Sain ispiraation tähän fanfictioniin Aaltojen kuohu(Englanniksi Ocean Waves,)-nimisestä elokuvasta. Ajattelin suunittelu-vaiheessa tositakin animeä nimeltä Card captor Sakura-johon en ole vielä kunnolla perehtynyt, mutta päätin olla käyttämättä sen teemaa tässä fanfictionissa. Katson sen animen jossain vaiheessa. Aaltojen Kuohun ja Card Captor Sakura-animen oikeudet kuuluvat kyseisen elokuvan ohjaajalle, ja Card Captor Sakura-animen suunnittelijalle. Tässä tarinassa esiintyvät OC-hahmot kuitenkin kuuluvat minulle.


Uzumaki Naru seisoi Tokion Kichijōjin-asemalla. Hänellä oli yllään valkoinen toppi, jonka päällä oli musta takki. Hänellä oli jaloissaan harmaat farkut, ja mustavalkoiset tennarit. Hän oli sitonut pitkät, vaaleat hiuksensa poninhännälle mustalla hiuspampulalla. Hänellä oli vaalea iho, ja siniset silmät. Hän oli laiha ja urheilullinen. Hän oli 22-vuotias. Hänen oikealla olkapäällään roikkui ruskea olkalaukku. Hän piti harmaata matkalaukkua oikeassa kädessään. Hän piti vasemmassa kädessään harmaata kissan kantokoria. Kyseisessä korissa nukkui uranssiturkkinen kissa, jonka selässä oli valkoisia raitoja. Kissan kaulan ympärillä oli vaaleankeltainen kaulapanta, ja sen silmät olivat keltaiset.

"Juna saapuu raiteelle 4. Pysykää juna-aseman valkoisen viivan takana", Juna-aseman katon kaiuttimista kuuluvan naisen ääni ilmoitti asemalla oleville ihmisille.

Taivaalla oli pilviä, ja tuuli kevyesti.

Yllättäen juna-aseman toiselle puolelle käveli pitkä ja urheilullinen mies. Kyseisellä miehellä oli mustat hiukset, mustat silmät ja vaalea iho. Hänellä oli mustat aurinkolasit silmiensä edessä. Hänellä oli yllään harmaa pusero, jonka päällä oli musta takki. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat kengät. Hän oli 23-vuotias.

"Hän näyttää vähän Sasukelta", Naruko ajatteli katsoen kyseistä miestä.

Juna kulki Narun edessä, ja junan mentyä, mies oli kadonnut.

Hieman myöhemmin toinen juna pysähtyi Narun eteen, ja junan ovet avautuivat. Naru meni junaan. Hän istui junan istuimelle, joka oli ikkunan edessä käytävän oikealla puolella.

"Ovatkohan kaikki tuttavani muuttuneet paljonkin sitten viime näkemän?" Naru mietti.

Naru oli matkalla Tokion lentokentälle mennäkseen kotiinsa Kōchiin, ja siellä pidettävään luokkakokoukseen. Hän näkisi taas vanhat ystävänsä. Viime näkemästä oli jo pitkä aika, ja häntä jännittikin hieman.

Naru työskenteli Tokiossa anime-piirtäjänä. Kyseinen ammatti oli ollut hänen unelmansa lukio-ajoista lähtien. Mutta Narulla oli toinenkin, hieman salainen työ. Kyseinen työ oli alkanut jo lukiosta lähtien. Kyseisen työn aikana Naru oli päättänyt lähteä opiskelemaan anime-piirtäjäksi Tokioon. Kyseisen työn ansiosta Naru oli aloittanut uuden animen piirtämisen. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että kyseisen animen tapahtuivat Narun aiempiin kokemuksiin. Kyseisen animen nimi oli Prohibited books.

Juna pysähtyi, ja Naru otti tavaransa lähtien kohti junan ovea. Hän, ja muut matkustajat kävelivät ulos junan äsken avatuista automaatti-ovista. He olivat nyt Hanedan lentokentällä.

"Lähtevät lennot. Kōchi kello 7:03", Naru ajatteli katsoen lentokentän ilmoitustaulun lentoja. Naru meni muiden matkustajien kanssa lentokoneeseen, joka oli menossa Kōchiin. Naru oli ostanut junaliput, ja lentoliput edellisenä päivänä mentyään kotiin töistä. Hän työskenteli Studio Dive X7: ssä.

Istuttuaan lentokoneen istuimelle, Naru laittoi turvavyön kiinni, ja työnsi oikean kätensä housujensa oikealla puolella olevaan taskuun ottaen sieltä esiin kuvan pojasta, jolla oli mustat hiukset. Hänen silmänsäkin olivat mustat, ja hänen ihonsa oli vaalea. Poika oli suunnilleen 17-vuotias. Hänellä oli yllään valkoinen pusero. Hänellä oli jaloissaan mustat harmaat housut, ja mustat kengät. Kuvan taustalla oli Kōchin puisto.

"Minä, ja Sakura-chan tapasimme Sasuken ensimmäisen kerran 6 vuotta sitten silloin, kun olimme luokion toisella luokalla. Kaikki alkoi eräänä päivänä siitä, kun Sakura-chan soitti minulle töihin", Naru ajatteli.

(Flashback)

Naru tiskasi astioita. Hänellä oli yllään valkoinen pusero. Hänellä oli päässään valkoinen kokin hattu. Hänellä oli yllään vaaleanharmaa esiliina. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja mustat kengät. Hän oli sitonut hiuksensa poninhännälle ruskealla hiuspampulalla. Hän oli 16-vuotias.

Naru työskenteli Obiyamahin Gin Sushi-ravintolassa.

"Vauhtia niiden tiskien kanssa. Täällä on seuraava lasti jo jonossa", Eräs kokki toi Narulle uuden tiskikorin, jonka hän laittoi läheiselle pöydälle.

"Selvä", Naru sanoi.

"Uzumaki, puhelimeen!" Eräs nainen huusi Narulle.

"Tullaan", Naru sanoi, ja pesi kätensä. Hän sulki tiskialtaan vesihanan oikealla kädellään. Hän kuivasi kätensä vasemmalla puolellaan olevalla seinällä roikkuvaan käsipyyhkeeseen.

Naru meni ulos huoneen vasemmalla puolella olevasta oviaukosta, ja poimi läheisellä pöydällä olevan, harmaan lankapuhelimen luurin oikealla kädellään. Kyseinen luuri oli aiemmin lojunut pöydällä:

"Uzumaki Naru puhelimessa", Naru sanoi.

"Naru-chan", Tuttu ääni sanoi.

"Sakura-chan, kuulostat innostuneelta. Onko jotain kivaa tapahtunut?" Naru kysyi.

"Minun on nähtävä sinut. Tule työpäivän jälkeen suoraan koululle. Odotan sinua äidinkielen luokassa", Sakura sanoi.

"Nähdään pian", Naru sanoi, ja sulki puhelimen. "Anteeksi, minulla on hieman asioita hoidettavana, joten joudun lähtemään töistä tänään aikaisin!"

Naru käveli kohti pukuhuonetta vaihtaakseen vaatteet.

"Hei, hetkinen! Odotas nyt!" Aiemmin puhunut nainen sanoi.

"Olen pahoillani, mutta minun täytyy mennä", Naru ilmoitti ravintolan johtajalle. Narulla oli nyt yllään vaaleansininen, hihaton toppi. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat kengät. Hän kantoi sinistä olkalaukkua oikealla olkapäällään.

"Nykyajan kurittomat nuoret", Ravintolan johtaja tuhahti ärtyneenä.

Ravintolan ulkopuolella seisoi eräs kokki, joka poltti tupakkaa.

"Huomiseen", Naru pyöräili kokin ohi sinisellä polkupyörällään. Hänellä oli päässään sininen pyöräilykypärä. Hän oli laittanut olkalaukkunsa polkupyöränsä ohjaustangon edessä olevaan koriin.

Naru pyöräili kaupungin jalkakäytävällä. Lopulta hän saapui Obiyamahin lukion pihalle. Hän laittoi polkupyöränsä koulun pihalla olevaan pyöräkatokseen, otti laukkunsa ja käveli kohti lukion ulko-ovia.

Koulun ulkoseinät olivat harmaat, ja niissä oli useita ikkunoita. Koulun katto oli musta. Ulko-ovet olivat ruskeat, ja niiden kahvat olivat harmaat.

Saavuttuaan äidinkielen luokkaan Naru näki Sakuran katsovan ulos luokan ikkunasta.

Sakura oli pitkä ja laiha tyttö. Hänellä oli pitkät, vaaleanpunaiset hiukset. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hänen silmänsä olivat vihreät. Hänellä oli yllään valkoinen pusero, jonka päällä oli sininen takki. Hänellä oli kaulassaan punainen solmio. Hänellä oli lantiollaan harmaa hame, jonka helma yletti hänen polviinsa asti. Hänellä oli jaloissaan valkoiset sukat, ja ruskeat kengät. Hän oli 16-vuotias.

"Hei, Sakura-chan", Naru sanoi.

"Hei. Tulitpa nopeasti", Sakura sanoi.

"Itse käskit", Naru sanoi.

"Katso tuonne", Sakura sanoi katsoen opettajainhuoneen ikkunaa. Kyseinen ikkuna oli äidinkielen luokkahuonetta vastapäisessä rakennuksessa.

Naru käveli sakuran viereen, ja katsoi kohti opettajainhuonetta. Siellä oli eräs poika, joka puhui eräälle opettajalle. He molemmat istuivat opettajainhuoneen tuoleilla.

Poika piti käsissään ruskeaa kirjekuorta. Hän näytti 16-vuotiaalta. Hänellä oli yllään harmaa pusero. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat kengät. Hän oli pitkä ja urheilullinen. Hänellä oli vaalea iho, ja mustat hiukset. Vain hänen selkäpuolensa näkyi kunnolla.

"Kuka tuo on? En muista nähneeni häntä täällä koskaan aiemmin", Naru sanoi katsoen vierasta poikaa.

"Hänet siirrettiin äskettäin luokalleni. Hänen nimensä on Uchiha Sasuke", Sakura sanoi.

"Tuleeko hän toiselle lukukaudelle?" Naru kysyi.

"Kyllä", Sakura sanoi.

"On aika harvinaista, että joku siirretään koulusta toiseen kouluun kesken lukukauden", Naru sanoi.

"Totta. Hän muutti äskettäin tänne Tokiosta. Nishimura-sensei pyysi minua esittelemaan koulua uudelle oppilaallemme", Sakura sanoi. "Normaalisti tällaiset tehtävät annettaisiin sinulle, koska olet oppilaskunnan puheenjohtaja, mutta minä oli ensimmäinen oppilaskunnan jäsen, jonka Nishimura-sensei näki tänään tullessaan oppilaskunnan huoneeseen".

"Niin, sillä sinä olet oppilaskunnassa kirjanpitäjänä. Näytät olevan innoissasi", Naru sanoi.

"Ihmekös tuo? Uusi luokkatoverini on tosi komea", Sakura sanoi.

"Niinkö?" Naru kysyi, ja katsoi uudelleen ulos ikkunasta. Naru ei vieläkään nähnyt uuden oppilaan kasvoja kunnolla. "En näe häntä kunnolla. Emmekö voi mennä opettajainhuoneeseen katsomaan uutta oppilastamme?"

"Jos haluat tehdä sellaista, niin voimme toki mennä opettajainhuoneeseen ja teeskellä, että meillä on jotain kysyttävää opettajilta", Sakura sanoi.

"En minä halua mennä opettajainhuoneeseen. Opettajat tietävät sen, että olen töissä ansaitsemassa rahaa, enkä siksi opiskele täällä kesällä", Naru sanoi kävellen kohti luokan oviaukkoa.

Luokassa oli ruskeita pöytiä, joiden takana oli ruskeita tuoleja. Luokan etupuolella oli ruskea opettajan pöytä, jonka takana oli ruskea tuoli. Luokan etuseinällä oli iso, musta liitutaulu. Liitutaulun yläpuolella oli valkoinen kaiutin. Luokan seinät olivat valkoiset, lattia oli katon tavoin ruskea. Katossa oli monia kattolamppuja. Luokan takaseinällä oli oppilaiden laukujen naulakot. Ikkunat olivat luokan vasemmalla puolella olevassa seinässä.

"Oletko yhä vihainen opettajille siitä, kun emme päässeet Kiotoon luokkaretkelle?" Sakura kysyi kuultuaan pientä katkeruutta Narun äänessä.

"En pidä siitä, että opettajat peruivat sen luokkaretken. Odotimme nimittäin sitä luokkaretkeä tosi kauan, joten on sanomattakin selvää, että sen peruminen harmittaa minua. Enkä suinkaan ole tämän koulun ainoa oppilas, joka on vihainen opettajille siitä, että he peruivat sen luokkaretken. Ja nyt opettajat yrittävät muka korvata kaiken viemällä meidät Havaijille", Naru sanoi, ja käveli ulos luokan oviaukosta.

"Kaikki luokkatoverit ovat innoissaan Havaijin retkestä. Opettajien suunnitelma toimii. Rentouttava matka Havaijille auttaa meitä pänttäämään pääsykokeisiin. Aiotko todella ryhtyä anime-piirtäjäksi?" Sakura kysyi.

"Kyllä. Entä sinä?" Naru kysyi.

"Ajattelin ryhtyä hammaslääkäriksi. Olet niin taitava piirtäjä, että uskon unelmasi toteutuvan jonain päivänä", Sakura sanoi.

"Kiitos, mutta Havaiji on kallis matkakohde. On paiskittava töitä saadakseen sille retkelle tarpeeksi rahaa", Naru sanoi.

"Niin. Muista myös opiskella, ettet vain jää töitä tehdessäsi muista jälkeen muista oppilaista", Sakura sanoi.

"Kyllä. Mutta mistä halusit puhua minulle?" Naru kysyi saavuttuaan Sakuran kanssa aulaan.

Koulun sisäseinät olivat harmaat. Lattiat olivat kattojen tavoin ruskeat. Aulankin lattia oli ruskea katon tavoin. Aulassa oli jopa oppilaiden kengille, ja takeille varatut telineet, ja naulakot.

"Omasta ammatinvalinnastani, ja eräästä toisestakin asiasta", Sakura sanoi.

"Haen polkupyöräni. Nähdään koulun portilla", Naru sanoi, ja käveli kohti ulko-ovia.

(End of the flashback)

"Koko yläasteen, ja lukion aikana. Sakura-chan, ja minä emme olleet kertaakaan samalla luokalla. Siitä huolimatta...hän oli paras ystäväni. Tutustuimme kunnolla vasta yläasteen viimeisellä luokalla, kun pitkään odottamamme luokkaretki Kiotoon peruttiin yllättäen", Naru ajatteli.

(Flashback)

"Valitettavasti tämän vuoden luokkaretki on peruttu. Tästä lähtien yläasteen, ja lukion aikana tehdään yksi luokkaretki. Koulumme oli viimeisellä sijalla Kunnollisten koulujen-vartailussa. Olemme pettäneet koulumme ylväät perinteet, ja vanhempanne. Palauttaaksemme kunniamme, lukiolaisten on parannettava tuloksiaan. Mikäli he eivät onnistu siinä, niin yläasteen uhraus on ollut turha!" Rehtori ilmoitti oppilaille kaikkien koulun luokkien seinillä olevien kaiuttimien kautta.

Äidinkielen-luokassa kuului ärtynyttä puhetta.

"Mennään tapaamaan Sayama-senseitä. Hei, Uzumaki, sinä olet oppilaskunnan puheenjohtaja, joten puhu sinä opettajille meidän kaikkien oppilaiden puolesta", Kiba sanoi edessään olevalla tuolilla istuvalle Narulle.

"Sopii!" Naru sanoi.

(Koko juttu oli niin typerä, että valitimme siitä luokanvalvojalle.)

Oppilaat lähtivät luokasta, ja menivät opettajainhuoneeseen.

"Emme ymmärrä päätöstänne peuuttaa Kioton luokkaretki, jota odotimme niin kovasti. Se päätös tehtiin selvästi vain opettajien, ja vanhempiemme mieliksi. Tämä ei ole reilua. Meidän mielestämme tämä koulu on meille selityksen velkaa", Naru sanoi Sayamalle.

Sayama oli pitkä ja urheilullinen nainen. Hänellä oli lyhyet, ruskeat hiukset, ja vaalea iho, ja ruskeat silmät. Hänellä oli päässään silmälasit. Hän oli 30-vuotias. Hänellä oli yllään vaaleanruskea takki. Hänellä oli jaloissaan vaaleanruskeat housut, ja ruskeat korkokengät.

"Puhu sitten, kun olet 100 parhaan oppilaan joukossa, puheenjohtaja!" Eräs mies-opettaja huusi Narulle.

"Olin viimeksi sijalla 20!" Naru huusi takaisin.

"Öh...", Mies-opettaja katseli hermostuneena ympärilleen. "Olette noin röyhkeitä vain siksi, että Sayama-sensei on nainen!"

"Tuo oli selvästi tekosyy", Naru ajatteli lähtien huoneesta muiden oppilaiden tavoin.

(Luulimme puhuneemme opettajille järkeä, mutta viikkoa myöhemmin, aamunavauksessa huomasimme erehtyneemme. Opettajat eivät olleet selvästikään kuunnelleet meitä.)

"Vanhempainyhdistys on hyväksynyt luokkaretken peruuttamisen. Nostakaa kätenne, mikäli ette ole tyytyväisiä kyseiseen päätökseen", Mikrofoniin puhuva mies-opettaja sanoi edessään seisoville oppilaille.

Oppilaat seisoivat isossa huoneessa, josssa oli ruskea lattia. Seinät, ja katto olivat harmaat. Oppilaille puhunut mies seisoi huoneen edessä olevalla korokkeella. Huoneen ovi oli huoneen oikealla puolella olevassa seinässä.

Epäröityään hetken Naru nosti oikean kätensä ylemmäs muiden oppilaiden puhuessa. Hänellä oli yllään valkoinen pusero. Hänellä oli kaulassaan punainen solmio. Hänellä oli lantiollaan harmaa hame, jonka helma yletti polviin asti. Hänellä oli jaloissaan valkoiset sukat, ja mustat kengät.

Naru katseli ympärilleen nähdäkseen sen, että eräs toinenkin tyttö oli äsken nostanut toisen kätensä ylös. Kyseisellä tytöllä oli vaaleanpunaiset hiukset. Naru oli puhunut kyseisen tytön kanssa pari kertaa oppilaskunnan kokouksissa, sillä kyseinen tyttö oli oppilaskunnan kirjanpitäjä.

"Rohkeita tyttöjä", Eräs poika sanoi hiljaa.

(Tyttö, joka protestoi minun tavoin Kioton luokkaretken perumista oli Haruno Sakura, oppilaskunnan kirjanpitäjä.)

"Hyvä on. Kätensä nostaneille oppilaille järjestetään luokkaretken perumista koskeva kokous. Tulkaa kuvataide-luokkaan koulun jälkeen. Voitte poistua", Opettaja sanoi.

(Pari tuntia myöhemmin)

Naru avasi, ja sulki kuvataide-luokan oven oikealla kädellään mennessään kuvataide-luokassa pidettävään kokoukseen.

Luokassa oli monia pöytiä, tuoleja ja taidevälineitä. Luokan seinät, ovi, katto ja lattia olivat samanlaiset, kuin äidinkielen-luokassa.

Naru vilkaisi liitu-taulua nähdäkseen siinä lukevan tekstin:

"Kokous on peruutettu. Kirjoittakaa nimenne, luokkanne, ja luokkaretken perumista koskeva mielipiteenne paperille".

"Opettajat eivät edes järjestäneet sitä aiemmin mainitsemaansa kokousta, koska he varmaan pelkäsivät vastata oppilaidensa esittämiin kysymyksiin", Naru mietti ymmärrettyään kyseisen tilanteen.

Naru otti yhden paperin luokan edessä olevalta pöydältä, ja kirjoitti mielipiteensä sille kyseiseltä pöydältä ottamallaan kynällä:

"3 vuosikurssi, luokka 4. Uzumaki Naru. Luokkaretken perumisessa ei ole mitään järkeä. Kyseinen päästös tehtiin vain opettajien, ja vanhempien mieliksi".

Myöhemmin Naru istui erään pöydän ääressä olevalla tuolilla, kun Sakura tuli luokkaan.

Sakura vilkaisi liitutaululle kirjoitettua tekstiä, ja otti sitten kirjoitusvälineet, minkä jälkeen hän katsoi Narua.

"Törmäsin Chojiin äsken portaissa, ja hän oli pahoillaan siitä, ettei hän päässyt tulemaan tähän kurinpalautukseen, sillä hänen piti mennä koulun jälkeen hammaslääkäriin. Älä ole vihainen hänelle", Sakura sanoi.

"Se pöljä", Naru sanoi. Sitten hän luki Sakuran kirjoittaman mielipiteen:

"3 vuosikurssi, luokka 3. Haruno Sakura. En ymmärrä opettajien tekemää päätöstä perua Kioton luokkaretki. Vielä 10, tai 20 vuotta valmistumisen jälkeenkin ajattelen niin, että se päätös peruuttaa luokkaretki oli tosi epäreilu".

"Vau. Sinä ajattelet jopa 10, tai 20 vuotta tulevaisuuteen", Naru sanoi Sakuralle.

(Siitä lähtien, olen ajatellut Sakurasta eri tavalla, kuin muista ystävistäni.)

Naru talutti polkupyöräänsä kohti koulun etupihalla olevaa porttia nähdäkseen Sakuran puhuvan uudelle oppilaalle.

Kyseinen oppilas kääntyi ympäri nähdäkseen Narun, ja virnisti hieman. Pojalla oli mustat silmät, ja komeat kasvot.

Naru punastui hieman, ja käänsi katseensa alemmas. Lopulta punastus katosi hänen kasvoiltaan, ja hän katsoi uutta oppilasta, ja Sakuraa.

"Uzumaki Naru, 3 vuosikurssin 4 luokalta. Hän on jopa oppilaskunnan puheenjohtaja. Tässä on Tokiosta kotoisin oleva luokkatoverimme, Uchiha Sasuke", Sakura esitteli ystävänsä uudelle oppilaalle.

"Menen kotiin. Nähdään ensi lukukaudella", Sasuke lähti paikalta.

"Yritätkö jo iskeä hänet?" Naru kysyi nähtyään Sakuran katsovan Sasukea.

"Äh...älä ymmärrä väärin. Hän kysyi vain sitä, että missä Obiyamahin ostoskeskus on. Hän käy ostamassa koulukirjansa sieltä", Sakura sanoi.

"Muuten, kuulin hiljattain, että työpaikkani kokki kuului joskus rikollis-liigaan. Toisinaan kyseinen kokki tupakoi kyykyssä työpaikakani takana olevalla sivukujalla, ihan kuin rikolliset ennen vanhaan. Mitä nyt?" Naru kysyi nähtyään Sakuran näyttävän mietteliäältä.

"Ei mitään. Mietin vain, että johtuukohan Sasuken siirtäminen Tokiosta tähän kouluun joistain ongelmista hänen edellisessä koulussaan", Sakura sanoi.

"Se oli siis se "toinen asia", josta Sakura halusi puhua minulle", Naru ajatteli ymmärrettyään tilanteen:

"Kuka tietää? Ehkä toinen hänen vanhemmistaan sai työsiirron tänne", Naru sanoi.

"Ehkä. Nähdään", Sakura sanoi, ja lähti kohti kotiaan.

(Harmikseni huomasin, että Sakura oli kiinnostunut uudesta oppilaasta. Ajattelin silloin, että olisi vain paras unohtaa koko juttu. Joitain poikia kiinnostaa nimittäin vain tyttöjen ulkonäkö. Jotkut pojat näkevät muissa vain pinnan.)

Naru istui pari tuntia myöhemmin sängyllään. Hänen sänkynsä päällä oli vaaleansininen peitto, valkoinen tyyny, ja peiton alla oli valkoinen lakana. Narun huoneen seinät olivat vaaleansiniset, ja lattia oli ruskea. Narun sänky oli huoneen vasemmalla puolella olevan seinän edessä, lähellä kyseisessä seinässä olevaa ikkunaa. Katto oli ruskea. Katossa oli kattolamppu.

Koulupöytä oli huoneen oikealla puolella olevan seinän edessä. Kyseinen pöydä oli ruskea. Sen oikealla puolella oli kirjahylly ja vaatekaappi, jotka olivat ruskeat Huoneen ruskea ovi oli pöydän vasemmalla puolella, ja pöydän edessä oli musta tuoli. Valokatkaisija oli pöydän vasemmalla puolella olevassa ovenkarmissa.

Yllättäen yksi, kirjahyllyssä oleva kirja alkoi hohtaa violettina, sen kannet olivat ruskeat, ja siinä oli harmaiden ketjujen kuvioita. Kirjan etukannessa oli lukon näköinen kuvio. Naru oli saanut kyseisen kirjan isältään syntymäpäivä lahjaksi täytettyään 16 edellisenä päivänä. Narun isä, Minato oli lähettänyt kyseisen kirjan tyttärelleen postissa pari päivää aiemmin. Narun isä oli toimistotyöntekijä, ja hän kävi kotonaan toisinaan. Narun isä oli usein työmatkoilla, joten Naru oli normaalisti kotona äitinsä Kushinan kanssa.

"Miksi tuo kirja hohtaa noin?" Naru mietti.

Yllättäen kirja lensi ulos kirjahyllystä, ja aukesi. Sieltä lensi esiin useita, violetteina hohtavia kortteja suoraan Narun ikkunan läpi rikkomatta kyseistä ikkunaa.

Naru katsoi säikähtäneenä kirjan sivuja, jotka liikkuivat itsestään.

Yllättäen kirjasta putosi Narun huoneen lattialle violetti energia-pallo joka muuttui nopeasti oranssiksi kissaksi. Kissalla oli selässään valkoisia raitoja.

Kirja putosi lattialle, ja Naruko katsoi sitä ja kissaa nähdäkseen, että kissa nukkui.

"Mitä se äskeinen oli?" Naru mietti hermostuneena, ja uteliaana.

Lopulta hän poimi kirjan, ja kissan syliinsä laittaen molemmat sängylleen.

"Onneksi äiti on ostoksilla. Hän olisi varmaan hermostunut kuultuaan täältä jotain meteliä", Naru mietti.

"Heräsit näemmä", Naru sanoi sängyllään nukkuneelle kissalle, joka oli äsken herännyt.

Kyseinen kissa katsoi Narua uteliaana:

"Kuka olet?"

"Normaalit kissat eivät puhu, mutta arvelen, ettet ole normaali sen perusteella, kun otaa huomioon tavan jolla ilmestyi tänne viime yönä tästä kirjasta. Olen Uzumaki Naru", Naru sanoi. "Entä sinä?"

"Olen Kinsei", Kissa sanoi. Äänen perusteella kissa oli nainen. "Näytät hieman Namikaze Minatolta".

"Tunnetko isäni?" Naru kysyi.

"Kyllä. Sinä, ja isäsi polveudutte miehestä, ja suojeli kauan sitten Venus-planeetan salaista kirjastoa, jossa säilytettiin kiellettyjä kirjoja. Kielletteyihin kirjoihin sinetöitiin kauan sitten pahoja varjoja, jotka ottivat muita ihmisiä hallintaansa. Kyseisten varjojen sinetöiminen kiellettyihin kirjoihin oli ainoa tapa pelastaa ihmisiä, joita kyseiset varjot olivat ottaneet hallintaansa. Niin säilyi rauha. Mutta sitten tapahtui jotain kauheaa. Yhdellä vartijalla oli kaksi poikaa, joista hän valitsi nuoremman poikansa Shiron seuraajakseen nähtyään ensimmäisessä pojassaan, Ryuussa pahuutta ja voimanhimoa. Poikien välillä alkoi valtataistelu vartijan asemasta pian heidän isänsä kuoleman jälkeen. Sen seurauksena kirjasto syttyi tuleen Ryuun vapautettua kiellettyihin kirjoihin sinetöidyt demonit kostaakseen pikkuveljelleen. Ennen kuin Shiro ja hänen veljensä kuolivat tulipalossa, Shiro lähetti oman poikansa Yusakun ja minut tänne Maahan sinetöimään ne varjot, jotka Shiron veli oli aiemmin vapauttanut. Kyseiset demonit nimittäin pakenivat tänne Maahan kirjaston sytyttyä tuleen. Kun minä ja Yusaku olimme tutkineet asiaa tarkemmin huomasimme, että kyseiset varjot olivat saapuneet vain tänne Japaniin. Siitä pitäen autoin Yusakua kyseisten varjojen metsästämisessä, ja sinetöimisessä takaisin tähän kirjaan. Vain tämä kirja säästyi, kun se tulipalo syttyi. Shiro antoi sen minulle ja Yusakulle lähettäessään meidät tänne Maahan. Voidakseen vangita kyseiset varjot, Shiro rakensi jonnekin päin Japania uuden kirjaston nimelta Shiro Yugen-palatsi. Hän vei tekemänsä, uudet kielletyt kirjat kyseiseen kirjastoon", Kinsei kertoi.

"Hetkinen! Puhutko nyt isoisästäni, Namikaze Yusakusta?!" Naru kysyi.

"Kyllä. Yusakun vaimo, isoäitisi Midori oli kotoisin täältä Maasta. Isäsi Minato on siis puoliverinen Venuksen humanoidi. Sinä taas olet 3/4 verinen Venuksen humanoidi. Isäsi jatkoi isoisäsi tehtävää isoisäsi kuoltua eräässä taistelussa varjoa vastaan. Isoisäsi onnistui sinetöimään kyseisen varjon juuri ennen kuolemaansa. Kyseinen onnettomuus oli tulipalo, joka tapahtui isovanhempiesi talossa erään varjon hyökättyä sinne", Kinsei sanoi.

"Muistan sen tulipalon jotenkin, olin silloin vasta 2-vuotias. Olin surullinen isäni kerrottua siitä. Se oli rankkaa. Varsinkin isoäidille. Hän kuoli sairautueen seuraavana vuonna. Siitä on nyt 13-vuotta", Naru sanoi. Hän yllättyi siitä, miten hyvin hän uskoi Kinsein tarinan. Mutta sitten toisaalta. Hän oli aina ollut kiinnostunut taikatyttö-ainimeista, minkä takia hän aikoikin ryhtyä anime-piirtäjäksi.

"Tiedän, ja olen pahoillani. Ennen Kuin synnyit, isäsi vei minut Shiro Yuden palatsiin, ja neuvoi minua pysymään siellä siihen asti, kunnes sinä täytät 16. Sitten hän antaisi tuon kirjan sinulle merkiksi siitä, että olet nyt uusi Venus Warrior, jonka tehtävänä on etsiä niitä varjoja, jotka ottavat ihmiset hallintaansa. Koska tuo kirja alkoi hohtaa se tarkoittaa sitä, että olet nyt 16, ja olet valmis ottamaanvastaan uuden tehtäväsi. Miten sait tuon kirjan?" Kinsei kysyi.

"Sain sen postissa pari päivää sitten, ja äitini antoi sen minulle toissapäivänä, jolloin täytin 16. Isä ei voinut antaa sitä minulle itse, sillä hän on työmatkoilla. Miten minun pitäisi metsästää äsken mainitsemiasi varjoja?" Naru kysyi.

"Sinun on ensin muututtava soturi-hahmoosi. Se onnistuu tällä rintaneulalla", Kinsein otsaan ilmestyi Venus-planeetan tunnus, josta ilmestyi keltaista hohdetta, joka osui Narun ylävartaloon. Narun ylävartaloon ilmestyi kultainen rintaneula, jossa oli Venus-planeetan symboli. Narun vasempaan käteen ilmestyi vaaleansininen rannekello. "Muuttuaksesi sinun on sanottava Venus transfom. Tuo rannekello taas on jäljitin, jonka avulla voit jäljittää varjoja. Huomaat jäljitys-menetelmän sitten, kun aika on sopiva. Minun tehtäväni on auttaa sinua tulevan tehtäväsi toteuttamisessa. Näytän sinulle joskus jopa Shiro Yugen palatsin", Kinsei sanoi.

"Tietääkö äitini totuuden isäni suvusta?" Naru kysyi.

"Kyllä. Itseä asiassi isäsi pelasti äitisi toimiessaan Venus warriorina", Kinsei sanoi.

"Vanhempani eivät koskaan kertoneet tuota minulle", Naru sanoi.

"Koska he pyysivät minua tekemään sen. Itse asiassa, eilinen tapaus oli minun syyni. Pudotin nimittäin eilen yhden kirjan Shiro Yuden palatsin kirjastossa, ja se aukesi, minkä seurauksena siinä olevat varjot pakenivat tuon kirjan kautta samalla, kun siirryin tänne. Mutta sen kirjan pudottaminen oli vahinko", Kinsei sanoi.

"Selvä. Odotanko toistaiseksi jonkin varjon ilmestymistä?" Naru kysyi.

"Kyllä", Kinsei sanoi. Se oli iloinen siitä, ettei Naru ollut sille vihainen.

(Silloin keksin suunnitelmani Prohibited books-animen piirtämisestä. Myöhemmin uusi lukukausi alkoi, ja Sasuke teki vaikutuksen meihin maalaistyttöihin.)

Naru istui aurinkoisena tyttönä muiden tyttöjen kanssa tenniskentän lähellä katsomassa poikien tennis-pelejä piirtäen samalla piirustuslehtiöönsä.

"Hei Uzumaki, katso noita poikia", Ino sanoi koskettaen Narun olkapäätä katsoen samalla tenniskentälle.

"Hm. Tarkoitatko Saita?" Naru kysyi. "Tiedän kyllä sen, että hänen ihonsa on tosi vaalea".

"Ei kun tuo sisempi tenniskenttä", Ino sanoi, ja Naru katsoi kyseiseen suuntaan.

Sasuke pelasi tennistä yllään valkoinen paita, siniset shortsit, valkoiset sukat, ja valkoiset kengät.

"Hän pelaa hyvin", Naru sanoi Sasuken voitettua pelin.

"Voitti Tennis-keron Ryoichin", Ino sanoi.

Sää oli aurinkoinen.

Myöhemmin Naru käveli Sakuran kanssa pois tyttöjen pukuhuoneesta yllään koulupuvut kuunnellen muiden tyttöjen puheita Sasukesta.

"Hän on harjoitellut hurjasti".

"Vau mikä poika".

"Hänellä on hyvä ulkonäkökin".

"Sellainen poika on varmaan tuittupäinen".

"Uchiha pelasi äskeisen pelin aikana kuin ammattilainen, eikö?" Naru kysyi.

"Kyllä", Sakura näytti närkästyneeltä.

"Mitä nyt?" Naru kysyi.

"Ei mitään. Uchiha on tuntenut itsensä ulkopuoliseksi opiskellessaan täällä. Se johtuu siitä, että hän erottuu muusta joukosta", Sakura sanoi.

"Hm, vai ulkopuolinen?" Naru kysyi.

"Monellakin tapaa", Sakura sanoi.

Myöhemmin Naru, ja muut oppilaidet katsoivat koulun käytävän sisäseinällä olevaa sija-taulua etsien siltä omia nimiään.

"Numero 16, Uchiha Sasuke".

"Hän on aikamoinen".

"Hän on jo 16 paras oppilas", Naru sanoi.

"Pärjää urheilussa, ja lukuaineissa. Varsinainen Teräsmies. Uzumaki, sinä olet sijalla 14. Oletkin aikamoinen hikipinko", Choji sanoi.

Sasuke meni silloin läheiseen luokkaan yllään valkoinen pusero, jaloissaan harmaat housut, mustat kengät, ja kaulassaan vihreä solmio.

"Kulkee nenä pystyssä".

"On niin olevinaan".

"Eikö tuo juoruilu rasita teitä yhtään? Juoruilette jo ennen oppitunnin alkamista", Shikamaru sanoi kävellen luokkaan.

Naru katsoi Sasukea.

"Tykkäätkö sinäkin Uchihasta?" Choji kysyi nähtyään Narun katsovan Sasukea.

"En, mutta mielestäni hän ei vaikuta kovin iloiselta ihmiseltä", Naru sanoi.

"Mitä sinä tarkoitat? Hän on 16 paras oppilas", Choji sanoi. "Itse olen sijalla 30".

Myöhemmin Narun kotona.

"Kuulin, että kouluunne on siirtynyt tämän lukukauden alussa Uchiha-niminen poika", Kushina sanoi syödessään illallista perheensä kanssa heidän kotinsa keittiössä.

"Niin. Mitä sitten?" Naru kysyi.

"Hän on kuulemma hyvä oppilas. Ei ihme, sillä onhan hän Tokiosta", Kushina sanoi.

"Mistä sinä edes kuulit hänestä?" Naru kysyi.

"Hänestä puhuttiin kaupungilla aiemmin tänään käydessäni ostoksilla kaupungilla. Häenen äitinsä sisko omistaa kuuluisan Uchihan kasvitarhan. Hänen vanhempansa kuolivat vuosia sitten tulipalossa, ja siksi hänen isoveljensä onkin nyt hänen laillinen huoltajansa. Hänen isoveljensä muutti pikkuveljensä kanssa tänne perhe-syistä", Kushina sanoi.

"Ehkä hänen veljensä päätti maisemanvaihdon olevan hyväksi heille molemmille, jos Tokiossa oli liikaa, ikäviä muistoja äsken mainitsemastasi tulipalosta. Asuukohan Tokiossa yhä joitain Uchihan sukulaisia?" Naru kysyi.

"En tiedä", Kushina sanoi.

"Kiitos ruuasta", Naru meni olohuoneeseen katsomaan televisiota istuen sohvalle:

"Voi Uchiha-raukaa. Niillä arvosanoilla hän olisi voinut opiskella Tokiossa. Nyt hän joutui tulemaan tänne velejnsä takia".

"Älä puhu tuollaisia! Tiestysti siinä asemassa oleva huoltaja ottaa huostassaan olevan mukaan! Sehän on selvä!" Kushina huusi.

"Hei äiti, miksi sinä oikein hermostut moisesta?" Naru kysyi.

Minatokin näytti hieman uteliaalta.

"Muuttaminen ei ole helppoa. Se on vaikea päätös. Hän ei voinut jättää pikkuveljeään Tokioon pelkästään koulun takia. Huoltajat ottavat huostassaan olevat mukaansa sellaisessa tilanteessa onko selvä?" Kushina kysyi.

"Hm. Taidat puhua kokemuksesta", Naru sanoi.

"Ja muista olla kiltti Uchihalle. Hänen on muutenkin vaikea sopeutua uuteen paikkaan", Kushina sanoi.

"Kyllä, äiti", Naru sanoi.

Naru nukkui myöhemmin huoneessaan, kunnes Kushina avasi oven.

"Naru, Sakura haluaa puhua sinulle", Kushina laittoi puhelimen Narun huoneen päydälle.

"Selvä", Naru sanoi herättyään.

Kushina käveli ulos huoneesta, ja Naru poimi lankapuhelimen luurin:

"Iltaa, Sakura. Mitä kuuluu?" Naru kysyi.

"Iltaa. En ajatellut soittaa sinulle, mutta kävin tänään tapaamassa Uchihaa", Sakura sanoi.

"Hänen kotonaanko?" Naru kysyi.

"Uchiha oli vilustunut. Olin huolissani. Kuulin nimittäin sen, että hän asuu yksin", Sakura sanoi.

"Asuuko hän yksin? Mutta kuulin aiemmin sen, ettei hänen veljensä koti ole kaukana koulusta. Menitkö yksin tapaamaan häntä?" Naru kysyi.

"Kyllä menin. Hänellä oli päänsärkyä. Näin hänet vuoteessa", Sakura sanoi. "Luulen, että hänellä oli jopa kuumettakin".

"Vai vuoteessa? Entä sitten?" Naru kysyi.

"Ei mitään. Siinä kaikki. Hyvää yötä", Sakura sanoi sammuttaen puhelimen.

Naru laittoi puhelimen luurin takaisin paikalleen:

"Taidat pitää hänen laisistaan pojista, Sakura-chan".

(Lukukausi päättyi toukokuussa, ja kauan odottamamme luokkaretki Havaijille koitti.)

"Uzumaki, etkö ole menossa uimaan? Palaamme huomenna Kōchiin", Ino sanoi Narulle.

"Ei kiinnosta nyt", Naru sanoi istuen hotellin kahvilan istuimella juomassa jääteetä.

"Selvä", Ino sanoi kävellen pois paikalta.

Naru laittoi juomalasin vasemmalla puolellaan olevalle pöydälle. Hänellä oli yllään valkoinen pusero, ja jaloissa oli mustat shortsit. Hänen jaloissaan oli valkoiset sandaalit.

(En vielä silloin tiennyt, että luokkaretki Havaijille sotkisi joitain asioitani.)

"Uzumaki, voitko lainata minulle rahaa?" Sasuke kysyi tullen paikalle. Hänellä oli yllään tiukka, musta pusero, ja jaloissaan harmaat farkut, ja mustat kengät.

"Rahaa? Mitä tapahtui? Tuhlasitko jo kaikki rahasi?" Naru kysyi.

"Ei, vaan hukkasin kaikki rahani", Sasuke sanoi vältellen Narun katsetta.

"Ikävää. Kerroitko opettajille? Jos sinulla oli matkashekkejä, niin ne korvataan kyllä rahalla takaisin", Naru sanoi.

"Siitä tulisi vain moitteita", Sasuke sanoi.

"Kuulehan, kyllä tuollaisesta pitää puhua opettajan kanssa", Naru sanoi.

"Anteeksi, mutta sinun murteesi on ihan kuin suoraan jostain vanhasta elokuvasta. Minulla oli mukanani lähinnä käteistä, sillä matkashekit ovat minusta hieman hankalia", Sasuke sanoi istuen Narun edessä olevalle jakkaralle.

"Oliko sinulla dollareita?" Naru kysyi.

"Kaikkiaan noin 400 dollaria. Ne katosivat heti, kun olimme saapuneet tänne", Sasuke sanoi.

"Meidän piti ottaa mukaan alle 20 000 jeniä käteisenä. Loput 30 000 jeniä piti olla matkashekkeinä", Naru sanoi.

"Mitä sinä puhut? Eihän kukaan tee niin. Puhut ihan kuin joku opettaja. Oletko sinä joku ihme hikipinko? Olet erilainen kuin luulin. Harmi", Sasuke sanoi.

"Tokion murre kuulostaa niin tylyltä", Naru sanoi.

"Hä? En aikonut haastaa riitaa kanssasi", Sasuke sanoi.

"Enkä minä puhu kuin vanhassa elokuvassa", Naru sanoi.

"Sinä olet ilkeä, Uzumaki. Minua ei ole kyllä ennen kuvailtu tylyksi ihmiseksi. Kuulostanko minä oikeasti siltä?" Sasuke kysyi.

"Kyllä. Kaikki luokkatoverini ovat sitä mieltä, mutta he eivät uskalla sanoa sitä ääneen, sillä sinä moitit heidän tapaansa puhua maalaisella tavalla", Naru sanoi.

"Lopeta. Ei ollut tarkoitus tehdä pilkkaa teistä. Mutta joissain elokuvissa käytetään maalais-murteita. Luulin, ettei kukaan oikeasti puhu sillä tavalla, mutta Kōchissa kaikki puhuvat niin. Kun muutin Kōchiin, se oli minulle yllätys. En tietenkään kertonut kenellekään Kōchissa asuvalle luokkatoverilleni sitä, että ajattelen niin", Sasuke sanoi.

"Parempi onkin", Naru sanoi.

"Voitko uskoa sen, että siksi en aluksi ymmärtänyt sanaakaan Kōchilaisten puheesta? Joudun vieläkin kysymään sitä, että mitä kaikki tuntemani Kōchilaiset oikein sanovat. Ehkei minusta pidetä koulussa juuri sen takia", Sasuke sanoi.

"Kuka muka ei pidä sinusta?" Naru kysyi.

"Eivät ainakaan tytöt. Kukaan luokkatoverini ei puhu minulle, paitsi oppilaskunnan kirjanpitäjä Haruno. Hän pitää selvästi puhumisesta", Sasuke sanoi.

"Hän on hyvä tyttö. Kertoiko hän sinulle jotain minusta?" Naru kysyi.

"Kyllä. Näin sinut Obiyamahissa talviloman aikana esiliina ylläsi ollessasi silloin töissä eräässä Kōchilaisessa ravintolassa. Haruno oli silloin seurassani. Hän kertoi minulle sen, että teet kovasti töitä, ja että sinäkin protestoit jossain vaiheessa Kioton luokkaretken perumista", Sasuke sanoi.

"Kertoiko hän siitäkin sinulle?" Naru kysyi.

"Kyllä. Sinulla on varmaan paljon rahaa, koska olet käynyt töissä?" Sasuke kysyi.

"Hyvä on sitten. Paljonko tarvitset?" Naru kysyi.

"Kuinka paljon voit lainata?" Sasuke kysyi.

"Otin mukaan 80 000 jeniä, ja 400 dollaria. En ole tuhlannut paljon rahaa, joten voin lainata sinulle 300 jeniä", Naru sanoi.

"Ihan tosi? Voisitko lainata minulle 60 000 jeniä?" Sasuke kysyi.

"60 000?! No äiti käski minun olla kiltti Uchihalle, joten ehkä voin siksi auttaa Uchihaa juuri nyt", Naru ajatteli:

"Hyvä on".

Naru otti lompakon taskustaan, ja otti sieltä sopivan raha-summan.

"Kiitos", Sasuke sanoi.

"Haluatko rahat tässä, ja nyt?" Naru kysyi katsellen ympärilleen siltä varalta, että joku näkisi heidän tämän hetkisen rahan lainaus-tilanteensa.

"Taidat olla aika varovainen. Laita rahat nenäliinan sisään, ja anna se minulle", Sasuke laittoi nenäliinan Narun vasemmalle polvelle.

"Tuntuu ihan siltä, kuin me tekisimme tässä laittomuuksia", Naru sanoi totellen Sasukea.

Sasuke laittoi nenäliinan taskuunsa, ja nousi sitten seisomaan:

"En voi maksaa takaisin heti Japaniin palattuamme. Se johtuu nimittäin siitä, että saan rahaa vasta myöhemmin".

"Maksa sitten, kun pystyt", Naru sanoi.

"Älä kerro tästä kenellekkään", Sasuke sanoi.

"Selvä, mutta miksi et halua kenekään tietävän tästä raha-asiasta?" Naru kysyi.

"Isoveli ei pitäisi puuhistani, jos hän saisi tietää äskeisestä", Sasuke sanoi kävellen pois paikalta.

"Ei pitäisi? Jopas on kiintoisaa", Naru mutisi. Sitten hän näki Sakura tulevan paikalle.

"Oletko nauttinut tästä matkasta?" Sakura kysyi.

"Kyllä. Uchiha tiesi minusta yllättävän paljon. Kuulin, että olitte treffeillä talviloman aikana", Naru sanoi.

"Eivät ne olleet mitkään treffit. Tapasin hänet käydessäni ostoksilla Obiyamahissa talviloman aikana. Kävelimme vain yhdessä kotiin. En keksinyt mitään sanottavaa kävellessämme työpaikkasi ohi, joten aloin puhua sinusta nähtyäni sinut. Sain puhuttua, ja se "pelasti" minut kiusallisesta hiljaisuudesta", Sakura sanoi.

"Juttujesi seurauksena hän pyysi äsken minua lainaamaan hänelle rahaa", Naru sanoi, sillä hän epäili Sakuran nähneen äskeisen kesksutelun, ja halusi siksi selittää tilanteen Sakuralle.

"Lainasiko hän sinulta rahaa?!" Sakura kysyi yllättyneenä.

"Kyllä. Hän oli hukannut rahansa. Ehkä hän muisti sen, että minulla on rahaa, koska minä käyn säännöllisesti töissä", Naru sanoi.

"Voi raukkaa. Hukkasi rahansa", Sakura näytti mietteliäältä:

"Käydäänkö syömässä jäätelöä tuossa läheisessä jäätelökojussa?"

"Sopii", Naru sanoi.

"Hetki vain. Haen aurinkovoiteen huoneestani. Palaan pian", Sakura sanoi mennen huoneeseensa.

"Huoh", Naru huokaisi helpotuksesta, koska hänen onnekseen hänen ei ollut tarvinnut kertoa Sakuralle koko Sasuken kanssa käymänsä, äskeisen keskustelun sisältöä.

Myöhemmin illalla kaikki olivat hotellin pihalla syömässä illallista.

"Hyvä rusketus".

"Eikö olekin?"

"Uzumaki kerroit aiemmin Harunolle sen, että lainasin sinulta rahaa, vaikka kielsin sinua puhumasta siitä asiasta kenellekkään", Sasuke sanoi kävellen Narun eteen.

"Hän näki kyseisen keskustelumme, joten siksi puhuin hänelle siitä. Mitä Haruno sanoi sinulle tavatessasi hänet myöhemmin?" Naru kysyi.

"Hänkin tarjoutui lainaamaan minulle rahaa", Sasuke sanoi.

"Siinä näit. Hän on hyvä tyttö", Naru sanoi.

"Lainasin häneltä 20 000 jeniä, mutta älä kerro kenellekkään. Joudun vielä ongelmiin takiasi. Olet melkoinen juoruilija", Sasuke sanoi kävellen muualle.

"Millaisen kasvatuksen hän on oikein saanut?" Naru mietti auringon laskiessa.

(Seuraavana päivänä palasimme Kōchiin. Ostin ystävältäni Sasukesta salaa otettuja valokuvia. Tein sen ihan kiusallani. Ajattelin, että harmini loppuisivat siihen, mutta seuraavana lukukautena päädyin Uchihan kanssa samalle luokalle, ja siitä todellinen painajainen vasta alkoikin. Uchiha alkoi kuitenkin tulla toimeen Rock Lee-nimisen, kohteliaan pojan kanssa. Se oli hyvä juttu, mutta kevätloma koitti, eikä Uchiha ollut vieläkään maksanut velkaansa. Olin varma siitä, että hän oli unohtanut koko jutun.)

Naru istui huoneessaan olevan pöydän edessä olevalla tuolilla piirtämässä piirustuslehtiöönsä.

"Naru, puhelimeen. Lee haluaa puhua kanssasi", Kushina toi lankapuhelimen Narun huoneeseen, ja lähti sitten huoneesta.

Naru tarttui puhelimen luuriin, ja puhui siihen:

"Hei Lee. Mitä kuuluu? Hetkinen! Soitatko puhelinkioskista?" Naru kysyi kuultuaan monien ihmisten puhetta Leen puheen taustalta.

Narulla oli yllään turkoosi toppi, ja valkoinen minihame. Hänen jaloissaan oli valkoiset sukat.

"Auta minua! En tiedä mitä tehdä!" Lee huusi hermostuneena.

"Mikä on vialla?" Naru kysyi.

"Meidän piti mennä Osakaan pariksi päiväksi, ja käydä siellä pidettävässä konsertissa, mutta lentokentällä Sasuke-kun sanoikin minulle yllättäen niin, että hän lähteekin Tokioon. Hän oli suunnitellut kaiken. Hänellä oli jopa rahat meille ostamiinsa lentolippuihin. Sanoin hänelle meneväni vessaan, ja soitin sitten sinulle", Lee sanoi.

"Mitä ihmettä?!" Naru kysyi.

"Sasuke-kun sanoi, että voimme yhtä hyvin mennä pariksi päiväksi Tokioon. Hän on ostanut jo ne aiemmin mainitsemani lentoliputkin. En halua valehdella omalle äidilleni", Lee sanoi.

"Rauhoitu. Sinun ei ole pakko lähteä Uchihan kanssa Tokioon. Hänhän voisi ihan yhtä hyvin mennä yksin Tokioon, jos hän kerran haluaa tehdä niin", Naru sanoi.

"Mutta Sasuke-kunin isoveli antoi Sasuke-kunille luvan lähteä Osakaan vain sillä ehdolla, että olen Sasuke-kunin mukana kyseisellä reissulla. Sasuke-kun haluaa minut mukaansa tälle Tokion reisulle "esiliinaksi", jotta hänen veljensä uskoisi Sasuke-kunin olevan Osakassa, vaikka Sasuke-kun aikookin oikeasti mennä Tokioon. Mitä minä oikein teen?!" Lee kysyi.

"Mitäkö teet? Hetkinen! Miksi sinä edes kysyt sitä minulta?" Naru kysyi.

"Sasuke-kun sanoi, että hän lainasi sinulta rahat niihin lentolippuihin, jotka hän osti äsken kysyttyäni häneltä sitä, että mistä hän sai ne rahat. Sinä olet hänen ystävänsä, joten puhu sinä hänelle järkeä. Uzumaki, tule lentokentälle. Lentokone lähtee Tokioon kello 11:30. Siihen on aikaa noin 90 minuuttia. Tule lentokentälle, ole niin kiltti!" Lee sanoi sammuttaen puhelimen.

"Taas ne rahat", Naru sanoi vihaisena rynnäten ulos huoneesta.

Myöhemmin Naru istui taksissa matkalla Kōchin lentokentälle. Hän oli vihainen Sasukelle, koska Sasuke oli valehdellut Narulle aiemmin:

"Sasuke valehteli kadottaneensa rahansa ollessamme aiemmin Havaijilla. Rahat, jotka hän lainasi Sakura-chanilta, ja minulta olivat oikeasti tallessa tätä Tokion reissua varten. Mokoma! Kehtasi valehdella minulle! Pitäiskö minun kertoa tästä Sasuken veljelle?! Vihdoinkin Kōchin lentokentällä".

Taksi pysähtyi Kōchin lentokentän eteen, ja Naru käveli kyseisen rakennuksen sisälle.

"Hyvä että tulit tänne, Uzumaki", Läheisellä penkillä istuva Lee sanoi pitäen laukkuaan sylissään.

"Missä Uchiha on?" Naru kysyi.

"Hän on vessassa. Hän sanoi syöneensä jotain sopimatonta, ja voivansa siksi nyt pahoin. Kumpa hänen olonsa huononisi enemmän. Silloin meidän ei tarvitsisi mennä Tokioon", Lee sanoi.

"Uchiha teki sinulle tosi likaisen tempun. Olet hänen ystävänsä. Sinun pitäisi antaa hänen kuulla kunniansa", Naru sanoi.

"Eikä. Sasuke-kun haluaa vain nähdä Tokiossa asuvan setänsä pitkästä aikaa, joten tavallaan ymmärrän häntä", Lee sanoi.

"Setänsä?" Naru kysyi Sasuken tullessa paikalle.

"Uzumaki, mitä sinä teet täällä? Soititko hänelle, Lee?" Sasuke kysyi.

"Ei, Sasuke-kun. En halua valehdella äidilleni tästä Tokion reissusta. Kerrotaan totuus isoveljellesi", Lee sanoi.

"Hän ei antaisi minun mennä Tokioon. Minä olen suunnitellut tätä reissua pitkään", Sasuke sanoi.

"Odottakaapas nyt. Kuunnelkaa. Lee soita äidillesi, ja sano hänelle niin, että sinulla on niin kova ripuli syötyäsi jotain sopimatonta, ettet voi lähteä Uchihan kanssa Osakaan", Naru sanoi äsken keksittyään suunnitelman auttaa Leetä.

"Niin mutta", Lee sanoi.

"Sano äidillesi niin, että Uchiha lähtee yksin Osakaan, koska muuten kalliit konserttiliput menisivät ihan hukkaan. Vanhempasi ovat huolissaan vain sinusta, Lee. He eivät puut Uchihan asioihin", Naru sanoi.

"Se on totta! Äitini ei tunne sinun veljeäsi. Veljesi ei saa tietää tästä asiasta", Lee sanoi Sasukelle.

"Hyvä on. Olkoon niin", Sasuke sanoi.

"Soitan heti äidilleni", Lee sanoi kävellen kohti puhelinkioskia.

"Lee on saanut hyvän kasvatuksen, toisin kuin eräät. Hän ei karkaa noin vain lupaa kysymättä Tokioon. Lee sanoikin, että voit hieman pahoin syötyäsi jotain sopimatonta. Voitko yhä huonosti?" Naru kysyi Sasuken istuessa penkille.

"Hieman", Sasuke sanoi.

"Aiotko oikeasti mennä Tokioon?" Naru kysyi.

"Kyllä. Ei hätää, sillä maksan kyllä velkani", Sasuke sanoi.

"Hän ei ollutkaan siis unohtanut sitä velkaansa", Naru mietti hieman iloisempana:

"Jos sinusta on tylsää matkustaa yksin Tokioon, niin ehkä minä voisin tulla matkaseurauksesi?"

"Niinkö? Lähtisitkö oikeasti kanssani Tokioon?" Sasuke kysyi hymyillen hieman.

Naru yllättyi itsekin äskeisestä ehdotuksestaan.

Myöhemmin Naru, ja Sasuke istuivat lentokoneessa matkalla Tokioon, ja sää oli aurinkoinen.

"Voinko kysyä sinulta jotain, Sasuke? Tietääkö setäsi, että olet nyt tulossa Tokioon? Tuleeko hän Hanedan lentokentälle sinua vastaan?" Naru kysyi.

"En usko", Sasuke sanoi.

"Voisiko setäsi etsiä minulle yösijan jostain Tokiolaisesta hotellista?" Naru kysyi.

"Totta kai. Kysyn sitä sedältäni. Aion samalla kertoa sedälleni senkin, että minä haluan muuttaa hänen kotiinsa asumaan. Mahdollisimman pian", Sasuke sanoi.

"Laskeudumme pian Hanedan lentokentälle", Lentokoneen kaiuttimista ilmoitettiin.

(Kun myöhemmin kuljin Sasuken kanssa Tokiossa, ajattelin joutuneeni taas huijtuksi. Mutta en voinut antaa hänen lähteä yksin Tokioon.)

"Eteläisellä sisääknäkynnillä on kirsikkapuita. Seizon keskustaa kannattaisi käydä katsomassa. Isovanhempanikin asuivat täällä Tokiossa. Ennen vanhan kotini alue oli peltoa. Kun sinne rakennettiin asuntoja, niin me saimme parhaan asunnon. Se asunto oli iso meille jopa silloinkin, kun vanhempani olivat vielä elossa ennen sitä tulipaloa, joka tapahtui eräässä täkäläisessä ravintolassa. Sen tulipalon jälkeen isoveli myi sen asunnon sedällemme. Setä on varmaan yksinäinen", Sasuke sanoi laittaen puhelinkioskin puhelimen luurin takaisin paikalleen. Sitten Sasuke kirjoitti jotain taskustaan äsken ottamalleen paperille, ja antoi sen paperin Narulle:

"Kiitos, että pidit minulle seuraa äskeisen lentokone-matkamme aikana. Setä varasi äsken sinulle huoneen täkäläisestä Hyatt Regency-hotellista. Tässä on hotelli-huoneesi numero. Maksan nyt velkani sinulle. Setäni oli tyytyväinen siitä, että pidit minulle seuraa".

Sasuke antoi rahat Narulle.

"Ole hyvä. Tein vain sen, minkä kuka tahansa muukin olisi tehnyt", Naru sanoi lähtien etsimään sitä hotellia, jossa hän yöpyisi Tokion reissunsa aikana.

(Olin pahoillani Sasuken perhe-tilanteen takia. Koko sydämestäni.)

Naru istui myöhemmin illalla hotellihuoneessaan olevalla tuolilla, ja soitti äidilleen:

"Hei, äiti".

"Naru, syömme kohta, joten tule pian kotiin", Kushina sanoi.

"Anteeksi äiti, mutta en pääse nyt tulemaan kotiin", Naru sanoi.

"Selvä. Aloitamme ilman sinua. Tule kuitenkin pian kotiin", Kushina sanoi.

"Olen Tokiossa", Naru sanoi.

"Tokiossa?! Vastahan näin sinut tänän aamulla!" Kushina huusi yllättyneenä.

"Minä lensin Kōchista suoraan Tokioon, sillä pidin seuraa eräälle, tänne tulleelle luokkatoverille", Naru sanoi.

"Kenelle sinä oikein pidit seuraa?" Kushina kysyi.

"Palaan ylihuomenna kotiin, niin selitän tilanteen sitten", Naru sanoi laittaen luurin takaisin paikalleen.

Kop kop!

Naru avasi huoneensa oven nähdäkseen Sasuken, joka näytti vihaiselta, ja käveli sitten sisälle.

"Onko jokin vialla?" Naru kysyi suljettuaan huoneen oven.

"Jään tänne yöksi. Setäni varasi tämän huoneen sinulle, joten minulla on oikeus yöpyä täällä", Sasuke mutisi.

(Koko homma alkoi vaikuttaa huonolta saippuaoopperalta.)

"Uchiha, otatko juotavaa?" Naru kysyi katsoen huoneen minijääkaappiin.

"Tee minulle kokisdrinkki", Sasuke sanoi.

Myöhemmin Naru antoi Sasukelle yhden lasillisen kokisdrinkkiä, jossa oli jäitäkin.

"Join tätä ollessani erään ystäväni kotona. Tämä oli minusta hyvää", Sasuke joi lasin kerralla tyhjäksi, ja ojensi sen takaisin Narulle. "Setä lähtee matkoille naisystävänsä kanssa".

"Onhan sentään lomaviikko", Naru teki Sasukelle toisenkin lasillisen kokisdrinkkiä.

"Vanha huoneeni oli pistetty uusiksi. Kokonaan jopa tapetoitu. Tapettikin oli tummanvihreää. Vihaan tummanvihreää", Sasuke sanoi.

"Älä vain sano tuota Leelle, sillä hän pitää vihreästä", Naru antoi juomalasin takaisin Sasukelle. Sitten Naru istui sängylle.

Sasuke itse istui sohvalla.

"Aha. Ja kaikki pannutkin olivat emaalia. En kuvitellutkaan ihan kaikkien asioiden pysyvän samanlaisina muuttaessani pois täältä", Sasuke sanoi juoden toisenkin lasillisen kerralla tyhjäksi. Sitten hän teki kolmannenkin lasillisen kokisdrinkkiä. Sitten hän istui sängylle:

"Minusta isoveli liioitteli silloin, kun hän riiteli entisen tyttöystävänsä kanssa. Hän teki siitä ison numeron. Hänen entinen tyttöystävänsäkään ei antanut periksi siinä riidassa. Lopulta siitä seurasi ero. Ero ei ole koskaan helppo juttu. Minun piti veljen kanssa muuttaa Kōchiin, ja jättää kaikki ystäväni tänne Tokioon. Veli ei kuunnellut minun mielipidettäni silloin, kun hän päätti, että muutamme täältä Kōchiin".

"Sinun mielipidettäsi?" Naru kysyi.

"Hän luulee tietävänsä jotkut aisiat minua paremmin vain siksi, että hän on minua vanhempi", Sasuke sanoi.

"Sinulla on vaikeaa, mutta ole kiltti veljellesi. Vuokrasitko Kōchista oman asunnon vastalauseeksi veljellesi?" Naru kysyi.

"En vain halunnut olla riesaksi isoveljelleni. En minä ollut vihainen kenellekkään. Vaan mitä se sinulle kuuluu?" Sasuke kysyi juotuaan taas lasin tyhjäksi, ja nukahtaen sitten.

Naru otti lasin Sasuken kädestä, ja laittoi sen yöpöydälle. Sitten Naru otti kaapista esiin peiton, jonka hän laittoi Sasuken päälle. Naru otti kaapista toisenkin peiton, ja asettui makaamaan sohvalle nukahtaen vetäen peiton päälleen:

"Vai on hänellä rankkaa? Entä minä sitten?"

(Seuraavana aamuna Sasuke vaikutti palanneen ennalleen.)

"Herätys, unikeko", Sasuke sanoi katsoen sohvalla nukkuvaa Narua. Naru heräsi lopulta. "Oli jo aikakin".

"Anteeksi", Naru sanoi.

"Käy tämän hotellin teehuoneessa syömässä aamiaista. Haluan valmistautua vierasta varten", Sasuke sanoi.

"Tuleeko setäsi tänne?" Naru kysyi nousten seisomaan.

"Ei. Soitin vanhalle luokkatoverilleni. Tapaamme hetken päästä tämän hotellin aulassa. Minun pitää vielä käydä suihkussa, ja vaihtaa vaatteet. Mene nyt syömään jotain", Sasuke sanoi.

Naru laittoi peitot kaappiin, ja meni hotellin teehuoneeseen.

(Muistellessani edellisenä päivänä näkemiäni Tokion maisemia päätin lähteä opiskelemaan Tokioon. Sasuken piristyminen sai minut hyvälle tuulelle.)

Naru palasi hotellihuoneeseen nähdäkseen Sasuken, jolla oli nyt yllään tiukka, hihaton musta paita. Hänen lantiollaan oli ruskea vyö, jaloissa oli farkut, valkoiset sukat, ja mustat kengät.

"Hyvä ajoitus. Ystäväni soitti minulle juuri. Hän odottaa minua aulassa. Nähdään myöhemmin", Sasuke lähti huoneesta.

Naru istui sohvalle, ja laittoi television päälle.

Vähän ajan kuluttua puhelin soi. Prrr prrr!

Naru sammutti television, ja otti puhelimen luurin käteensä:

"Niin?"

"Uzumaki, tule heti tämän hotellin teehuoneeseen", Sasuke sanoi.

"Mitä nyt? Unohtuiko lompakko?" Naru kysyi.

"Ei. Selitän sitten, kun tulet tänne teehuoneeseen", Sasuke sanoi sammuttaen puhelimen.

"Mitähän nyt on tekeillä?" Naru mutisi laittaen puhelimen luurin takaisin paikalleen, ja mennen hotellin teehuoneeseen.

"Uzumaki, täällä", Sasuke sanoi Narun tullessa hotellin teehuoneeseen.

Sasuke istui erään pöydän takana olevalla tuolilla. Pöydän toisella puolella istui Narun ikäinen tyttö. Kyseisellä tytöllä oli lyhyet, mustat hiukset, ja ruskeat silmät. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänen yllään oli vaaleankeltainen mekko, ja hänen jaloissaan oli valkoiset sukat, ja vaaleanpunaiset kengät. Pöydän päällä oli juomalaseja.

Naru istui Sasuken katsomalle, vapaalle tuolille, ja vieras tyttö katsoi Narua uteliaana.

"Tässä on Uzumaki Naru, uusi luokkatoverini. Hän piti minulle seuraa tullessani tänne Tokioon. Ja tässä on entinen luokkatoverini, Muto Kuri", Sasuke sanoi.

"Huomenta. Sasuke-kun, onko sinulla jo uusi tyttöystävä? Olen järkyttynyt?" Kuri kysyi.

"Paraskin puhuja. Sinä aloit itse seurustella Kenin kanssa melkein heti muuttoni jälkeen. Tunsin tulleeni petetyksi", Sasuke sanoi Kurille.

"Mitä? Mutta sinä olet paljon komeampi. Kenkin sanoi niin ihan vähän aikaa sitten", Kuri sanoi.

"Etkö sinäkin olisi vihainen ollessasi nyt tällaisessa tilanteessa? Tapailin Kuria yli vuoden verran, ja jo 2 kuukautta muuttoni jälkeen, hän seurustelee parhaan ystäväni kanssa", Sasuke sanoi.

"Sellaista tapahtuu", Naru sanoi.

"Katso. Mikään ei heilauta häntä", Sasuke sanoi Kurille.

"Heh. Menisimmekö tänään yhdessä elokuviin tuplatreffeille?" Kuri kysyi.

"Kuulostaa hauskalta, mutta setä vie meidät tänään illalla erääseen ravintolaan syömään, vai mitä?" Sasuke kysyi Narulta.

"Olisit voinut ilmoittaa vierailustasi täällä etukäteen, niin olisimme voineen suunnitella jotain hauskaa tekemistä. Pakko sanoa, että veljesi on aika ilkeä. Palaat Tokioon pääsykokeisiin, ja voisit jäädä tänne pitämään hauskaa, mutta veljesi pakotti sinut muuttamaan kanssaan jonnekin maalle. Voi sinua raukkaa. Minun käy sinua sääliksi", Kuri sanoi Sasukelle.

"Älä lässytä. Uchiha ei ole mikään pikkulapsi", Naru sanoi vihaisena nousten seisomaan yllättäen muut.

"Mikä hätänä?" Sasuke kysyi.

"Olet rasittava. Te molemmat olette rasittavia", Naru sanoi lähtien sitten kohti hotellihuonettaan.

"Hän taitaa olla hieman kateellinen. Anteeksi", Kuri sanoi.

(Olin pettynyt sillä Sasuke, jota pidin niin itsenäisenä, olikin pelkkä naistennaurattaja, joka liehittelee pinnallisia tyttöjä.)

Naru istui hotellihuoneensa sohvalla.

Kop kop!

Naru käveli huoneen ovelle, ja kurkisti ovessa olevasta silmänreijästä ulos nähdäkseen Sasuken, joka näytti vihaiselta.

"Uchiha?" Naru kysyi päästäen Sasuken huoneeseen sulkien oven.

"Kuri käski sanoa sinulle sen, ettei hän ole yhtään vihainen. Kuri on minusta kyllä tosi pinnallinen. Silloin kun seurustelimme pidin häntä hauskana, ja kohteliaana tyttönä. Pyysin sinua tulemaan sinne teehuoneeseen näyttääkseni Kurille, mutta se oli typerä temppu. Me olimme molemmat aika lapsellisia, vai mitä?" Sasuke kysyi.

"Ymmärrän kyllä, että olit närkästynyt eksäsi uudesta poikaystävästä", Naru sanoi.

"Et nyt ymmärrä, Uzumaki. Olin vihainen, koska Kuri oli erilainen kuin muistin. Hän puhui vain itsestään. Hän ei kysynyt mitään Kōchista. Tajusin äskeisen keskustelumme aikana sen, että millainen hän on oikeasti. En vain ollut huomannut sitä aiemmin. Nukun ensi yön tätini kotona. Meidän ei pitäisi yöpyä samassa huoneessa. Nähdään huomenna lentokentällä, kun palaamme Kōchiin. Matkamme Tokioon oli aika kamala, vai mitä?" Sasuke kysyi lähtien huoneesta.

(Sasuke oli aikuistunut puolessa tunnissa. Loman jälkeen Sasuke käyttäytyi, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän vietti taas aikaa Rock Leen kansssa.)

"Miten loppukoe meni?" Naru kysyi istuen Sakuran kanssa koulun kirjastossa.

"Ihan pieleen. Lähden keäksi preppauskurssille Osakaan", Sakura sanoi.

"Todellako?" Naru kysyi.

"Se on mukavaa vaihtelua. Kuule, älä nyt hermostu, mutta kävitkö sinä kevätloman aikana Tokiossa Uchihan kanssa?" Sakura kysyi.

"Kävin. Mistä kuulit sen?" Naru kysyi.

"Mitä luulisit? Kaikkihan siitä puhuvat, ja vieläpä joka paikassa. Etkö itse ole kuullut siitä?" Sakura kysyi.

"En ole kuullut mitään sellaisesta", Naru sanoi.

"Niin sinun tapaistasi", Sakura hymyili. "Kukaan ei halua irvailla päin naamaa, joten siitä vain kuiskitaan, ja tietysti selän takana, jottet vahingossakaan kuule siitä".

"En tiedä yhtään, että mitä olet kuullut Tokion matkasta, mutta Uchiha halusi vain nähdä Tokiossa asuvan setänsä pitkästä aikaa", Naru sanoi.

"Kuulin sen", Sakura sanoi. "Hän maksoi kuulemma velkansa sinulle. No hän maksoi velkansa jo minullekin".

"Keneltä edes kuulit Tokion reissusta? Kertoiko Lee siitä sinulle?" Naru kysyi.

"Lee? Se ei ollut Lee. Kuulin siitä Uchihalta itseltään. Tapasin hänet eilen kirjastossa, joten kysyin asiasta kotimatkalla. Hän sanoi siihen näin:

"Taasko sama juttu? Kyllä. Olin yhden yön Uzumakin kanssa Tokiolaisessa hotellissa. En ymmärrä että, mitä se sinua oikein liikuttaa". Sanoin Sasukelle näin:

"Olen ihastunut sinuun, Sasuke". Sasuke sanoi minulle vain näin:

"Vihaan Kōchia, ja Kōchilaisten murretta. En halua täältä tyttöystävää, sillä täkäläiset tytöt ovat tosi tylsiä. Ällöttää koko ajatuskin". Sitten Sasuke menikin kotiinsa", Sakura sanoi.

"Vai ällöttää?" Naru sanoi.

"Sitä ei ollut todellakaan kiva kuulla", Sakura sanoi.

"Siksikö loppukoe meni pieleen?" Naru kysyi vihaisena.

"Kertaan kesäloman aikana", Sakura sanoi.

"Nyt Uchiha meni liian pitkälle", Naru sanoi lyöden nyrkin pöytään, ja nousi seisomaan. "Tule".

"Minne?" Sakura kysyi seuraten Narua ulos kirjastosta.

Naru ei vastannut vaan meni Sakuran kanssa äidinkielen luokkaan, jossa Sasuke oli:

"Uchiha, minulla on asiaa. Ala tulla".

Naru käveli ulos luokasta Sasuken seuratessa Narua, ja Sakuraa.

"Mitä ihmettä?" Sasuke kysyi pysähtyen tyttöjen kanssa ikkunan eteen luokassa olevien oppilaiden tullessa uteliaina luokan ulkopuolelle. "No mitä nyt? Älä puhu minulle koulussa. Kaikki tuijottavat meitä".

"Se on ihan omaa syytäsi. Kerroitko sinä Harunolle sen, että me yövyimme kevätloman aikana kahdestaan Tokiolaisessa hotellissa?" Naru kysyi.

"Kerroin", Sasuke sanoi.

"Se oli sinun ajatuksesi, mutta minä jouduin kaikkien silmätikuksi vain siksi, että sinä et maininnut kenellekkään nukkuvasi hotellihuoneen sängyssä, ja että minä nukuin silloin kyseisen hotellihuoneen sohvalla", Naru sanoi.

"Entä sittän?" Sasuke sanoi. "Luulin muiden älynneen sen ihan itse".

"Ai entä sitten vai? Joudun kärsimään sinun takiasi. Olet kamala tyyppi. Olin sinulle ystävällinen vain siksi, että äitini käski minua olemaan sinulle ystävällinen siksi, että sinun on vaikeaa sopeutua uuteen paikkaan!" Naru huusi Sasukelle.

Slap! Sasuke löi Narua poskelle.

Slap! Naru löi Sasukea poskelle kostoksi äskeisestä lyönnistä.

Kaikki yllättyivät näkemästään.

"On siinä minulla ystävä. Minulle riitti", Sasuke palasi luokkaan.

(Tokion reissu oli oikea painajainen meille molemmille. Syksy saapui. Sasuke oli yhä ulkopuolinen, mutta hänen arvosanansa vain paranivat. Sitten koitti viimeisen kouluvuoden juhla.)

"Järjestelytoimikunta tiedottaa! Vuorossa on tanssi-esitys. Siivous-palvelun lopettaneet luokat voivat siirtyä koulun etupihalle!" Koulun kaiuttimista ilmoitettiin.

Naru käveli koulun takapihalla kantaen sylissään äsken pois heitettyjä festivaali-tarvikkeita muiden, pois heitettyjen tavaroiven sekaan.

Oli hieman pilvinen sää.

"Oliko siinä kaikki?! Minulla on kiire!" Sasuke huusi edessään seisoville pojille.

"Mitä sinä sanoit? Vai kiire? Etkö välitä luokkahengestä, Uchiha?!" Joku poika huusi Sasukelle.

Sasuke seisoi koulun seinän edessä monien poikien piirittämänä pitäen käsiään puuskassa:

"Luokkahenki? Puhut ihan kuin joku poliitikko!"

"Ajattelet vain itseäsi! Entä sitten koko muu maailma?!"

"Enkö muka saisi ajatella enää edes itseäni?! Ajatteleeko maailma minua? Minä huolehdin itsestäni", Sasuke sanoi.

"Et muka piittaa tytöistä, mutta flirttailet koko ajan. Katselet Kobayashia sillä silmällä!"

"Kobayashia? Kuka hänkin on? En edes tunne kyseistä tyttöä! Tuokaa hänet tänne, niin kerron hänelle, että vihaan häntä!" Sasuke huusi.

Naru tarkkaili tilannetta läheisen nurkan takana, ja näki yhden pojan yrittävän lyödä Sasukea.

"Lopettakaa heti, jotta ette saa merkintää! Ei tuollaisen snobin takia tarvitse liata käsiään", Shikamaru sanoi katsoen Sasukea inhoten.

"Me emme unohda tätä", Jotkut pojat sanoivat Sasukelle kävellen pois paikalta tukien Sasukea äsken sättinyttä poikaa, joka itki hieman.

"Huomaan, että odotin näköjään sinulta liikaa yrittäessäni aiemmin neuvoa sinua olemaan sosiaalinen", Shikamaru sanoi kävellen muiden pokien kanssa pois paikalta.

Naru laittoi kantamansa roskat läheiseen roskakasaan.

"Uzumaki, kauanko olit täällä?" Sasuke kysyi nähtyään Narun.

"Olin äsken heittämässä näitä pois, kun kuulin äskeisen riitanne. Hyvin neuvokasta. Pidit hyvin puolesi heitä vastaan. Sait jopa sinua sättineen pojankin itkemään. Kylmää kohtelua", Naru sanoi.

Sasuke käveli Narun eteen, ja löi Narua poskelle. Slap!

"Idiootti", Uchiha sanoi.

"Varohan sanojasi", Naru sanoi Sasuken kävellessä pois paikalta.

"Hei, Naru-chan. Näin Uchihan kävelevän äsken pois täältä. Hän oli vihaisen näköinen", Sakura sanoi tullen paikalle.

"Ai se. Luokkamme pojat kovistelivat häntä, koska hän ei osallistunut millään tavalla äskeisille festivaaleille. Heidän mielestään Uchiha ei ole sosiaalinen, mutta hän piti puolensa tosi hyvin. Hän sai jopa yhden, häntä äsken sättineen pojankin itkemään. He eivät voineet Uchihalle mitään. Uchiha osaa selvästi pitää puolensa", Naru sanoi.

"Ja etkö sinä mennyt väliin?" Sakura kysyi. Hän näytti vihaiselta.

"Jos olisin mennyt väliin, niin he olisivat väittäneet minun pitävän hänen puoliaan aivan liikaa. Uchihasta on muutenkin vain riesaa", Naru sanoi oman mielipiteensä.

Slap! Sakura löi Narua poskelle:

"Senkin idiootti".

Sitten Sakura käveli pois paikalta.

Naru katsoi Sakuraa mietteliäänä.

(Arvelin, että seuraavana päivänä kaikki olisi jälleen ennallaan. Tai niin minä oletin. Mutta Sakura-chan, ja minä valmistuimme puhumatta toisillemme enää koko kouluaikana. Sasuke meni Kōchin yliopistoon, Sakura-chan Kiotoon, ja minä Tokioon. Lähdimme omille teillemme.)

"Hyvät matkustajat, olemme nyt laskeutuneet Kōchin lentokentälle. Lento takaisin Tokioon lähtee huomenna kello 16:00", Lentokoneen kaiuttimista sanottiin.

Naru nousi muiden matkustajien kanssa lentokoneesta, ja meni kotiinsa.

(Seuraavana päivänä)

Naru istui erään Kōchin ravintolan pöydän takana olevalla jakkaralla, ja kaikki hänen vanhat luokkatoverinsakin olivat paikalla, sillä he olivat varanneet tämän ravintolan luokkakokouksensa juhla-paikaksi.

Naru puhui muiden kanssa menneistä, kunnes Sakura istui Narun viereen.

"Hei, Naru-chan", Sakura sanoi.

"Sakura-chan?" Naru kysyi uteliaana.

"Olen jo pitkään halunnut pyytää anteeksi sitä, että löin sinua kauan sitten. Löin sinua, koska tukahdutit tunteesi minun takiani. Tajusin vasta silloin, että sinäkin pidät Uchiha Sasukesta", Sakura sanoi.

"En ole edes vihainen sinulle", Naru sanoi.

Sakura hymyili helpottuneena.

"Onkohan Uchiha edes tulossa tänne? Hän pyysi minua sanomaan sinulle anteeksi sitä, että hän sanoi sinulle niin ilkeästi", Shikamaru sanoi Sakuralle.

Sakura näytti yllättyneeltä.

"Uchihaa ei todellakaan näy täällä", Naru sanoi katsellen ympärilleen.

"Tapasin hänet äsken eräässä kahvilassa. Minä kyllä kerroin hänelle tästä luokkakokouksesta, mutta hän taisi palata takaisin kotiinsa Tokioon", Shikamaru sanoi.

"Palasiko Uchiha Tokioon?" Naru kysyi miettien Tokion juna-asemalla aiemmin näkemäänsä miestä.

"Ehkä. Minäkin luulin niin, että hän opiskelee Kōchin yliopistossa. Hän meni kyseiseen yliopistoon isoveljensä mieliksi, mutta hän kirjoittautui salaa myös Tokion yliopistoon", Shikamaru sanoi.

"Kun tapasit Uchihan niin sanoitko hänelle näin:

"Pitkästä aikaa, tai jotain vastaavaa?" Naru kysyi.

"Mistä arvasit sen?" Shikamaru kysyi.

"Sinä, kuten monet muutkin luokallamme olevat pojat, et koskaan oikein pitänyt Uchihasta. Kuulin teidän kovistelevan häntä siitä, ettei hän osallistunut viimeisen kouluvuoden juhlaan", Naru sanoi.

"En pitänytkään hänestä, mutta oli virkistävää puhua hänelle. Ajatella, että minä inhosin häntä aiemmin niin kovasti. Ihan sama, kuin paikan vaihtaminen luokassa. Jos joudut istumaan inhoamasi ihmisen viereen, niin silloin sinun ei tee mieli mennä edes kouluun. Silloin maailmasi on ihan liian pieni. Jos elämään mahtuu koulun lisäksi jotain hauskempaa kuin koulu, kuten shogi, niin silloin epämieluisat ihmiset eivät ole enää mikään ongelma", Shikamaru sanoi.

"Sehän tarkoittaa sitä, että sinun maailmasi oli silloin liian pieni. Siksikö inhosit Uchihaa? Oliko hän sinulle ongelma?" Naru kysyi.

"Meillä molemmilla oli silloin ihan sama tilanne. Hänenkin maailmansa oli valitettavasti aivan liian pieni", Shikamaru sanoi.

Myöhemmin Naru käveli eräiden ystäviensä kanssa katsomaan valaistua Kōchin linnaa kuunnellen samalla Leen kertomusta siitä, että Lee oli tavannut Sasuken aiemmin tänään:

"Lee, tapasitko sinäkin Uchihan?"

"Kyllä. Olisipa hän tullut paikalle", Lee sanoi.

"Aivan kuin hän olisi ollut paikalla", Sakura sanoi.

"Totta. Hän sanoi, että Tokiossa on eräs nainen, jonka hän haluaisi kovasti tavata, mutta hän ei kertonut minulle kyseisen naisen nimeä. Sasuke-kun sanoi kuitenkin nähneensä sen naisen nukkuvan sohvalla, ja sen naisen lyöneen Sasuke-kunia joskus puolustaen samalla ystäväänsä, jota Sasuke-kun oli loukannut aiemmin tosi pahasti", Lee sanoi.

Naru hymyili hieman:

"Kōchin linna on tosi kaunis".

Sakura nyökkäsi.

"Minusta Kōchin linnan valaiseminen on aina ollut sähkön tuhlaamista, mutta jos näkisin sen nyt Sasuken kanssa, niin näky olisi kaunis. Ehkä valaistun Kōchin linnan katsominen olisi myös hyvä hetki puhua Sasuken kanssa joistain asioista", Naru mietti.

(Myöhemmin)

Naru oli huoneessaan katselemassa öistä taivasta Kinsein nukkuessa Narun sängyllä.

Yllättäen Naru näki Sasuken seisovan Narun kodin edessä, ja hymyilevän Narun huoneen suuntaan.

"Minusta tuntuu siltä, että pidän Sasukesta tosi paljon", Naru ajatteli punastuen vähän.