Sora ystävineen, sai Arielin vedetyksi rantaan, Sora oli ihan poiki, siskon vieminen pintaan oli vaatinut kaikki voimat. Myös Pärsky ja Sebastian olivat ihan nääntyneet.

Sora oli aikeissaan läksyttää Arielia siitä, kuinka ajattelematon hän olikaan, kun oli tehnyt kaupat merennoidan kanssa. Mutta se unohtui heti, kun hän näki Arielin jalat, sirot ja kauniit jalat, joita Ariel parasta aikaa ihasteli, Sora kosketti varovasti siskonsa jalkoja, ja oli mykistynyt, ne tuntuivat erikoisen pehmeiltä.

Samassa Joonas loki, saapui paikalle. Joonas ei oikein ensin käsittänyt mitä uutta Arielissa oli, kunnes Sebastian alkoi selittää.

"Arielilla on jalat! hän antoi meren noidalle äänensä, ja sai jalat!" hän meuhkasi, ja niin Pärsky ja Sebastian, alkoivat kilpaa selittää mitä oli tapahtunut, ja sen että Arielilla oli vain kolme päivää aikaa saada Prinssiltä suudelma. Jotta hän pysyisi ihmisenä.

Sora auttoi siskoaan nousemaan ylös, mutta Arelilla oli tasapaino ongelmia, ja hän putosi vetten, niin että molskahti.

"Katso nyt häntä! jaloilla! ihmisten jaloilla!" Sebastian meuhkasi, hän oli selvästikin hermoromahduksen partaalla. Ja katsoi tyrmistyneenä Arielia, joka vain hymyili.

"Rauhoitu nyt vähäsen," Sora sanoi, ja alkoi auta Arelin pystyyn.

Sebastian oli kuitenkin ihan järkyttynyt, hän päätti palata palatsiin, kertomaan Kuningas Tritonille, mitä oli tapahtunut, mutta Ariel napasi ravun käsiinsä, ja pudisteli päätään.

"Älä sinä minulle pudistele päätäsi nuori neiti," Sebastian sanoi.

"Mietin vain, mitä siskoni nyt mahtaa ajatella, nyt kun hän ei voi puhua." Sora tuumi, ja oli surullinen, hän tiesi kuinka paljon Ariel rakasti laulamista, ja nyt hänen rakas siskonsa oli menettänyt äänen, se oli ihan julmaa ja kamalaa.

Sebastian yritti miettiä miten he saisivat Arielin äänen takaisin, jotta hän muuttuisi takaisin merenneidoksi, ja uida kotiin. Mutta nähtyään Arielin surullisen ilmeen, hän lupasi lopulta auttaa häntä, löytämään prinssin.

Ariel antoi Sebastianille kiitokseksi suukon, ja laski hänet rannalle.

"Voi miten pehmeä kuori minulla onkaan?" Sebastian päivitteli.

Sora alkoi ymmärttä, että mikään ei saanut Arielia muutamaan mieltään, hän rakasti Erikiä, joten hän oli valmis mihin vain.

Sora huokasi ja kosketti siskonsa kättä, tämä käänsi päätään kysyvästi.

"Kuule sisko, olen surullinen ja vähän vihainen siitä, että menetit äänesi, mutta en halua että teitsen turhaan, joten lupaan auttaa sinua. Tiedän että en ole pystynyt auttamaan sinua viime aikoina, mutta nyt siihen tulee muutos." Sora sanoi päättäväisesti.

Ariel hymyili hänelle, ja antoi suukon Soran otsaan.

"Mutta hei kuulle Ariel, jos haluat olla kuin ihminen, niin sinun pitää pukeutua." Joonas sanoi, ja poimi rannalta rääsyisen vaateen, ja köyden pätkän.

Joonas pukki Arielin ja oli tyytyväinen tulokseen. Sora yritti olla nauramatta, Ariel näytti hänen mielestä hassulta.

"Nyt pitää löytää Eriki," Pärsky totesi

"Se ei ole ongelma, Prinssi asuu täällä." Joonas sanoi tietäväisenä. Mutta silloin kuului iloinen haukkuminen, ja karvainen koira hyökkäsi yllättäen jostakin.

"Se on Max! Erikin koira!" Sora ajatteli kun hän ja Pärsky sukelsivat takaisin veteen, ja Joonas lensi pakoon koiraa.

Sora ui ison kiven taakse turvaan, ja katsoi kuinka koira ajoi Arielin kiven päälle, ja Sebastian piiloutui, Arielin vaateen taskuun turvaan.

Max ei ollut vihainen, se näyti tunnistavan Arielin, ja tervehti sitä iloisena. Sora helpottui siitä.

Samassa Erik saapui paikalle, Max pyöri isäntänsä jaloissa, ja näytti mitä oli löytänyt. Sora pidätteli henkeään, kun hän katseli, kun Erik meni Arielin luo.

"Anteeksi jos tämä pönttöpää pelästytti, se on ihan kiltti.." Erik sanoi Arielille, mutta katsoi siten häntä tarkemmin.

"Näytät tutulta, olemmeko tavaneet?" Erik kysyi, ja ja Ariel nyökytteli päätään, ja kun Erik kysyi hänen nimeään, Ariel unohti olevansa mykkä ja yritti puha. Mutta ei siitä tullut mitään.

"Oi..emme siis ole tavanneet." Erik sanoi pettyneenä.

Ariel oli pettynyt, ja niin oli myös Sora, Erik ei tiennyt, että tuo tyttö oli se joka pelasti hänet.

Kuitenkin, Erik sääli "Haaksirikoista tyttö." ja päätti viedä hänet linnaan. Sora piti siskolleen peukkuja pystyssä. Ja toivotti hiljaa mielessään onnea.
Heti kun Erik ja Ariel olivat mennet. Joonas näytti, missä Erik asui.

Sora ihasteli kovasti linna, se oli oikein komea, ja sijaitsi merenrannalla.

"No niin, nyt tiedämme missä Ariel asuu nyt, ja kaikki riippuu hänestä, ja siitä että Erik suutelee häntä. Onneksi Sebastian on Arielin kanssa." Sora sanoi.

"Totta, olen varma että Prinssi pitää Arielista." Joonas sanoi.

Siten Sora vilkaisi aurinkoa, se oli jo laskemassa.

"Minun pitää mennä kotiin." hän sanoi.

"Mutta entä Kuningas Triton? miten selitä sen, että Ariel ei ole kanssasi." Pärsky huomautti.

Sora tajusi, että Pärsky oli oikeassa, miten hän selittäisi tämä kaiken? Lopulta sora vain sanoi, että kyllä hän keksii jotain. Pärsky ilmoitti, että hän jää tutkimaan hiukan rantaa, ja etsii jokia josta pääsisi helposti Arielin luo.

"Selvä! nähdään huomenna." Sora sanoi, ja sukelsi veden alle.

Sora ui nopeasti kotiin, ja ehti hyvissä ajoin illalliselle, Triton oli jo nyt huolissaan, tyttärestään. Ja kysyi Soralta, tiesikö hän missä Ariel oli? Soran oli pakko valehdella, ja sanoa että ei tiennyt, missä Ariel oli.

Myöhemmin illalla, Sora ei saanut unta, hän mietti kuumeisesti miten voisi Arielia auttaa, ja miten salata tämä kaikki isältä. Tritonille ei voinut vielä kertoa, ei missään tapauksessa, ties mitä siitä seuraisi.

Sora nousi vuoteestaan, ja ui hiljaa valtaistuin saliin, ja vakoili Isänsä. Triton oli hyvin murheellinen, kun Ariel ja Sebastian, olivat kateissa, ja hän syyteli itseään.

Soran teki kipeää, nähdä Isänsä tuollaisena, mutta hän ei uskaltanut sanoa mitään, hiljaa hän ui omaan huoneeseensa.

"Parasta kun en kerro Arielille mitään tästä, hän tulisi siitä vain surulliseksi, minun täytyy olla vahva, kaikkien vuoksi." Sora päätti, ja samalla hän mietti sitä, miksi Ursula oli vaatinut Arielin äänen? Mitä hän sillä hyötyisi? Sora toivoi vain, että kaikki selviäisi pian.

"Joka tapauksessa, Ariel rakastaa Prinssia, ja minä auttan Arielia kaikkin keinoin, ja yritän salata kaiken tämä Isältä, vaika se kyllä tuntuu ikävältä." Sora päätti lopuksi, ja meni nukkumaan.