Belle vietti joulua, rakkaan Prinssinsä kanssa, joka oli ennen ollut hirviö.

Tänä jouluna oli oikein paksut nietokset, lumi ylsi melkein polviin asti. Ja pakkanen oli purevan kylmä.

Belle ja Prinssi, olivat lähtenet reki ajelulle, he halusivat viettää aikaa kaksistaan, ennen aatto iltaa, jolloin vieraita tulisi viettämään joulua.
Belle oli pukenut lämpimän takkinsa, ja oli onnellinen, reki kiisi lumessa, ja aisakellot soivat iloisesti.

"Tämä on niin ihanaa," Belle huokaisi.

"Niin on, mutta käännytään jo takaisin, kohta on jo ruoka aika," Prinssi sanoi, ja käänsi reen kotimatkalle.

Ja niin he suunnistivat kohti linna, lumi vain pöllysi kun reki kiisi kovaa vauhtia, ja hevoset pärskivät. Samassa Belle ja Prinssi huomasivat, että tiellä käveli kaksi lasta, tyttö ja poika. Prinssi pysäytti reen, aivan lasten kohdalle.

"Hyvää joulua," toivotti Belle, ja huomasi nyt, että lapset olivat aivan ryysyisiä.

Tyttön mekko, oli repaleinen helmoista, ja paikattu ainakin kolmesta kohdasta, ja ihahta kamalan lyhkäset ja kuluneet, eikä tyttöä lämmittänyt kuin risainen hartia huivi.

Pojalla taas ei ollut kenkiä jaloissa, ja hänen jalkansa olivat jo melkein siniset kylmästä, ja pojan vaateet olivat yhtä huonossa kunnossa kuin tyttön.

"Hyvää joulua," lapset sanoivat apeana.

"Miksi olette tällä yksin metsässä? ja missä ovat vanhempanne?" Prinssi kysyi.

"Olemme köyhiä lapsi parkoja, vanhempamme hylkäsivät meidät, ja olemme pitkään kulkeneet yksin metsässä." Tyttö sanoi ääni väristen kylmästä.
Bellen kävi sääliksi lapsi parkoja.

"Rakkaani, eivätkö he voisi tulla mukaan? nyt on sentään joulu," Belle kuiskasi prinssille, ja tämä oli samaa mieltä.

"Hypätkää kyytiin lapset, me tarjoamme teille suojaa." Prinssi sanoi.

Lapsia ei tarvinnut kahdesti käskeä, he kiipesivät reen kyytiin, ja Belle kietoi heidät lämpimään peiton alle, joka oli heidän mukana. Ja niin sitten sitä jatkettiin taas matkaa kohti linnaa. Ja lapset olivat hyvin iloisia päästessään suojaan pakkaselta.

Linassa, lapset otettiin hyvin vastaan, Rouva pannu, sai huolehtia heistä. Ensin he pääsivät lämpimään kylpyyn, siten heille järjestettiin puhtaat, lämpimät, ja hienot vaateet, ja kengät. Siten lapset opastettiin ruokasaliin, jossa Belle, ja hänen isänsä, ja Prinssi, jo istuivat pöydässä.

Lapset ihailivat kovasti linnan joulu koristeita, ja kaikkea muutakin, ikinä ennen, eivät he olleet nähneet mitään niin hienoa ja loisteliasta.
Mistelin oksia, värikkäitä nauhoja, ja joulu kuusi.

Ruoka oli oikein hyvää, tarjolla oli puuroa, kiisseliä, pipareita, luumutorttua, ja teetä. Lapset söivät hyvällä halulla. Sillä he eivät olleet syöneet kolmeen päivään mitään.

Belle katseli heitä ystävällisesti.

"Tänä iltana pidämme joulu juhlat, olette tervetulleita myös näihin kutsuihin." Belle sanoi hymyillen.

"Ja sen lisäksi, olen päättänyt, että saate jäädä linnan, koko talven ajaksi." Prinssi lisäsi.

Lapset liikuttuivat kovasti, parempaa joulu lahjaa, he tuskin olivat koskaan saaneet.

"Kiitos, kiitos kovasti." Lapset sanoivat, tästä tulisi heidän elämänsä paras joulu.

Ja Belle, oli erittäin iloinen, kun he pystyivät auttamaan lapsi parkoja. Sillä nyt hän oli joulu.

Loppu.