Heipä hei! Tässä on Moon's Soldier-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Ruskealla lattialla olevalla futonilla nukkui kolme vauvaa, joilla oli päällään iso, valkoinen peitto. Heidän päidensä alapuolella oli iso, valkoinen tyyny.
Yhdellä vauvalla oli ruskeat hiukset, ja hieman ruskettunut iho. Toisella vauvalla oli valkoiset hiukset, ja vaalea iho. Kolmannella vauvalla oli valkoiset hiukset, ja vaalea iho. Vauvoilla oli päissään pienet, heidän ihojensa väriset sarvet. Vauvoilla ei ollut kulmakarvoja. Heillä oli yllään valkoiset haorit, joiden kauluksissa oli ruskeaa väriä.
Maisema muuttui Tenjin kartanoksi, jonka terassilla Kaguya seisoi katsellen kaukana näkyvää, metsän suurinta puuta, eli Shinjua.
("Jossain vaiheessa sen jälkeen, kun Kaguya oli vapauttanut joitain ihmisiä Shinjun juurista, niin Kaguya synnytti kolme lasta. Kyseiset lapset olivat Ōtsutsuki/em emHagoromo, Ōtsutsuki Hamura, ja Ōtsutsuki Serenity", Queen Serenity kertoi.)
Hagoromo, Hamura, ja Serenity seisoivat Tenjin kartanon etupihalla. He olivat nyt 18-vuotiaita. Heillä oli valkoiset silmät.
Hagoromolla, Hamuralla, ja Serenityllä oli yllään valkoiset takit, joiden helmat ylettivät heidän polviinsa asti. Heidän takkiensa selkämyksissä oli 9, mustaa tomoe-kuviota, joiden yläpuolella oli punareunainen Ōtsutsuki-klaanin tunnus, joka näytti vähän ympyrältä. Heillä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat kengät. Heidän takkiensa alla oli mustat puserot. Heidän takkiensa kaulusten lähellä oli mustien tomoeiden kuvioita.
Hamuran valkoiset hiukset ylettivät hänen niskaansa asti. Hän oli pitkä, ja urheilullinen.
Hagoromon ruskeat hiukset olivat hieman sekaisin. Hän oli pitkä, ja urheilullinen.
Serenity oli kammannut pitkät, valkoiset hiuksensa hieman saparoja muistuttavalle kampaukselle, ja Serenityn hiukset ylettivät hänen lantiolleen asti. Hän oli pitkä, ja laiha. Hän, ja hänen molemmat veljensä katsoivat Tenjin kartanon terassilla seisovaa äitiään.
Sää oli aurinkoinen, ja taivaalla oli hieman pilviäkin.
"Äiti katsoo taas taivaalle, niin kuin joka päivä", Serenity sanoi veljilleen.
"Mietin sitä, että mitä hän oikein katsoo. Entä te?" Hamura kysyi molemmilta sisaruksiltaan katsoen samalla äitiään hieman mietteliäänä.
"Hän ei koskaan kerro meille mitään. Kukaan ei tiedä sitäkään, että mitä hän tuntee sydämessään", Hagoromo sanoi. "Ehkä hänellä on tunteita, joita edes me, hänen omat lapsensa, emme voi kuvitella".
"Jos se on niin, niin millaisia hänen tunteensa mahtavat olla?" Serenity kysyi.
Tenjin kartanon etupihalla olevan puron keskellä olevalla, harmaalla kivellä istui puna-nahkainen rupikonna, jolla oli keltaiset silmät. Sillä oli kaulassaan punaisista helmistä tehty kaulakoru, jossa oli vaaleanvioletti helmi, jossa oli 油-öljyä tarkoittava kanjimerkki. Kyseinen rupikonna katsoi Kaguyaa.
"Hei, Hagoromo, Hamura, ja Serenity! Olkaa hyvät, ja seuratkaa minua!" Tenjin kartanon etupihalle juokseva nainen huusi hermostuneena. Nainen oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli vaalea iho, mustat silmät, ja pitkät, mustat hiukset. Hän oli sitonut hiustensa latvaan valkoisen hiusnauhan. Hän oli 18-vuotias. Hänellä oli yllään violetti yukata. Hänellä oli jaloissaan vaaleanruskeat sandaalit. Hänellä oli kaulassaan kaulakoru, jossa roikkui punainen tomoe. Kyseisen kaulakorun nauha oli valkoinen, ja siinä oli vihreitä puu-helmiäkin. Nainen pysähtyi Hagoromon, Hamuran, ja Serenityn eteen.
"Mikä hätänä, Haori?" Hagoromo kysyi.
"Onko jokin vialla?" Serenity kysyi.
Maisema muuttui pelloiksi, joiden välissä olevalla tiellä seisovat miehet riitelivät jostain.
"Jos käytät kaiken veden omilla pelloillasi, niin vesi ei tule silloin alavirran riisipelloille asti", Eräs mies sanoi toisellle miehelle, jonka puseron etupuolesta hän piti kiinni molemmilla käsillään.
"Se ei ole minun syytäni!" Äsken syytetty mies puolustautui.
Hagoromo käveli paikalle sisarustensa, ja Haorin kanssa. Hagoromo laittoi oikean kätensä toisen miehen olkapäälle:
"Odota! Mitä täällä tapahtuu?"
Aiemmin raivonnut mies irrotti otteensa äsken syyttämänsä miehen puserosta, ja äsken syytetty mies istui maahan. Äsken syytetty mies näytti vähän huolestuneelta.
"Kerron teille sen, että mitä täällä tapahtuu! Tämä kaveri vie kaiken veden!" Yksi mies osoitti maassa istuvaa miestä vasemmalla etusormellaan.
"Minun peltoni alkupää on lähempänä, kuin sinun peltosi alkupää, ja en voi sille mitään!" Maassa istuva mies puolustautui katsoen häntä syytävää miestä vihaisena.
"Mutta eikö vettä ole toistaiseksi ollut tarpeeksi kaikille?" Hamura kysyi kyläläisiltä.
"Milloin tämä oikein alkoi?" Serenity kysyi.
Kaikki katsoivat Hagoromon molempia sisaria.
"No, joen virtaus on heikentynyt yhtäkkiä", Maassa istuva mies sanoi lopulta.
Serenity, ja hänen molemmat veljensä katselivat ympärillään olevien peltojen ojiin, joissa yleensä virtasi vettä kylän kaikkiin peltoihin huomatakseen sen, että maassa tällä hetkellä istuva mies puhui totta. Kyseisissä ojissa oli nimittäin tällä hetkellä tosi vähän vettä.
Kaikki viljelijät katsoivat peltojen lähellä olevia ojia huolestuneen näköisinä.
Myöhemmin Hagoromo käveli molempien sisarustensa, Haorin, ja parin kyläläisen kanssa kohti läheistä metsää, jossa So no Kunin joen ylävirta oli.
Joen tilanne oli metsässäkin sama, kuin So no Kunin peltojen lähellä olevissa ojissa.
"Onko tämän joen ylävirrassa kenties tapahtunut jotain?" Hagoromo kysyi eräältä kyläläiseltä.
"Siltä vaikuttaa. Menisin tarkistamaan tämän joen ylävirran nykyisen tilanteen itse, mutta tämän vuoren ympärillä vaeltaa valtava karhu. Teidän on oltava todella varovaisia, jos menette nyt tutkimaan tämän joen ylävirran nykyistä tilannetta. Äskettäin eräs vanha rouva meni näille vuorille etsimään luonnosta syötäviä kasveja, ja hän loukkaantui todella pahasti", Kyläläinen sanoi.
"Hyökkäsikö se äsken mainitsemasi karhu kyseisen rouvan kimppuun hänen ollessaan näillä vuorilla?" Serenity kysyi.
"Kyllä. Kyseinen rouva pääsi kuitenkin pakoon siltä karhulta", Kyläläinen sanoi.
"Hyvä on. Menemme tarkistamaan tämän joen ylävirran nykyisen tilanteen", Hagoromo sanoi.
"Todellako? Se olisi hienoa!" Kyläläinen sanoi iloisena.
"Ole varovainen, Hagoromo", Haori sanoi puristaen kaulakoruaan oikealla kädellään.
"Me selviämme kyllä", Hagoromo sanoi. Sitten hän katsoi molempia sisariaan. "Mennään, Hamura, ja Serenity".
"Aivan", Hamura, ja Serenity nyökkäsivät.
Maisema muuttui metsäksi, jossa Hagoromo käveli molempien sisarustensa kanssa.
"Näetkö mitään?" Hagoromo kysyi Hamuralta.
"Hetkinen", Hamura sanoi, ja aktivoi Byakuganinsa. Nyt Hamura näki ympäristön mustavalkoisena, ja hän näki jopa sen, että valtava kivi oli pudonnut joen keskelle estäen kyseisen joen veden virtaamasta kunnolla So no Kunin kylän pelloille asti. "Tuolla ylävirrassa on valtava lohkare".
"Se äsken mainitsemasi lohkare siis estää tämän joen veden virtaamasta kunnolla So no Kunin kylän pelloille asti", Serenity sanoi ymmärrettyään joen nykyisen tilanteen. Hän käveli veljiensä kanssa eteenpäin, kunnes he vihdoin löysivät Hamuran vähän aikaa mainitseman lohkareen.
"Huomaan", Hagoromo sanoi katsoen Hamuran vähän aikaa sitten mainitsemaa lohkaretta. "Joten tämä lohkare estää joen veden virtauksen So no Kunin kylän pelloille, ihan kuten arvelitkin, Serenity. Mutta mistä tämä lohkare edes tuli tänne?"
"Se ei ollut täällä silloin, kun kävimme täällä viimeksi", Hamura sanoi.
"Tällä seudulla ei ole ollut viime aikoina minkäänlaisia maanjäristyksiä, joten tuskin tuo lohkare on päätynyt tuohon minkään maanjäristyksen seurauksena putoamalla tuohon jostain kalliolta", Serenity totesi.
"Totta. Se on joko pudonnut jostain tuohon, tai sitten joku laittoi sen tuohon", Hagoromo sanoi.
"Mitä tarkoitat sanomalla joku?" Hamura sanoi Hagoromolle. "Kukaan ei voi siirtää näin isoa lohkaretta, paitsi äiti, ja sinä, isoveli".
"Minä laitoin sen siihen", Joku sanoi, ja Hamura katseli molempien sisarustensa tavoin ympärilleen nähdäkseen sen, että kuka oli äsken puhunut heille. "Hei, älkää sivuuttako minua, ihan kuin olisin jonkinlainen hyönteinen".
Hagoromo kääntyi ympäri nähdäkseen erään kiven päällä istuvan, puna-nahkaisen rupikonnan, jolla oli keltaiset silmät. Sillä oli kaulassaan punaisista helmistä tehty kaulakoru, jossa oli yksi, violetti helmi, jossa oli musta 油-öljyn kanjimerkki.
"Kuule, en ole hyönteinen", Rupikonna sanoi. "Olen rupikonna".
Hagoromo, Hamura, ja Serenity katselivat ympärilleen nähdäkseen sen, että pelleilikö joku nyt heidän kustannuksellaan.
"Hei, olenko tullut hulluksi?" Hagoromo kysyi molemmilta sisariltaan. "Tuossa on rupikonna, joka kertoo huonoja vitsejä".
"No isoveli, se tarkoittaa varmaan sitä, että minäkin olen myös tullut hulluksi", Hamura sanoi.
"Tai ehkä näemme nyt vain ihan samanlaista unta", Serenity sanoi molemmille veljilleen. "Ei olisi ensimmäinen kerta, kun näemme samanlaisia unia".
"Ei, ette ole tulleet hulluiksi, ettekä myöskään näe nyt unta. Puhun todella kanssanne", Rupikonna sanoi Hagoromolle, ja tämän molemmille sisarille yllättäen samalla Hagoromon, ja tämän molemmat sisaret melkoisesti. "Mutta jos luulette niin, että vitsini eivät ole hauskoja, niin se on vähän hullua".
Hamura tutki aluetta Byakuganillaan nähdäkseen sen, että puhuiko heidän edessään oleva rupikonna todella, vai oliko lähettyvillä joku muu, joka vain pilaili nyt heidän kustannuksellaan. Hamura ei kuitenkaan nähnyt lähimaastossa nyt mitään muuta, kuin edessään olevan rupikonnan, ja molemmat sisarensa.
"Kukaan ei ole nyt piilossa täällä", Hamura sanoi. "Se ei ole myöskään mikään vatsastapuhumis-tekniikka".
"Olet melko varovainen ihmisten suhteen", Rupikonna sanoi Hamuralle.
"Olet melko ylimielinen rupikonna", Hagoromo sanoi.
"Me rupikonnat olemme asuneet täällä paljon kauemmin, kuin te", Rupikonna sanoi. "Ette vain tiedä sitä".
Serenity käveli veljiensä kanssa lähemmäs rupikonnaa hieman uteliaana.
"Anteeksi, mutta yllätyimme vain hieman siksi, että emme ole ennen nähneet puhuvia eläimiä", Serenity sanoi.
"Se, että osaan puhua johtuu siitä, etten ole mikään tavallinen rupikonna", Rupikonna sanoi.
"Puhuva rupikonna", Hamura sanoi molemmille sisarilleen. "Luuletteko ihmisten olevan onnellisia, jos vangitsemme sen, ja viemme sen kotiin?"
"Typerys! Luuletko todella, että pystytte seuraamaan minua?" Rupikonna kysyi.
"Rupikonnaksi puhut aika isoja", Hagoromo sanoi.
"Onneksi meillä on sentään huumorintajua, toisin kuin äidillämme. Hän ei vitsaile koskaan, ja hän hymyillee tosi harvoin", Serenity sanoi molemmille veljilleen.
"Näyttää siltä, että meillä on nyt vieras", Rupikonna sanoi nähtyään jotain Serenityn, ja tämän molempien sisarusten takana.
Hagoromo, ja hänen molemmat sisarensa kääntyivät nopeasti ympäri nähdäkseen ison, ruskean karhun kävelevän heitä kohti. Karhulla oli ruskeat silmät. Se nousi seisomaan taka-jaloilleen, ja karjui hieman. Roarrr!
"Se on valtava karhu!" Hagoromo sanoi.
"Tuo taitaa olla se karhu, josta meille kerrottiin vähän aikaa sitten", Serenity sanoi muistettuaan erään kyläisen puheet tällä seudulla vaeltelevasta karhusta. Serenity hermostui hieman.
"Täydellinen ajoitus. Näytän teille nyt sen, että kuinka vahva olen", Rupikonna sanoi, ja puhalsi nopeasti suustaan valtavan aallon kohti karhua. Molsk! Rupikonnan suustaan puhaltama vesi osui nopeasti karhuun, joka osui takanaan olevaan kiveen murskaten kyseisen kiven useiksi palasiksi, ja karhun kaatuessa samalla maahan. Dhak! Karhu nousi kiiresti seisomaan, ja lähti juoksemaan metsään.
"Ihmeellistä!" Serenity sanoi vaikuttuneena molempien veljiensä tavoin äsken näkemästään tilanteesta samalla, kun karhu oli kadonnut kokonaan näkyvistä juostuaan läheisten puiden, ja pensaiden varjoihin.
"Panin tämän lohkareen tänne, jotta voisin tavata teidät kolme. Nimeni on Gamamaru. Ja te kolme olette Hagoromo, Hamura, ja Serenity, eikö?" Gamamaru kysyi.
"Rupikonna mainitsi juuri meidän etunimemme", Hamura sanoi molemmille sisarilleen.
"Niin. Miten tiedät nimemme, ja miten pystyit äsken käyttämään vettä ajaaksesi sen äskeisen karhun pois täältä, ja entä miten pystyit siirtämään tuon lohkareen tuohon?" Serenity kysyi Gamamarulta.
"Kaikki aikanaan. Te kolme, seuratkaa nyt minua", Gamamaru hyppäsi kiveltä maahan lähtien hyppimään vasemmalle päin.
Serenity, ja hänen molemmat veljensä lähtivät seuraamaan Gamamarua, kunnes Hagoromo pysähtyi, ja katsoi sitten joen keskellä olevaa lohkaretta. Sitten hän alkoi puhua:
"Oho! Minä melkein unohdin jotain".
Hagoromo siirsi chakraa oikeaan käteensä, jonka seurauksena hänen käyttämänsä chakra muuttui nopeasti salamoiksi, jotka osuivat joen keskellä olevaan kiveen murskaten sen useiksi palasiksi. Kraks! Joen vesi alkoi taas virrata normaalilla tavalla eteenpäin.
"Oho...Ei paha", Gamamaru sanoi jatkaen matkaa Hagoromon, ja nämä molempien sisarusten kanssa.
Maisema muuttui mäeksi, jonka päälle Gamamaru saapui Hagoromon, ja tämän molempien sisarusten kanssa.
Gamamaru hyppäsi erään kiven päälle, ja katsoi sitten So no Kunin metsän suurinta puuta.
"Miksi toit meidät tänne?" Hagoromo kysyi Gamamarulta.
"Tiedättekö te sen, että mikä tuo on?" Gamamaru sanoi osoittaen So no Kunin metsän suurinta puuta toisella etu-jalallaan.
"Tietenkin", Hagoromo sanoi.
"Tuon kukkulan nimi on Shūen no Tōge", Hamura sanoi.
"Oletteko koskaan nähneet tuota kukkulaa lähempää?" Gamamaru kysyi.
"Ei, emme ole koskaan nähneet tuota kukkulaa lähempää. Äitimme on varoittanut meitä siitä, ettemme koskaan mene tuon kukkulan lähelle. Kaikkien on noudatettava tätä lakia", Serenity sanoi. "Kukaan ei ole koskaan nähnyt sitä, että mitä tuon kukkulan toisella puolella on. En tosin tiedä sitä, että miksi me emme saisi mennä tuon kukkulan toiselle puolelle. Äiti ei ole kertonut kyseistä syytä meille, eikä hän ole kertonut meille kovinkaan paljon edes omasta menneisyydestään".
"Äiti ei ole koskaan kertonut meille sitäkään, että mitä isällemme tapahtui kauan sitten", Hamura sanoi.
"Shinjun totuus on tuon kukkulan toisella puolella", Gamamaru sanoi.
"Shinjun totuus?" Hagoromo kysyi.
"Tuon, eli So no Kunin metsän suurimman puun nimi on Shinju. Shinju on ominut tämän maan voiman", Gamamaru sanoi. "Niin kauan, kuin tuo puu on olemassa, niin tämä maa heikkenee koko ajan".
"Onko se totta?" Hamura kysyi. "Mutta olen kuullut sen, että tämä maa on menestynyt Shinjun voimien takia".
"Olet väärässä!" Gamamaru sanoi. "Jos haluatte tietää totuuden Shinjusta, niin menkää itse selvittämään se, että mitä tuon kukkulan toisella puolella on. Minun olisi nimittäin hieman vaikeaa pukea sitä sanoiksi selittääkseni se teille tarpeeksi hyvin. Nähdään!"
Gamamaru hyppäsi läheiseen jokeen, ja katosi näkyvistä. Molsk!
"Shinjun totuus?" Hagoromo kysyi.
"Haluaisin tietää kyseisen asian. Olen nimittäin jo jonkin aikaa ajatellut selvittäväni sen, että miksi äiti on kieltänyt meitä menemästä tuolle kukkulalle. Eikö teistäkin ole jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että äiti salaa meiltä jotain?" Serenity kysyi molemmilta veljiltään.
"Mitä hän voisi salata meiltä, omilta lapsiltaan?" Hamura kysyi.
Kolmoset katsoivat So no Kunin metsän suurinta puuta mietteliäinä.
