Sora nukkui koko matkan kuningas Tritonin sylissä, mutta Atlantikseen tultuaan, Triton herätti hänet.
"Katso Sora, tämä on Atlantis," Triton sanoi ylpeänä.
Sora katseli loisteliasta valtakuntaa, ja ihaili komeaa linna, joka kohosi komeasti kaupungin yllä.
"Vau!" Sora sanoi haltioissaan, paikka oli juuri sellainen, kuin hänen Isä oli kertonut.
"Esittelen Atlantiksen sinulle myöhemmin, nyt menemme palatsiin, siellä saat levätä, ja kerätä voimia." Triton sanoi.
Sora suostui siihen, ja pyysi että saisi uida omin avuin, sillä häntä vähän ujostutti olla kuningas Tritonin sylissä.
Matkalla palatsiin, Sora ihasteli Atlantiksen taloja, ja katuja. Monet Merenneidot, ja Merenmiehet, tervehtivät Tritonia. Ja Triton tervehti alamaisiaan.
Viimein he saapuivat palatsin pihalle, ja sieltä, Triton ohjasi Soran vieras huoneeseen. Huone oli hienosti sisustettu, koralli pöytä ja tuoli keskellä huonetta,
simpukan mallinen vuode, jossa oli pehmeä merilevä peitto. Hohtavat helmet koristivat seiniä, ja ikkunasta avautui hieno näkymä palatsin puutarhaan.
Sora oli aivan pyörällä päästään kaikesta, mutta myös hyvin väsynyt, joten hän meni suoraan nukkumaan, ja Triton ui hiljaa pois, ja antoi pojan nukkua.
Kaksi tuntia myöhemmin, Sora heräsi, hän venytteli makeasti, ja hieroi silmiään, olo tuntui paremmalta. Siten hän nousi nopeasti ylös, ja katseli ympärilleen.
"En nähnyt unta...Olen Kuningas Tritonin linnassa. Ja saa asua tällä." Sora ajatteli, ja huokaisi siten raskaasti, hän oli kiitollinen Tritonille, mutta hänellä oli myös ikävä, omia vanhempiaan. Samassa oven takaa kuului heikko koputus.
Sora meni avaaman oven, ja oven ulkopuolella, seisoi peni rapu.
"Ku-kukka olet?" Sora kysyi.
"Olen Sebastian, kuninkaallinen hovisäveltäjä." Sebastian-rapu esitäytyi.
"Tulin vain ilmoittamaan, että ruoka on katettu, ja Majesteetti, hän pyysi minua tuomaan teidät ruokasaliin." Sebastian sanoi ja naksutteli saksiaan.
Soran vatsa alkoi murista, ja Sora muisti siitä, että hän ei ollut syönyt mitään koko päivänä, hänellä oli kova nälkä. Niinpä Sebastian opasti Soran ruokasaliin, Triton tyttärineen olivat jo siellä. He kaikki istuivat pöydän ympärillä, ja pöytään oli katettu herkullista, merileväkeittoa. Titon hymyili nähdessään Soran.
"Hei Sora, oletko nukkunut hyvin?" hän kysyi.
"Kiitos, oikein hyvin, majesteeti," Sora sanoi kohteliaasti, Sebastian, oli nimittäin neuvonut Soraa, matkalla ruokasaliin, sanomalla, että Kuninkaalle pitää olla kohtelias.
Ystävällisesti hymyillen, Triton esitteli tyttärensä, ja tytöt toivottivat tervetulleeksi Soran linnan, ja perheeseen, sillä heille oli jo kerrottu, että Sora on heidän uusi veli.
Sora sai istua Ariel nimisen Merenneidon kanssa, Arielilla oli punaiset pitkät hiukset, ja siniset silmät, ja vihreä pyrstö. Ariel hymyili Soralle ystävällisesti, ja Sora hymyili hänelle. Ruoka oli oikein hyvää, ja Sora söi hyvällä halulla.
Kuningas Triton, pyysi Arielia, esittelemään linnaa ruuan jälkeen, ja lisäksi Triton ilmoitti, että huomenna iltapäivänä, Soran kunniaksi, järjestettäisiin juhlat, jotta Sora voitaisiin esitellä koko kuningas kunnalle. Soran uudet siskot olivat innoissaan juhlista, ja Sora oli vähän hämillään, mutta hänkin oli aika innoissaan, tulevista juhlista.
Kun herkullinen leväkeitto oli syöty, Ariel esitteli koko linnan Soralle, Kuninkaan salin, jossa oli valtaistuin, palatsin puutarhan, ja puutarhassa Sora tutustui samalla Pärskyn, hän oli Arielin hyvä ystävä. Kun koko linna oli tutkittu lattiasta katoon, niin sen jälkeen Sora leikki piilosta Arielin ja Pärskyn kanssa.
Illalla, Sora ei saanut unta, hän ajatteli vanhempiaan, ja hänellä oli ikävä heittä, vaikka kaikki olivat olleet hänelle ystävällisiä, silti Sora kaipasi omaa perhettään.
Soraa alkoi itketyttä, ja silloin Triton tuli paikalle, hän oli tullut tarkistamaan, että pojalla oli kaikki hyvin.
"Hei Sora, onko kaikki hyvin?" Triton kysyi lempeästi.
"Ei ole, minulla on ikävä Äitiä, ja Isää," Sora sanoi surullisena, ja alkoi itkeä.
Triton silitti hellästi Soran päätä.
"Tiedän että sinulla on ikävä vanhempaisi, menetit heidät niin pian, mutta lupaan sinulle, pidän sinusta hyvää huolta, ja kaikki kääntyy kyllä hyväksi." Triton lohdutti.
Nuo sanat helpottivat Soraa vähäsen, ja pikku hiljaa, hän nukahti uneen, ja Triton tuuditteli häntä hiljaa uneen.
Seuraavana päivää, Triton vei Soran tutustumaan Atlantikseen, siellä riitti nähtävää, Atlantiksen kauppatori, teatteri, ja paljon muuta kiinnostavaa, Soralla oli oikein hauskaa nähdä tämä kaikki.
"Näkisipä Isä ja Äiti tämän," hän tuumi jossain vaiheessa.
Iltapäivällä, pidettiin ne luvatut juhlat.
Juhlasali oli koristeltu loisteliaasti, helmiköynnökset roikkuivat katossa, ja lisä hehkua toivat merikristallit, hienot herkku leivokset tuotiin pöytään, ja Sebastian vastasi musiikista.
Juhlat alkoivat hyvin, ensin Triton esitteli Soran koko Atlantikselle, parvekekelta käsin.
"Hyvä kansa! tässä on Sora, tästä lähtien, hän kuuluu perheeseeni, nuori Prinssi Sora," hän julisti. Koko kansa hurrasi, ja ujona Sora vilkutti kaikille.
Siten alkoivat tanssit ja herkuttelut, koko juhla onnistui loistavasti, ja kaikilla oli oikein hauskaa, jopa Soralla. Ja juhlien aikana Ariel lauloi kauniin laulun, ja Sora oli vakuuttunut, hän ei ollut vielä koskaan, kuulut niin kaunista ääntä.
Kaksi viikkoa myöhemmin, Sora ui surullisena palatsin puutarhassa, vaikka Soralla oli nyt kaikkea mitä voi kuvitella, oma huone, prinsessojen huoneen vasta päätä, hienoja leluja, herkullista ruokaa, ja kaikki olivat hänelle niin ystävällisiä.
Mutta Sora ikävöi edelleenkin vanhempiaan, ja eikä hän vielä tuntenut itseään kovin kotoisaksi uudessa kodissaan.
Eikä hän edelleenkään pystynyt pitämään Tritonia isänään, tai hänen tyttäriään, siskoina. Lisäksi hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi, koska hänen pyrstönsä oli erilainen, kuin muilla.
Sora istui kiven päällä, ja huokaisi surullisena, mikään ei kiinnostanut häntä, ei juuri mikään, hän halusi olla yksin.
Sora painoi päänsä käsiin ja itki jälleen kerran.
"Hei Sora, kaikki hyvin?" kuului samassa Arielin ääni.
Sora nosti päänsä, ja kyyneleet leijuivat ylös pintaan, hän katsoi Ariela surkeana.
"Hei Ariel..." Sora sanoi, ja niiskutti.
"Mikä hätänä? onko vatsasi kipeä?" Ariel kysy
i huolissaan ja meni Soran viereen.
Sora katsoi 10 vuotiasta tytöä silmiin, ja pudisteli päätään.
"Minulla on ikävä Äitiä ja Isää, kaikki on niin kurjaa, kaikki ovat kyllä kivoja minulle, mutta haluan vanhempani!" Sora sanoi ja itki kovaan ääneen.
Ariel ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä, lopulta hän päätti laulaa Soralle.
"Kyyneleesi satelevat helmi pisaroina, kyyneleesi kuivaa pois, et yksin sinä täällä ole, minä siskosi olen täällä, sinua minä haluan lohduttaa." Ariel lauloi, ja Soran itku vaimeni, ja katsoi merenneito tyttöä ihmeissään.
Ariel alkoi tanssia ja laulaa lisää."Minä olen siskosi, en sinua hylkää milloinkaan, jos surullinen olet, minä sinua lohdutan. Et yksin ole täällä, murheet hukuta pois, käy laulamaan kanssani, sä murheet jo pois heitä, taas uusi ihana päivä koittaa. Näet vielä sen," Ariel lauloi ja kieppui ympäri, ja hymyili Soralle, ja pikku hiljaa, Soran suu kääntyi hymyyn.
Ja huomaamattaan, hänkin alkoi laulaa.
"Kai laulu tämä murheet kadottaa, yksinäinen olo on minulla, en tiedä mitä tapahtuu nyt, mutta nyt tiedän sen, en olekaan yksin, on minulla sisko ihana, hän kaunis on kuin kulta kala." Sora lauloi, ja punastui nolona.
Ariel nauroi hyvän tahtoisesti, ja jatkoi laulua.
"Yhdessä näin! aaltoja päin! sisko ja veli voimme käsikkäin, yhdessä lauletaan! esteet voitetaan! yhdessä pidetään me hauskaa! oome aina yhdessä, kuin sisko ja veli, me yhdessä olemme näin!"
Siten Ariel tarttui Soraa kädestä, ja yhdessä he tanssivat ja lauloivat,
"Yhdessä näin, aaltoja päin, sisko ja veli voimme käsikkäin olla, yhdessä lauletaan, esteet voitetaan, yhdessä ollan näin, käsikkäin kuin sisko ja veli, yhdessä näin!"
Loppuksi he kaatuivat pehmeille leväkasveille, ja siten he nauroivat makeasti.
"Se oli hauskaa!" Sora sanoi innoissaan.
"Niin oli!" Ariel sanoi hymyillen.
Juuri silloin pieni oranssi merihevonen, tuli ilmoittamaan Arielille ja Soralle, että välipala oli katettu palatsin puutarhaan. Kiireesti Ariel ja Sora menivät syömään, herkullisia leväleivoksia.
Välipalan jälkeen, Triton ui paikalle, hän tervehti tyttäriään, ja Soraa.
"No Sora, voitko jo paremmin?" hän kysyi, hän oli nimittäin huolissaan Sorasta.
Sora hymyili Kuningas Tritonille.
"Kyllä, minulla on nyt kaikki hyvin, Isä," Sora sanoi, ja halasi yllätyntä Tritonia.
Arielin avulla, Sora alkoi päästä yli surustaan. Ja Triton oli siitä mielissään, ja tuon tapauksen jälkeen, Ariel ja Sora olivat hyvin läheisiä toisilleen.