Seuraavana päivänä, Sora oli palatsin puutarhassa harjoittelemassa miekkailua. Sora nautti kovasti näistä harjoiteluista, ja usein Triton oli tarkkailemassa Soran harjoituksia.

Nyt Sora harjoitteli yksin sillä yleensä hän harjoiteli Miekakalan kanssa, mutta nyt hän harjoiteli yksin. Tai ei hän ihan yksin ollut, Ariel oli myös hänen kanssaan, ja samoin Sebastian.

Sora harjoitteli parasta aikaa iskuja ja väistöjä, mutta keskittyminen herpaantui vähän väliä. Sillä hänen oli pidettävä Arielia silmällä, eilisestä lähtien, Ariel oli ollut aivan muissa maailmoissa, siitä lähtien, kun hän oli pelastanut Prinssi Erikin.

Sora ei ollut varma mitä ajatella tästä kaikesta, hän ei ollut varma siitä, oliko Prinssi Erik sopivaa seuraa siskolleen, mutta sitä hän ei voinut sanoa ääneen. Hän ei halunnut riidellä Arielin kanssa.

Siten Sora kiiniti huomionsa Sebastianiin, joka sipsutteli edestakaisin ihan hermona, ja Sora lopetti harjoittelun.

"Selvä...tähän asti kaikki hyvin..en usko että kuningas tietää...mutta tätä on mahdotonta salata kauan." Sebastian jupisi itsekseen.

Sora ymmärsi hyvin, miksi Sebastian oli niin hermorauniona, jos kuningas saisi tietää, että Ariel oli pelastanut ihmisen, ja rakastunut häneen. Ja siitä koituisi ongelmia kaikille, myös Sebastianille.

Sora vilkaisi taas Arielia, joka huolettomasti arvuutteli kukkien terälehdillä, että rakastaako Erik häntä.

"Rakastaa...ei rakasta...rakastaa! tiesin sen!" Ariel riemuitsi, ja nauroi onnellisena.

"Ariel! älä puhu hulluja!" Sebastian huusi, mutta Ariel ei kuunnellut.

"Minun on nähtävä hänet, tänään!" hän päätti.

" Olet-oletko tosissasi?" Sora änkytti yllättyneenä.

"Kyllä, Joonas tietää varmasti, missä hän asuu," Ariel sanoi, ja alkoi uida ympäriinsä tehden suunnitelmia, ja Sora ui hänen perässään. Viimein Sebastian joka oli kai saanut tarpeekseen, moisesta touhusta. Päätti pistää tälle pisteen.

"Ariel ja Sora, kuunnelkaa nyt, ihmisten maailma on hullu, elämä pinnan alla on parempaa, kuin mikään muu tuolla ylhäällä." Sebastian sanoi, ja ohjasi Soran ja Arelin istumaan kivelle, ja siten Sebastian alkoi laulaa.

"Vain yllä häällä siellä, on ruohokin vireenpää, siis sinne sä tahdot sä mennä, vaan totuutta etkö nää? Oi katsopas maailmaa täällä, pohjalla merenpäällä, niin hurmaavaa kaikki täällä, et kai tahdo sä enempää. Alloisa siis! alloissa siis!"

Sebastianin reipas laulu, sai kaikki meren asukkaat mukaan tanssimaan, ja soittamaan, ja pian oli iloinen bändi soimassa merenpohjassa.
Sora ja Ariel katselivat huvittuneena koko puuhaa, kun yhtäkkiä Pärsky, ui paikalle.

Hän kuiskasi heille, että hän oli tehnyt hienon löydön, ja vienyt sen luolaan. Sora ja Ariel uivat vaivihkaa pois, jättäen Sebastianin juhlimaan muiden kalojen kanssa.

Matkalla luolalle, Sora päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja puhua siskonsa kanssa.

"Ariel! voimmeko puhua vähäsen?" Sora pyysi,

Ariel pysähtyi ja katsoi Soraa.

"Toki, mikä hätänä?" hän kysyi.

"Kuule, älä nyt ymmärrä väärin, mutta ei Sebastian turhaan sinua varoittele, ymmärrät kai? Että jos Isä saa selville, että pelastimme... tai siis sinä pelastit ihmisen, hukkumasta, ja siitä Isä voi saada raivo kohtauksen, hän inhoaa ihmisiä, tiedät sen vallan hyvin. Enkä halua että joudut pulaan, sinun on oltava varuillaan." Sora sanoi.

Ariel katsoi hetken Soraa, ja hymyili siten.

"Voi Sora, arvostan sinun huolehtivaisuudesta, mutta älä turhaan murehdi, ei Isä saa selville sitä," hän vakuutti.

"Niin kai...mutta on vielä yksi asia jonka haluan sanoa sinulle, minulla ei ole sitä vastaan, että olet rakastunut Erikin, mutta Isä ei sitä hyväksyisi ikinä, vaikka hän on Prinssi, se tuskin muuttaa asiaa." Sora huomautti.

Ariel halasi hellästi Soraa, silitteli hänen tuuheita hiuksiaan, ja hymyili.

"Älä ole huolissasi, tiedän sen kyllä, mutta olen varma että Isä ei koskaan pääse selville salaisuutta, ja jotenkin yritän keksiä, miten voisin olla Erikin kanssa. Ja olen iloinen että hyväksyt tunteeni, Erikiä kohtaan. Ariel sanoi ja antoi suukon Soran otsaan.

"Hei te kaksi kiirehtikää!" Pärsky hoputi, ja niin Sora ja Ariel kiirehtivät Pärskyn perään, kun he saapuivat luolaan, iloinen yllätys odoti siellä Arielia, Pärsky oli löytänyt prinssi Erikin näköis patsaan, ja tuonut sen luolaan. Ariel oli riemuisaan, ja halasi kala ystäväänsä.

"Voi Pärsky olet paras!" hän huudahti iloisena, ja alkoi siten ihailla patsasta.

Sora katseli kuinka Ariel nauroi onnellisena, ja alkoi taas ajatella.

"Niin...ei kai siinä ole mitään pahaa, jos Ariel on rakastunut ihmiseen, mutta entä Erik? ja miten Ariel, voisi elää Erikin kanssa?" hän tuumi, ja samassa tumma varjo lankesi luolaan, ja Ariel pysähtyi kesken kaiken ja huudahti kauhuissaan.

"ISÄ!" Sora kääntyi, ja totta se oli, Triton oli löytänyt heidän luolansa, ja oli hyvin vihainen.

Jatkuu.

Anteeksi, että saitte odotella, mutta lupaan, että seuraavaa jaksoa, ei tarvitse ootaa kauaa.