ja voimakkainta jalokiveä. Mestari Smaragdissa on voimaa niin paljon, että väärissä käsissä sillä pystyisi tuhoamaan koko Mobiuksen. Sen voimaa on vaikea kanavoida, mutta minä pystyn siihen. Jos tahtoisin, saisin maailman polvilleen eteeni. Mutta en tahdo. Tahdon vain olla rauhassa, ilman muita. Leikkiä, ettei muita olekaan. En ole yksinäinen, vaan yksineläjä. Vaikkei sillä sen puoleen ole väliäkään, sillä en voi asiaa muuttaa.

nyt en saa olla ihminen,

en saa olla jumalakaan

olen täällä vieras mies, vieraalla maalla,

kaukana kotoa

Kaikki muut asuvat kaupungeissa ja kylissä, viettävät aikaa toistensa seurassa enemmän tai vähemmän vailla huolia. Minun selässäni on aina raskas taakka, mutta kannan sen mieluusti. En voisi elää ilman sitä. Elämälläni on tarkoitus, ja niin on hyvä. Muilla taas, heidän elämillään ei ole juurikaan tarkoitusta; he vain syntyvät, elävät ja kuolevat. Kukaan ei tule muistamaan heitä sen jälkeen. Minuakaan ei välttämättä tulla muistamaan, mutta mitä tein, se muistetaan. Nimet eivät ole tärkeitä, vaan teot. Enkä minä välitä muistetaanko nimeäni. En välitä tunnetaanko nimeäni edes nyt. En välitä…

Yöllesi laulele,

yötäsi syleile

sieltä löytyy leposija

syyllisyydelle, valheelle

Istun yksin kesät, talvet. Päivällä istun Mestari Smaragdin vierellä, yöllä nukun siinä. Öisin tapaan enemmän väkeä kuin päivällä, öisin unet ovat seuranani ja tapaan siellä muita. Joskus näen pelkkiä kasvottomia eläimiä, joskus taas tapaamieni henkilöiden kasvoja. Mutta öisin he ovat seuranani kaikesta huolimatta. He ovat minun vierainani. En tunne ketään kovinkaan hyvin, joten en tiedä heidän todellisia luonteitaan. Mielikuvitukseni hoitaa sen asian puolestani. He ovat sellaisia kuin haluan.

ei siellä katsota silmiin,

eikä kysellä nimiä

rautaisella sauvallani

siellä paimennan teitä

En luultavasti tule tapaamaan heitä enää koskaan oikeasti, en koskaan opikaan tuntemaan heitä. Mutta ei sen väliä, näin on hyvä. Nyt he ovat sellaisia kuin tahdon. He ovat yhtä aitoja kuin oikeatkin; he ovat aitoja minulle. Ja he pitävät minusta sellaisena kuin olen, minun ei tarvitse muuttua heidän vuokseen. Saan olla oma itseni, eikä minun tarvitse esittää. Minun ei tarvitse nöyrtyä heidän edessään.

En kumarra

tuhkaa, en tomua

oppinut en nöyrtymään,

anteeksi pyytämään

Tiedän sen verran, että mielikuvitusystävät ovat hulluuden merkki. Ei minusta, minusta tuo on väärä käsite. Mielikuvitusystävät kertovat luonteen lujuudesta. En tarvitse muita, pärjään yksinkin. Jos tarvitsenkin muita, niin saan heidät itselleni ilman sitoumuksia. Olen yksin itseni kanssa, mutta pärjään hyvin. En ole heikko. En pyydä muilta apua, en armoa. Enkä koskaan itke.

En kumarra

tuhkaa, en tomua

oppinut en itkemään,

armoa pyytämään

Jos joku kuitenkin tulisi luokseni… hän olisi se, joka muuttaisi itseään minun vuokseni! Ilman vastaväitteitä, ilman ehtoja, ilman vaatimuksia. Päästäisin hänet elämääni, mutta omilla ehdoillani.

Kaiken saat minulta jos polvistut eteeni ja kumarrat minua!

Kaiken saat minulta jos polvistut eteeni ja kumarrat minua!

Minä olen Angel Islandin valtias. En kumarra ketään, enkä mitään. Muut tulevat ja menevät, minä pysyn. Olen onnellinen näin, en edes kaipaisi muutosta. Elämän on tarkoituskin vain lipua ohitse, sen perässä ei tarvitse juosta kuin hullu. Juokseminen ei auta, et saa menetettyjä hetkiä kuitenkaan takaisin. Vaikka voisin muuttaa mennyttä tai tulevaa, niin en muuttaisi mitään omalla kohdallani. Tai kenties sen, kun kerran tapasin sen sinisen siilin. Hänet minä käännyttäisin pois välittömästi, ennen kuin mitään tapahtuisi. Mokoma elämän perässä juoksija, joka ei pysähdy… Hänen kaltaisensa ovat väärässä elämän suhteen. Ja he yrittävät asenteellaan väittää, että se olen minä, joka on väärässä…

Olen tulesta otettu tuli,

ensimmäinen enkeli

en nöyrry edessä ihmisen,

nöyrryn edessä kateuteni

Sonic… se oli hänen nimensä. Hänellä on paljon ystäviä ympäri Mobiusta, sellaisen kuvan minä sain. Lisäksi hänen perässään juoksi se toinen, kettu. Minä en koskaan kaipaisi ketään seuraamaan askellustani. Yksin on parempi. Parempi…

joskus kaipaan syliä,

jossa voisin levähtää

valonpilkahdusta valtakuntani hämärään

Miten hyvänsä asiat ovatkin, niitä ei käy muuttaminen. Minä olen yksin, halusin tai en. Sitä ei voi muuttaa. Ketään ei saa jäämään luokseni. En edes yritä enää… En ole koskaan yrittänytkään, enkä aio koskaan yrittääkään. Minä seison yksin, kuten aina ennenkin. Tulen aina seisomaan.

En kumarra

tuhkaa, en tomua

oppinut en nöyrtymään,

anteeksi pyytämään

Seison yksin, seuranani vain valheet ja itsepetos…

En kumarra

tuhkaa, en tomua

oppinut en itkemään,

armoa pyytämään