On kulunut kuusi vuota siitä, kun Sorasta, tuli Kuningas Tritonin perheen jäsen. Sora on pääsyt surustaan, ja elää onnellista elämää uuden perheensä kanssa. Arielista ja Sorasta oli tullut hyvin läheisiä toisilleen. Ja Sora ystävystyi myös Pärsky kalan kanssa.

Soran päivät kuluivat, joko Arielin kanssa uimiseen, meren pohjassa, tai siten Sora vietti aikaa Isänsä Tritonin kanssa, harvoin Sora vietti aikaa Arielin siskojen kanssa, he kun eivät kauheasti kiinnostuneet, Soran villeistä tempuista, samalla tavalla Kuin Ariel.

Sora myös auttoi muita meren asukkaita, ja sen lisäksi Sora harjoitteli miekkailemaan, hänestä kehittyi päiväpäivältä erin omainen miekailia.

Sora tiesi erään hyvin tärkeän säännön, Kuningas Triton oli ankarasti kieltänyt merenväkeä, menemästä pinnalle, tai olematta missään tekemisissä, ihmisten kanssa. Hän kun piti heitä barbaareina.

Kuitenkin Sora tiesi myös sen että Ariel oli kiinnostunut ihmisistä, tämä oli selvinnyt hänelle, kun Ariel näytti hänelle salaisen luolan, jossa oli paljon ihmisten tavaroita. Joita Ariel oli kerännyt vuosien mittaan. Sora piti tämä asian visusti salassa, ja siksi Sorasta ja Arielista, oli tullut niin läheisiä.

Tänään Atlantiksessa, oli tärkeä päivä, suuri juhlakonsertti. Itse kuninkaan tyttäret esiintyivät, ja pää tähtenä, oli Ariel, sillä hän oli koko valtakunnan taitavin laulaja, ja hänellä oli hyvin ihana ääni.

Verhojen takana, Sora oli pukenut ylleen kotilon muotoiset olkapää suojukset, ja punaisen viitan hartialle, hän sai istua Tritonin eli hänen isänsä vieressä. Ja katsoa kunnia paikalla konserttia.

Sora ja Triton istuivat simpukkavaunuissa, jota vetivät kaksi delfinä. Sora olisi halunnut ohjata, mutta Triton ei antanut.
"Joku toinen kerta poikani," Triton sanoi hymyillen.

"Hyvä on," sanoi Sora vähän pettyneenä.

Mutta siten Sora piristyi, sillä nyt ei sopinut murjottaa, sillä tämä oli tärkeä päivä. Ja kuningas Triton oli erityisen hyvällä tuulella.

Sora vilkaisi varovasti verhojen takaa, kaikki merenasukkaat, olivat tulleet paikalle. Kaikki istuivat konsertti salissa, odottaen esityksen alkamista.
Siten paikalle ui pieni merihevonen,

"Hänen korkeutensa! Kuningas triton! ja nuori prinssi Sora!" Merihevonen kuulutti, ja torvien törähtelyiden ja kansan hurratessa, kuningas Triton, ajoi vaunuillan saliin, ja Sora ihaili suuresti, kun Triton käytti atraintaan sytyttämään juhlavalot. Se oli upea tapa aloittaa juhlallisuudet.

Siten paikalle kuulutettiin Sebastian rapu, ja tämä saapui ylpeänä paikalle. Triton kertoi Soralle ja Sebastianille, kuinka paljon hän oli odottanut tätä juhlaa, ja Sebastian vakuutti että kaikki menisi hyvin, ja molemmilla oli suuret odotukset Arielista.

"Olisin halunnut tulla mukaan laulamaan, mutta Isän mielestä, en ole vielä valmis siihen." Sora ajatteli itsekseen, ja toivoi, että hänen vuoronsa olisi pian esiintyä.

Mutta toisaalta, oli kivaa istua Tritonin vieressä. Ja yhdessä he menivät kunnia aitioon istumaan, ja Sebastian astui orkesterin eteen, heiluttamaan tahtipuikkoa.

Ja niin se alkoi.

Sebastianin johdolla, orkesteri alkoi soittaa, ja kuplaverhot avautuivat, ja näyttämöön ilmestyi kolme jätti simpukkaa. Ne avautuivat, ja Arielin siskot tulivat niistä esiin, ja he alkoivat laulaa. Koko juhlaväki, kuunteli lumoutuneena, Sora katseli haltioissaan, ja katsoi myös salaa Tritonia, joka hymyili ylpeänä ja tyytyväisenä.

Siten seurasi kohokohdan hetki, Sora katseli kuinka neljäs simpukka tuli esiin,ja vanhimmat tyttäret uivat sen ympärillä, ja valmistautuivat esittelemään Arelin, jonka oli määrä laulaa seuraavaksi. Mutta kun simpukka avautui, se oli tyhjä.

Sora kauhistui, ja niin myös Arelin siskot ja Sebastian. Ja Triton oli raivoissaan.

"Arieeell!" Triton huusi. Sora tajusi, että nyt oli aika häipyä.

"Ei hätää Isä, minä etsin Arielin," Sora sanoi nopeasti, ja vikkelästi hän lähti uimaan, ja etsimään siskoaan. Sora riisui kuninkaalliset vaateet yltään, ja ui kohti pintaa.

"On vain yksi paikka minne Ariel on voinut mennä," Sora ajatteli, ja ui kovemmin kohti pintaa, nykyään Sora oli nopea uimari, ja monet sanoivatkin, että Sora on koko Atlantiksen nopein uimari.

" Ariel on varmasti mennyt pinnalle, tapaamaan Joonas lokkia." Sora päätteli, hän oli muutamia kertoja, tavannut tuon hassun lokin, joka väiti tietävänsä kaiken ihmistä.

"Uskomatonta, että Ariel unohti konsertin, siitä on niin monesti puhuttukin. Toisaalta, olisi pitänyt muistuttaa häntä, mikä päivä tänään on, kun aamulla vielä näin hänet." Sora sanoi itsekseen.

Juuri silloin hän törmäsi Pärskyn,

"Au!" Sora ja Pärsky sanoivat yhtä aikaa.

"Sora? mitä teet tällä?" Ariel kysyi, joka oli uinut paikalle.

"Mitä luulet? olen etsinyt sinua? etkö muista mikä päivä on tänään?" Sora sanoi ja hieroi päätään, johon Pärsky oli törmännyt.

"Kyllä kyllä, muistin sen äsken, että tänään on se konsertti," Ariel sanoi, ja alkoi uida kiireesti, kohti palatsia.

" Valitettavasti olet myöhässä! se alkoi jo! Ja isä on raivoisaan!" Sora huusi ja ui kiireesti Arielin perään, ja Pärsky myös.

"Voi ei! tästä ei hyvää seuraa," Päsky voivotteli.

Yhdessä he uivat koko matkan palatsiin, perillä, Ariel antoi Soralle kassin.

"Ole kiltti, ja piilota tämä, siinä on ihmisten tavaroita, laivan hylystä," hän selitti.

"Selvä, mene jo, Isä on varmasti jo hyvin äkäinen." Sora sanoi, Kun Ariel oli mennyt, Pärsky peräsään. Niin Sora kätki Arielin kassin merivuokkojen sekaan, ja ui siten valtaistuin salia, hän halusi tietää, miten Ariel selviäisi, tästä hankalasta tilanteesta.

JATKUU!