Ikäraja: K

Genre: ystävyys

Hahmot: Kugelmugel, Wy

Kirjoittajan kommentti:

Kirjoitustehtävät ja salaperäisten tapausten ratkomiset jatkuvat näköjään pidempään. Koetan olla kannustava sisarus ja kirjoitan mukana. Ja jälleen kerran: ei sen suurempia suunnitelmia ja aikaa kirjoittamiseen on käytetty ehkä reilut 20 minuuttia... Muutin ikkunan lasiksi. Sama asiahan se kai melkein on.

Tehtävä: "Keksi ja kirjoita tapaus, joka liittyy rikotun ikkunan arvoitukseen."

Rikotun lasin tapaus

.

Kugelmugel oli aivan vimmoissaan. Suuri lasimaalaus, jonka hän oli itse tehnyt suurella vaivalla ja monta päivää, oli hajalla. Värikkäät lasinsirut kimmelsivät leveillä, kuluneen näköisillä lattialaudoilla, mistä Kugelmugel keräsi ne varoen ja yksitellen paksut työhanskat käsissään muovipussiin ja imuroi sen jälkeen vielä varmuuden vuoksi. Hän ei halunnut loukata itseään myöhemmin astumalla lattialautojen väliin jääneeseen pikkuruiseen lasinsirpaleeseen.

Jokaisen poimimansa palan myötä häntä oli harmittanut entistä enemmän. Niin paljon työtä ja kaikki turhaan! Lasimaalaus oli ollut kaunis, oikea taideteos, ja nyt se oli pelkkää roskaa. Jonain toisena päivänä ja toisenlaisessa tilanteessa tapahtuneen vertauskuvallisuus olisi voinut miellyttää häntä, koska se kuulosti runoudelta ja runous oli taidetta, mutta nyt häntä ainoastaan harmitti.

Kugelmugel ei jaksanut viedä pussia roskikseen saman tien vaan jätti sen etuovensa pieleen ja meni keittiöön juomaan kaakaota. Hän oli huonolla tuulella ja synkissä tunnelmissa vielä silloinkin, kun hänen ovikellonsa soi. Kugelmugel ajatteli ensin antaa sen soida ja teeskennellä, ettei ollut kotona, mutta nousi lopulta ja meni avaamaan. Ovella seisoi Wy.

"Hei Kugelmugel!" australialaistyttö tervehti iloisesti ennen kuin huomasi kunnolla millainen ilme toisella oli ja kysyi hitaasti "…mitä on sattunut?"

"Minun suuritöinen teokseni tärveltyi eikä minua huvita tehdä tänään enää mitään."

"Voihan räkä" Wy sanoi. Hän oli itsekin taiteilija ja ymmärsi hyvin, miltä Kugelmugelista tuntui – kun hänen oma hienolta näyttävä työnsä meni jostain syystä pilalle, ei häntäkään huvittanut mikään pitkään aikaan. "Millainen työ se oli?"

"Lasimaalaus."

"Heititkö sinä sirpaleet jo pois?" Wy kysäisi äkkiä.

"En. Ne ovat tuossa" Kugelmugel sanoi ja osoitti pussia Wyn jalkojen vieressä. Wy kyykistyi ja avasi pussinsuun leveälle nähdäkseen sen sisälle ja käänteli pussia varoen.

"Tiedätkö, mitä näistä voisi vielä tehdä?" Wy kysyi. Kugelmugel ainoastaan tuijotti hiljaa, mutta Wy näki, että hän kuunteli, ja jatkoi: "Mosaiikin. Jos sinulla on liimaa ja vaneria alustaksi. Tai sitten – tai sitten kiviä."

"Kiviä?" Kugelmugel kysyi ihmeissään.

"Niin, kiviä. Maalattuja kiviä. Jos paloja liimaisi niihin kiinni, niistä voisi tulla kimaltavakuorisia kilpikonnia tai lasipiikkisiä siilejä."

"On minulla liimaa" Kugelmugel sanoi lyhyesti. Wy oli saanut hänet kiinnostumaan ideasta.

"Kokeillaanko sitä?" Wy ehdotti. "Meidän täytyy tosin olla todella varovaisia, koska sirpaleet voivat olla teräviä."

Kugelmugel nyökkäsi. He menivät keittiönpöydän ääreen, jonka Kugelmugel raivasi tyhjäksi ja menivät sen jälkeen hakemassa erilaisia materiaaleja projektia varten. Kun ne oli haalittu kasaan, he hiljenivät tekemään omia töitään: Wy koetti toteuttaa kivi-ideaansa ja Kugelmugel sommitteli hahmotelman mosaiikkityötään varten lyijykynällä käyttämälleen alustalle ennen kuin alkoi valikoida oikean värisiä lasinsirpaleita. Jos jokin pala oli liian iso, hän kääri sen sanomalehden sisään ja napautti sen sitten vasaralla pienemmäksi. Poimien pienimmät palat varovasti pinseteillä hän siveli niihin kirkasta pikaliimaa ja asetti tarkasti paikoilleen.

"Muuten" Wy sanoi yllättäen miellyttävään hiljaisuuteen "miten sinun lasimaalauksesi oikein meni rikki?"

"En tiedä" Kugelmugel vastasi. "Se vain löytyi rikkoutuneena lattialta. Niin kuin minun pasteijarasianikin."

"Olivatko ne samassa huoneessa?"

Kugelmugel pudisti päätään. "Lasimaalaus oli minun ateljeessani ja pasteijarasia oli keittiössä."

"Oliko pasteijarasia tyhjä?"

"Oli. Paitsi että… illalla siinä oli vielä yksi. Minä säästin sen, koska halusin syödä sen aamupalaksi. Sekin tässä päivässä oli pielessä."

He olivat hetken hiljaa Kugelmugelin sanojen upotessa kunnolla heidän mieliinsä.

"Toisin sanoen…" Wy aloitti "…joku on käynyt syömässä sinun pasteijasi ja rikkoi lasimaalauksen siinä samalla joko vahingossa tai tahallaan. Laitoitko sinä yöllä oven lukkoon?" Wy tiesi, ettei Kugelmugel aina muistanut tehdä niin.

"Laitoin. Itävalta soitti minulle ja muistutti asiasta. Mutta minä pidin ikkunaa auki, koska oli niin kuuma."

"Kuulitko sinä yöllä mitään outoa?" Wy jatkoi selvittelyä.

"En, mutta minä havahduin siihen, kun Itabby käpertyi nukkumaan viereeni jossain vaiheessa."

"Itabby…" Wy sanoi mietteissään ennen kuin muisti. "Ai, se iloinen kissa, joka vaeltaa siellä täällä? Se, jolla on outo kiehkura päässä ja naukuu 'vee-miau'?"

Kugelmugel nyökytti päätään. Kissalla oli toisinaan tapana pujahtaa hänen ikkunastaan sisään ja leikkiä värikynänpätkällä tai jollain muualla lattialta löytämällään pikkuesineellä.

"Siinä on varmaan todennäköinen syyllinen" Wy sanoi. "Toivottavasti se ei loukannut itseään lasinpaloihin."

"Ei loukannut. Minä näin sen aiemmin aamulla pihalla."

Wy huokaisi helpotuksesta. "Mitähän se mahtoi illalla puuhata?"

Kugelmugel kohautti olkapäitään. "Leikki varmaan. Sitä se useimmiten tekee."

Se oli totta.

"Pidetäänkö kohta tauko ja syödään jotain?" Wy kysyi siirtäessään kivensä syrjään. Hän oli saanut jo neljä kiveä koristeltua valmiiksi.

"Syödään vaan" Kugelmugel myöntyi.

.

.

.

Kirjoittajan kommentti 2:

Itabby on Italian kissaversio, se joka esiintyy Nekotalia-jaksoissa. Jos asia jäi epäselväksi.