7. luku

"Makasin Visser Kolmen sängyllä kädet kahlittuna sängynpäätyyn ja odotin. Vilkuilin ovelle päin. Missä hän oikein viipyi? Silloin kuulin vihdoinkin kavioiden ääntä huoneen ulkopuolelta… mutta hetkinen, niitä oli liian monta! Ovi avautui, ja Visser Kolme asteli sisään.

(Arvaa mitä, kultaseni), hän virnisti. (Sain juuri andaliittisissit kiinni ja uskollisimmat luutnanttini ottivat heidän ruumiinsa.)

Visserin jäljessä tuli kuusi huippuunsa trimmattua miespuolista andaliittia, ei, vaan andaliittiohjastajaa.

(Käydään kiinni, pojat), Visser sanoi."

Ja siinä vaiheessa hyttini ikkunasta siivilöityneet auringonsäteet herättivät minut enkä saanut koskaan tietää, miltä tuntuu olla seitsemän uroksen naitavana.

(Na dip crachlayna dawash), mutisin itsekseni. Usko pois, et halua tietää mitä nuo ilmaukset tarkoittavat. Hyppäsin jaloilleni, morfasin ihmiseksi ja pukeuduin. Ennen kuin ehdin lähteä hytistä, ovelta kuului koputus: "Hyttisiivous!"

Olin avaamassa ovea, kun tajusin: eihän tuo ääni vain ollut ollut… Mutta se oli myöhäistä. Ovi kiskaistiin auki, ja sain eteeni Jaylishin, Denrissin ja Felianin kasvot. Jokaisen hymy ulottui lähes korvasta korvaan.

"Sä olit yöllä Visserin hytissä, eikö niin?" Denriss hihitti.

"Te piditte vähän hauskaa, eikö niin?" Jaylish nauroi.

"Ja sä niinku lähdit sieltä niinku ihan mustelmilla", Felian kimitti. "Eikö niin, niinku siis hei daa?"

Hieroin ohimoitani. En halunnut päänsärkyä heti aamusta.

"Joo", mutisin.

"Mitä se teki sulle! Kerrokerrokerro!" Denriss kiljaisi.

"Oliko kuuma sängyssä?" Jaylish virnuili. Tunsin ärtymyksen kohoavan pintaan.

"Mitä crachlayta meidän seksielämä teille kuuluu!" rähähdin lopulta ja marssin tieheni huutaen vielä jälkeeni: "Sitä paitsi teidän herkät hermonne eivät varmaan kestäisi sen kuulemista! Ja siivotkaakin kunnolla!"

Visser Kolme odotti minua kajuutassa.

"Se ihminen tekee minut hulluksi", hän valitti hiljaisella äänellä. "'No emmä nyt oikein tiiä, ne varmaan pitäisivät minua loppuikäni jonkun partion mannekiinina, mä siis niinku haluaisin olla vakavasti otettava tähti' ja niin edelleen. Ja hänhän muutenallekirjoittaa vaikka mikä olisi!"

Kuulin Jeremy Jasonin äänen ruokailutilan puolelta.

"Tämä kahvi on liian laihaa!"

Kohta hän kiljaisi: "Nyt se on liian vahvaa!"

Eikä hän suinkaan lopettanut siihen. Kun olin istuskellut sohvalla puoli tuntia, Jeremy oli jo ehtinyt valittaa ainakin tuolin kovuudesta, voileipien mausta, kananmunien mahdollisesta pilaantuneisuudesta, päänsärkylääkkeiden tehottomuudesta, tuuletuksen äänekkyydestä sekä tarjoilijan hajuvedestä.

Katsoin Visseriä. Hän pyöräytti silmiään ja sanoi: "Menen sanomaan veneen ohjaajille, että ajavat pois lahdelta. Pitäkööt veneen liikkeessä. Tämä nimittäin menee vielä väkisin tartutukseksi, eikä McCole saa päästä pakoon."

Heti kun Visser oli lähtenyt, Jeremy Jason marssi kajuuttaan ja istui viereeni. Pidinhymyä naamallani, vaikka olin sillä hetkellä niin totaalisen kyllästynyt koko otukseen että olisin istunut siinä mieluummin vaikka jonkun vähäjärkisen geddin kanssa.

"Hei, neiti Love", Jeremy sanoi huolettomaan sävyyn. "Onko se totta, mitä kerroitte eilen elämästänne?"

"Elämästäni?" toistin siristäen silmiäni.

"Niin. Ratkaisiko Yhteisö muka todellakin kaikki ongelmanne?"

Olin hetken hiljaa. Palautin mieleen kaikki ohjeet, joita minulle oli annettu Jeremyn kanssa juttelemiseen. Käyttäydy kuin tavallinen ihminen. Puhu Yhteisöstä pelkkää hyvää. Muista, että sinulla ei todellakaan ole mitään erikoissuhdetta Visser Kolmeen, siis Victor Trentiin. Älä ole epäilyttävä.

"Aivan niin, kyllä, kyllä se ratkaisi", aloin selittää ja yritin kuulostaa mahdollisimman uskottavalta kovista kokemuksista selvinneeltä ihmiseltä. "Minä joka olin ollut koko elämäni yksinäinen hylkiö… olinkin yhtäkkiä osa yhtä suurta perhettä."

Jeremy nyökkäsi, joskin hieman epäilevän näköisenä. Luulin jo hetken selvinneeni helpolla tuosta keskustelusta, kun Jeremy kysyi jotain, mikä sai minut melkein puraisemaan kieleni poikki.

"Onko teillä kovinkin läheiset välit herra Trentin kanssa? Vai miksi olette täällä hänen mukanaan?"

Onko meillä läheiset välit? Onko meillä läheiset välit? Hetken olin aikeissa täräyttää Jeremylle totuuden päin naamaa: että voisihan sitä niinkin sanoa, harrastamme melkein joka yö kiihkeää ja intohimoista seksiä. Onneksi tulin järkiini ajoissa enkä sanonut. Olisin nimittäin yhtä hyvin voinut sanoa, että Visser ja minä olemme oikeasti kotoisin toiselta planeetalta ja kansamme on soluttautunut Maapallolle tarkoituksenaan vallata se. Okei, tuo olisi ehkä ollut vähän eri luokan paljastus, mutta mitä väliä –varma hankkeen torpedointi silti. Ja jos minä olisin turmellut Visser Kolmen suunnitelman, edessäni olisi ollut varma kuolema. Visserin tuntien hän luultavasti olisi avannut ranteeni ja raiskannut minua kunnes olisin kuollut verenvuotoon, tai jotain. Jostain syystä en erityisemmin pitänyt ajatuksesta.

"Öööh… ei oikeastaan", sain änkytettyä. "Hän on pääjohtajamme, tietysti ihailen häntä koska hän tekee järjestönsä kautta niin paljon hyvää, mutta ei nyt mitään erityisen läheisiä välejä… sen läheisimpiä kuin kenelläkään muullakaan…" Vilkaisin Jeremyä. Mainiota, taisi uskoa! Silloin aivoihini tuntui kuitenkin iskevän oikosulku. Miten hitossa minä selittäisin mukanaoloni? Tajusin vasta nyt, kuinka epäilyttävältä "halusin vain mukaan" kuulosti, erityisesti nyt kun Jeremy oli tiedustellut mahdollisia läheisiä välejämme.

"Minä olen… tuota noin… vain todistajana täällä…"

"Todistajana?" Jeremy toisti.

Apua. Ilmeisesti tuo vasta kuulostikin epäilyttävältä. Muistutin jälleen kerran itseäni Yhteisön tahrattomasta maineesta. Mutta mitä crachlayssa minä oikein sitten sanoisin? Sitten keksin.

"Hyvä on", sanoin hymyillen. "Kai minä voin kertoakin. Yhteisön nuoret tytöt ovat puhuneet sinusta niin paljon, että halusin nähdä, millainen olet livenä."

Jeremy kallisti päätään. "Yhteisössä on siis paljon teini-ikäisiä fanejani?"

"No… ei nyt niin kovin paljon… jonkin verran", sanoin.

Jeremy huokaisi kyllästyneesti ja katseli kattoon. Olin tainnut töpätä taas. Yritä tässä nyt olla avaruusolioiden mieliksi! Varsinkin kun sinulla ei ole hajuakaan, mikä sen mielestä on "epäilyttävää". Vannoin, että sanoisin niin sanotuille ihmisasiantuntijoillemme muutaman valitun sanan ihmisen esittämiseen valmentamisesta, kun näkisin heitä seuraavan kerran. Tai vielä pahempi heille: pyytäisin Visseriä sanomaan.

"Ja olen minä ollut esittelytehtävissä muutenkin", yritin korjata tilannetta. Se näytti auttavan, ainakin vähän. Jeremy käänsi taas asentoaan minuun päin. Odotin kauhulla, mitä hän saisi päähänsä kysyä seuraavaksi.

"Ovatko Yhteisön jäsenet yleensä paljon tekemisissä herra Trentin kanssa?"

Rauhoitu. Hän ei sanonut "esimerkiksi menevät sänkyyn hänen kanssaan". "Se… tuota noin… riippuu vähän. Yleensä hänellä on liikaa kiireitä asioiden järjestelyssä, Yhteisöhän sentään toimii lähes puolessa osavaltioista, mutta joskus hän ehtii kyllä tavallisiin kokouksiinkin… Miten niin?" Olivatkohan miten niin –kysymyksetkin epäilyttäviä? Joka tapauksessa Jeremy kurtisti kulmiaan ja sanoi: "Tämä voi kuulostaa typerältä, mutta minusta hän on jotenkin… pelottava. Minun on vaikea kuvitella hänenlaistaan miestä johtamassa yhtenäisyyttä korostavaa partiojärjestöä."

Huhhuh. Onneksi Jeremy ei tiennyt miten oikeassa oli.

"Pelottava?" sanoin yrittäen kuulostaa hämmästyneeltä. "Ei minusta. Hän on hyvin ystävällinen ihminen, kun hänet tuntee hyvin."

"Te siis tunnette kuitenkin hänet hyvin?" Jeremy sanoi. "Vaikka hän ei juuri käy kokouksissa tai mitään?"

Voi ei! Jillay, idiootti, nyt puhuit ohi suusi!

"Niin, no… tietysti, kun minä kuitenkin hoidan näitä vastuullisia tehtäviä aika paljon, niin olen tekemisissä johtoportaan kanssa enemmän kuin tavallinen rivijäsen", selittelin.

Jeremy näytti yhä vähän epäluuloiselta. Päätin, että nyt riitti projektin riskeeraaminen ja ihmisen leikkiminen. Nousin ylös ja häivyin paikalta. Kuulin Jeremyn huutavan perääni: "Minne te menette?"

"Ottamaan aurinkoa kannelle", keksin. "Siellä on niin ihana ilma."

Kävin huoneessani riisumassa päällysvaatteeni –ei jälkeäkään toivottomien tapausten kolmikosta, kandronan kiitos- ja livahdin kannelle.