4.luku
Suuteleminen on Visser Kolmelle ja minulle harvinaista herkkua, joten otimme siitä nyt kaiken ilon irti. En edes laskenut, montako kiihkeää suudelmaa vaihdoimme Daybreezen kannella. Yhtäkkiä kuulimme jonkun huutavan Visseriä tämän ihmisnimeltä. Visser vetäytyi pois sylistäni ja katseli äänen suuntaan. Takakannen puolelta lähenivät tuottaja ja Jeremy Jason. Oliko poika nähnyt minun ja Visserin suutelevan?
Visser Kolme taisi miettiä samaa ja käski minun poistua näkyvistä. Kun käännyin lähteäkseni, Visser tarttui minua vielä hetkeksi käsivarresta ja sihahti: "Tänä yönä puoli yhdeltä minun hytissäni. Jätän oven auki."
Lämpö valtasi sisukseni. Visser päästi minut irti, ja livahdin matalana takakannelle päin ja painauduin kulman taakse piiloon. Kuuntelin, mitä tuottaja ja Jeremy puhuivat Visserille.
"...tulkaa kanssamme kajuuttaan, niin voisimme vielä keskustella sopimuksesta, siitä mitä se toisi tullessaan ja ennen kaikkea rahasta", tuottaja selitti.
"Entä oletteko nähnyt... neiti Lovea?" kysyi Jeremy. Huokaisin helpotuksesta. Pojan äänensävy ei ollut vihjaileva.
"En juuri äskettäin", Visser vastasi täysin neutraalilla äänellä.
"Mutta hänhän lähti tänne", Jeremy sanoi. "Ei kai hän ole voinut..."
Päätin ottaa tilanteen haltuuni ja kävelin tyynesti piilopaikastani kolmikon luo. "Kas, täällähän te kaikki olette!" huudahdin muina yeerkeinä. "Olin... yläkannella katselemassa öistä kaupunkia. Kaunis, eikö totta?"
"Tosiaan", tuottaja sanoi hieman poissaolevasti. "Tuletteko tekin mukaamme sisälle, neiti Love?"
"Kyllä, kyllä vain, täällä alkaakin olla jo niin kylmä", sirkutin. Kävelimme yhdessä Daybreezen kajuuttaan.
Silmäni osuivat kajuutan yhdelle seinälle rakennettuun baaritiskiin -olen ollut sen verran tekemisissä ihmisten maailman kanssa, että tiedän mitä baarit ovat- ja sen takana juomia järjestelevään kolmeen ihmisnaiseen. Tai yksi heistä, kastanjanruskeilla hiuksilla varustettu lyhyehkö nainen järjesteli juomia, ja toiset vain seisoskelivat ja katselivat. Kuulin toisen näistä kysyvän: "Enkö mä nyt vois auttaa?"
"Et, Denriss -tarkoitan Nicole", mutisi hänen toverinsa nostamatta katsetta työstään. Tämä vahvisti epäilykseni siitä, kuuluivatko he meihin -Denriss on yeerkin nimi. "Ettei kävisi niin kuin silloin kerran, kun sekoitit veden ja viinan toisiinsa ja vielä onnistuit tuhoamaan paikan ainoan tehosekoittimen."
"No ei se tehosekoitinjuttu mun syy ollu!" Denriss/Nicole suuttui, mutta kolmas tyttö, tummaihoinen, nykäisi kumpaakin muuta tiukan topin helmasta ja kuiskasi: "Hei, ne niinku tuli nyt!"
Silmänräpäyksessä kaikki kolme tyttöä seisoivat ryhdikkäinä asennossa, kasvoillaan hymyt, jollaiset olin nähnyt viimeksi jossakin ihmisten mainoksessa.
"Iltaa, me olemme Jessica, Nicole ja Tracy ja tarjoilemme teille tänään, jos vain haluatte jotakin juomista", juomia järjestellyt nainen lateli teennäisellä äänellä. Nyt kun hän seisoi niin, että näin hänen kasvonsa kunnolla, tunsin hänet. Olin nähnyt hänet joskus Yhteisön kokouksessa. Hänen nimensä oli Jaylish kaksi-neljä-yhdeksän, ihmisnimeltä Jessica Brown, niin minä ainakin muistelin.
"Kiitos, tytöt", tuottaja sanoi ja kävi istumaan nojatuoliin. "Voisimmekin ottaa heti yhdet drinkit, vai mitä?" Myöntelimme. Ihmisten alkoholipitoiset juomat ovat ihan hyviä. Kävin Visserin kanssa istumaan nahkasohvalle, ja Jeremy Jason valtasi toisen nojatuolin.
Tuotuaan Visserille ja minulle drinkit Denriss heilautti pitkiä vaaleita hiuksiaan ja kujersi: "Tarvitsetteko kenties jotakin muuta, Vis- ...herra Trent?"
"En", Visser Kolme töksäytti.
"Entä haluaisitteko te sitten..." Denrissin lause keskeytyi, kun tuottaja huusi häntä.
"Ala mennä", Visser sihisi. "Äläkä pokkuroi minua noin silloin, kun McCole on läsnä."
"Kyllä, Visser, en, Vis- ...herra Trent", Denriss piipitti kompuroidessaan tuottajan luo.
"Voiko kukaan olla noin tyhmä?" Visser Kolme voihkaisi. "Tekisi mieli tuhota hänet heti paikalla."
Minustakin Denriss oli rasittava, mutta toisaalta myös säälittävä. Hän näytti haluavan mielistellä Visseriä palvelualttiudella ja samalla pelkäävän tätä kuollakseen. Silitin huomaamattomasti Visserin käsivartta ja hymyilin pienesti. Olen kuullut sanottavan, että minulla on rauhoittava vaikutus tulisesta luonteestaan tunnettuun johtajaamme. Ehkä siinä on perää.
Puolen tunnin kuluttua morfausaikani alkoi lähestyä uhkaavasti loppuaan. Toivotin kaikille öitä ja sanoin lähteväni nukkumaan. Jeremy Jason oli juonut liikaa drinkkejä, saanut alkoholimyrkytyksen ja sammunut tuoliinsa. Muutamat ohjastajat lähtivät kantamaan häntä omaan hyttiinsä, kun poistuin kajuutasta.