Heipä hei! Tässä on Moon's Soldier-fanfictionini uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Kuka olisi uskonut sen, että minä olen Kuun uudelleensyntynyt prinsessa?" Naruko sanoi. Hän istui Konohan puiston harmaalla penkillä, ja katsoi taivaalla olevaa, kalpeana loistavaa täysikuuta, ja useita tähtiä.
Narukolla oli yllään vaaleansininen villapusero. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja siniset sandaalit. Hänen otsansa edessä oli Konohan Hitai-ate. Maboroshi no Ginzuishou roikkui Narukon kaulassa olevassa kaulakorussa. Hän oli saanut kyseisen kaulakorun Irukalta tänä aamuna.
Narukon yllä aiemmin ollut Prinsessa Serenityn mekko oli nyt Narukon huoneessa olevassa vaatekaapissa Prinsessa Serenityn korkokenkien tavoin. Naruko oli tänä aamuna laittanut Prinsessa Serenityn korvakorunsa, ja rannerenkaansa huoneensa pöytälaatikossa olevaan, Inolta pari päivää sitten saamaansa korurasiaan.
Luna istui samalla penkillä, kuin Naruko. Itse asiassa Luna istui kyseisen penkin oikealla puolella.
"Toivon todella sitä, että löydämme tänä yönä Kuusta joitain vastauksia", Luna sanoi katsoen taivaalla olevaa täysikuuta.
"Oletteko valmiina?" Ino kysyi tullen Artemiksen kanssa puistoon.
Inolla oli yllään violetti toppi, ja lantiollaan violetti hame. Hänellä oli jaloissaan valkoiset housut, ja tummansiniset sandaalit. Hänellä oli käsissään valkovioletit irtohihat. Hän oli sitonut Hitai-atensa lantiolleen. Hän oli sitonut hiuksensa poninhännälle violetilla hiuspampulalla.
"Kyllä. Tuota, Ino-chan, miksi näytät nyt noin iloiselta?" Naruko kysyi huomattuaan sen, että Ino näytti nyt tosi iloiselta.
"Koska yritin viikko sitten mennä Venuksen Magellan linnaan, mutta se ei onnistunut jostain syystä. Artemis sanoi minulle aiemmin sen, että jokainen Sailor Senshi voi siirtyä oman kotiplaneettansa linnaan vain ajattelemalla kyseistä linnaa. Kokeilin kyseistä asiaa noin viikko sitten nähdäkseni sen, että miltä Magellan linna näyttää, mutta se ei toiminut. Ehkä saamme tänä yönä vastauksen jopa siihen kysymykseen", Ino sanoi.
Hinata, ja Rei tulivat puistoon.
Hinatalla oli yllään vaaleanruskea huppari, ja hänellä oli jaloissaan tummansiniset housut, ja siniset sandaalit. Hän piti Hitai-ateaan kaulansa edessä.
Reillä oli yllään punainen pusero. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja siniset sandaalit. Hän oli sitonut Hitai-atensa otsansa eteen.
Mai, Umi, ja Hotarukin tulivat puistoon.
Umilla oli yllään turkoosi pusero. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja siniset sandaalit. Hän oli sitonut Hitai-atensa otsansa eteen.
Mailla oli yllään tummanvihreä takki, jonka alla oli musta pusero. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja siniset sandaalit. Hän oli sitonut tänään saamansa Hitai-atensa otsansa eteen. Hänen Hitai-atensa nauha oli tummansininen. Hän oli stonut hiuksensa poninhännälle vihreällä hiuspampulalla. Hänellä oli korvissaan vaaleanpunaiset ruusu-korvakorut.
Hotarulla oli yllään violetti pusero. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja tummansiniset sandaalit. Hän oli sitonut Hitai-atensa otsansa eteen.
Hiruzen, Kakashi, ja Irukakin tulivat puistoon.
"Aloitetaan sitten. Muuttukaa!" Luna neuvoi tyttöjä.
"Moon Prism Power Make-Up!" Naruko sanoi työnnettyään oikean kätensä varustepussiinsa, ja otettuaan muodonmuutos-raintaneulansa esiin varustepussistaan.
"Mercury Power Make-Up!"
"Mars Power Make-Up!"
"Jupiter Power Make-Up!"
"Venus Power Make-Up!"
"Neptune Power Make-Up!"
"Saturn Power Make-Up!" Muutkin tytöt huusivat otettuaan muodonmuutos-kynänsä esiin housujensa taskuista.
"Asettukaa piiriin, ja sitten Sailor Senshit sanovat Sailor Teleport voidaksemme siirtyä Kuuhun!" Luna sanoi, ja kaikki tottelivat Lunaa tarttumalla samalla toisiaan käsistä.
Lunan otsan puolikuu-symbolista ilmestyi kultaista hohdetta, joka kietoutui kaikkien ympärille.
"Sailor Teleport!" Sailor Senshit huusivat, ja sitten he katosivat puistosta miesten, ja kissojen kanssa.
He ilmestyivät johonkin, vieraaseen paikkaan, joka näytti olevan hieman purppurojen, ja vaaleanpunaisten pilvien peitossa.
"Missä olemme?" Sailor Moon kysyi uteliaana. Hän katseli ympärilleen, kunnes hän näki valtavat, valkoiset pari-ovet, joissa oli erilaisia kuvia Kuusta.
"Odottakaa! Olen ajan-portin vartija, ja alamaailman vartija. Sailor Pluto, ja en voi antaa teidän kulkea ajan-portin läpi!" Joku huusi yllättäen.
Sitten Joukkion eteen hyppäsi pitkä, ja laiha nainen. Hän näytti suunnilleen 20-vuotiaalta. Hänellä oli hieman ruskettunut iho. Hänellä oli granaatinpunaiset silmät. Hänellä oli huulissaan granaatinpunaista huulipunaa. Hänellä oli pitkät, tummanvihreät hiukset, jotka oli sidottu pienelle nutturalle hänen päänsä yläpuolelle mustalla hiuspampulalla. Hänen hiustensa latva yletti hänen polviinsa asti. Hänellä oli yllään valkoinen, hihaton merimiespuku, jonka etupuolella oli ruskea rusetti. Kyseisen rusetin keskellä oli granaatinpunainen rintaneula. Hänen merimiespuvussaan oli musta kaulus, jossa ei ollut valkoista raitaa. Hänellä oli lantiollaan musta minihame, jonka takapuolella oli ruskea rusetti. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat saappaat, jotka ylettivät hänen polviinsa asti. Hänellä oli hameensa päällä hopean värinen ketju, jossa roikkui erilaisia, hopean värisiä avaimia. Hänellä oli käsissään valkoiset, kyynärpäihin asti ylettävät hansikkaat, jotka olivat kyynärpäiden kohdalta mustat. Hänellä oli korvissaan granaatinpunaiset korvakorut, joiden alapäät näyttivät hieman nuolien kärjiltä. Hänellä oli kaulassaan musta kaulanauha, jossa roikkui granaatinpunainen ympyrä. Hänellä oli otsansa edessä kultainen tiara, jossa oli granaatinpunainen jalokivi. Hän piti oikeassa kädessään pitkää, ja harmaata sauvaa, joka näytti vähän avaimelta. Kyseisen sauvan yläpäässä oli harmaa sydän, jonka keskellä oli granaatinpunainen pallo.
"Älä hyökkää heidän kimppuunsa, Sailor Pluto!" Luna juoksi nopeasti joukkion eteen.
"Luna?" Sailor Pluto sanoi tunnistettuaan kissan. Sitten Sailor Pluto näki Sailor Moonin, ja kumarsi nopeasti "Anteeksi, että olin äsken vähällä hyökätä teidän, ja ystävienne kimppuun, Prinsessa Serenity. Yllätyin vain niin kovasti tulostanne, etten heti tunnistanut teitä".
"Ei haittaa. Sinä siis olet Sailor Pluto?" Sailor Moon kysyi.
"Kyllä. Olen Outer Sailor Senshien johtaja. Olen Pluton suojelija, ja alamaailman vartija. Olen jopa ajan-portin vartija, Sailor Pluto", Sailor Pluto sanoi nousten samalla seisomaan.
"Anteeksi, mutta Sailor Uranus ei tee tällä hetkellä yhteistyötä kanssamme", Luna sanoi.
"Ei se mitään, Luna. Sailor Uranuskin saa kohta aiemman elämänsä muistonsa takaisin. Sitten hän saattaa hyvinkin suostua tekemään yhteistyötä teidän kanssanne", Sailor Pluto sanoi.
"Kiitos", Luna sanoi.
"Haluaisimme mennä Kuuhun tutkimaan Silver Millenniumin raunioita", Artemis sanoi kävellen Lunan viereen.
"Hyvä on. Avaan nyt ajan-portin ovet teille", Salor Pluto sanoi, ja käänsi katseensa kohti ajan-porttia. Hän siirsi sauvansa vasempaan käteensä, ja kohotti oikean kätensä kohti ajan-porttia, minkä seurauksena ajan-portin molemmat ovet avautuivat eteenpäin. "Nyt voitte mennä tutkimaan Silver Millenniumin raunioita".
"Mikset tulisi mukaamme?" Sailor Moon kysyi.
"Olen pahoillani, Prinsessa Serenity, mutta en saa poistua vartiointipaikaltani. Se on yksi kolmesta tabusta, joita en saa rikkoa", Sailor Pluto sanoi.
"Selvä", Sailor Moon sanoi kävellen samalla muiden tavoin ajan-portin äsken avatun oviaukon läpi.
Kun he pysähtyivät lopulta, niin he näkivät edessään tosi ison, harmaan kiven. He katsoivat taakseen nähdäkseen ajan-portin ovien sulkeutuvan heidän takanaan.
"Sailor Plutoa käy sääliksi, sillä hän joutuu vartioimaan ajan-porttia yksin, ja vieläpä noin hiljaisessa paikassa", Sailor Mercury sanoi.
"Se on totta, mutta se on tosi tärkeä tehtävä, jonka Queen Serenityn esiäiti antoi Sailor Pluton perheelle kauan sitten", Luna sanoi.
"Täällä on tosi hiljaista", Sailor Moon sanoi, minkä jälkeen hän näki kaukana olevan Maapallon. "Täältä katsottuna Maa näyttää tosi kauniilta".
"Niin. Pystymme hengittämään täällä ihan samalla tavalla kuin olisimme nyt Maassa, kiitos Kuun ilmakehän, jonka Ōtsutsuki Serenity muutti ihan samanlaiseksi, kuin Maan ilmakehän perustaessaan Silver Millenniumin valtakunnan tänne. Ōtsutsuki Serenity teki saman muidenkin planeettojen ilmakehille pian sen jälkeen, kun hän oli perustanut Silver Millenniumin valtakunnan tänne", Luna sanoi.
Kaikkialla oli raunioita.
"Palatsi oli suunnilleen tässä kohdassa, jossa me olemme nyt. Tämä oli Kuun palatsin ydin, Crystal Tower. Vain kuningattaren sallittiin tulla tähän huoneeseen", Luna sanoi.
"Entä tuo miekka?" Sailor Mars kysyi nähtyään läheisessä kivipöydässä olevan miekan, jonka terä oli juuttunut kyseiseen kivipöytään. Miekan kahva, ja terä olivat mustat, mutta miekan kahvassa näytti olevan hieman kultaakin.
"Vetäkää tuo miekka irti tuosta kivipöydästä", Luna sanoi.
"Antakaa minun kokeilla ensin!" Sailor Jupiter sanoi tarttuen miekan kahvaan molemmilla käsillään. Hän veti miekkaa irti kivipöydästä, mutta miekka ei liikahtanutkaan. "Tämä miekka on tainnut ruostua kiinni tuohon kivipöytään!"
"Kokeillaan yhdessä", Sailor Mercury ehdotti.
Sailor Mercury, Mars, Neptune ja Saturnuskin yrittivät vetää kyseisen miekan irti kivipöydästä, mutta he eivät onnistuneet vetämään kyseistä miekkaa irti kivipöydästä.
"Antakaa minun kokeilla nyt!" Sailor Venus sanoi, ja muut Sailor Senshit siirtyivät sivuun. Sailor Venus tarttui miekan kahvaan molemmilla käsillään, ja sitten hän veti miekan irti kivipöydästä, minkä seurauksena kivipöytä alkoi hehkua vaaleansinisen chakran peittämänä Sailor Venuksen hypätessä ryhmänsä vasemmalle puolelle.
"Se on Kuun Pyhä Miekka, jolla suojellaan Kuun prinsessaa. Sailor Senshit, se kuuluu teille kaikille. Luna, ja Artemis, kiitos että toitte heidät tänne", Sanoi pehmeä ja rauhallinen ääni. Kyseinen ääni tuli kivipöydästä hohtavasta chakrasta.
Kivipöydästä ilmestynyt chakra muuttui pitkäksi, ja laihaksi naiseksi. Nainen oli suunnilleen 22-vuotias. Hänellä oli vaalea iho. Naisen hiukset olivat pitkät, ja valkoiset, ja naisen hiukset oli kammattu saparoja muistuttavalle kampaukselle. Hänellä oli hopean väriset silmät. Hänen otsassaan oli kultainen puolikuu-symboli. Hänellä oli yllään valkoinen mekko, jonka kaula-aukon etupuolella oli valkoinen rusetti, ja kyseisen rusetin keskellä oli kultainen puolikuu-symboli. Naisella oli jaloissaan valkoiset korkokengät. Hänellä oli korvissaan kultaiset korvakorut.
"Queen Serenity? Olit äitini edellisessä elämässäni!" Sailor Moon sanoi tunnistettuaan naisen, ja käveltyään naisen eteen.
"Serenity, se olet sinä! Näen sinut vihdoinkin taas!" Queen Serenity sanoi Sailor Moonille.
"Miten pystymme keskustelemaan kanssanne?" Kakashi kysyi Queen Serenityltä.
"Kiitos Eternity Main System of Moon Castlen pystyin jättämään tahtoni taakse jopa sen jälkeen, kun tuhouduin fyysisesti. Lähetin Lunan, ja Artemiksen Maahan etsimään teitä, uudelleensyntyneitä Sailor Senshejä", Queen Serenity sanoi."Aloitan tämän tarinan kertomalla teille ensin Ōtsutsuki Kaguyasta".
Queen Serenityn hologrammi hohti kirkkaasti, ja kaikki näkivät selvästi sen, että maisema muuttui nyt erilaiseksi.
Maisema näytti nyt öiseltä metsältä.
Maassa oli lampi, jossa oli vihreitä lumpeenlehtiä, ja violetteja lumpeenkukkia. Lammesta nousi esiin punanahkainen rupikonna, jolla oli keltaiset silmät.
Kaikki tuntui niin todelliselta, että Sailor Moonista ja hänen ystävistään tuntui nyt ihan siltä, kuin he olisivat olleet oikeasti tapahtumapaikalla, eivätkä vain katsoneet sitä Queen Serenityn heille tällä hetkellä näyttämällä menneisyyden kertomuksella.
Yllättäen maa alkoi täristä tosi kovasti, ja punanahkainen rupikonna sukelsi takaisin lampeen. Molsk!
Maan ilmakehään ilmestyi nopeasti valtava, violettina hohtava meteoriitti, joka syöksyi maahan aiheuttaen samalla valtavan paineaallon, joka levisi tosi nopeasti kaikkialle. Khah!
Linnut säikähtivät äskeistä paineaaltoa, ja lensivät sen seurauksena nopeasti kauemmas siitä paikasta, johon äskeinen meteoriitti oli laskeutunut vähän aikaa sitten. Siihen kohtaan maata, johon äskeinen meteoriitti oli osunut vähän aikaa sitten nousi valtava pölypilvi. Pölypilven haihduttua isolle, ja kivikkoiselle aukealle oli ilmestynyt iso ateroidi-kraateri, jonka keskellä oli nyt aikuisen miehen kokoinen puu, jonka oksissa oli vihreitä lehtiä.
Sitten maisema muuttui öiseksi taivaaksi, jolla liikkui vaaleansinisenä hohtava valo. Kyseinen valo liikkui oikealle päin. Taivaalla ei ollut Kuuta. Taivaalla oli hieman pilviä. Taivaalla oli jopa hieman tähtiä.
Eräät miehet, jotka pitivät käsissään keihäitä seisoivat erään kartanon lähellä.
Kartanon ulkoseinät olivat ruskeat, ja niiden päällä roikkui vaaleanvioletteja seinävaatteita. Kartanon seinissä oli ikkunoita, ja kartanon ympärillä oli iso puu-aita. Kartanon katto oli ruskea.
Eräillä miehillä oli yllään valkoiset vaatteet, ja heillä oli jaloissaan mustat kengät. Heidän vaatteidensa päällä oli ruskeat haarniskat.
"Katsokaa tuota!"
"Se hehkuu!"
"Se näyttää epäilyttävältä!"
"Mikä se on?" Kysyi pitkä, ja urheilullinen 38-vuotias mies katsoessaan taivaalla liikkuvaa, vaaleansinistä valoa. Kyseisellä miehellä oli mustat hiukset, jotka hän oli sitonut hieman saparojen kaltaiselle kampaukselle päänsä molemmille sivuille. Hänellä oli vaalea iho, ja ruskeat silmät. Hänellä oli yllään violetti haori. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja mustat kengät. Hänellä oli kaulassaan kaulakoru, jossa roikkui vihreä tomoe. Hänellä oli päässään kultainen esine, joka muistutti hieman jonkinlaista kruunua.
"Onko se tähti?"
"Se ei voi olla tähti, sillä se liikkuu!"
"Kuinka kauhistuttavaa!"
"Seuratkaa sitä", Violettiin haoriin pukeutunut mies sanoi sotilaille.
"Kyllä", Harmaaviiksinen mies sanoi. Hän oli 40-vuotias. Hänellä oli harmaat hiukset, mustat silmät, ja ruskettunut iho. Hänellä oli yllään vihreä haori. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja mustat kengät. Hän, ja monet sotilaat lähtivät seuraamaan vaaleansinisenä hohtavaa valoa, joka liikkui taivaalla.
Violettiin haoriin pukeutunut mies katsoi taivaalla liikkuvaa, vaaleansinistä valoa hieman varautuneena.
Maisema muuttui aamuksi, ja kartanon puu-aidan ulkopuolella oli peltoja, ja muitakin rakennuksia. Eräästä rakennuksesta nousi esiin savua, mutta kyseinen savu tuli rakennuksen katossa olevasta reiästä, joten kyse ei voinut olla minkäänlaisesta tulipalosta. Kartanon pihalla näytti olevan jokin torni.
Sää oli aurinkoinen.
Maisema muuttui kartanon etupihaksi.
Violettiin haoriin pukeutunut mies käveli puisen kartanon pääsisäänkäynnin edessä olevia portaita pitkin alas nähdäkseen kartanon pääsisäänkäynnin portaiden edessä seisovat, kartanon läheltä viime yönä lähteneet miehet.
Kyseisten miesten keskellä olevassa maassa istui 36-vuotias nainen.
Kyseisellä naisella oli pitkät, tummanvalkoiset hiukset. Hän oli laiha, ja pitkä. Hänellä ei ollut kulmakarvoja. Hänellä oli valkoiset silmät, ja hänellä oli huulissaan punaista huulipunaa. Hänen ihonsa oli vaalea. Hänellä oli yllään valkokeltainen kimono, jonka helma yletti maahan asti.
"Nainen? Ja sanoitte minulle äsken sen, että hän tuli taivaasta?" Violettiin haoriin pukeutunut mies kysyi muilta miehiltä istuen samalla kartanon pääsisäänkäynnin edessä oleville portaille.
"Kyllä. Tämä nainen ilmestyi juuri siihen kohtaan, johon se viime yönä seuraamamme valo oli pudonnut", Harmaahiuksinen mies sanoi.
Maisema muuttui öiseksi bambumetsäksi, johon vaaleansinisenä hohtava valo laskeutui, ja muuttui naiseksi samalla hetkellä, kun vaaleansinistä valoa seuranneet miehet pysähtyivät bambumetsän eteen.
"Olkaa varovaisia!" Harmaahiuksinen mies sanoi muille miehillä, jotka pitivät käsissään keihäitä.
Nainen käveli ulos bambumetsästä miesten eteen, ja pysähtyi, minkä jälkeen hän lakkasi hohtamasta vaaleansinisenä. Naisella oli pitkät, tummanvalkoiset hiukset. Hän oli laiha, ja pitkä. Hänellä ei ollut kulmakarvoja. Hänellä oli valkoiset silmät, ja hänellä oli huulissaan punaista huulipunaa. Naisen iho oli vaalea. Hänellä oli yllään valkokeltainen kimono, jonka helma yletti maahan asti. Nainen oli 36-vuotias.
Maisema muuttui kartanon etupihaksi, jossa violettiin haoriin pukeutunut mies puhui naiselle:
"Hm...Kuka olet?"
"Vastaa hänelle! Sinun edessäsi oleva mies on So no Kunin Keisari, Tenji-sama!" Harmaahiuksinen mies huusi naiselle, joka ei sanonut mitään. "Kuunnelkaa tarkasti! Ka no Kunin on täytynyt lähettää tämä nainen tänne vakoilemaan meitä!"
"Kysykää sitä häneltä, ja antakaa hänelle tilaisuus tunnustaa!" Eräs toinen mies sanoi.
"Kyllä!" Vartijat sanoivat.
"Odottakaa!" Tenji huusi vartijoille.
Vartijat osoittivat naista keihäidensä kärjillä, mutta nainen näytti hieman yllättyneeltä, ja hohti sekunnin ajan vaaleansinisenä, ja yllättäen vartijat kaatuivat maahan polvilleen nukahtaen.
"Sinä!" Harmaahiuksinen mies huusi naiselle kuulostaen hieman hermostuneelta.
"Mitä sinä teit?!" Eräs toinen mies kysyi naiselta kuulostaen yllättyneeltä.
Harmaahiuksinen mies veti miekkansa esiin huotrastaan samalla, kun nainen nousi seisomaan, ja käveli kohti Tenjiä. Sitten nainen pysähtyi.
Muutkin miehet, Tenjiä lukuun ottamatta kaatuivat maahan polvilleen, ja nukahtivat.
"Mikä on hätänä?!" Tenji kysyi.
"Olen Kaguya", Nainen sanoi hieman pehmeällä äänellään.
"Kagu...ya?" Tenji kysyi näyttäen vähän väsyneeltä.
"Minä olen se, joka suojelee Shinjua", Kaguya sanoi.
("Tuon tapaamisen jälkeen Ōtsutsuki Kaguyasta tehtiin So no Kunin Keisarin, Tenjin jalkavaimo. Se johtui nimittäin siitä että tavattuaan Tenjin ensimmäisen kerran Kaguya käytti salaperäistä voimaansa pyyhkiäkseen Tenjin muistot heidän ensimmäisestä tapaamisestaan, ja Kaguya asettui myöhemmin asumaan Tenjin kansan keskuuteen, jolloin Kaguyasta tehtiin Tenjin jalkavaimo", Queen Serenity kertoi.)
Maisema muuttui huoneeksi, jossa 37-vuotias nainen kumarsi Kaguyalle. Naisellä oli pitkät, mustat hiukset, jotka hän oli sitonut hieman saparoja muistuttavalle kampaukselle päänsä molemmille sivuille. Naisella oli ruskeat silmät. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän oli laiha. Hän oli pitkä. Hänellä oli yllään vaalea pusero. Hänellä oli lantiollaan haalean punainen hame, jonka helma yletti hänen polviinsa asti. Hänellä oli jaloissaan mustat housut. Hänellä ei ollut jaloissaan kenkiä. Hänellä oli käsissään haalean punaiset rannekkeet. Hänellä oli otsansa edessä haalean punainen otsapanta:
"Kaguya-sama, minut on nimitetty huolehtimaan tarpeistanne. Olen Aino".
Kaguya istui vaaleanvihreällä, matalalla puu-korokkeella.
Kaguyalla oli nyt yllään valkoinen kimono, jonka kaulus oli punainen. Hänen lantiollaan oli vaaleanharmaa vyö. Hänen hiustensa latvaan oli sidottu vaaleanharmaa hiusnauha.
Huoneen lattia, ja katto olivat ruskeat. Huoneen seinät olivat valkoiset, ja niille oli ripustettu erilaisia seinävaatteita. Huoneen oviaukko oli huoneen oikealla puolella olevassa seinässä.
Huoneen vasemmalla puolella oli ruskea pöytä, jonka päällä oli erilaisia tavaroita, ja joidenkin ikkunoiden eteen oli vedetty vaaleanvihreät bambuverhot. Huoneen lattiaan oli jopa kiinnitetty pari pitkävartista metalli-soihtua. Kyseiset soihdut olivat mustat.
Kaguya nousi seisomaan, ja käveli kohti huoneen etupuolella olevassa seinässä olevaa ikkunaa. Hän katsoi metsän suurinta puuta.
"Kaguya-sama?" Aino kysyi katsoen Kaguyaa.
"Useita vuosituhansia sitten tuo puu ilmestyi tänne ihan kuin tyhjästä, ja se kasvoi massiiviseksi puuksi silmiemme edessä", Aino sanoi nähtyään sen, että mitä Kaguya katsoi tällä hetkellä. "Mutta olen kuullut tuosta puusta myös pelottavia huhuja. Demonin henki vaikuttaa nopeasti kaikkiin, jotka lähestyvät tuota puuta, ja he kuolevat kuin kuihtunut oksa".
Kaguya katsoi Ainoa.
"Anteeksi, että puhun sellaisista asioista!" Aino sanoi nopeasti, ja kumarsi.
"Älä huoli. Sillä se on totta", Kaguya sanoi, ja jatkoi sitten suuren puun katsomista.
"Häh?" Aino kysyi.
"Ja jonain päivänä", Kaguya sanoi.
("Pian sen jälkeen So no Kunin naapurimaan, eli Ka no Kunin Ministerit, jotka halusivat saada So no Kunin alueella olevan järven itselleen, tulivat So no Kuniin keskustelemaan Tenjin kanssa. Kyseiset Ministerit näyttivät silloin Tenjille kyseistä järveä koskevat, väärennetyt asiakirjat. Kyseiset Ministerit olivat jopa kuulleet Ōtsutsuki Kaguyaa koskevia huhuja", Queen Serenity sanoi.)
Maisema muuttui Tenjin kartanon terassiksi, jolla yksi Tenjin sotilas käveli. Hänen perässään käveli kaksi miestä:
"Tenji-sama! Ka no Kunin Ministerit Suzaku, ja Genbu ovat tulleet tänne tapaamaan teitä".
Maisema muuttui huoneeksi, jossa Ka no Kunin Ministerit keskustelivat tällä hetkellä Tenjin kanssa.
"Tämä on Ka no Kunin, ja So no Kunin välillä oleva alue. Ongelmana on tämä järvi. Nykyään tämän alueen on sanottu olevan osa So no Kunia. Mutta tämä, muinainen asiakirja löydettiin äskettäin. Siihen on kirjoitettu ikimuistoisista ajoista lähtien se, että tämä maa oli alun perin Ka ei Kunin alueella. Haluamme, että tämä maa palautetaan meille", Vaaleanpunertavaan haoriin pukeutunut mies sanoi Tenjille. Kyseinen mies oli suunnilleen Tenjin ikäinen.
Vaaleanpunertavaan haoriin pukeutuneella miehellä oli mustat silmät, mustat hiukset, ja ruskettunut iho. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja mustat kengät. Hänellä oli päässään hopeisen kruunun kaltainen esine, jossa oli violetti helmi hänen otsansa yläpuolella. Hänellä oli korvissaan violetit korvakorut. Hänellä oli lantiollaan harmaa vyö. Hän oli sitonut hiustensa latvaan harmaan hiusnauhan.
"Mutta tämä järvi on vesilähteemme So no Kuni-alueen viljelysmaille", Tenji sanoi. "Jos palauttaisin sen järven teille, niin maamme..."
Huoneen sisäseinät olivat ruskeat, ja niiden edessä oli punavalkoisia, ja sinivalkoisia seinävaatteita. Huoneen valkovihreät pari-ovet olivat huoneen oikealla puolella olevassa seinässä. Eräissä, huoneen seinillä olevissa seinävaatteissa oli So no Kunin tunnus.
"Riippumatta siitä, että millainen tilanne tästä syntyy, niin on oikein palauttaa todelliselle omistajalleen se, mikä on varastettu jossain vaiheessa. Jos emme saa myönteistä vastausta, niin emme voi olla vastuussa kaikesta So no Kunille sattuneesta onnettomuudesta!" Sanoi eräs toinen mies, jolla oli yllään tumma haori. Hän nousi sitten seisomaan.
Tummaan haoriin pukeutunut mies oli hieman Tenjiä vanhempi. Hänellä oli jaloissaan valkoiset housut, ja mustat kengät. Hänellä oli mustat silmät, ruskettunut iho, ja mustat hiukset. Hän oli pitkä, ja urheilullinen. Hänellä oli vyötäröllään harmaavioletti vyö.
Tenji katsoi äsken puhunutta miestä vihaisena.
"Nyt...nyt. Olen varma siitä, että tarvitset vain jonkin verran aikaa valmistautua, ja hoitaa asioita. Palaamme tänne muutaman päivän kuluttua kuullaksemme vastauksesi. Muuten, kuulin vähän aikaa sitten huhun siitä, että olet ottanut taivaallisen neidon jalkavaimoksesi", Vaaleanpunertavaan haoriin pukeutunut mies sanoi Tenjille.
"Olen kuullut sen, että hän on sanoinkuvaamattoman kaunis, ja salaperäinen. Olen erittäin utelias näkemään hänet", Tummiin vaatteisiin pukeutunut mies lähti huoneesta vaaleanpunertavaan haoriin pukeutuneen miehen kanssa. "Hah hah".
Maisema muuttui Tenjin kartanon ympärillä olevan puu-aidan avatuksi portiksi.
Tenji, ja So no Kunin sotilaat seisoivat Tenjin kartanon ympärillä olevan puu-aidan avatun portin edessä, ja katsoivat Ka no Kunin ministereitä, joita kannettiin parhaillaan valkoisilla kantotuoleilla kauemmas Tenjin kartanosta.
"Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä äskettäin löydetty asiakirja on vain Ka no Kunin valmistama väärennös", Eräs mies sanoi.
"Olen siitä erittäin tietoinen. Ka no Kuni esittää vääriä väitteitä naapurimaitaan vastaan sotien verukkeena. Näin he ovat laajentaneet maitaan. Tämä tapaus ei eroa millään tavalla niistä, äsken mainitsemistani tapauksista. Mutta heillä on armeija, joka on kolme kertaa suurempi, kuin So no Kunin oma armeija. Siksi emme voi millään tavalla voittaa heitä taistelussa", Tenji sanoi.
"Suzaku, ja Genbu. Näiden kahden lähettäminen lähettiläiksi tarkoittaa varmasti jotain. Ka no Kuni on vakava uhka So no Kunille. Emme voi millään tavalla olla nöyriä Ka no Kunin Ministereitä kohtaan", Eräs mies sanoi.
"Tenji-sama, vastustetaan heitä!" Harmaahiuksinen mies sanoi. "Jos olemme tuomittuja joka tapauksessa, niin taistellaan heitä vastaan, ja osoitetaan heille So no Kunin ylpeys!"
"Älä hätäile ihan vielä", Tenji sanoi.
Maisema muuttui Tenjin kartanon öiseksi puutarhaksi.
Tenji käveli kartanonsa verannalla myöhään illalla, kunnes hän näki verannalla seisovan Ainon, jolla oli hartioillaan vaaleanruskea viitta.
"Tenji-sama", Aino sanoi.
"Mitä Kaguya tekee?" Tenji kysyi nähtyään tähtiä katselevan Kaguyan seisovan vähän kauempana.
"Kaguya-sama viettää päivänsä katsomalla ylös taivaalle", Aino sanoi:
"Vaikuttaa siltä, että hän odottaa jonkun tulevan hänen luokseen. Kyläläisten puheiden mukaan Kaguya-sama tuli tänne taivaasta".
Tuuli kevyesti.
"Asia on niin että,...en muista ensimmäistä tapaamistani Kaguyan kanssa", Tenji sanoi.
"Oh?" Aino näytti hieman uteliaalta.
"Voinko lainata tuota viittaa?" Tenji kysyi katsoen Ainon viittaa.
"Häh? Ai tätä?" Aino kysyi katsoen hartioillaan olevaa viittaa.
"Sinulla on varmaan kylmä, kun seisot niin kauan kylmässä yöilmassa", Tenji sanoi, ja laittoi Ainolta äsken saamansa viitan Kaguyan hartioille käveltyään Kaguyan taakse.
Kaguya katsoi Tenjiä.
"Tähdet ovat kauniita. Mietin joskus sitä, että onko yllä oleva, hehkuva maailma aina kaunis ja rauhassa", Tenji sanoi katsoen öistä taivasta.
Kaguyakin käänsi katseensa yötaivaalle.
"Minulle tulee outo tunne joskus silloin, kun katselen ylös yötaivaalle. Se, että tällainen kaunis valo piilee piki mustassa pimeydessä. Mietin joskus sitä, että mitä se on? Saanko koskaan mennä sinne? Kuulin äsken sen, että katselet taivaalle joka ilta. Odotatko jotakuta?" Tenji kysyi Kaguyalta. "Onko jotain, mitä haluat?"
Kaguya katsoi hieman alas, ja Tenji näytti uteliaalta.
"On hienoa, jos niin on. Tästä lähtien aina, kun olet yksinäinen, ja katsot taivaalle, niin minä olen silloin seurassasi. Onko jotain mitä haluat?" Tenji kysyi.
"Se mitä haluan...on rauhaa, eikä enää taistelua", Kaguya sanoi.
"Rauha vai?" Tenji kysyi.
Taivaan halki lensi pari tähdenlentoa.
