Kirjailijan huomautus: En suosittele tätä lukua heikkohermoisille.
5. luku
Kävelin kahdella huteralla ihmisjalallani portaat alas hyttikäytävään. Juuri kun olin avaamassa ovea mennäkseni omaan hyttiini, kuulin kulman takaa tirskahduksia ja puhetta. Terästin kuuloani ja tunnistin puhujat tarjoilijatytöiksi.
"…ei kun kysy sä! Emmä kehtaa…"
"Raukkis! Ei se nyt mikään Visser oo…"
"No ei ookkaan, mutta… emmä vaan viitsi!"
"Mikset?"
"Emmä tiedä! Tuntuu vaan niin tyhmältä…"
"No minä kysyn!" puuskahti Jaylish, kun tytöt astuivat näkyviin. He pysähtyivät eteeni ja jäivät seisomaan odottavan näköisinä.
"No?" minä sähähdin.
"No, niin, kato kun… lähdetäänkö siitä, että minä olen Jaylish Kaksi-Neljä-Yhdeksän ja nämä ovat minun kaverini Denriss Kuusi-Viisi-Viisi ja Felian Seitsemän-Kolme-Seitsemän, ihmisnimiltä Jessica Brown, Nicole Robinson ja Tracy Caldwell."
"Joo, tiedän", sanoin purevasti. "Oliko asiaakin?"
"No joo, me niinku ollaan niinku mietitty, että… niinku että…" Felian takelteli.
"Että onko Visser kiva?" Denriss heitti.
Mikä kysymys.
"En nyt ehkä kuvailisi häntä ihan tuolla sanalla, mutta… kyllä minä hänestä pidän", minä sanoin kierrellen. "Pidän kovasti."
Felian hihitti. Jaylish nielaisi ja sanoi: "Tai oikeastaan se varsinainen kysymys olisi, että… millainen hän on sängyssä? Tekeekö hän sinulle… jotain?"
"Ensinnäkin, me emme tee sitä välttämättä sängyssä, vaan myös seisaallaan ja kidutuspenkillä", viisastelin ja nautin tyttökolmikon kauhistuneista ilmeistä.
"Kidutuspenkillä? Kiduttaako hän sinua?" Denriss henkäisi.
"Onko se totta, että hän viiltelee ja ruoskii sinua andaliitinhännällään?" tiedusteli Jaylish.
"Ja te harrastatte niinku sidontaa?" Felian säesti.
"Vastaan kaikkiin kohtiin kyllä", myönsin. Tyttöjen silmät revähtivät suuriksi. "Tosin siihen kidutusjuttuun lisäisin, että vain harvoin ja hyvin lievästi. Kerran Visser sitoi minut kidutuspenkkiin jalat levälleen ja kosketteli ihoani kuumalla raudalla samalla kun nai minua…"
"Hyi, älä puhu!" kiljaisi Denriss.
"Se varmaan sattui niinku aika paljon", Felian epäili. Pudistin päätäni.
"Ääh, eikä sattunut. Se oli ihanan kiihottavaa…"
"Saatko edes koskaan orgasmia?" rohkeni Jaylish kysyä. Katsoin häntä säälivästi.
"Joka ikinen kerta, varmaan rajummin kuin te ikinä kenenkään kanssa. Ette taida tietää, miten herkkiä andaliittiruumiit ovat?"
Kolmikko pudisti päitään.
"Eikä kiinnostakaan, andaliittien anatomia siis", Denriss sanoi ylimielisesti.
"Ehkä ei, mutta siihen herkkyyteen kun yhdistää Visserin erittäin kovaotteisen ja väkivaltaisen parittelutyylin, niin… aah." Nuolaisin huuliani, avasin hyttini oven ja astuin sisään.
"Entä kuinka iso Visserillä on?" Jaylish nauroi perääni. Pyöräytin silmiäni.
"Vähän yli 30 ihmisten senttimetriä ja ranteeni paksuinen!" sylkäisin totuudenmukaisesti ja suljin oven takanani.
Heitin vaatteeni ja kenkäni lattialle ja morfasin andaliitin hahmoon. Katsoin kelloa. Melkein kaksitoista… Suljin pääsilmäni ja jätin sarvisilmäni pitämään silmällä ajan kulua. Torkahdin pian, andaliittien kevyeen seisaallaannukkumisuneen.