Sora ja Pärsky perääntyivät, kun he näkivät Tritonin vihaiset kasvot, Ariel oli uinut patsaan taakse, ja näytti hyvin pelokkaalta, Sora ymmärsi hyvin miksi, Triton oli löytänyt heidän salaisen piilopaikan, täynnä ihmisten tavaroita. Mutta sitä Sora ei tajunnut, miten Triton oli löytänyt heidät, kunnes näki Sebastianin seisovan luolan suuaukolla.

"Sebastian...miksi?!" Sora ajatteli järkyttyneenä, mutta enenpää hän ei voinut ajatella, sillä nyt Triton puhui, ja hän puhui sellaisella äänen sävyllä, jota Sora ei ollut vielä kertaakaan kuullut, eikä hän koskaan ennen ollut nähnyt Tritonia niin vihaisena.

"Katon olevani järkevä hallitsija, säädän lakeja, ja odotan että merenkansa noudattaa niitä!" Triton sanoi matalalla äänellä joka nousi joka sanalla kovemmaksi.
"Mutta Isä.." Ariel sopersi, mutta Triton jatkoi.

"Onko totta että pelastit ihmisen hengen? Ariel! olen kieltänyt menemästä pinnalle!" Triton pauhasi.

"Hän olisi voinut kuolla!" Ariel puolustautui, mutta turhaan.

"Hyvä! Yksi Barbaari vähemmän!" Triton sanoi.

"Isä et tunne häntä!" Sora huudahti, hänen oli pakko puolustaa siskoaan.

"Tuntea? ei tarvitse! he kaikki ovat samallisia! tunteettomia kalan syöjiä!" Triton sanoi kääntyessään Soran puoleen, ja Sora näki kuinka viha leiskui Tritonin silmissä, Soraa rupesi jo pelottamaan. Mutta Silloin Ariel puutui Isänsä puheisiin.

"Isä minä rakastan häntä!" hän huudahti, mutta tajusi minkä virheen teki. Sora kauhistui, nyt Ariel oli vaarallisilla vesillä.

Triton kääntyi tyttärensää puoleen, ja katsoi häntä järkyttyneenä.

"Ei! ei...oletko menettänyt järkesi, hän on ihminen ja sinä merenneito!" Triton pauhasi.

"En välitä!" Ariel sanoi ja painautui patsasta vasten.

Triton oli raivoisaan, hän sanoi että hän pokotaa Arielin vielä tottelemaan häntä, ja sama koskisi Soraa. Siten Triton käytti atraintaan ja tuhosi suurimman osan Arielin aarteista. Ja kun Ariel ui pysäyttämään isäänsä, niin Triton tuhosi Erikin patsaan.

"Isä eiiii!" Ariel huusi anovasti, mutta se oli liian myöhäistä, välähdys, ja patsas oli tuhoutunut. Ariel vajosi patsaan sirpaleiden viereen, ja rupesi itkemään onnettomia kyyneleitä.

Triton ui synkkänä pois, ja pyysi että Sora tulee hänen mukaansa, mutta Sora joka oli seurannut koko tilannetta etäältä, ei totellut, hän oli liian järkyttynyt tästä kaikesta.

Joten heti kun Triton oli uinut pois, uskalsivat Pärsky ja Sebastian tulla esiin piilosta, Ariel halusi olla yksin, ja niin Sora ja Pärsky, ja Sebastian uivat hiljaa, ulos luolasta.

"Voi Ariel parkaa," Pärsky sanoi surkeana, ja Sorakin oli surullinen, hän tiesi kuinka paljon hänen sisko rakasti ihmis tavaroita, ja nyt ne oli tuhottu, ja Arielin sydän oli särjetty.

Sora oli myös vihainen itselleen, sillä taas kerran hän ei pystynyt auttamaan siskoaan. Mutta vielä enemmän hän oli vihainen Sebastianille.
"Miksi kerroit Isälle?" hän vaati Sebastianilta, kun tämä sipsutteli häpeissään Pärskyn viereen.

"En minä tarkoittanut, se oli vahinko! Triton kutsui minut paikalle, ja luulin hänen olevan tietoinen asiasta, ja tunnustin hänelle kaiken. Mutta siten tajusin, että Kuningas ei ollut tietoinen siitä, että Ariel oli ollut pinnalla, ja auttanut Prinssiä, hän oli vain luullut, että Ariel oli rakastunut johonkin Merenmiehen, mutta se oli jo liian myöhäistä." Sebastian selitti.

"Vai niin," Sora sanoi ja huokaisi.

Samassa Sora huomasi, että Ariel ui pois luolasta, mutta hän ei ollut yksin, hänen vieressään, ui kaksi sähköankeriasta.

"Ariel?...Ariel! älä ui noiden kanssa," Sebastian sanoi ja ui hänen peräänsä.

Mutta Ariel ei välittänyt pikku ravun puheista.

"Tapaan Ursulan," hän sanoi nenäpystyssä.

Sebastian kauhistui ja yrtti estellä, mutta Ariel ei kuunnellut, vaan ui pois. Sebastian komensi Pärskyä, ja Soraa seuraamaan.

"Kuka on Ursula?" Sora kysyi. Hän ei muistanut koskaan kuulleensa hänestä mitään.

"Hän on ilkeä noita, Kuningas Triton karkoiti hänet kuningas kunnaasta monta vuotta siten, ja nuo ankeriaat, ovat nimeltään kiero ja liero, Ursulan kätyreitä." Sebastian selitti.

Sora käsitti heti tilanteen, Ariel kai aikoi pyytää Ursulaa auttamaan häntä, toteuttamaan hänen unelmansa, olla Prinssi Erikin kanssa.

Sebastian sanoi, että Ursula oli ilkeä ja paha, eikä häneen voinut luotaa.

Joten ystävysten piti pitää kiirettä, jotta he voisivat selvittää, mitä Ariel aikoi.

Joten ystävysten piti pitää kiirettä, jotta he voisivat selvittää, mitä Ariel aikoi. He seurasivat vähän matkan päästä Arielista, ja pian he saapuivat seudulle, jossa Sora ei ollut koskaan ennen käynyt.

Paikka oli synkkä ja pelottava, Kiero ja Liero, ohjasivat Arielin luolaan, mikä muistutti Soran mielestä, ihan jotain merihirviötä. Pärsky parka oli niin peloissaan, ettei uskaltanut mennä eteenpäin, joten Soran piti suostutella häntä jatkamaan matkaa.

Lopulta he saapuivat luolan suulle, ja luolassa oli paljon outoja kasveja, jotka näyttivät kiemurtelevat epätoivosta. Ja Luolan perästä, kuului laulua.
Sora ui rohkeasti eteenpäin, ja Sebatian ja Pärsky seurasivat häntä.

Heti nurkan takaa, Sora näki nyt, kuka tämä Ursula oli, hän oli puoliksi nainen ja puoliksi mustekala. Sora sai sen selville, että Ursula oli luvannut auttaa Arielia muuttumaan ihmiseksi, kolmeksi päiväksi.

"Ymmärsitkö? kolmeksi päiväksi," Ursula sanoi Arielille. Joka kuunteli hermostuneen näköisenä.

"Ja nyt kuuntele tämä on tärkeää, jo ennen kolmantena auringon laskiessa, sinun on saatava komea pikku Prinssi rakastumaan itseesi. Eli siis saat häneltä suuko, eikä mikä tahansa kelpaa, sen tulee olla todellisen ensirakkauden suudelma." Ursula selitti Arielille.

"Ei kuulosta vaikealta," Sora tuumi, mutta ei pitänyt tästä, tässä oli jotain mätää. Ursula jatkoi selostustaan.

"Jos hän suutelee sinua, ennen kolmannen auringon laskiessa, sinusta tulee ihminen pysyvästi, mutta jos hän ei suutele sinua, muutut takaisin merenneidoksi, ja kuulut minulle." Ursula sanoi hyytävästi.

Sebastian halusi estellä, mutta Kiero ja Liero estivät sen.

"Jos muutun, en näe enään isää, siskojani, enkä Soraa." Ariel sanoi, tämä tulisi olemaan vaikea päätös.

Mutta siten Ursula ilmoitti, että hänen taikansa maksaisi, ja se hintana olisi Arielin ääni, Sora kauhistui, se tuntui hänestä, liian kovalta hinnalta.

Jopa Ariel oli järkyttynyt, eikä hän tiennyt, miten hän tekisi vaikutuksen Prinssin, jos hän ei voi puhua tai laulaa.

"Ulkonäölläsi, silmilläsi, äläkkä unohda sulavia liikkeitäsi." Ursula tokaisi, ja alkoi sekoittaa taika juomaa, samalla laulaen.

"Ne lörpöteliästä eivät tykkää, on juoruileva heistä mahdoton, tuolla maalla, miehet tahtoo naisen aivan hiljaisen, ja tämän tiedon juttu selvä on. No niin siis keskustelusta miehet ei tykkää, ja herras miehetkin sen välttää ain, herrat häntä metsästää, joka aivan mykäksi jää. Jos on hiljaa miehen kyllä saa." hän lauloi, ja onnistui suostuttelemaan Arielin kirjoittamaan sopimuksen.

Ja kun se oli tehty, Ursula taikoi Arielin kauniin äänen simpukan korun sisään, ja muuti hänet ihmiseksi.

Kun Sora huomasi että hänen siskonsa oli muuttunut ihmiseksi, eikä osannut enään hengittää veden alla, niinpä kiireesti Sora vei siskonsa pintaan, ja ilkeä noita nauroi heidän peräänsä. Pärsky ja Sebastian auttoivat Soraa viemään Arelin pintaan.

Se tapahtui viime hetkellä. Ja heti kun he olivat päässet pinnalle, Sora auttoi siskonsa rantaan, sille samalle rannalle, jossa Ariel, oli tavannut prinssi Erikin.

No niin, jos jokin tässä teittä häiritsi jokin, niin kertokaa, tai mitä mieltä olette tästä kaikesta. Toivottavasti tarina on ollut kiinnostava teidän mielestänne.