Sora on laiha poika, ja hänellä on pitkät ruskeat hiukset, siniset silmät, ja sininen pyrstö. Soran pyrstö muistuttaa ihan delfiinin pyrstöä, kun siinä on myös selkäevä. Sora on innokas ja rohkea poika, ja hyvä sydämminen.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun Sora oli vasta 7 vuottias, hän menetti traagisella tavalla perheensä. Valtava vesi pyörre, tuhosi Soran kodin, ja vei hänen vanhanpensa. Tuo kaikki tapahtui yön aikana, Sora oli jotenkin, onnistunut pääsemään pakoon pyörretä, mutta tuon kamalan yön jälkeen, Sora ei nähnyt koskaan enään, vanhempiaan.

Sora oli nyt orpo, ja yksinään hän ui koralli metsään, aamuun mennessä, Sora oli väsynyt, nälkäinen, surullinen, ja peloissaan. Hän oli koko yön itkenyt vanhempiaan, ja etsinyt heitä turhaan.

Soran voimat alkoivat olla lopussa, mutta heti kun hän oli pääsyt koralli metsästä, hän huomasi olevansa suuressa merivuokko niityllä. Sora kuivasi kyyneleitään, ja katseli kuinka auringon säteet, loistivat merivuokkojen yllä, ja sai aikaan kaunista hehkua. Pikku kalat uivat rauhallisesti, vuokkojen luona, Sora lähti uimaan pikku kalojen luo, ja kyseli vanhemmistaan, mutta kukaan ei osannut auttaa.

Sora ui aina vain kauemmas ja kauemmas, koti seudultaan, kunnes lopulta hän jäi makaamaan meren pohjan hiekkaan. Hän oli aivan väsynyt, ja onneton.
"Äiti..Isä..missä olette?" hän mutisi, ja alkoi taas itkeä.

Useat kalat uivat uteliaana katsomaan Sora, mutta samassa kaikki kalat pelästyivät jotain, ja uivat pakoon.

Sora itki niin äänekkäästi ettei vaistonnut heti vaaraa. Mutta siten hän tunsi että joku vaani häntä.

Sora katseli ympärilleen, ja kauhukseen hän näki hain. Valtava hai ui uhkaavasti Soran ympärillä, Sora pelästyi niin pahasti, että lähti uimaan pakoon, nälkäinen hai lähti Soran perään. Sora ui minkä pyrstöstään pääsi ja huusi hädissään apua, ja Äitiä.

Lopulta Soran voimat alkoivat olla niin lopussa, että hän ei kerta kaikkiaan enään jakanut uida, ja yritti epätoivoisesti löytää piilopakkaa, mutta sellaista ei löytynyt, ja hai lähestyi uhkaavasti häntä. Soran silmät täyttyivät epätoivon kyyneleistä, ja alkoi itkeä apua.

Yhtäkkiä, Soran takaa välähti jotain, ja siten kuului kamala karjaisu. Sora kääntyi ja näki, että hai ui kiireesti pakoon, ja hain takapyrstö höyrysi. Sora jäi ihmeissään tuijottamaan ympärilleen, mitä oli tapahtunut?

"Oletko kunnossa pikkuinen?" kuului samassa ystävällinen mies ääni. Sora kääntyi ympäri, ja näki merenmiehen, jolla oli valkoinen pitkä parta, pääsään hänellä oli kruunu ja kädessään atrain.

"Ku-kukka olet? Sora sopersi, kyyneleet silmissä.

"Älä pelkää pikkuinen, olen Kuningas Triton, Atlantiksen kuningas," Triton esitäytyi, ja ui lähemmäs poikaa, varovasti hän kuivasi pojan kyyneleet.

Soran silmät laajenivat hämmästyksestä, hänen Isä oli kertonut Atlantiksesta, ja luvannut hänelle, että Sora pääsisi joskus siellä käymään, kun hän on tarpeeksi iso.

"Sinäkö ajoit hain pois?" Sora sopersi.

"Kyllä, Atraimen avulla ajoin hain pois, olin uiskentelemassa tässä lähistöllä, kun kuulin avun huutosi, hyvä että ehdin ajoissa paikalle." Triton seliti.
"Kiitos, kun pelastit minut," Sora sanoi ja hymyili.

"Ei kestä poika, ja nyt haluan tietää, kuka olet? ja miksi olet tällä yksin? ja missä on Äitisi?" Triton tiedusteli.
Sora kertoi kuka oli, ja siten hän kertoi pyörteestä.

"Se tuli yhtäkkiä, Äiti herätti minut, ja käskin paeta, uin ulos koralli talostamme, menin piiloon, ja suljin silmäni. Kuulin vain kamalaa ulinaa, ja Äidin huutoa. Ja kun pyörre oli mennyt, Äiti ja Isä olivat poissa." Sora sanoi ja hänen leuka värisi.

Triton oli kuunnellut Soran tarinan tarkasti, ja ymmärsi, mitä oli tapahtunut, se mitä hänen oli nyt sanottavana, ei ollut helppoa sanoa se 7-vuotiaalle pojalle.

"Sora...pelkään että vanhempasi eivät palaa takaisin." Hän sanoi vakavana.

Sen kuultuaan, Sora alkoi taas itkeä. Hän halusi Äidin luo.

Varovasti, Triton otti pojan syliinsä.

"Älä itke Sora, sinä voit muuta minun palatsiini asumaan, kasvatan sinua kuin omaa poikaa, ja minulla on seitsemän tytärtä, olen varma että viihtyisit Atlantiksessa." Hän lohdutti.

Sora katsoi yllättyneenä Tritonia, ja lopetti itkemisen. Hellästi Triton hymyili pojalle, ja Sora suostui Tritonin tarjoukseen. Ja niin Triton vei Soran valtakuntaansa, hän kantoi koko matkan Soraa käsivarsillaan, ja väsynyt Sora, nukahti Tritonin syliin.

Tarina jatkuu!