Ikäraja: K

Genre: perhe

Hahmot: Suomi, Ruotsi, Ladonia, Sealand, Hanatamago

Kirjoittajan kommentti:

Tehtävä: "Keksi ja kirjoita tapaus, joka liittyy haukkuvan koiran arvoitukseen."

.

Mistä haukku kuuluu?

(Kadonneen Hanatamagon tapaus)

.

"Onko kukaan nähnyt Hanatamagoa?"

Suomen huolestunut kysymys sai muut aamupalapöydän ääressä olijat pysähtymään. Sealand lakkasi syömästä murojaan. Ladonia katsoi ylös kännykkäpelistään. Ruotsin käsi jähmettyi kesken ojennuksen kahvinkeitintä kohti. He kaikki katsoivat Suomea.

"Minä en yhtään muista näinkö minä sitä illallakaan" Suomi jatkoi pohtimistaan ääneen. "Kuka antoi sille iltapalaa eilen?"

"Minä" Ladonia vastasi.

"Ja sen jälkeen minä pesin hampaita ja Hana istui vieressä vahtimassa" Sealand lisäsi.

Pikkuruisella koiralla oli tapana tulla vessaan seuraksi, kun Ladonia ja Sealand pesivät hampaitaan. Joskus Sealand laittoi käsienpesualtaaseen tulpan, laski altaan puolilleen vettä ja nosti Hanatamagon lavuaarille istumaan niin että se saattoi leikkiä vedellä. Leikkihetken jälkeen hän joutui yleensä kuivaamaan koko vessaan ja vielä Hanatamagonkin, mutta se ei haitannut, koska heillä kummallakin oli aina hauskaa noina kertoina.

"Onkohan se jäänyt ulos yöksi?" Suomi kysyi.

Ruotsi meni ovelle ja huusi Hanatamagoa nimeltä. Ulkoa kuului vain aikaisten lintujen keväistä, kovaäänistä kilpalaulantaa. Koiraa ei näkynyt.

"Minä kuulin Hanatamagon äänen täällä sisällä äsken, kun sitä huudettiin" Ladonia sanoi Ruotsin palatessa sisälle.

"Hanatamagooo!" Sealand huusi lujaa ja sen jälkeen he kaikki kuuntelivat hipihiljaa.

Ladonia oli ollut aivan oikeassa, jostain kuului Hanatamagon ääni, mutta hyvin pienenä ja vaimeana. Aamupalat saivat jäädä pöytään yksinään perheen hajaantuessa eri puolille taloa etsimään. Suomi ja Ruotsi pysyivät alakerrassa ja tarkistivat suihkun, saunan, pyykkikorit ja kaikki muut Hanatamagon lempipiilopaikat. Sealand ja Ladonia menivät yläkertaan katsomaan makuuhuoneista ja vaatekaapeista. Vierashuoneen kohdalla he pysähtyivät. Sieltä ääni kuului!

He avasivat oven ja ryntäsivät sisään – mutta eivät nähneet muuta kuin tyhjän huoneen, jossa oli siististi sijattu vuode, Ladonian maalaama taulu seinällä ja Sealandin toinen tohveli keskellä lattiaa (hän olikin miettinyt minne se oli kadonnut!). Hanatamagon äänet kuuluivat kuitenkin lujempina kuin aiemmin ja pojat juoksivat vaatekaapille.

Kaapin pohjalla oleva suuri pahvilaatikko heilui ja tärisi Hanatamagon kynsiessä sitä sisältä päin. Se haukkui jo melko käheällä äänellä kertoakseen olevansa vankina. Ladonia nosti pahvilaatikon päällä olevan toisen pahvilaatikon pois ja Sealand käänsi pahvilipat auki.

Hanatamago koetti heti hypätä pois laatikosta, mutta ei aivan ylettynyt. Sealand nosti sen pois. Koira haisi vähän pissalta, koska sille oli tullut pissahätä ollessaan jumissa eikä se ollut voinut muutakaan kuin pissata laatikon sisälle. Sealand ei välittänyt asiasta vähääkään, vaan halasi koiraa kävellen vierashuoneen ovelle, missä Ladonia jo huusi, että he olivat löytäneet kadonneen lemmikin.

"Miten ihmeessä se oikein oli joutunut pahvilaatikkoon? Ja vielä vierashuoneeseen?" Suomi ihmetteli ääneen, kun he olivat kerääntyneet Hanatamagon ympärille, joka pyöri Sealandin sylissä innoissaan ja onnellisena yrittäessään tervehtiä heitä kaikkia kerralla.

Ruotsin ilme muuttui surkeaksi, mitä kukaan perheen ulkopuolella ei varmaan olisi huomannut ollenkaan, koska Ruotsin vakavat kasvot eivät kovin hyvin näyttäneet hänen ilmeitään ja tunteitaan.

"-teeksi" hän lausahti lyhyesti.

Suomi kääntyi katsomaan häneen. "Älä vaan sano, että se oli se laatikko, missä sinun eilen hakemasi huonekalu oli pakattuna?"

Ruotsi nyökkäsi. Hän oli kasannut uuden kirjahyllyn olohuoneeseen illalla aivan viimeiseksi ennen kuin meni nukkumaan ja Hanatamago oli leikkinyt hänen ympärillään. Hanatamago piti pahvilaatikoista ja se oli varmaan mennyt sen sisälle nukkumaan eikä Ruotsi ollut huomannut sitä laittaessaan pahvilaatikon kiinni ja kantaessaan sen talteen vierashuoneen kaappiin. Hanatamago oli pentu, joten se nukkui väsyneenä todella sikeästi, ja niin kevyt, ettei Ruotsi ollut tajunnut edes sen painoa pahvilaatikossa.

Hyvittääkseen Hanatamagolle sen kokeman kamalan yön Suomi, Ruotsi, Ladonia ja Sealand hellivät ja leikkivät koko päivän sen kanssa – tietenkin siis sen jälkeen, kun Hanatamago oli ensin kylvetetty kunnolla, mistä se piti melkein yhtä paljon kuin leikkimisestä ja paijaamisesta.

Pissainen pahvilaatikko heitettiin roskiin ja Ruotsi siivosi vierashuoneen vaatekaapin pohjan. Illalla kaikkien mentyä jo nukkumaan hän kävi vielä varmistamassa, että Hanatamago nukkui omassa korissaan ja silitti sen päätä ennen kuin meni yläkertaan ja sänkyyn. Ruotsi päätti, että tästä lähtien hän tarkastaisi joka ilta valkoisen pikkukoiran olevan tallessa ennen kuin menisi itse nukkumaan. Sillä tavalla se ei enää koskaan joutuisi kadoksiin.

.

Hanatamago heräsi keskiyöllä ja tunsi itsensä hetken yksinäiseksi, vaikka huomasi olevansa omassa, mukavassa korissaan. Sen mieleen muistui miten yksinäinen se oli ollut edellisenä yönä ja se kipitti yläkertaan. Ladonian ja Sealandin huoneet olivat kiinni, mutta Ruotsin ja Suomen makuuhuoneen ovi oli auki ja Hanatamago tassutti hiljaa sisälle. Se meni Ruotsin puolelle isoa sänkyä ja kiipesi ensin lattialla olevan korkean kirjapinon päälle, hyppäsi yöpöydälle ja siitä toisella hypyllä sänkyyn, käveli varovasti Ruotsin yli ja asettui nukkumaan tyynyjen väliin. Se huokaisi onnellisena ja nukahti uudelleen.