11. luku
Jahti pysähtyi vedessä räpiköivän andaliittiohjastajan viereen.
"Oletko kunnossa, Visser?" minä huusin.
(Juuri ja juuri), Visser Kolme irvisti. (Mutta ne andaliitit pääsevät pakoon! Ne uivat tuohon suuntaan! Perään ja heti!)
"Arvoisa Visser, pelkään, ettemme saa heitä enää kiinni", kannella kiikaroiva tuottaja pahoitteli. "Hehän olivat delfiinimorfeissa? Ne ovat pirun nopeita. He ehtivät rantaan ennen meitä ja pakenevat, ennen kuin ehdimme maihin."
Visser Kolme näytti siltä kuin jokin haisisi todella pahalta hänen nenäänsä. (Oletko varma?)
Tuottaja nyökkäsi.
(No nostakaa minut sentään edes pois täältä!) Visser tiuskaisi. (Vai onko sekin teille ylivoimainen tehtävä?)
Tuottaja kehotti Visser Kolmea morfaamaan taas ihmiseksi ja tulemaan uimaportaille. Olin ottamassa Visseriä vastaan, kun hän kiipesi ylös läpimärkänä ja sanoinkuvaamattoman äkäisenä. Jeremy Jason hiippaili myös paikalle.
"Vau! Miten te… mikä te oikein olette? Mistä tässä kaikessa on kyse? Haluan tietää, kertokaa!"
"Kohta tiedät", Visser Kolme sanoi hampaitaan kiristellen. "Seuraa."
Hän viittasi mukaan myös minua, tuottajaa ja muuta kannella pyörivää porukkaa, josta jokainen yritti tekeytyä niin pieneksi, hiljaiseksi ja huomaamattomaksi kuin mahdollista.
"Missä allas on?" Visser kysyi tuottajalta.
"Mitä, onko meillä uima-allasbileet?" Jeremy innostui. Heitin häneen ärtyneen katseen. Toisaalta, puhukoon nyt vapaasti kaikkea järkevää niin kauan kuin vielä pystyisi. Tuottaja avasi käytävän päästä oven, jossa luki "Yksityinen" ja pyysi Jeremyä astumaan sisään.
"Mitä tämä nyt meinaa?" tämä marisi. Silloin, Visserin kädenliikkeestä, minä ja pari muuta ohjastajaa tartuimme häneen. Tuottaja painoi nappia, ja pienen yeerk-altaan kansi aukeni.
"Mitä v…" Jeremy aloitti, mutta ei saanut kysymystään loppuun. Me työnsimme hänen päänsä altaaseen.
Kun päästimme irti, yeerkin häntä näkyi vielä hänen korvastaan.
"Oletko vallassa, Yaheen seitsemän-viisi-yksi?" Visser Kolme varmisti. Jeremy – tai Yaheen – nyökäytti hitaasti päätään.
"Sitten allekirjoita sopimus. Nyt, niin pääsen heti lähtemään takaisin sapelialukselle."
Yksi kanssamme olleista halpa-arvoisista toi tärkeän näköisen paperin, johon Yaheen, tuottaja ja Visser kirjoittivat ihmisnimensä. Minä morfasin kaikessa hiljaisuudessa omaan andaliittikehooni. Ei ihmiskeikkoja vähään aikaan, kiitos. Katselin Jeremyä. Mietin, mahtoiko Yaheen sillä hetkellä selittää hänelle, kuka ja mikä Visser Kolme todellisuudessa oli ja kuka minä olin. Miten meidän kansaamme alkoi olla ihmisruumiisiin soluttautuneina melkein joka puolella tätä maapallon mahtavinta valtiota. Miten me hallitsisimme planeettaa parin vuoden päästä. Nyt se idiootti ihminen saisi tietää sen. Hän oli nyt meidän orjamme, osa valloitussuunnitelmaa.
Toivottomien tapausten kolmikko pölähti paikalle ja selitti yhteen ääneen, että ötökkähävittäjä oli saapunut. Visser Kolme morfasi myös takaisin andaliitiksi ja käski minua seuraamaan. Näin Jaylishin, Denrissin ja Felianin jäävän juttelemaan ja kikattelemaan Yaheenille. Kandronan kiitos, ei enää noitakaan kolmea…
"Nähdään taas, Jill!" Denriss kiljaisi perääni. Visser vilkaisi häntä kylmästi toisella sarvisilmällään, ja hän näytti siltä kuin olisi halunnut vajota maan alle.
(Sinä pärjäsit hyvin), Visser Kolme sanoi minulle, kun ötökkähävittäjämme lähestyi sapelialusta. (Siihen nähden, että et ole saanut mitään ihmiskoulutusta.)
(Kiitos), kuiskasin hämilläni. Kai minä sitten olin pärjännyt hyvin. Visser Kolme ei ikinä antanut kiitosta tyhjästä. Siitä tiesin myös, ettei hän voinut olla kovin vihainen, vaikka andaliitit olivat päässeet taas kerran pakoon. Tärkeä tartutus oli sentään onnistunut. Me tulisimme saamaan satoja nuoria naispuolisia ihmisisäntiä seuraavan parin Maan kuukauden kuluessa. He liittyisivät Yhteisöön ihanteensa Jeremy Jasonin esimerkkiä seuraten. Ja kun ihmisperheiden tyttäret alkaisivat puhua hienosta järjestöstämme perheilleen ja ystävilleen… nämäkin liittyisivät. Lisää isäntiä. Lisää valtaa kansallemme. Planeetan lopulliseen valtaukseen ei ehkä menisi sittenkään kuin reilu vuosi. Ja minun Visserini saisi ylennyksensä. Jonain päivänä hänestä voisi tulla jopa Kolmentoista neuvoston jäsen, hänellähän oli vielä paljon aikaa…
Heti kun astuimme sapelialukseen, ympärillämme alkoi tietysti pyöriä halpa-arvoisista koostuva mielistelijöiden kuoro, joka kyseli, tarvitsiko arvoisa Visser mahdollisesti jotain.
(En), Visser Kolme töksäytti lopulta. (Tai… odottakaas. Voisitte laittaa minulle kylvyn. Tai siis meille. Minulle ja omalle henkilökohtaiselle avustajalleni.)
Pääsisin kylpyammeeseen Visser Kolmen kanssa! Voi pyhä kandrona! Värähdin, kun Visser tarttui käteeni ja johdatti minut "laittautumishuoneeseensa". Kuuma vaahtokylpy höyrysi siellä. Visser sukelsi kylpyyn, ja minä seurasin varovasti häntä.
(Tule lähemmäs), hän kuiskasi.
Kuuma vesi tuntui hyvältä, ja vielä paremmalta tuntui Visserin kosketus, kun hän kietoi käsivartensa kaulani ympäri. Olipa hän hellyydenkipeä tänään… Annoin käsieni vaellella hänen kehollaan.
(Tuntuuko hyvältä?) sanoin pehmeällä äänellä. (Minun seksikäs Visserini… Vartalosi on niin täydellinen… Anna minun koskea sinua… kaikkialta… sinä kiihotat minua niin…)
Visser pitää kovasti siitä, kun puhun hänelle noin. Jatkoin ja vaihdoin sävyä hieman irstaammaksi.
(Kostun märäksi kun olet lähelläni… Minulla on niin paljon likaisia fantasioita sinusta… Otan sinut lämpimästi vastaan aina kun sinun tekee mieli, olenhan täällä sinua varten… Kerro vain mitä haluat, Visser Kolme. Noin kuuma uros saisi kaiken mahdollisen vaikka hän ei olisikaan visser…)
Puhuin aivan rehellisesti, olin oikeasti tuota mieltä Visseristä, ja tämä näytti pitävän ja jopa kiihottuvan sanoistani, mutta kaikki se tuntui jotenkin turhalta. Joku toinen, joku mielistelijä, oli luultavasti sanonut tuollaista ennenkin hänelle. Joku joka halusi vain ylennyksen ja mahtavan Visserin suosion. Sitä paitsi sanoistani oli helppo saada käsitys, että Visser Kolme oli minulle pelkkä seksiobjekti. Mikä ei pitänyt paikkaansa. Minä rakastin häntä itseään, kaikessa ylimielisyydessään ja kylmyydessään, mutta en voinut sanoa sitä. Hän olisi vähintään nauranut ja pilkannut, pahimmassa tapauksessa hakannut tai jopa tappanut minut. Visser Kolme inhosi tunteellisuutta. Hän oli kova ja häikäilemätön, vallanhalun ja itsekeskeisyyden ohjaama. Mutta himoa hän tunsi… kuten minäkin. Hieroimme poskiamme vastakkain ja hyväilimme intohimoisesti. Olisimme varmasti paritelleet ammeessa, jos se olisi ollut vähän isompi.
"Arvoisa Visser?"
Se oli eräs aluspalvelija, joka kurkisteli oven takana.
(Minä olen helvetti soikoon sanonut, että minua ei saa häiritä, kun olen kahdestaan assistenttini kanssa!) Visser karjaisi.
"O-o-olen pahoillani, mu-mutta… tilaamanne asu on saapunut."
Visser Kolme katsoi minua ja virnisti härskisti. Hän nousi seisomaan ja otti suihkun. Katselin häntä himokkaasti koko ajan.
(Tuokaa se asu ja laittakaa Jill valmiiksi), Visser sanoi ja lähti huoneesta.
Pari muuta aluspalvelijaa tuli kantaen laatikkoa.
"Sinun on varmaan paras mennä suihkuun", yksi heistä sanoi minulle. Kun olin pesemässä saippuavettä pois turkistani, näin halpa-arvoisten avaavan laatikon ja ottavan sieltä punamustan pitsikorsetin, samaa lajia vyön, punaiset hansikkaat, mustat verkkosukat sekä punaisen nauhan. Ne olivat minulle! Ihanaa, jollakin oudolla tavalla olin aina pitänyt vaatteiden käyttämisestä andaliittikehossa. Palvelijat kuivasivat minut pyyhkeillä ja harjasivat minut, sitten pukivat vaatekappaleet ylleni. Nauha tuli häntäni juureen. Korsetin ja vyön kiristäminen tuntui melko epämiellyttävältä, hengittäminen vaikeutui. Lopulta kasvoni meikattiin. Katsoin itseäni peilistä ja päätin alkaa käyttää voimakasta kasvomaalia vastaisuudessakin. Sen verran tyylikkäältä se näytti.
"Mene Visserin luokse", yksi halpa-arvoisista sanoi hiljaa. "Me otetaan osaa kurjuuteesi."
(Mihin kurjuuteen?) tiuskaisin. (Minä rakastan Visseri… n kanssa makaamista!)
Kävelin ulos jättäen järkyttyneen näköiset halpa-arvoiset keskenään.
Määränpääni oli Visser Kolmen huone. Tuntui niin kiihottavalta olla sillä lailla valmisteltu ja kaunistettu häntä varten. Ovi ei ollut lukossa, joten kävelin suoraan sisään. Visser oli odottamassa minua.
(Sinä olet kaunis), hän sanoi ja silitti kasvojani. Olin imarreltu. En ollut koskaan pitänyt itseäni tai siis andaliittiruumistani erityisen nättinä, olin itse asiassa vähän kummallisen näköinen. Vedin Visserin syliini. Painoin pääni hänen rinnalleen ja haistelin hänen turkistaan yhä huokuvaa myskishampoon tuoksua.
Yhtäkkiä Visser Kolme käänsi minut ympäri, hyppäsi päälleni ja työnsi elimensä sisääni – vain vetääkseen sen heti ulos. Parkaisin ääneen. Oliko tämä joku uusi kidutuksen muoto? Visser antoi itsensä taas minulle yhdeksi sekunniksi. Ja taas. Näin mielettömän hullunkiillon hänen silmissään.
(En kestä tätä, Visser!) kirkaisin turhautuneena. (Tee se kunnolla, pyydän!)
Hän teki sen vasta kun oli saanut meidät molemmat äärimmäiseen kiihotustilaan. Ja tietysti kaikki tuntui äärimmäisen miellyttävältä sen jälkeen… Laukesin lopulta niin rajusti, etten pysynyt pystyssä vaan kaaduin sängylle. Visser kävi uudestaan kimppuuni siinä heti kun pystyi. Hän otti minut sillä kertaa ylemmän ja tiukemman väylän kautta. Se koski hieman, mutta nautinto oli suurempi.
Visser Kolme ei päästänyt minua hetkeksikään käsistään koko yönä. Sain nauttia hänestä aivan täysillä, sillä hän ei edes juurikaan pahoinpidellyt minua. Ehdin jo luulla, että hän oli muuttanut tapansa…
-------------------------------------------------------------------------
Epilogi
Muutaman päivän päästä kuulimme, että Jeremy Jason McCole oli pannut uransa jäihin ja paennut jonnekin maapallon syrjäisen kolkkaan. Hän oli ollut jossain ihmisten televisioshow'ssa, jossa oli käynyt onnettomuus: eläintenkesyttäjän villieläimet olivat päässeet vapaiksi ja aiheuttaneet kaaoksen. Olemme varmoja, että ne eläimet olivat todellisuudessa andaliittisissejä, jotka olivat onnistuneet vapauttamaan Jeremyn.
Visser Kolme oli vihainen. Ymmärsihän sen. Minuakin raivostutti, kun tärkeä hanke oli mennyt metsään. Mutta show'ssa mukana olleiden ohjastajien lisäksi minä olin se, joka sai tuntea Visserin raivon nahoissaan. Hän purki vihansa kiduttamalla ja runtelemalla minua sängyssä, kuten aina andaliittien onnistuessa terrorisoimaan meitä.