Lukas ja Berwald menivät ylös etismään hänelle pitkää paitaa onneksi oli syksy . Hän vetäisi hupparin päälleen. Heidän vanhemmat kyselivät oliko tapahtunut jotain kun me kaikki olimme hiljaa ruokapöydässä. Emil korjasi tilanteen ja sanoi että olimme valvoneet pitkää ja katsoneet elokuvia.

Tino ja Berwald kiittivät ja sanoivat, että heidän pitäisi mennä koteihinsa. Emil ja Lukas vilkuttivat ovelta sulkiessaan sen. Heidän onnekseen heidän vanhemmat lähtivät nukkumaan olihan kello jo lähemmäs 9 illalla.

Lukas huikkasi veljellee että menisi nyt sinne vaahtokylpyyn. Hän istuutui ammeseen ja alkoi miettiä viimeyön tapahtumia. Muisti todellakin oli hatara ja mikä pahinta ne jäljet. Hän oli lukenut että ne hävisivät itsestää 1-2 viikon päästä. Onneks Lukas omisti paljon huppareita jotka peittivät kaulaa hyvin. Kunhan vai heidän vanhemmat eivät näkisi.

Tino ja Berwald olivat melkein kotona. Tino oli saanut tulla Bwrwaldin luo yöksi . Hänen äitinsä oli työmatkalla, mutta sitä ei Tino ollut kertonut vanhemmilleen. Muuten hän ei olisi päässy tänne.

Berwald asui pienessä omakotitalossa äitinsä kanssa . Toinen ei ollut uskaltamut kysyä hänen isästään vaikka kuinka haluisi tietää. He istuivat sohvalla . Kello tikitti hiljaisuusessa joka oli talossa. Berwald oli hyvin vaisun oloinen. vaalea tukkainen poika yritti kysellä mikä häntä vaivasi muttei saanut tuon pojan suusta sanoja." Tino " Berwald mutisi.

Tino "Niin?"

Berwald " minulla olisi vähän ikäviä uutisia"

Tino " kerro heti?"

Berwald" tuota,tuota no katsos kun..."

Tino "niin?"

Berwald " me muutamme muutan kuukauden päästä".

Tino " ai isompaa taloon?"

Berwald " no ei oikeastaan vain ouluun".

Tino "ouluun!? Sinnehän on täältä 450km".

Berwald nyökkäsi ja katsoi Suomalais pojan itkuisia kasvoja. " Tino odota!" Ruotsalainen huudahti. Toinen nousi pystyyn ja huusi "oliko ihan pakko nyt kertoa tuo, olet kamla!" Berwald ei ehtinyt sanoa mitää kun Tino huusi koko ajan kunnes avasi oven ja lähti syksyiseen ilmaan juosten. Tästähän se äitikin oli varoittanut. Rakkaus satuttaa.

Olin vielä 17 nii enhän minä edes saanut päättää omista asioistani. Vihasin häntä. Vihasin elämääni. Päästyäni kotiin . Vanhempani ihmettelivät miksi tulin jo kotiin , mutta minua ei kiinnostanut heille juuri puhua. Paiskasin oman huoneeni oven kiinni ja kömmin omaan sänkyyni . Pistin silmät kiinni. Minua väsytti todella paljon . Olo oli hyvin sumuinen.Hetki meni ja olin jo unessa.

Aamulla vanhenmani kyselivät mikä minulla oli. En jaksanut heille selittää sitä. Lähdin ulos paiskaten oven kiinni. Kuulin kuinka äiti tuli perässä mäkätten jotain kuinka vastuuton ja lapsellinen olin . Minulla alkoi mennä hermot ja huusin:" voisitko painua helevettiin." Näin hänen järkyttyneen ilmeen. Otin nopeasti pyöräni ja lähdin polkemaan pois kotoa.