Vastuuvapauslauseke: en omista ketään Stephenie Mayerin hahmoista. Kunnia kuuluu täysin hänelle. Varoitus: Tarina sisältää loukkaantumisia. Huomio: tämä tarina sisältyy eclipse nimisen kirjan tapahtumiin. Vampyyrit voivat vuotaa verta, itkeä ja rikkoa luita.
Nauti lukemisesta!
Edward pov
Jasper oli ollut metsästämässä jo kolme pitkää tuntia. Liian pitkään. Aloin jo huolestua joten ilmaisin asian Carlislelle ja Emmettille jotka olivat vieressäni sohvalla.
" Mikäköhän jasperilla kestää? Ei hän yleensä viivy näin kauan." minä ihmettelin.
" Jasperilla näyttää olevan kova jano tai sitten hän ei saa saalista" nauroi Emmett.
" Ei, Edward on oikeassa. Hänen taidoillaan hän olisi saalistanut ruuan jo koko perheelle" Carlisle mumisi syvällä rintaäänellä.
Päätin mennä kysymään tytöiltä, että olisiko Jasperista kuulunut mitään. En ollut huolissani Esmestä tai Rosaliesta, mutta Alicesta olin hyvinkin. Jasper ja Alice olivat erottamattomat ja hän varmasti rupeaisi hysteeriseksi. Joten päätin esittää kysymykseni mahdollisimman rauhallisesti. Tytöt eivät tienneet asiasta mitään.
" Alice? Voisitko katsoa Jasperin tulevaisuuteen?"
Hän katsoi ja näin hänen silmissään kauhun. Olin itsekkin järkyttynyt. Ohjasin Alicen istumaan ja Emmett meni hänen viereensä.
" Hän näkee... Hän näkee..." en meinannut saada sanaa suustani. " Hän näkee litimärän jasperin, rotkon ja tyhjyyttä" minä sopersin.
"Mi Mitä jos h hän on ku kuollut!"
Alice itki.
"Ei hän ole koska me löydämme hänet" vakuutti Emmett.
Emmett, minä, Carlisle ja Rosalie lähdimme rotkolle.