Sora ui hiljaa valtaistuin salille,

"En tiedä mitä tekisin kanssasi nuori neiti," Triton sanoi vihaisena, kun Sora ui paikalle, hän näki että Pärsky seurasi sivusta, kun Arielia toruttiin huonosta muistamisesta.

"Isä olen pahoillani, minä unohdin..."Ariel sanoi puolustukseksi, mutta Triton jatkoi läksyttämistä, ja samoin teki Sebastian. Hän oli ehkä kaiken tuohtunein Arielin huonoon käytökseen.

"Tämän konsertin piti olla urani huipentuma," Sebastian sanoi taiteellisin elkein.

"Taas kerran sinä liioittelet rapu," Sora tuumi itsekseen, häntä kävi sääliksi Arielia, ei ollut helppoa olla prinsessa, varsinkin jos Isä oli äkkipikainen, ja perheeseen kuului muusiko rapu.

"Ja kiitos sinun! koko valtakunta nauraa minulle!" Sebastian mesosi Arielille.

Samassa Pärsky ui Sebastianin eteen, ja alkoi puolustaa ystäväänsä.

"Hai jahtasi meitä," hän selitti, ja kertoi niin innoissaan seikkailustaan, että vahingossa hän mainitsi lokin.
Ja silloin Triton raivostui jällen.

"Olitte siis pinnalla taas!" hän jyrisi, ja alkoi luennoida Arielille siitä, että ihmiset ovat vaarallisia. Ja Ariel yritti pitää puoliaan.

Sora halusi auttaa, ja muistutti Isää siitä, että Ariel oli jo 16-vuottia, mutta Triton komensi pojan olemaan hiljaa.

"Ja sinä nuori neiti, et mene pinnalle enään." Triton määräsi lopuksi, ja surullisena Ariel ui pois, Pärsky ja Sora kannoillaan.

"Olen pahoillani," Sora sanoi. Hän oli kovin pahoillaan siitä, kun ei voinut auttaa siskoaan.

"Ei se sinun syysi ole Sora, ole kiltti ja hae kassini," Ariel pyysi. Ja toki Sora haki piilosta kassin, ja yhdessä, he uivat salaiseen luolaan, jossa Ariel säilytti ihmisten tavaroita.

Siellä Ariel esitteli Soralle löytämiä ihmisten tavaroita.

"Katso Sora, tässä on nuusku-pilli, erään lainen soitin," Ariel sanoi ja näytti ihmisten piippua.

"Upeaa!" Sora sanoi innoissaan, ihmisten tavarat olivat hyvin kiinnostavia.

"Ja tämä, tämä on tingeli harava, jolla harjataan tukkaa." Ariel sanoi ja näytti nyt haarukkaa.

"Se on kaunis, ihmiset osaavat tehdä hienoja tavaroita," Sora kehui, Ariel nyökytteli päätään, ja muuttui alakuloiseksi.

"Oletko kunnossa?" Pärsky kysyi.

"Jos Isä vain ymmärtäisi," Ariel sanoi ja silitti hellästi haarukkaa.

"En näe maailmaa niin kun hän, kuinka joku joka tekee näitä ihania koristeitakin, voisi olla paha?" Ariel sanoi surullisena. Ja Sora oli samaa mieltä, he kun eivät tienneet mitään ihmisistä, eikä kukaan ihminen kai tiennyt mitään heistä. Joten miksi Triton oli niin epäluuloinen?

Ja Sora tiesi myös, että viime aikoina, Ariel ei ole ollut kovin onnellinen, hänen sisko kaipasi vapauta.

Ariel laittoi haarukan kynteliköön, ja alkoi kaihoisasti laulaa.

"Katsohan nyt, mikä tää on? Kaunis on se vaan niin tuntematon. Minulla kaikki jo on, ei sitenkään kaikkea. Ihailla voin aarteita mun, luolani kätkee nää ihmeeni mun. " Ariel lauloi, ja esitteli Soralle ja pärskylle kokoelmaansa.

Ja kertoi samalla laulussaan, kuinka kovasti hän kaipasi ihmisten maailmaan, ja kuinka kovasti hän halusi tutkia maailman rantoja.

Sora ja Pärsky kuuntelivat hiljaa hänen lauluaan, ja Sora toivoi kovasti, että jonain päivänä Arielin suuri unelma toteutuisi, mutta miten?

Mutta juuri kun Ariel lopetti laulamisen, niin kuului hirveä rysähdys.

Pärsky pelästyi ja meni piiloon haarniskan kypärään, Sora ja Ariel kääntyivät ja pelästyivät pahan päiväisesti.

"Sebastian!" he huudahtivat yhteen ääneen, ja Sebastian makasi Arelin aarteiden ympärillä. Tähän mennessä, vain Ariel, Sora, ja Pärsky, tiesivät tästä luolasta, ja nyt Sebastian oli löytänyt sen. Sora ymmärsi, että pikku rapu, oli vakoillut heitä.
Sebastian kompuroi ylös, ja alkoi vaatia selitystä.

"Ariel! Sora! mitä te? kuinka te? mitä tämä roina on?!" hän pauhasi.

"Ööö...Se on..se on kokoelmani.." Ariel sanoi hermostuneena, ja kiemurteli levottomasti.

"Aaa...Ymmärrän...kokoelmasi." Sebastian sanoi ymmärtäväisen näköisenä, mutta alkoi siten vihaisena viskata koruja ja muita tavaroita ympäriltään, ja pauhasi,
"Jos sinun Isäsi tietäisi tästä, hän antaisi..." mutta tuon pidemmälle hän ei ehtinyt, kun jo Pärsky pyyhälsi hänen eteensä.

" Et kai ajoi kerta hänelle?" hän kysyi.

"Ole niin kiltti Sebastian, hän ei ymmärtäisi tätä," Ariel pyysi hartaasti.

"Niin, ole niin kiltti, tämä kokoelma, on Arielin suurin aarre," Sora vahvisti, hän tiesi, että jos Triton saa tästä tietää, niin silloin Ariel olisi hyvin hyvin pahassa pulassa. Ja hän myös.

Sebastian hymyili rauhoittavasti, ja pyysi että Sora ja Ariel tulisivat hänen kanssaan kotiin, ja hän lupasi tarjota jotain lämmintä juotavaa. Mutta silloin Sora huomasi, että luolan katon reijästä, vilahti jotain tumma, jotain isoa, jotain liikettä pinnalla.

"Mikä tuo on?" Ariel sanoi, hänkin oli nähnyt sen, ja ui kiireesti pinnalle, ja Sora seurasi häntä. Yhdessä he uivat pinnalle, ja siellä heitä kohtasi ihmeellinen näky.

Suuri loistelias laiva lipui rauhallisesti merellä, yö taivaalla räiskyivät raketit, ja kuu loisti taivaalla. Ariel ja Sora olivat aivan ihastuksissaan. Sora vaistosi suurta seikkailua, ja näki kuinka Ariel ui innoissaan kohti laivaa, ja Sora päätti seurata, hän kuului kuinka Sebastian vaati heitä palaamaan takaisin, mutta Sora ei välittänyt siitä.

"Ui sinä vain kotiin, pelkuri." Hän ajatteli.

Sora seurasi Arielia laivalle, sieltä kantautui iloista musiikkia, yhdessä he onnistuivat kiipeämään niin, että he pystyivät kurkimaan kannelle. Sieltä he näkivät iloisia merimiehiä, jotka lauloivat, ja tanssivat. Heillä oli hurjan hauskaa, ja musiikki soi hilpeänä.

Sorasta oli hauskaa vakoilla ihmisiä, kerrankin pääsi näkemään heitä läheltä, ja kun hän vilkaisi Arielia, niin hän huomasi, että Ariel nauti myös näkemästään.
Samassa Sora kuului haukuntaa, ja näki oudon karvaisen otuksen, hyppivän ihmisten ympärillä.

"Tuo on kai koira, josta Joonas on kertonut," Sora tuumi, ja katseli huvittuneena, kun koira halusi olla kaikessa mukana, mitä merimiehet tekivät.

Mutta siten koira vainusi Soran ja Arielin, ja nuuski heidän piilopakkaan. Sora ja Ariel pelästyivät ensin, mutta huomasivat pian, että karvainen otus, ei tahtonut mitään pahaa, se vain nuolaisi molempia innoissaan poskesta.

"Max! tänne poika!" kuului samassa iloinen huudahdus, ja koira juoksi jonnekin.

Sora hieroi poskeaan hymyillen, ja Arielin kanssa he katsoivat, minne Max-koira meni.

Koira hypi innoissaan, ja nuori mies leikki sen kanssa iloisena.

"Hän on kai tuon koiran isäntä," Sora tuumi, ja katsoi häntä tarkemmin, nuorella miehellä, oli mustat hiukset, siniset silmät, valkoinen paita, ja mustat housut.
Nuorukainen, vaikutti Sorasta ystävällisestä, koska hänellä oli ystävällinen hymy, ja muutenkin hän vaikutti mukavalta.

Ja kun Sora oli aikeissaan kysyä Arielilta, mitä hän ajatteli kaikesta tästä, niin hän huomasi Arielin katsovan nuorukaista, jotenkin oudosti, jotenkin kaihoisasti, ja unelmoivasti. Sellaista katsetta Sora ei ollut vielä nähnyt.

"Juhuu! kultii! hei Sora! aika moinen esitys!" kuului samassa Joonas lokin ääni, ja siinä se hassu loki leijui. Soran ja Arielin piti komentaa Joonas lokin olemaan hiljaa, jos tämä halusi vakoilla heidän kanssa.

Joonas selitti että laivalla vietettiin Prinssi Erikin syntymäpäiviä. Ja jäi katselemaan mitä laivalla tapahtui.

"En ole koskaan nähnyt ihmisiä näin läheltä," Sora sanoi Joonakselle.

"En minäkään," Ariel kuiskasi ja huokaisi.

"Eikö hän ole komea?" Ariel kuiskasi, Joonas lokille. Joonas sanoi että tyyppi oli aika karvainen, sillä hän luuli tytön puhuvan koirasta, mutta Ariel selitti nauraen että hän puhuikin, nuoresta miehestä, joka soitti huilua roikaleen.

Sora oli tuosta ymmällän, mikä hänen Siskoon oli mennyt?

"Hiljaisuus! pyydän hiljaisuus!" Kuului äkkiä juhlallinen komennus, Sora näki laihan ja vanhan miehen, joka oli pukeutunut tyylikkäästi.

"Minulla on suuri kunnia ja ilo, antaa Prinssi Erikille, hienoin ja kallein syntymäpäivä lahja." Hän julisti.

Erik nauroi.

"No johan nyt Kristian, oletpa sinä nyt vaatimaton." hän nauroi. Tyytyväisenä Kristian paljasti ison marmori patsaan, joka esitti prinssi Erikiä.

Soran mielestä, patsas oli aika vaikuttava, ja vähän liiankin vaikuttava. Sora kuuli kuinka Kristian sanoi prinssille, että patsas olisi ollut häälahja.

"Voi Kristian älä nyt taas aloita, et kai ole katkera siitä, että en ihastunut siihen prinsessaan." Erik sanoi ystävälleen.

Sora kuunteli kuinka nämä kaksi keskustelivat siitä, että Erikin olisi löydettävä itselleen vaimo, ja asettua aloilleen. Mutta sopivaa vaimoa ei ollut löytynyt, ja Sora huomasi, että Ariel kuunteli tätä keskustelua, hyvin tarkaan.

"Usko minua Kristian, se oikea tyttö on tuolla jossain, ja se iskee kuin salama." Erik sanoi varmana, mutta silloin, kuului kova jyrähdys. Ja tähystäjä huusi.
"Myrsky nousee!" hän huusi.

Syntyi melkoinen hulina, juhlat oli ohi, ja merimiehet ryhtyivät nostamaan purjeita, ja saamaan laivan pysymään kurssissa. Tuuli nousi myrskyksi, mustat pilvet peittivät taivaan, satoi kaatamalla, ukkosti, ja aallot olivat koreat. Joonas joutui tuulen vietäväksi. Ja Soralla ja Arielilla, oli täysi työ pysyä kyydissä, keikkuvassa laivassa.

Mutta lopulta heidän ote peti ja he putosivat veteen.

"Pysytään veden alla, se on turvalista," Sora sanoi siskolleen, kun he olivat taas pinnalla.

"Ei! haluan tietää, miten Erikin käy," Ariel sanoi. Ja yhdessä he seurasivat laivan menoa, laiva ajautui suoraan karille, ja laiva alkoi upota.
Kiireesti ihmiset nousivat pelastus veneisiin.

Sora näki kuinka yksi salamoista sytytti laivan tuleen, ja kuinka Erik riensi pelottomasti pelastamaan koiraansa, kun se oli vielä jäänyt laivalle.
Koira pelastui, mutta ennen kuin Erik itse pääsi turvaan, laiva räjähti. Sora yritti varoa pirstoutuneita laivan kappaleita, ja pysyä siskonsa perässä. Tämä kun oli mennyt etsimään Erikiä.

Hetkeksi Sora kadotti Arielin, mutta löysi hänet viimein, ja Ariel oli löytänyt myös tajuttoman Prinssi Erikin, yhdessä he kannattelivat hänet rantaan.
Sora katseli, kun Ariel vartoi prinssiä, ja pikku hiljaa hän huomasi että aamu oli nousemassa.

"Olemme valvoneet koko yön, toivottavasti, kukaan ei ole kotona, huomannut meidän poissa oloa." Sora ajatteli. Joonas saapui paikalle, ja alkoi tarkastella Erikiä.

Juuri silloin Ariel huudahti että prinssi oli elossa, ja kehui kuinka komea hän oli, ja alkoi silitellä hänen poskia ja hiuksia.

Silloin Sora tajusi kaiken, hänen oma sisko, oli rakastunut Prinssi Erikin.

Asia vahvistui heti, kun Ariel alkoi laulaa.

"Kaikesta näin minä luopuisin, kaikesta, jos tänne jäädä voisin, hymyn jos kasvoilla sun, näkisin vaan."

Soran mielestä, se oli kaunis laulu, ja samassa hän näki Pärskyn, ja Sebastianin huuhtoutuvan rannalle. Sora ymmärsi, että hekin olivat saaneet kokea hirmumyrskyn.

Ravulla, meni suu auki, kun hän näki Arielin laulavan Erikille.

"Hän taisi tajuta, mitä on tapahtunut," Sora tuumi.

Silloin Sora huomasi että Erik alkoi herätä, ja silloin kuului koiran haukkumista, ja Kristianin huutoa. Sora ystävineen, kiirehtivät nopeasti veteen, ja uivat suuren kiven taakse. Siellä he näkivät, kuinka Kristian auttoi Erikin ylös, ja yhdessä he lähtivät pois rannalta.

Sebastian halusi että tämä kaikki pitää unohtaa, ja että kuningas ei saisi tietää tästä mitään. Sora ymmärsi hyvin mitä rapu tuolla tarkoitti, sillä jos Isä saisi tietää, että Ariel on rakastunut ihmiseen, he kaikki olisivat hyvin suurissa vaikeuksissa. Mutta Sora yllättyi kovasti, kun hänen oma sisko ei tuntunut välittävän viisaan pikku ravun sanoista mitään. Vaan jatkoi laulamista.

"Toivon mä vaan, Että vielä saan, luoksesi päästä sun maailmaan. Unhoita en, näät vielä sen, kaikken mä saan." Hän lauloi.

Ja Sora tajusi, että tästä tulisi hyvin hankalaa, salata tätä kaikkea Isältä. Ja hänestä tuntui, että asiat tulisivat vielä vaikeammaksi.

Jatkuu...

Tämä oli pisin kirjoitukseni, mitä mieltä olitte?