Heipä hei! Tässä on Moon's Soldier-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
("Hagoromo päätti eräänä päivänä antaa lapsilleen erään tehtävän, ennen kuin Hagoromo valitsisi seuraajansa Ninshun johtajaksi", Queen Serenity sanoi.)
Maisema muuttui So no Kunin kyläksi.
Sää oli aurinkoinen.
Asura makasi nurmikolla erään joen rannalla. Hänen vasemmalla puolellaan olevassa maassa oli iso puu.
"Huoh! Isoveli on muuttunut tosi paljon...Jos hän vain satuttaa muita koko ajan, niin minusta tuntuu siltä, että hän tulee vieraantumaan kaikista", Asura sanoi. Hänen äänensä oli nyt muuttunut vähän matalammaksi. Hän oli nyt 18-vuotias. Hänellä oli yllään samanlaiset vaatteet, kuin aiemminkin.
"Voi, täällähän seinä olet! Olen etsinyt sinua kailkkialta, Asura!" Pitkä, ja urheilullinen mies juoksi Asuran vasemmalle puolelle. Kyseisellä miehellä oli ruskeamustat hiukset. Hänellä oli mustat silmät. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän oli 19-vuotias. Hänellä oli yllään harmaa pusero. Hän oli sitonut harmaan haorin lantionsa ympärille. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja harmaat sandaalit. Hänen ranteidensa, ja nilkkojensa ympärillä valkoiset sideharsot.
Asura katsoi vasemmalle puolelleen äsken juossutta miestä.
"Taizō!" Asura nousi istumaan.
"Oletko harjoitellut jo tänään?" Taizō kysyi.
"No, koska Isoveli aikoo ottaa Ninshun hallintaansa jonain päivänä, niin sillä ei ole väliä, jos hiljennän harjoittelun tahtia vähän", Asura sanoi.
"Hmm...ymmärrän", Taizō sanoi.
"No, se antaa minulle vähemmän paineita! Joten, mitä kuuluu?" Asura kysyi.
"Voi, oi...Tarvitsen erään palveluksen", Taizō sanoi.
Asura näytti hieman yllättyneeltä.
Maisema muuttui metsäksi, jonka edessä Asura, ja Taizō seisoivat nyt.
"Voitko käyttää Ninshua kaataaksesi muutamia puita täällä?" Taizō kysyi.
"Häh? Miksi?" Asura kysyi.
"Ah...no...Jos kaadamme täältä puita, niin meillä on sitten oikotie pelloille", Taizō sanoi. "Se tulee olemaan helpompaa äidilleni...ja se on sinulle iso juttu, eikö?"
"Siinäkö kaikki? Jätä se minulle!" Asura sanoi hymyillen.
Pian metsästä nousi ylöspäin chakraa, ja eräs puu kaatui maahan. Kraks! Metsästä nousi ylöspäin lisää chakraa, ja sitten toinenkin puu kaatui maahan. Kraks! Metsästä nousi taas chakraa ylöspäin, ja kolmaskin puu kaatui maahan. Kraks!
Sitten maisema muuttui Asuran edessä olevaksi maaksi, jossa oli nyt useita kantoja. Maahan oli kaadettu jo monia puita, ja nurmikosta nousi ylös hieman pölyä äskeisen tilanteen takia.
"Kelpaako tämä?" Asura kysyi.
"Kyllä. Olet ollut suureksi avuksi", Taizō sanoi kävellen samalla Asuran vasemmalle puolelle.
"Tällainen asia on helppoa", Asura sanoi.
Yllättäen maisema muuttui Tenjin kartanon etupihaksi, jolla Indra seisoi vihaisena näköisenä.
Indra oli nyt 19-vuotias. Hänellä oli yllään samanlaiset vaatteet, kuin veljellään.
Hagoromo seisoi Tenjin kartanon pääsisäänkäynnin edessä olevilla portailla, ja näytti hieman mietteliäältä.
Hagoromon kaksi oppilasta katsoi maassa tällä hetkellä makaavaa, vaaleanruskeilla köysillä sidottua Taizōa. Hagoromon molemmat oppilaat pitivät tällä hetkellä käsissään ruskeita, pitkiä puu-sauvoja.
Taizōlla oli monia ruhjeita siellä täällä, ja hän puri nyt hammastaan, jottei hän huutaisi kivun takia.
"Taizō!" Asura juoksi huolissaan ulos Tenjin kartanon pääsisäänkäynnistä, ja sitten Asura juoksi Tenjin kartanon pääsisäänkäynnin edessä olevia portaita pitkin alas. Sitten hän pysähtyi katsoen Indraa hermostuneena:
"Isoveli! Mitä tämä oikein tarkoittaa?"
Indra katsoi Asuraa Sharinganillaan, minkä takia Asura näytti nyt vähän hermostuneelta, sillä Indran Sharinganissa näkyi tällä hetkellä vihaa.
"Tämä mies on tehnyt rikoksen. Hän kaatoi useita puita, ja kohteli niitä ihan kuin ne olisivat vain hänen omaisuutensa. Hän nimittäin myi kaatamansa puut ostaakseen lääkkeitä. Se mikä on tässä kylässä, ja kuuluu yhdelle tämän kylän asukkaalle, niin se kuuluu kaikille tämän kylän asukkaille. Se on laki. Ja sinä olet myös yhtä syyllinen tähän tilanteeseen, Asura", Indra sanoi hieman matalammaksi muuttuneella äänellään katsoen samalla ensin Taizōa, ja sitten Asuraa.
"Häh? Minäkin?" Asura kysyi.
"Olit liian herkkäuskoinen", Indra sanoi veljelleen. "Tämä mies huijasi sinua aiemmin, ja teki sinusta osasyyllisen hänen tekemäänsä rikokseen".
Asura käveli Taizōn eteen, ja kumartui sitten alemmas puhuakseen ystävälleen kunnolla:
"Oliko se aiemmin mainitsemasi oikotien tekeminen vain valhe?"
"Äitini oli sairas, ja hän tarvitsi lääkkeitä nopeasti", Taizō sanoi nousten polvilleen. "Olen pahoillani, että sotkin sinut tähän, Asura".
"Miksi sinä et vain kertonut totuutta minulle?" Asura laittoi oikean kätensä Taizōn vasemmalle olkapäälle. "Serenity-täti on opettanut minua, ja serkkujani parantamaan muita ihmisiä, ja eläimiä chakramme avulla, joten olisin voinut käyttää Ninshua parantaakseni äitisi jos vain olisit kertonut minulle äitisi sairastuneen".
"Äiti vihaa Ninshua. Hän sanoo usein niin, että tämä maailma ei tarvitse Ninshua", Taizō sanoi.
"Uskotko Ninshuun vai et, niin laki on silti laki", Indra sanoi. "Asura. Et tiennyt tästä mitään. Joten sinulle annetaan anteeksi vain tämän kerran".
"Indra, Taizō yritti vain auttaa äitiään, joten yritä ymmärtää kyseinen asia", Serenity sanoi kävellen samalla Tenjin kartanon pääsisäänkäynnille kantaen käsissään ruskeaa tarjotinta, jonka päällä oli harmaita teekuppeja. Kyseiset teekupit olivat tyhjiä.
"Serenity-täti, olet liian lempeä", Indra sanoi katsoen tätiään Sharinganillaan.
Serenity hermostui nähtyään veljenpoikansa Sharinganissa olevan, vihaisen katseen. Serenity hermostui niin kovasti, että hän pudotti kantamansa tarjottimen Tenjin kartanon terassille. Kriks! Tarjottimen päällä olevat teekupit hajosivat useiksi palasiksi pudottuaan Tenjin kartanon terassille.
("Tuolla hetkellä Serenity huomasi ensimmäisen kerran sen, että Indran Sharinganin vihainen katse muistutti Kaguyan Byakuganin vihaista katsetta", Queen Serenity sanoi. "Hagoromo, ja Hamurakin olivat huomanneet kyseisen asian hieman aiemmin".)
"Indra, olet ehkä mennyt liian pitkälle", Hagoromo sanoi lopulta. "Kaikki tekevät joskus virheitä. Ihmisten tuomitseminen vaatii varovaisuutta".
"Tiedän sen, isä. Kuitenkin, kun jokin rikos tehdään, niin kyseisen rikoksen tekijää on rangaistava asianmukaisesti. Vasta sitten se toimii pelotteena tulevia rikoksia vastaan", Indra sanoi.
Serenity poimi tarjottimen, ja teekupin sirpaleet Tenjin kartanon terassilta, ja katsoi sitten Indraa huolissaan:
"Indra, olet käynyt viime aikoina tosi paljon yksin läheisillä vuorilla harjoittelemassa. Kun kävit siellä ensimmäisen kerran yksin harjoittelemassa, ja palasit sitten myöhemmin kotiin, niin vaikutit silloin hieman hermostuneelta. Aloit muuttua sen päivän jälkeen hieman etäisemmäksi. Ei kai vuorilla vain tapahtunut sinä päivänä mitään vaarallista, mikä olisi säikäyttänyt sinut sinä päivänä pahan kerran?"
"Siellä ei tapahtunut silloin mitään vaarallista", Indra sanoi.
"Isoveli", Asura sanoi.
Hagoromo katsoi molempia poikiaan arvioivasti.
Maisema muuttui öiseksi So no Kuniksi, ja Tenjin kartanoksi.
Sitten maisema muuttui erään kallion seinämässä olevaksi luolaksi.
Luolan sisällä oli puusta tehty iso vankila, jonka ulkopuolella olevaan maahan oli pystytetty ruskea, pitkävartinen soihtu, jossa paloi tuli.
Taizō istui kyseisen vankilan lattialla olevalla olkimatolla. Hän piti vasenta olkapäätään oikealla kädellään, ja irvisti kivusta.
Sitten Taizō avasi vasemman silmänsä nähdäkseen vankilan oven eteen äsken kävelleen Asuran.
"Asura!" Taizō sanoi yllättyneenä.
"Sh! Tulin päästämään sinut ulos täältä", Asura sanoi avaten vankilan oven.
"Mutta!" Taizō sanoi.
"Kaikki on hyvin", Asura sanoi kävellen sisälle vankilan oviaukosta. "Otan täyden vastuun tästä".
Maisema muuttui luolan suuaukoksi, josta Asura, ja Taizō kävelivät ulos. Asura tuki Taizōa heidän kävellessään samalla eteenpäin.
Sitten he pysähtyivät nähtyään luolan suuaukon edessä seisovan Indran.
"Isoveli!" Asura sanoi.
"Asura, mitä luulet tekeväsi tuon miehen kanssa?" Indra kysyi katsoen Asuraa Sharinganillaan.
"Ole hyvä, ja unohda tämä tapaus, Isoveli!" Asura huusi. "Taizō ei tehnyt sitä asiaa pahalla tarkoituksella".
"Laki on laki", Indra sanoi.
"Etkö ole jo tehnyt hänestä esimerkin?" Asura kysyi kävellen Taizōn kanssa eteenpäin, minkä jälkeen hän, ja Taizō pysähtyivät. "Taizō halusi vain auttaa äitiään. Mitä sinä olisit tehnyt, jos joku ystäväsi olisi vaikka haavoittunut, ja tarvinnut sen takia apuasi?"
"Olisin auttanut häntä rikkomatta lakia. Eikä ole sinun tehtäväsi päättää siitä, että mitä lakia rikkoville tehdään", Indra sanoi.
"Minä vakuutan veljeni jotenkin. Mene nyt", Asura irrotti otteensa Taizōsta, ja Asura käveli sitten hieman eteenpäin, kunnes Asura pysähtyi.
"Kiitos, Asura!" Taizō sanoi, ja juoksi vasemmalla puolellaan olevaan metsään paetakseen paikalta.
"Jos aiot rikkoa lakia, niin sitten voit ottaa rangaistuksen ystäväsi sijaan", Indra sanoi.
Asura katsoi veljeään hieman ärtyneenä.
Indra teki käsimerkin oikealla kädellään, ja juoksi sitten kohti veljään hyökätäkseen Asuran kimppuun.
Asura hyppäsi veljensä yli, ja laskeutui parin metrin päähän veljensä taakse.
"Lopeta, isoveli!" Asura huusi katsoen veljeään.
Indra kääntyi ympäri, ja juoksi sitten taas kohti Asuraa potkaisten Asuraa ylävartaloon, minkä seurauksena Asura lennähti taaksepäin Indran äskeisen potkun voimasta.
Dhaks! Asuran selkä osui hänen takanaan olevaan puun runkoon, ja sitten Asura valui kyseisen puun runkoa pitkin alaspäin, kunnes hänen takamuksensa osui maahan. Asura irvisti kivusta, sillä hänen selkäänsä sattui hieman.
"Asura, miksi meillä on lakeja?" Indra kysyi kävellen vähän lähemmäs veljeään. "Mikä on Ninshun voiman tarkoitus? Jos et pysty itse vastaamaan näihin kysymyksiin, niin sitten sinun kannattaa vain totella minua. Rauhoitu!"
Indra käveli oikealla puolellaan olevaan metsään.
Asura katsoi veljeään hieman närkästyneenä.
"Asura!" Serenity juoksi serkkunsa eteen muiden serkkujensa tavoin. Sitten Serenity kumartui alemmas, ja teki käsimerkkejä, ja alkoi parantaa Asuraa vaaleanvihreän chakran ympäröidessä Serenityn molemmat kädet.
"Isoveli", Asura sanoi katsoen samalla kauempana kävelevää Indraa.
Hagoromo, Hamura, ja Serenity seisoivat hieman sivummalla. He olivat nähneet äskeisen tilanteen kokonaan. He eivät pitäneet näkemästään yhtään.
Hagoromolla oli kaulassaan mustista tomoeista tehty kaulakoru, ja hän piti oikealla kädellään kiinni oikealla puolellaan olevan puun rungosta.
"Isoveli, Indran nykyinen käytös on riistäytynyt käsistä", Serenity sanoi Hagoromolle.
"Tiedän sen varsin hyvin", Hagoromo sanoi.
Maisema muuttui pieneksi rinteeksi, johon oli pystytetty harmaa, litteä kivi, johon oli kaiverrettu kanjimerkkejä, joissa luki シ ロ(SHIRO). Kiven edessä oli kaksi, pientä, ja harmaata ruukkua, joissa oli valkoisia kukkia.
Asura istui polvillaan kyseisen kiven edessä, ja piti molempia kämmeniään toisiaan vasten.
Lähimaastossa oli puita.
Sää oli aurinkoinen.
Sitten Asura nousi seisomaan.
Yllättäen Asura kuuli askelten ääniä vasemmalta puoleltaan, ja katsoi vasemmalle nähdäkseen isänsä, setänsä, ja tätinsä.
"Isä, Hamura-setä, ja Serenity-täti", Asura sanoi hieman yllättyneenä.
"Tänään on se päivä, jolloin Shiro kuoli", Asura katsoi perheensä kanssa Shiron hautakiveä. "Silloin, jos Shiro, ja isoveli eivät olisi olleet siellä, niin olisin kuollut. Olen elossa, kiitos kaikkien voimien".
"Sinulla on lempeä sydän", Hagoromo sanoi Asuralle. "Täydellinen vastakohta Indralle".
"Minusta tuntuu yhä siltä, että isoveli salaa meiltä jotain. Mutta no, isoveli on erikoistapaus. Hän voi tehdä mitä tahansa yksin, ja hänellä on siihen valta", Asura sanoi.
"Juuri siksi päätimme äsken puhua sinulle eräästä asiasta. Mitä mieltä sinä olet Indran silmistä?" Hagoromo kysyi.
"Mitä mieltä minä olen isoveljen silmistä?" Asura kysyi kumartuen alemmas katsomaan Shiron hautakiveä. "No, minusta tuntuu hieman pelottavalta silloin, kun katson isoveljen Sharingania".
"Luulin, että Indran havainnointikyky ei toimi Asuran kanssa", Hagoromo ajatteli.
Asura nousi lopulta seisomaan:
"Onko jokin vialla?"
"Indran silmissä on jotain pahaenteistä, jota edes minä, Hamura, ja Serenity emme voi ymmärtää. Indran silmiin katsominen saa minut, setäsi, ja tätisi muistamaan äitini, eli isoäitisi Kaguyan silmät. Indran Sharinganin pahaenteinen katse muistuttaa nimittäin tosi paljon isoäitisi, Kaguyan Byakuganin pahaenteistä katsetta", Hagoromo sanoi.
Maisema muuttui hetkeksi Kaguyan vihaiseksi Byakugan-katseeksi.
Sitten maisema muuttui taas metsäksi, jossa Asura puhui perheelleen.
"Mutta kerroit joskus isoveljelleni, serkuilleni, ja minulle sen, että isoäiti halusi alunperin rauhaa. Isoäidissäkin on siis joskus ollut jotain hyvää. Ehkä isoveli voi nähdä Sharinganillaan jotain, mitä muut eivät näe?" Asura ehdotti.
"Kuten?" Hagoromo kysyi.
"Jotain hyvin edistynyttä. Kuten ihanteellinen versio Ninshusta, tai tulevaisuudesta", Asura rapsutti takaraivoaan oikealla kädellä. "En tiedä sitä siksi, koska minulla ei ole Sharingania. Mutta silloin, kun isoveli, ja Shiro pelastivat minut, niin isoveli oli erittäin ystävällinen. Uskon, että isoveljen sydän ei ole muuttunut tuosta päivästä lähtien. Siksi toivonkin sitä, että isoveli palaisi ennalleen jonain päivänä. Harjoittelen kovemmin, ja teen parhaani tullakseni sellaiseksi, johon isoveli voi luottaa".
"Olet hyväsydäminen, Asura. Et kuitenkaan tiedä sitä, että mihin kaikkeen isoäitisi Kaguya oikein pystyi. Joskus liika lahjakkuuskin voi olla huono asia. Voima eristää joskus kantajansa, ja tekee hänestä ylimielisen, ihan kuten isoäidillesi kävi kauan sitten. Olet tavallaan oikeassa arvellessasi sitä, että isoveljesi salaa meiltä jotain. Olen nimittäin nähnyt pari kertaa sen, että kun Indra palaa joskus kotiin vuorilta harjoiteltuaan ensin yksin vuorilla jonkin aikaa, niin silloin jokin negatiivisesta energiasta koostuva olento seuraa veljeäsi", Serenity sanoi.
"Miksi se äsken mainitsemasi olento oikein seuraisi isoveljeäni? Toivottavasti isoveli ei ole minkäänlaisessa vaarassa", Asura sanoi.
"En ole ihan varma siitä, että onko veljesi jonkinlaisessa vaarassa", Serenity sanoi.
"Ehkä hän ei vain halua huolestuttaa meitä, ja hän ei siksi kerro meille sitä, että mitä hän oikein salaa meiltä", Asura sanoi.
Maisema muuttui tummansiniseksi taustaksi, jonka edessä Hagoromo seisoi. Indra, ja Asura seisoivat isänsä takana. Indra seisoi taustan vasemmalla puolella, ja Asura seisoi taustan oikealla puolella.
("Tuolloin Hagoromo, hänen veljensä, ja sisarensa ymmärsivät ensimmäistä kertaa sen, että miksi taivas oli siunannut Hagoromoa kahdella pojalla. Se oli alku uudelle aikakaudelle", Queen Serenity sanoi.)
Sitten maisema muuttui Tenjin kartanoksi, jonka etupihalla seisoi monia ihmisiä.
Sää oli aurinkoinen.
"Hei, kuulitko jo sen asian?"
"Hagoromo-sama nimeää vihdoin seuraajansa Ninshun johtajaksi".
"Indra-sama, tai Asura-sama. Millainen kyseinen valinta on?"
"Ei ole epäilystäkään siitä, että sen täytyy olla vanhempi, eli Indra-sama. Hän loistaa Ninshussa!"
"Muuten, kuulitteko jo senkin, että muille planeetoille muuttaneet Hagoromo-saman seuraajat kruunasivat hiljattain Serenity-saman Kuun ensimmäiseksi kuningattareksi?"
"Kyllä. Serenity-sama nimesi pian kruunajaistensa jälkeen muiden planeettojen hallitsija-perheiden ensimmäiset lapset Sailor Sensheiksi. Eräiden Sailor Senshien tehtävänä on kuulemma suojella Kuun valtakuntaa etäältä tulevilta, ulkopuolisilta uhilta, ja toisten Sailor Senshien tehtävänä on suojella Kuun kruununperijää. Ja Serenity-sama suojelee itse Maata etäältä, kuten Serenity-sama teki jo perustaessaan Silver Millenniumin valtakunnan".
"Serenity-saman tytär jatkaa jossain vaiheessa äitinsä tehtävää suojella Maata etäältä, joten Serenity-saman tehtävän jatkaja on jo varmassa tiedossa".
"Hamura-sama taas kouluttaa tällä hetkellä omia lapsiaan Byakuganin käyttämisessä".
Tenjin kartanon etupihalla seisovat ihmiset puhuivat Hagoromon, ja Hagoromon molempien sisarusten lapsista.
Maisema muuttui Tenjin kartanon harjoittelu-huoneeksi, jossa Hagoromon oppilaat yleensä harjoittelivat taitojaan.
Hagoromo istui meditointi-asennossa harjoittelu-huoneen etupuolella olevalla puu-korokkeella.
Indra, ja Asura seisoivat isänsä edessä. Indra seisoi huoneen oikealla puolella, ja Asura seisoi huoneen vasemmalla puolella.
Hagoromon kaikki oppilaat, ja Futami seisoivat Indran, ja Asuran takana.
Hamura, ja Serenity seisoivat huoneen toisella puolella lastensa, ja Shizukan kanssa.
"Ja nyt, aion valita seuraajani Ninshun jatkajaksi", Hagoromo piti oikeassa kädessään vihreäharmaata kääröä, ja vasemmassa kädessään siniharmaata kääröä. Hän ojensi kyseiset kääröt molemmille pojilleen.
Indra otti siniharmaan käärön oikealla kädellään, ja avasi sen.
Asura otti vihreäharmaan käärön vasemmalla kädellään, ja avasi sen.
"Isä, mitä tämä on?" Asura kysyi luettuaan vihreäharmaan käärön tekstin.
"Kauan sitten käydyn taistelun aikana minä, Hamura, ja Serenity sinetöimme isoäitinne, äitini ja osat Juubistä joka oli hajallaan ympäri maailmaa. Oppilaani, ja minä korjasimme suurimman osan maista ennalleen matkojemme aikana. Mutta noihin kääröihin on kirjoitettu se, että on kaksi aluetta, jotka on vielä korjattava ennalleen. Indra, Asura, menette kukin äsken mainitsemilleni maille, ja ratkaisette kaikki siellä esiintyneet ongelmat. Ja kun näen ratkaisemienne ongelmien tulokset, niin päätän sitten sen, että kenelle annan Ninshun johtajan aseman", Hagoromo sanoi.
Indra, ja Asura katsoivat toisiaan, ja sitten isäänsä.
"H-Hagoromo-sama, tätinne, setänne, ja minä pidimme eilen illalla erään kokouksen tässä huoneessa. Hagoromo-sama sanoi kyseisen kokouksen aikana sen, että Ninshun tulevan johtajan on osattava tehdä oikeita päätöksiä. Tämän tehtävän tarkoituksena on testata harkinta-kykyjänne Indra-sama, ja Asura-sama. Hagoromo-sama haluaa tietää sen, että millaisia päätöksiä päätätte tehdä erilaisissa ja ongelmallisissa tilanteissa", Futami sanoi Indralle, ja Asuralle.
"Miksi, isä?! Mitä sinä teet? Minulla ei ole taitoa periä Ninshua. Minulla ei ole mitään halua periä Ninshua. Olen enemmän kuin onnellinen vain auttaessani isoveljeäni", Asura sanoi.
"Se on minulle päätökseni", Hagoromo sanoi nousten samalla seisomaan. "Opin oppilaideni tavoin kaikenlaista matkustaessani kauan sitten. Haluan tietää sen, että mitä te opitte matkustaessanne. Mitä te kaksi teette, kun olette matkustamassa maailmassa? Kun näen sen, että mitä siitä tulee, niin kaikki järjestyy".
Indra, ja Asura näyttivät yllättyneiltä, ja vilkaisivat sitten kääröissään olevia karttoja niistä maista, joihin heidän oli määrä matkustaa ratkaisemaan kyseisissä maissa olevia ongelmia.
Maisema muuttui metsässä olevaksi tieksi, jolla Indra, ja Asura kävelivät.
Asura käveli veljensä vasemmalla puolella. Asuralla oli yllään violetti haori, ja lantiollaan ruskea vyö. Hänen käsivarsiensa ympärillä oli valkoisia sideharsoja. Hänellä oli yllään harmaa matkaviitta. Hänellä oli päässään valkoinen turbaani. Hän oli sitonut jalkojensa ympärille valkoisia sideharsoja. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja vaaleanruskeat sandaalit.
Indralla oli yllään vaaleanruskea matkaviitta. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja ruskeat sandaalit. Hänellä oli yllään vaaleanharmaa haori. Hänellä oli lantiollaan ruskea vyö.
"Miksi isä päätti tehdä tämän?" Asura kysyi Indralta.
"Älä huoli", Indra sanoi katsoen Asuraa. "Isä tulee ymmärtämään nopeasti".
"Uh-huh", Asura sanoi.
Lopulta tie haarautui oikealle, ja vasemmalle, ja Indra lähti juoksemaan kohti oikealla puolella olevaa tietä.
Asura pysähtyi hetkeksi katsoen veljeään, ennen kuin Asura lähti kävelemään vasemmalla puolella olevalle tielle.
"Nuorempi poikasi näyttää kasvaneen ystävälliseksi, ja lempeäksi sieluksi. Mutta vanhempi poikasi peri Sharinganin voiman, huh", Erään mäen päällä seisova Gamamaru sanoi vasemmalla puolellaan seisovalle Hagoromolle. "Mutta vanhemmasta veljestään huolimatta nuorempi ei välttämättä palaa kotiin".
Gamamaru oli nyt 9-vuotiaan Asuran kokoinen. Sillä oli yllään tummansininen haori, jossa oli harmaat napinlävet. Se kantoi selässään mustaan vyöhän kiinnitettyä tantoa jonka huotra oli violetti. Sillä oli kaulassaan sama kaulakoru, kuin ennenkin. Sen hoarin selkämyksessä oli punainen ympyrä, jonka reuna oli valkoinen.
Gamamaru oli äsken tullut So no Kuniin tapaamaan Hagoromoa, ja Hagoromon molempia sisaruksia pitkästä aikaa.
Hamura, ja Serenitykin seisoivat samalla kukkulalla, kuin Hagoromo, ja Gamamaru.
Hagoromo näytti hieman huolestuneelta.
"Käsittelen sen sitten, kun aika tulee", Hagoromo sanoi.
"Mitä haluat testata?" Gamamaru kysyi.
"Se ei ole testi, tai mikään. Vanhin poikani on loistava, mutta voimansa vuoksi hänellä ei ole rakkautta. Nuoremmalla pojallani ei ole taitoa, mutta hän on täynnä rakkautta. Ninshu tulee vaikuttamaan tähän valtavasti. Sekä voima että rakkaus ovat välttämättömiä, jotta Ninshu voisi kulkea oikeaa tietä pitkin eteenpäin. Haluan molempien poikieni kasvavan matkansa aikana, ja oppimaan vaalimaan Ninshua yhdessä", Hagoromo sanoi.
"Sitä paitsi, Asura ei ole yksin tämän matkan aikana", Serenity sanoi katsoen sille tielle, jolla Asura kulki nyt. Vähän matkan päässä Asurasta kulki neljä, matkaviittoihin pukeutunutta ihmistä.
Yksi oli Serenityn näköinen, 18-vuotias tyttö. Hänen pitkät, valkoiset hiuksensa oli kammattu saparoja muistuttvalle kampaukselle. Hänellä oli vaalea iho, ja hopean väriset silmät. Hänen otsassaan oli kultainen puolikuu-symboli. Hän oli laiha, ja pitkä. Hänellä oli yllään valkoinen haori. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja ruskeat sandaalit. Hänellä oli päässään vaaleanruskea riisihattu. Hänellä oli haorinsa yllä harmaa matkaviitta.
Yksi oli pitkä, ja urheilullinen, 19-vuotias mies. Hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset, vaalea iho, ja valkoiset silmät. Hänellä oli yllään harmaa haori, jonka päällä oli harmaa matkaviitta. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja ruskeat sandaalit. Hänellä oli päässään vaaleanruskea riisihattu.
Kolmas oli 15-vuotias tyttö. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset, ja valkoiset silmät. Hänen ihonsa oli vaalea. Hänellä oli yllään violetti haori. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja ruskeat sandaalit. Hänellä oli haorinsa päällä harmaa matkaviitta. Hänellä oli päässään vaaleanruskea riisihattu.
Neljäs oli pitkä, ja urheilullinen mies. Hän oli 19-vuotias. Hänellä oli mustaruskeat hiukset, mustat silmät, ja vaalea iho. Hänellä oli yllään harmaa pusero, ja hän oli sitonut harmaan haorinsa lantionsa ympärille. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja harmaat sandaalit. Hänellä oli yllään vaaleanruskea matkaviitta. Hänellä oli päässään vaaleanruskea olkihattu. Hänellä oli ranteidensa, ja nilkkojensa ympärillä valkoiset sideharsot.
"Annatteko Serenityn, Atsushin, Shimizun, ja Taizōn lähteä Asuran tueksi hänen matkalleen?" Gamamaru kysyi.
"Kyllä. He pyysivät meiltä vähän aikaa sitten lupaa auttaa Asuraa tämän tehtävän suorittamisessa, ja annoimme heille luvan auttaa Asuraa tämän tehtävän suorittamisessa. Kun lapset itse osoittavat kiinnostusta johonkin, niin heitä kuuluu tukea siinä. Sitä on vanhemmuus", Hamura sanoi.
"Kyllä. Ja sitä paitsi, hekin voivat oppia jotain tämän matkan aikana. Ja Asuran vahvuus on se, että hän osaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Indra taas on tehnyt viime aikoina melkein kaiken yksin", Serenity sanoi.
"Totta", Hagoromo sanoi. "Indra, ja Asura ovat etääntyneet valtavasti toisistaan".
"Se saattaa hyvinkin johtua siitä Indraa seuraavasta olennosta. Ehkä Indra tietää kyseisen olennon seuraavan häntä", Serenity sanoi.
Maisema muuttui eri teillä kulkeviksi Indraksi, ja Asuraksi.
Sitten maisema muuttui tieksi, jolla Asura käveli eteenpäin.
Sitten Asura pysähtyi, ja katseli ympärilleen.
"Riittää jo! Tulkaa esiin", Asura sanoi katsoen samalla vasemmalle.
"Tiesit minun, ja serkkujesi olevan täällä, eikö niin?" Taizō sanoi rapsuttaen takaraivoaan vasemmalla kädellään kävellen samalla Asuran serkkujen kanssa lähemmäs Asuraa.
"Taizō, oletko kunnossa?" Asura kysyi.
"Joo, kuten näet!" Taizō nyrkkeili hieman eteenpäin. "Kiitos siitä, että mitä teit silloin aiemmin vapauttaessasi minut vankilasta".
"Ei kestä", Asura sanoi. "No mitä sinulle kuuluu nyt?"
"Pian sen jälkeen, kun olit vapauttanut minut vankilasta, niin piilouduin erään kukkulan takana olevaan mökkiin", Taizō sanoi. "Gasuka, ja Edashi tulivat tapaamaan minua aiemmin tänään, ja he kertoivat minulle sen että..."
Maisema muuttui mökiksi, jossa Taizō puhui kahdelle muulle miehelle.
Mökin katto, ja seinät olivat ruskeat.
Mökin lattialla oli ruskeista laudoista tehty puu-koroke, jolla Taizō istui. Hänellä oli yllään samat vaatteet kuin sinä päivänä, jolloin Asura oli vapauttanut Taizōn vankilasta.
Puu-korokkeella, jolla Taizō istui oli pieni, ruskea lautanen, ja Taizō piti oikeassa kädessään leipää.
Mökissä oli kaksi muutakin miestä. He olivat suunnilleen Taizōn ikäisiä.
Toinen mies oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli vaalea iho, ja mustat silmät. Hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset. Hänellä oli yllään vaaleanruskea haori, jonka alla oli harmaa pusero. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut. Hänen jaloissaan ei ollut kenkiä.
Toinen mies oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli ruskettunut iho, ja mustat silmät. Hänellä oli mustat hiukset. Hänellä oli yllään violetti liivi, jonka alla oli vaaleanruskea pusero. Hänellä oli käsissään violetit rannekkeet. Hänellä oli jaloissaan ruskeat housut, ja hänen jaloissaan ei ollut kenkiä.
Sää oli aurinkoinen.
"Meillä on suuria uutisia! Asura lähtee Indran tavoin matkalle!" Pitkähiuksinen mies sanoi.
"Ja tämä matka määrittää sen, että kuka tulee olemaan Ninshun seuraava johtaja", Toinen mies sanoi.
Maisema muuttui metsäksi, jossa Taizō puhui Asuralle.
"Kuultuani sen, en voinut vain istua paikallani. Joten lähdin etsimään sinua. Kun lähdin etsimään sinua, niin tapasin serkkusi, jotka olivat päättäneet auttaa sinua tämän tehtävän suorittamisessa, niin kerroin heille päätökseni auttaa sinua tämän tehtävän suorittamisessa. He suostuivat siihen, että autan heitä, ja sinua tämän tehtävän suorittamiseen. Ota minut mukaan!" Taizō sanoi.
"Mutta äitisi on sairas, eikö?" Asura kysyi pitäen samalla molempia käsiään puuskassa.
"Hän on nyt kunnossa", Taizō sanoi. "Vaikuttaa siltä, että hänelle aiemmin ostamani lääke todella toimi. Hän on palannut takaisin reippaaksi itsekseen. Joten kerroin hänelle sinusta, ja hän sanoi minulle niin, että minun pitäisi mennä auttamaan sinua tämän tehtävän suorittamisessa".
"Mutta eikö äitisi vihaa Ninshua?" Asura kysyi laskien molemmat kätensä alas. "Miksi hän siis antoi sinulle luvan auttaa minua tämän tehtävän suorittamisessa?"
"Ne ovat kaksi eri asiaa. Miehen velvollisuus tulee ennen Ninshun vihaamista", Taizō sanoi.
"Mutta...en aio tulla kotiin vähään aikaan", Asura sanoi.
"Mitä? Niinkö?" Taizō kysyi.
"Olen varma siitä, että Isoveli läpäisee tämän testin kirkkaasti. Ja jos en palaa kotiin, niin isä valitsee isoveljen seuraajakseen", Asura sanoi.
"Ymmärrän", Taizō sanoi. "Se on niin sinun tapaistasi. Joten, minne aiot mennä?"
"Hm. Mitä minun pitäisi tehdä?" Asura kysyi.
"Eikö isäsi sanonut sinulle aiemmin niin, että siellä minne menet on ihmisiä, jotka ovat vaikeuksissa?" Taizō kysyi. "Et ole sellainen, joka jättää apua tarvitsevat oman onnensa nojaan, joten eikö olisi huono asia, jos et menisi auttamaan heitä?"
"Joo, se on totta", Asura sanoi. "Minun pitäisi vain mennä tutkimaan kyseisten ihmisten vaikeuksia, ja sitten selvitän asiat myöhemmin".
"Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin, Asura", Serenity sanoi. "Päätimme auttaa sinua tämän tehtävän suorittamisessa, joten tulemme mukaasi".
"Joo! Tehdään se!" Taizō sanoi.
Joukkio lähti kävelemään eteenpäin.
"Taizō, en halua sitä, että ymmärrät Indran väärin", Atsushi sanoi. "Hän oli ennen huolehtiva, ja välittävä".
"Niin. Isoveli alkoi muuttua erään tapauksen jälkeen", Asura sanoi.
"Erään tapauksen?" Taizō kysyi.
"Isoveli alkoi muuttua sen metsässä raivonneen villisika-tapauksen jälkeen. Kun hän palasi metsästä kotiin sinä päivänä, niin hän vaikutti hermostuneelta ja siltä, ihan kuin hän olisi epäillyt jokin seuraavan häntä. Sen päivän jälkeen aloimme etääntyä toisistamme. Isoveli ei taida kertoa meille kaikkea siitä, että mitä hän oikein tekee harjoitellessaan yksin vuorilla", Asura sanoi.
"Niinkö? Ehkä hänelle on tapahtunut jotain silloin, kun hän on ollut yksin vuorilla, eikä hän kerro sitä teille jottei hän huolestuttaisi teitä", Taizō sanoi.
"Ehkä", Serenity sanoi. "Äiti epäilee Asuran tavoin sitä, että Indra salaa meiltä jotain".
Taizō näytti hieman uteliaalta.
Maisema muuttui lumisiksi vuoriksi, joilla Asura käveli ryhmänsä kanssa eteenpäin.
Tuuli hieman, ja taivas oli tummien pilvien peitossa.
Sitten maisema muuttui aavikoksi, jolla Asura käveli ryhmänsä kanssa.
Sää oli aurinkoinen, ja tuuli hieman.
"Silti...Määränpäämme on kauhean kaukana!" Taizō sanoi.
Maisema muuttui kallioiseksi maastoksi.
Sää oli aurinkoinen.
Asuran ryhmä istui maassa.
Taizō joi vettä leilipullostaan, ja Asura luki isältään aiemmin saamaansa karttaa.
Atsushi tutki lähimaastoa Byakuganillaan.
Serenity kampasi Shimizun hiuksia harmaalla kammalla.
"Tämän kartan mukaan vaikuttaa siltä, että meidän pitäisi olla jo lähellä määränpäätämme", Asura sanoi. Sitten hän katsoi eteenpäin.
Maisema muuttui kallioiseksi maastoksi, jossa Asuran ryhmä käveli eteenpäin.
Sää oli aurinkoinen.
"Olemme pulassa! Vesi on loppunut", Taizō ilmoitti huomattuaan leilipullonsa olevan nyt tyhjä.
"Älä huoli", Asura sanoi.
"Kuinka en voisi?" Taizō kysyi. "Et voi käyttää vesi-tekniikoita, vai mitä?"
"Ei. Voin käyttää vain tuuli-tekniikoita", Asura sanoi.
"No sitten", Taizō sanoi.
"Olemme lähellä Shinjua", Asura sanoi.
"Häh?" Taizō kysyi.
"Tunnen sen chakrani ansiosta", Asura puristi vasemman kätensä nyrkkiin. "Isä kertoi kerran minulle, isoveljelleni, ja serkuilleni sen, että Ninshussa käytettävä chakra sai voimansa juuri Shinjusta. Isoäitini Kaguya tuli kauan sitten tähän maailmaan etsimään Shinjun hedelmää. Ehkä isoäiti jäljitti Shinjun samalla tavalla, kuin minä nyt, sillä jo ennen sitä, kuin isoäitini söi Shinjun hedelmän niin isoäidilläni oli erityisiä voimia".
Asura katsoi eteenpäin nähdäkseen jyrkänteen.
"Asura, minäkin tunnen Shinjun chakrani avulla. Tunnetteko tekin Shinjun chakranne avulla?" Serenity kysyi Atsushilta, ja Shimizulta.
Molemmat nyökkäsivät.
"Byakugan!" Atsushi sanoi, ja näki ympäristön nyt mustavalkoisena. Yllättäen hän näki kaukana edessäpäin vaaleansinistä chakraa, joka näytti levinneen koko alueelle. "Löysin etsimämme. Se on suoraan edessämme!"
Atsushi lähti juoksemaan eteenpäin.
Muut seurasivat häntä.
"Hei!" Taizō huusi.
Asuran ryhmä pysähtyi hengästyneinä jyrkänteelle, ja he katsoivat sitten eteenpäin.
"Näyttää siltä, että löysimme etsimämme, kuten Atsushi sanoi", Asura sanoi.
Vuorten keskellä oli hieman laaksoa muistuttava maisema, jossa oli puita.
Yhden kukkulan päällä oli ison puun juuri, joka näytti hieman sarvelta, sillä se oli poikki-asennossa kukkulan päällä. Kyseinen puun juuri oli vaaleanruskea. Kukkulan lähellä näkyi kylä.
Kylässä oli peltoja, lampia, ja joki oli kylän keskellä. Kylässä olevat talot olivat hieman kupumaiset, ja ne olivat ruskeat. Kylässä oli monia polkuja.
"Äsken näkemäni chakra tulee juuri tuolta kukkulalta", Atsushi sanoi katsoen kukkulaa, jonka päällä näkyi ison puun juuri.
"Tunnen itsekin chakraa äsken mainitsemastasi suunnasta", Asura sanoi serkulleen. "Ehkä jossain, tuolla kukkulalla on osa Shinjusta. Käydään katsomassa hieman tarkemmin".
Atsushi lakkasi käyttämästä Byakuganiaan.
Maisema muuttui metsäksi, jossa Asura käveli serkkujensa, ja Taizōn kanssa eteenpäin.
"Tämä on yllätys!" Asura sanoi. "Löytää niin hedelmällinen paikka keskeltä näin karua aluetta".
"Kuinka tällainen kylä voisi olla vaikeuksissa, kuten Hagoromo-sama mainitsi aiemmin?" Taizō kysyi.
"Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää. Esimerkiksi se metsässä näkemämme villisikakin oli vahvempi, kuin oletin sen jahdatessa minua", Asura sanoi. "Shiro oli rohkea suojellessaan minua sinä päivänä. Pelastuin silloin isoveljeni, ja Shiron ansiosta".
"Muistan kyseisen tapauksen tosi hyvin", Taizō sanoi.
Yllättäen Asura pysähtyi.
"Mitä nyt?" Taizō kysyi.
"Meidät on piiritetty!" Asura sanoi nopeasti.
"Mitä?" Taizō kysyi, ja alkoi katsella ympärilleen varsin varautuneena.
Sitten puiden takaa käveli esiin ihmisiä, jotka pitivät käsissään kuokkia.
"Keitä olette?!" Yksi mies kysyi Asuran ryhmältä.
"Olemme matkalaisia. Tulimme tänne So no Kunista asti", Serenity sanoi hieman hermostuneena.
"Kyseinen maa on varsin kaukana täältä", Atsushi sanoi.
"Emme ole varkaita", Asura sanoi. "Olemme vain matkalaisia, kuten serkkuni sanoi teille jo äsken".
"Täällä on käynyt viime aikoina paljon rosvoja, jotka ovat tuhonneet kyläämme", Toinen mies sanoi.
"Meillä ei ole vettä. Emme ole ryöstäjiä. Uskokaa meitä", Asura sanoi.
"Voisimmeko puhua kylänne johtajalle, sillä haluaisimme kysyä häneltä jotain?" Atsushi pyysi.
"Haluatte puhua kylämme johtajalle?!" Eräs mies kysyi.
"Ei onnistu!"
"Nappaa heidät!"
Taizō säikähti, kun eräät miehet yrittivät hyökätä heidän kimppuunsa.
"Taizō, kiipeä puuhun!" Asura huusi.
"Aaaa!" Taizō juoksi metsään samalla, kun Ōtsutsuki-serkukset väistelivät kyläläisteen hyökkäyksiä.
"Lopettakaa tämä!" Asura huusi kyläläisille. "Minulla ei ole aikomusta taistella!"
"Niin. Kuulimme aiemmin sen, että täällä on ollut joitain ongelmia, ja meidät lähetettiin tänne auttamaan teitä kyseisten ongelmien ratkaisemisessa!" Shimizu huusi.
"Teidän ei tarvitse huolehtia kylässämme tapahtuneista ongelmista! Jättäkää tämä kylä nyt!" Asuran oikealla puolella seisova nainen sanoi.
Kyseinen nainen oli 17-vuotias. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän oli sitonut pitkät, tummansiniset hiukset, yläselkäänsä asti ylettävät hiuksensa kahdelle poninhännälle valkoisilla hiusnauhoilla. Hänellä oli harmaat silmät. Hänellä oli yllään harmaa kimono. Hänellä oli jaloissaan ruskeat sandaalit.
Eräs mies yritti lyödä Asuraa lapiollaan, mutta Asura väisti hyökkäyksen kumartumalla nopeasti alas, ja siirtymällä nopeasti vasemmalle, minkä seurauksena miehen lapio osui vahingossa tummansinihiuksisen naisen oikeaan olkapäähän.
"Iiiik!" Tummansinihiuksisen nainen huusi kivusta kumartuen samalla alemmas pudotettuaan ensin kuokkansa maahan.
"Hei, oletko kunnossa?!" Asura juoksi tummansinihiuksisen naisen lähelle nähtyään kyseisen naisen oikeaan olkapäähän äsken ilmestyneen haavan. Nainen piteli oikeaa olkapäätään vasemmalla kädellään.
"Älä koske minuun!" Nainen sanoi eteensä äsken kumartuneelle Asuralle.
"Kaikki on hyvin! Parannan sinut. Toivon vain, että se toimii", Asura tarttui varovaisesti naisen vahingoittuneeseen olkapäähän oikealla kädellään, ja Asuran piti vasenta kättään naisen oikean olkapään lähellä. Asuran vasen käsi peittyi vaaleanvihreään chakraan, jolla hän paransi naisen oikeaan olkapäähän äsken ilmestyneen haavan.
"Uskomatonta!" Nainen sanoi yllättyneenä näkemästään.
Paikalle käveli vanha mies. Hän piti pitkää kävelykeppiä oikeassa kädessään. Hän näytti 88-vuotiaalta. Hänellä oli vaalea iho, harmaa parta, ja mustat silmät. Hänellä oli harmaat hiukset. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli yllään ruskeavioletti haori. Hänellä oli jaloissaan ruskeat sandaalit:
"Mitä tämä kaikki meteli on?"
"Vanhin-sama", Nainen sanoi sitten, kun Asura oli parantanut naisen oikeaan olkapäähän aiemmin ilmestyneen haavan kokonaan. Nainen, ja Asura nousivat seisomaan.
Taizō laskeutui alas puusta, ja käveli Asuran taakse.
"Anteeksi, että tulimme tänne näin yllättäen. Olen Ōtsutsuki Serenity. Tässä ovat serkkuni Ōtsutsuki Asura, Ōtsutsuki Atsushi, Ōtsutsuki Shimizu, ja ystävämme Taizō. Oletteko tämän kylän johtaja?" Serenity kysyi vanhalta mieheltä.
"Kyllä", Mies sanoi.
"Heillä on asiaa teille", Asuran äsken parantama nainen sanoi kylän vanhimmalle katsoen samalla matkalaisia.
"Asiaa minulle?" Kylän johtaja kysyi.
"Kyllä. Kuulimme jonkin aikaa sitten sen, että täällä on tapahtunut joitain ongelmia, ja meidät lähetettiin tänne auttamaan teitä kyseisten ongelmien selvittämisessä. Tulimme tänne ihan äskettäin, ja sen takia kyläläiset erehtyivät luulemaan meitä rosvoiksi, vaikka sanoimme kyläläisille olevamme vain matkalaisia. Tulimme tänne So no Kunista asti. Se on kaukana täältä", Serenity sanoi.
"So no Kuni? Olen kuullut, että sitä maata hallitsi joskus Tenji-niminen Keisari", Kylän johtaja sanoi.
"Hän oli isoisämme", Asura sanoi. "Isäni, Ōtsutsuki Hagoromo on nykyään So no Kunin johtaja".
"Niinkö?" Kylän johtaja kysyi.
"Niin. Millaisia ongelmia täällä on oikein tapahtunut?" Shimizu kysyi.
"Sitä on hieman vaikea selittää, mutta kyseinen tilanne on jatkunut jo jonkin aikaa", Eräs mies sanoi.
Maisema muuttui yhdeksi, kupumaiseksi taloksi, jonka oviaukon edessä oli sinikeltainenpunainen kangas.
"Mikä juhla!" Taizō sanoi katsoen edessään olevilla, ruskeilla tarjottimilla olevaa ruokaa. "Voimmeko todella syödä tämän kaiken?"
Talon lattialla oli pyöreä, vihreäkeltainen matto. Huoneen keskellä oli ruskea pylväs. Huoneen oikealla puolella oli ruskeita ruukkuja, ja ruskea uuni, jossa oli polttopuita. Yhden pöydän päällä paloi yksi kynttilä.
Ōtsutsuki-serkukset, Taizō, ja kylän johtaja istuivat vihreillä lattiatyynyillä. Ōtsutsuki-serkuksilla, ja Taizōlla oli nyt yllään samat vaatteet, kuin ennen lähtöään So no Kunista.
"Heh heh. Älä epäröi syödä", Kylän johtaja sanoi. "Pyydän anteeksi kyläläisten aikaisemmista epäkohteliaisuuksista".
"Älkää huoliko siitä", Asura sanoi. "Minun on sanottava, että on järkytys nähdä niin hedelmällinen alue tässä karussa maisemassa".
"Tämä kylä on erityinen", Kylän johtaja sanoi.
"Erityinen?" Serenity kysyi.
Kylän johtaja poimi sauvansa oikealla kädellään, ja nousi seisomaan:
"Joka tapauksessa täällä ei ole mitään tekemistä. Mutta olkaa hyvä, ja rentoutukaa".
"Entä erään kyläläisen aiemmin mainitsemat ongelmat, jotka ovat kuulemma tapahtuneet täällä?" Atsushi kysyi.
"No, monet kyläläiset ovat sairastuneet vakavasti. Se on oikeastaan tämän kylän ainoa ongelma, sillä meillä ei ole tällä hetkellä lääkkeitä", Kylän johtaja sanoi mennen ulos talon oviaukosta.
Maisema muuttui aamuiseksi kyläksi.
Asura käveli serkkujensa, ja Taizōn kanssa ulos erään talon oviaukosta.
Sää oli aurinkoinen.
"Huoh. Olet aikaisin hereillä, Asura", Taizō sanoi nähtyään Asuran katsovan kukkulalle, jolla suuren puun juuri oli. "Tämä on upea paikka. Ruoka, ja vesi maistuvat hyvältä. Ja aiemmin parantamasi tyttö on melko kaunis. Täällä ei ole merkkejä mistään epäilyttävästä".
"Kyllä. Mutta voin silti tuntea sen...tulevan tuolta", Asura piti molempia käsiään puuskassa.
"Tunnet mitä?" Taizō kysyi.
"Chakraa", Asura sanoi katsoen samaa kukkulaa, kuin edellisenäkin päivänä.
"Ja Shinju on todella tuolla?" Taizō katsoi samaa kukkulaa, kuin Asura.
"Todennäköisesti", Asura sanoi.
Myöhemmin maisema muuttui metsäksi, jossa Asura käveli serkkujensa, ja Taizōn kanssa kukkulan rinnettä pitkin ylöspäin.
"Hei, minne olette menossa?" Eräs, puu-sauvaa molemmissa käsissään pitävä mies kysyi Ōtsutsuki-serkuksilta, tai Taizōlta.
Ōtsutsuki-serkukset, ja Taizō pysähtyivät.
"Halusimme vain nähdä tuon, ison puun juuren vähän lähempää. Toisin kuin kaukaa katsottuna, niin se näyttää näin läheltä katsottuna entistäkin isommalta. Kuinka kauan se on ollut tällä kukkulalla?" Serenity kysyi.
"Tosi kauan. En muista tarkalleen", Toinen mies sanoi.
Miesten takana oli kivistä tehty rakennus, jossa oli puisia ovia.
"Haluaisin mennä tuolle kukkulalle katsoakseni tuon puun juurta vieläkin lähempää", Asura sanoi. "Se muistuttaa nimittäin erästä valtavaa puuta, josta isäni kertoi serkuilleni, isoveljelleni, ja minulle joskus kauan sitten".
"Et voi", Toinen mies sanoi. "Voit katsoa tuota, isoa puun juurta vain tästä. Vanhin-sama sanoo, ettei kenenkään tule mennä tuon puun juuren lähelle".
"Todellako?" Taizō kysyi.
"Ole hyvä, ja lähde!" Toinen mies sanoi.
"Tuota, kylänne johtaja sanoi meille eilen niin, että monet kyläläiset ovat sairastuneet vakavasti. Milloin se oikein alkoi?" Atsushi kysyi.
"Pari kuukautta sitten. Meillä ei ole yhtään lääkkeitä", Toinen mies sanoi.
"Selvä. Mennään, Asura", Taizō laittoi oikean kätensä Asuran vasemmalle olkapäälle.
"Kyllä", Asura käveli serkkujensa, ja Taizōn kanssa kohti kylää.
"Jokin on epäilyttävää", Taizō sanoi.
"Ehkä siellä on jotain loppujen lopuksi", Asura sanoi.
"Siellä voi hyvinkin olla jotain, sillä miksi siellä muuten olisi vartijoita? Mitähän he oikein vartioivat?" Shimizu ajatteli ääneen.
"Niin. Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää. Miettikää nyt esimerkiksi sitä, että mitä isoäitimme Kaguya teki Shinjun rituaaliin osallistuneille ihmisille", Atsushi sanoi.
"Kyllä", Serenity sanoi.
"Niin. Se metsässä näkemämme, minua kauan sitten jahdannut villisikakaan ei ollut mikään tavallinen villisika, koska se kaatoi monia puita törmäten samalla niiden puiden runkoihin", Asura sanoi.
Sitten Ōtsutsuki-serkukset, ja Taizō pysähtyivät nähtyään Asuran edellisenä päivänä parantaman naisen pysähtyvän eteensä.
"Voi! Sinä olet se eilinen kaunotar", Taizō sanoi edessään seisovalle, tummahiuksiselle naiselle. "Täydellinen ajoitus. Suunnittelemme jäävämme tänne vähäksi aikaa. Toivon sitä, että voisit näyttää meille paikkoja. Asuran serkku kertoikin nimemme sinulle, ja muille kyläläisille jo eilen".
Nainen käveli Taizōn ohi, ja pysähtyi Asuran vasemmalle puolelle:
"Olen Kanna. Oletko lääkäri?"
"En ole oikea lääkäri, mutta tätini on opettanut serkkujani, ja minua parantamaan muita ihmisiä, ja eläimiä. Tätini tarjoutui opettamaan jopa isoveljeäni parantamaan muita ihmisiä, ja eläimiä, mutta veljeni kieltäytyi siitä ehdotuksesta. Sattuuko oikeaan olkapäähäsi vielä?" Asura kysyi.
"Ei. Olkapääni on jo täysin kunnossa", Kanna sanoi.
"Niinkö? Hyvä", Asura sanoi.
"Asura, ja hänen serkkunsa osaavat käyttää Ninshua muillakin tavoilla, kuin vain parantamiseen", Taizō sanoi.
"Ninshu?" Kanna kysyi. "Voi, ymmärrän. Joten paransit olkapääni eilen Ninshun avulla... Voisitteko sinä, ja serkkusi parantaa myös sairauksia?"
"Sairauksia? Onko joku loukkaantunut vakavasti, vai onko kyse niistä, tässä kylässä viime aikoina tapahtuneista sairaus-tapauksista?" Asura kysyi. "Kuulimme eilen kylänne johtajalta niistä, tässä kylässä viime aikoina tapahtuneista sairaus-tapauksista".
"Kyse on jälkimmäisenä mainitsemastasi asiasta. Seuratkaa minua", Kanna sanoi.
