Heipä hei! Tässä on uuden fanfictioni ensimmäinen osa. Hain tähän tarinaan pientä inspiraatiota Sakura Hime no Kaden-mangassa olevasta Prinsessa Sakurasta, jonka hiukset muuttuivat valkoisiksi hänen muuttuessaan soturi-hahmoonsa. Tässä fanfictionissa Narukolla ei ole kummassakaan poskessaan minkäänlaisia viivoja. Nähdään seuraavassa luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Naruko käveli metsässä.

Naruko oli pitkä, ja laiha tyttö. Hän oli 12-vuotias. Hänellä oli vaalea iho. Hänellä oli siniset silmät. Hän oli sitonut pitkät, vaaleat hiuksensa poninhännälle vaaleansinisellä hiuspampulalla. Hänellä oli yllään vaaleansininen, hihaton huppari, jonka alla oli valkoinen toppi. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja tummansiniset sandaalit. Hänen oikean jalkansa ympärille oli sidottu musta kunaipakki.

Aurinko oli laskemassa, ja tuuli kevyesti.

"Haku välitti Zabutsasta tosi paljon. Haluan suojella ystäviäni, sillä opin Hakun ansiosta sen asian, että ystäviään suojelemalla tulee vahvaksi. Jos onnistun suojelemaan ystäviäni, ja kyläni asukkaita, niin kyläni asukkaat saattavat lopulta hyväksyä minut sellaisena, kuin olen. Minun on tultava vahvemmaksi, jotta voin suojella ystäviäni, ja kyläni väkeä. Aloitan harjoittelun mahdollisimman pian", Naruko ajatteli.

"Kage Bunshin no Jutsu!" Naruko teki oikean käsimerkin, ja hänen eteensä ilmestyi kolme varjokloonia. "Hyökätkää kimppuuni".

Kloonit juoksivat nopeasti kohti Narukoa, mutta Naruko väisteli hyökkäyksiä hyppäämällä korkealle ilmaan. Hän työnsi oikean kätensä housujensa vyötäröön sidottuun varustepussiinsa, ja kaivoi sieltä esiin pari kunaita, jotka hän heitti nopeasti kohti kloonejaan.

Phah! Kloonit katosivat heti, kun kunait osuivat niihin.

Naruko laskeutui maahan, ja katsoi maassa olevia kunaita.

"Ehkä minun pitäisi harjoitella veitsenheittoa entistä enemmän", Naruko mietti.

Kraks! Vasemmalta kuulunut ääni kiinnitti Narukon huomion.

"Mikä se oli?" Naruko juoksi vasemmalle nähdäkseen sen, että musta kissa oli jäänyt ansaan pienen häkin sisälle.

Kissalla näytti olevan punaiset silmät, ja sen otsassa oli vaaleanruskea laastari:

"Voi pikkuista. Ei hätää. Autan sinut ulos sieltä".

Naruko kumartui alemmas. Hän työnsi oikean kätensä varustepussiinsa, josta hän otti esiin harmaan senbon-neulan, jota hän liikutteli edestakaisin häkin ovessa olevassa, harmaassa lukossa. Klik! Häkin ovessa oleva lukko avautui, ja putosi sitten maahan. Naruko laittoi senbonin takaisin varustepussiinsa, ja avasi häkin oven oikealla kädellään.

Kissa juoksi ulos häkistä, ja istui maahan, ennen kuin se alkoi raapia otsassaan olevaa laastaria etujaloillaan.

"Et taida pitää tuosta laastarista. Otan sen pois", Naruko sanoi. Hän tarttui laastariin oikealla etusormellaan, ja oikealla peukalollaan, ja veti laastarin pois kissan otsasta mahdollisimman varovasti, jottei satuttaisi kissaa. Kun hän oli ottanut laastarin pois kissan otsasta niin hän näki sen, että kissan otsassa oli kultainen puolikuu-symboli.

"Kiitos", Kissa sanoi.

"Osaat puhua?" Naruko kysyi uteliaana. Hän oli hieman hermostunut, mutta uteliaisuus vei lopulta voiton. Loppujen lopuksi, Narukon sisälle oli sinetöity Kyuubi, joten puhuva kissa oli Kyuubiin verrattuna varsin iloinen uutinen, sillä Naruko toivoi ystävystyvänsä tämän puhuvan kissan kanssa.

"Etkö ole yllättynyt, tai edes hermostunut siitä, että osaan puhua?" Kissa kysyi kuulostaen uteliaalta. Se oli odottanut sitä, että tyttö alkaisi vapista huomattuaan sen, että hänen edessään oleva kissa osasi puhua

"Olen kyllä hieman hermostunut siitä, että osaat puhua, mutta uteliaisuus vei lopulta voiton", Naruko sanoi. "Olen Uzumaki Naruko".

"Minä olen Luna. Olen etsinyt sinua jo jonkun aikaa, Naruko-chan, sillä sinulle on tärkeä tehtävä", Luna sanoi. "Minulla on sinulle pieni lahja". Kissan otsan puolikuu-symboli alkoi hohtaa, ja sen seurauksena Narukon oikeaan käteen ilmestyi kultainen rintaneula. Rintaneula oli pyöreä, ja siinä oli oranssi, vihreä, punainen ja sininen helmi.

"Tosi kaunis. Kiitos", Naruko sanoi, ja kiinnitti uuden rintaneulansa hupparinsa etupuolelle. "Sanoit minulle äsken niin, että sinulla on minulle tärkeä tehtävä. Mikä tehtävä se on?"

"Voisimmeko mennä kotiisi puhumaan kyseisestä tehtävästä?" Luna kysyi.

"Toki", Naruko sanoi, ja otti kissan syliinsä lähtien kävelemään kohti Konohaa.

"Lopulta Naruko saapui kylään, ja käveli erästä sivukujaa pitkin, kunnes hän näki pienen talon, jonka ulkoseinät olivat valkoiset. Talon katto oli punainen, ja talon oikealla puolella oli iso, harmaa vesitorni. Talon ruskealle ulko-ovelle johti ruskeat portaat. Ovikello oli oven vasemmalla puolella olevassa seinässä, ja talon seinissä oli pari ikkunaa. Talossa oli kaksi kerrosta, ja ylimmän kerroksen ikkunan edessä oli parveke.

Naruko pysähtyi talon ulko-oven eteen, ja laittoi oikean kätensä housujensa oikealla puolella olevaan taskuun, ja kaivoi kyseisestä taskusta esiin harmaan avaimen. Hän työnsi avaimen oven lukkoon avaten oven. Hän meni sisälle, ja sulki oven perässään.

Talon lattia oli ruskea, ja sisäseinät olivat vaaleanruskeat. Talon katto oli sisäpuolelta vaaleanruskea.

Naruko riisui kenkänsä ja laittoi ne aulan oikealla puolella olevan, seinään kiinnitetyn naulakon alapuolelle.

Aulan oikealla puolella oli ruskea lipasto, jonka takana oli ruskea kori, jossa oli harmaa sateenvarjo.

Naruko katsoi keittiötä, joka oli huoneen vasemmalla puolella.

Keittiön ikkunoiden oikealla, ja vasemmalla puolella oli vaaleansiniset verhot. Keittiön vasemmassa nurkassa oli ruskea tiskipöytä, valkoinen uuni, ja valkoinen jääkaappi. Ruokapöytä oli huoneen vasemmalla puolella olevan ikkunan vieressä, ja kyseisen pöydän ympärillä oli neljä tuolia. Ruokapöytä, ja tuolit olivat ruskeat. Olohuone oli keittiön oikealla puolella. Olohuoneen oikealla puolella olevassa nurkassa oli vihreä nojatuoli, jonka oikealla puolella olevan seinän edessä oli ruskea kirjahylly. Nojatuolin edessä oli pieni, ruskea pöytä. Olohuoneen lattialla oli vaaleanvihreä matto. Nojatuolin takana olevalle seinälle oli ripustettu valkoinen seinäkello. Katossa oli kattolamppu, jonka valkoinen valokatkaisija oli olohuoneen oikealla puolella olevassa seinässä.

Naruko käveli eteenpäin, ja käveli huoneen oikealla puolella olevia portaita pitkin yläkertaan. Lopulta hän kääntyi vasemmalle, ja pysähtyi vaaleansinisen oven eteen. Kyseisen oven kahva oli harmaa. Vaaleansinisen oven oikealla puolella oli ruskea ovi, joka johti kylpyhuoneeseen.

Naruko avasi vaaleansinisen oven oikealla kädellään pitäen Lunaa sylissään vasemmalla kädellään, ja meni huoneeseen sulkien oven perässään.

Huoneen lattia oli ruskea, ja seinät olivat vaaleansiniset. Huoneen ikkuna oli huoneen oikealla puolella olevassa seinässä, ja kyseisen ikkunan oikealla, ja vasemmalla puolella oli vaaleansiniset verhot. Narukon sänky oli huoneen oikealla puolella olevassa seinässä olevan ikkunan edessä, ja sängyn päällä oli vaaleansininen peitto. Peiton alla oli valkoinen lakana, ja sängyn päällä oli valkoinen tyyny. Sängyn oikealla puolella oli ruskea yöpöytä, jonka päälle oli laitettu harmaa lukulamppu, ja valkoinen herätyskello. Huoneen vasemmalla puolella olevan seinän edessä oli ruskea vaatekaappi, ja ruskea kirjahylly. Huoneen oven oikealla puolella olevan seinän edessä oli ruskea kirjoituspöytä, ja huoneen valokatkaisija oli kiinnitetty pöydän, ja oven välissä olevaan seinään. Pöydän edessä oli ruskea tuoli.

Naruko istui sängylleen, ja laittoi Lunan sängylleen.

"Luna, voisitko kertoa minulle sen, että millainen tehtävä sinulla on minulle?" Naruko kysyi.

"Kyllä, Naruko-chan", Luna sanoi katsoen tyttöä uteliaana. Luna tunsi Narukossa vahvaa energiaa. Sellaista energiaa, joka oli samanlaista, kuin niiden ihmisten energia, joita Luna etsi tällä hetkellä. "Naruko-chan, sinun tehtäväsi on suojella maailmaa pahuudelta, ja etsiä eräs henkilö".

"Ketä minun pitää etsiä?" Naruko kysyi uteliaana.

"Sinun tehtäväsi on etsiä Kuun prinsessa, ja suojella häntä. Sinun on jopa löydettävä kristalli nimeltä Maboroshi no Ginzuishou", Luna sanoi. "Naruko-chan, sinä olet Sailor Senshi, Sailor Moon. Sano Moon Prism Power Make-Up!"

"Moon Prism Power Make-Up!" Naruko huusi uteliaana, ja hänen uusi rintaneulansa alkoi hohtaa. Yllättäen Narukolla oli yllään valkoinen, hihaton merimiespuku, jonka etupuolella oli hopean värinen rusetti. Narukon uusi rintaneula oli kyseisen rusetin keskellä. Hänen merimiespuvussaan oli sininen kaulus, jossa oli valkoinen raita. Narukon jaloissa oli hopean väriset saappaat, ja hänen lantiollaan oli vaaleansininen minihame, jonka takapuolella oli hopean värinen rusetti. Minihameen alla oli mustat housut. Hänen käsissään oli valkoiset hansikkaat, jotka ylettivät hänen kyynärpäihinsä asti, ja olivat kyynärpäiden kohdalta vaaleansiniset. Hänen kaulassaan oli vaaleansininen kaulanauha, jossa roikkui vaaleansininen jalokivi. Hänen korvissaan oli hopean väriset korvakorut, jotka olivat tähden muotoiset. Hänen hiuksensa muuttuivat valkoisiksi. Hänen otsalleen ilmestyi kultainen tiara, jossa oli vaaleansininen jalokivi.

"Mitä ihmettä?" Naruko kysyi uskomatta silmiään. "Miksi hiukseni muuttuivat valkoisiksi?!"

"Tiesin sen! Hän on todellakin Sailor Senshi! Mutta miksi hänen hiuksensa muuttuivat valkoisiksi?! Valkoiset hiukset ovat Kuun valtakunnan kuninkaallisen perheen hiusten luonnollinen väri!" Luna mietti katsoen Narukoa.

"Miksi näytän nyt erilaiselta, kuin aiemmin?" Naruko kysyi Lunalta.

"Siksi, että sinä muuntauduit äsken Sailor Senshi-hahmoosi. En kuitenkaan tiedä sitä, että miksi hiuksesi muuttuivat äsken valkoisiksi", Luna sanoi.

"Sanoit aiemmin sen, että minun on löydettävä Kuun prinsessa", Naruko kysyi. Vaikka häntä hermostuttikin jonkin verran, niin uteliaisuus vei lopulta voiton.

"Aivan, Naruko-chan", Luna sanoi. "1000 vuotta sitten Kuussa oli valtakunta nimeltään Silver Millennium. Se oli kaunis valtakunta, ja sitä hallitsi hyvä, ja oikeudenmukainen kuningatar, Queen Serenity. Hän suojeli kristallia nimeltä Maboroshi no Ginzuishou. Kyseisellä kristallilla oli suuria voimia. Queen Serenityllä oli tytär nimeltä Prinsessa Serenity. Prinsessa Serenity oli Queen Serenityn ainoana lapsena Silver Millenniumin kruununperijätär. Sinä olit 1000 vuotta sitten yksi Kuun valtakunnan sotureista, tai tarkemmin sanoen olit yksi Sailor Sensheistä, jotka määrättiin suojelemaan Prinsessa Serenityä. Tarkemmin sanoen jokainen Sailor Senshi oli 1000 vuotta sitten oman kotiplaneettansa prinsessa, ja suojelija. Mutta eräänä päivänä tapahtui kamala katastrofi, sillä Maapallon ihmiset yrittivät sinä päivänä valloittaa Kuun valtakunnan. Sinä, ja muutkin Sailor Senshit taistelitte sinä päivänä lukuisia Maapallon sotilaita vastaan".

"Miksi Maapallon ihmiset yrittivät valloittaa Kuun valtakunnan 1000 vuotta sitten?" Naruko kysyi.

"Koska paha energia, jonka nimi oli Queen Metalia, oli ottanut Maapallon ihmiset hallintaansa 1000 vuotta sitten", Luna sanoi.

"Eli Queen Metalia pakotti Maapallon ihmiset hyökkäämään Kuuhun otettuaan heidät ensin hallintaansa. Sitäkö tarkoitat?" Naruko kysyi.

"Kyllä, Naruko-chan. Vaikka sinä, ja muutkin Sailor Senshit taistelittekin Maapallon sotilaita vastaan 1000 vuotta sitten, niin sinut, ja muutkin Sailor Senshit murhattiin yksi kerrallaan. Prinsessa Serenitykin koki sinä päivänä saman kohtalon, kuin sinä, ja muutkin Sailor Senshit. Queen Serenity uhrasi silloin itsensä sinetöidäkseen Queen Metalian pois. Sinetöityään Queen Metalian pois Queen Serenity toivoi sitä, että kaikki sen päivän taistelussa kuolleet Maan, ja Kuun ihmiset syntyisivät uudelleen täällä Maassa. Queen Serenity arveli nimittäin sitä, että Queen Metalia palaa jossain vaiheessa saavuttaakseen kauan sitten aloittamansa tavoitteensa, joten Queen Serenity lähetti minut ja toisen kissa-neuvonantajansa, Artemiksen tänne Maahan etsimään teitä uudelleensyntyneitä Sailor Senshejä. Queen Serenity antoi minulle jopa tehtäväksi etsiä uudelleensyntynyt Prinsessa Serenity, sillä vain Prinsessa Serenity voi käyttää Maboroshi no Ginzuishoun voimia sinetöidäkseen Queen Metalian lopullisesti pois", Luna sanoi.

"Eli onko Queen Metalia siis palannut nyt?" Naruko kysyi.

"Sitä en vielä tiedä, mutta meidän on pidettävä varamme siltä varalta, jos jotain ikävää tapahtuu", Luna sanoi. "Sinä olet kuitenkin ensimmäinen Sailor Senshi, jonka löysin vihdoin pitkän etsinnän jälkeen. Sinä olet Sailor Moon".

Yllättäen Narukon kaulakorun jalokivi alkoi hohtaa kirkkaasti, ja vaaleansininen energia ympäröi Narukon, ja Lunan. Kun vaaleansininen energia katosi, niin he huomasivat olevansa Konohan keskustassa olevalla sivukujalla.

"Mitä tapahtui?" Naruko kysyi uteliaana.

"Sailor Senshi-voimasi toivat meidät tänne", Luna sanoi. "Minusta tuntuu siltä, että täällä alkaa kohta tapahtua jotain. Meidän pitää ensin odottaa, ja tarkkailla sitä, että mitä täällä alkaa kohta tapahtua. Voit ehkä joutua taistelemaan jotain hirviötä vastaan".

"Millaista vastustajaa vastaan minun pitää taistella?" Naruko kysyi.

"En tiedä vielä kovin tarkasti", Luna sanoi.

"Se on aika outoa, että minun pitää odottaa taistelun alkamista", Naruko sanoi.

Kriks! Kadun vasemmalla puolella olevan talon ikkuna hajosi tuhansiksi palasiksi, jotka putosivat maahan. Ikkuna oli hajonnut siksi, että joku mies oli äsken heitetty kyseisen ikkunan läpi ulos kyseisestä talosta.

Kaikki, kadulla kulkevat ihmiset katsoivat äsken rikottua ikkunaa uteliaina.

Yllättäen hajonneen ikkuna-aukon läpi hyppäsi esiin naisen näköinen olento, jonka käsissä oli pitkät kynnet.

Nainen oli laiha, ja hänellä oli pitkät, mustat hiukset. Hänen kasvoillaan oli valkoinen naamio. Naisella oli vaalea iho, ja hänellä oli yllään musta toppi. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja ruskeat saappaat. Naisen silmät hohtivat punaisina, ja hänen oikeaan käteensä ilmestyi punaisena hohtava energia-pallo, johon siirtyi energiaa naisen lähellä olevista ihmisistä.

Kyseiset ihmiset kaatuivat kadulle, ja he näyttivät tosi huonovointisilta.

Mies, joka oli aiemmin heitetty nyt rikotun ikkunan läpi näytti kuitenkin eniten huonovointiselta kuin muut, kadulla tällä hetkellä makaavat ihmiset. Nyt oli kuitenkin niin pimeää taivaalla olevien pilvien takia, ettei kukaan nähnyt rikotun ikkunan läpi heitettyä miestä kunnolla.

"Tuo on youma, Queen Metalian alainen, joka varastaa tällä hetkellä ihmisiltä energiaa!" Luna huusi tunnistettuaan läheisellä kadulla seisovan olennon. Luna oli nimittäin nähnyt youmia niiden ihmisten joukossa, jotka olivat hyökänneet Silver Millenniumiin 1000 vuotta sitten.

"Miksi se varastaa ihmisiltä energiaa?" Naruko kysyi. Hän ei pitänyt näkemästään yhtään.

"En tiedä, mutta 1000 vuotta sitten Silver Millenniumiin hyökänneiden ihmisten joukossa oli youmiakin", Luna sanoi.

"Sitten minun on aika taistella", Naruko sanoi.

"Kosketa toista korvakoruasi", Luna sanoi.

Naruko kosketti oikealla etusormellaan, ja oikealla peukalollaan oikeassa korvassaan olevaa korvakorua, jonka seurauksena kyseinen korvakoru irtosi hänen korvastaan, ja muuttui shurikeniksi.

"Lopeta!" Naruko huusi youmalle astuen esiin piilostaan.

"Kuka sinä olet?!" Youma kysyi.

"Olen oikeuden puolustaja, Sailor Moon!" Naruko heitti oikeassa kädessään pitämänsä shurikenin kohti youmaa, ja teki samalla käsimerkkejä. "Shuriken Kage Bunshin no Jutsu!"

Narukon äsken heittämästä shurikenista ilmestyi useita kopioita, jotka osuivat nopeasti youman vaatteisiin, ja kiinnittivät youman läheisen rakennuksen seinään

"Kh! Luuletko pelottavasi minua?!" Youma huusi shurikenit heittäneelle tytölle.

"Heitto-aseiden käyttö on selvästi hänen vahvuutensa!" Luna ajatteli nähtyään äsken Narukon taistelevan youmaa vastaan shurikenien avulla. "Sailor Moon, kosketa nyt tiaraasi!"

Naruko kosketti tiaransa jalokiveä oikealla etusormellaan, ja tiara muuttui kultaiseksi bumerangiksi, jonka Naruko heitti nopeasti kohti youmaa ymmärrettyään sen, että mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi:

"Moon Tiara Boomerang!"

Krak! Narukon äsken heittämä bumerangi katosi osuttuaan youman ylävartaloon.

"Kriäääää!" Youma huusi muuttuen saveksi, joka putosi maahan samalla, kun youman oikeassa kädessään aiemmin pitämästä energia-pallosta siirtyi energiaa maahan kaatuneiden ihmisten kehoihin.

"Kiitos, Sailor Moon", Joku kaatunut ihminen sanoi samalla, kun Narukon tiara ilmestyi takaisin Narukon otsalle.

"Ole hyvä", Naruko sanoi. Hänestä tuntui vähän oudolta se, että Konohan asukas, joka oli joskus lyönyt häntä, kiitti häntä nyt.

Sitten sininen energia ympäröi Narukon, ja Lunan, ja he katosivat kadulta.

Seuraavaksi Naruko, ja Luna huomasivat olevansa taas Narukon huoneessa.

"Täytyy sanoa, että pärjäsit tosi hyvin äskeisessä taistelussa", Luna sanoi samalla, kun Naruko muuttui ennalleen.

"Kiitos", Naruko istui sängylleen.

"Älä kuitenkaan odota, että kaikki taistelut ovat näin helppoja. Queen Metalia saattaa tästä lähtien lähettää vahvempia youmia varastamaan ihmisiltä energiaa", Luna sanoi.

"Ehdotatko sitä, että nappaamme jossain vaiheessa yhden youman, ja pakotamme sen kertomaan meille sen, että miksi se ja muut youmat varastavat ihmisiltä energiaa?" Naruko kysyi.

"Tuskin youmat kertoisivat meille yhtään mitään, vaikka onnistuisimmekin jossain vaiheessa nappaamaan yhden youman kuulusteltavaksi", Luna sanoi. "Meidän on kuitenkin jossain vaiheessa selvitettävä se, että miksi youmat oikein varastavat ihmisiltä energiaa".

"Selvä. Muuten, miksi kukaan, äskeisellä taistelupaikalla oleva ihminen ei sanonut minun nimeäni?" Naruko kysyi.

"Koska he eivät tunnistaneet sinua valkoisten hiustesi, ja Sailor Senshi-asusi takia", Luna sanoi.

"Kiitos", Naruko sanoi hymyillen:

"Heh! Haluaisinpa nähdä niiden kyläläisten ilmeet, jos he ymmärtäisivät minun pelastaneen heidät äsken youmalta. Lakkaisivatkohan he sitten halveksimasta minua, jos he tietäisivät minun olevan Sailor Moon, joka pelasti heidät äsken? Parempi pitää uusi henkilöllisyyteni toistaiseksi salassa muilta Konohan asukkailta".