Seuraavana aamuna, Sora nousi hyvin aikaisin, ja lähti katsomaan, mitä hänen siskolleen kuului. Ennen lähtöä, hän oli sanonut palveliolleen, että näiden tulisi sanoa Kuningas Tritonille, että hän oli etsimässä Ariela. Jos hänen Isä kyseli jotain hänestä.

Sora ui kiireesti pinnalle, ja kohti Prinssi Erikin linnaa. Pärsky oli häntä vastassa, ja kertoi että hän oli löytänyt väylän, josta pääsisi ihmisten kaupunkiin. Ja se olikin hyvä. Sillä kohta Sora näki, että Ariel ja Eriki, olivat lähdössä vaunuilla, kohti kaupunkia.

Sora ja pärsky uivat perässä, he uivat jokea pitkin, joka johti kaupunkiin, jossa oli satama.

Kun he olivat vaunujen kohdalla, Sora näki, että Ariel oli pukeutunut sievään asuun, ja näytti nyt entistäkin enemmän ihmiseltä, ja hän selvästikin nautti täysin siemauksin, kaikesta mitä näki.

"Hän on jällen kuin pikku lapsi, niin innoissaan." Sora tuumi.

Sebastian oli myös mukana.

"Suuteliko hän?" Pärsky kysyi.

"Ei vielä." Sebastian vastasi, se oli masentava uutinen.

"Itku! olisin jo luullut, että Prinssi olisi jo suudellut siskoani," Sora sanoi.

Jopa Joonas oli harmissaan, kun hän lensi paikalle, ja kuului että vieläkään ei Ariel ja Erik, olleet pussanneet, toisiaan.

Sora katseli hyvästä piilopaikasta, kuinka hänen siskonsa piti hauskaa, prinssin kanssa. Ja samalla Sora tarkkaili ihmisten puuhia, ja alkoi ajatella.

"Nämä ihmiset, eivät he nyt niin kamalia ole, ihan samallisia he ovat, kuin meren kansa, vaikka elämmekin eri maailmoissa. Niin... Isä, on kyllä tainnut erehtyä, ihmisten suhteen, he vaikuttavat oikein mukavilta." Sora tuumi.

Jossain kohtaa Sebastian pääsi kertomaan Soralle, että Prinssi Erik, tuntui pitävän tyttöstä, ja Eriki oli ollut Arielia kohtaan hyvin mukava.

Siten hän myös kertoi kaameasta kokista, joka oli vähällä, tehdä Sebastianista illallis ateriaa.

"Onneksi pääsin pakoon, mutta se oli kyllä elämäni nöyryytys." Hän sanoi.

"Hyvin olet pärjännyt, mene äkkiä takaisin Arielin luo,hän saata tarvita apuamme." Sora kuiskasi, hänen oli oltava varovainen, ettei jäisi kiinni.

Sora ja Pärsky, ja Joonas, katselivat, kun Ariel ja Erik, tanssivat yhdessä torilla, ja menivät siten suojaisaan lahteen, soutelemaan. Sora oli seurannut, koko tilannetta etäältä, ja suojaisan kaislikon seassa, hän näki selvästi, että Eriki piti Arielista, mutta hänen harmikseen, prinssi ei vain suudellut, Arielia, ja aika alkoi olla jo täpärällä, sillä aurinko alkoi jo laskea, ja alkoi jo olla hämärää.

Jonnas yritti luoda romanttista tunnelmaa, laulamalla, mutta lokin laulu oli karmeata kuunneltavaa. Silloin Sebastian ryhtyi toimeen, ja alkoi johtaa eläinten avustuksella, pientä konserttia, ja lauloi romanttista laulua.

" Siinähän on, istuu aivan eessä sun, sanoja ei löydykään, mutta onhan hän kaunis, kuinka ollakaan haluat häntä kuolaksesi suudella. Suutele vaan, katso häntä silmihin, ehkä hän myös tahtookin, ryhdy jo poika jo toimeen." Sebastian lauloi, ja Erik tuntui kuuntelevan pikku ravun laulua, vaika ei tiennyt mistä se tuli.

Sora ui veneen lähellä, ja varoi tulla nähdyksi, Ariel katsoi Erikiä ja näytti siltä, että hän kovasti haluaisi suudella prinssiä.

Sebastian jatkoi laulua.

"Jo nyt jo uskokaa, ei nyt sanaakaan, heti nyt suudelkaa. Sallalla, oi ja voi, kappas poika ei rohkea suudella, salalla, on niin harmillista ei meitä nyt onnista." Sebastian lauloi, ja se oli totta, hyvästä musiikista huolimatta, prinssi ei aikonut suudella Arielia, ja Ariel alkoi olla jo murheissaan.

Sora kuunteli kun Eriki alkoi puhua Arielille.

"Tiedätkö? on outoa kun en tiedä nimeäsi. Heh, anas kun arvaan." Eriki sanoi ja alkoi arvailla Arielin nimeä. Silloin Sora päätti toimia, jos siitä oli kiinni että Erik, ei tiennyt hänen siskon nimeä, eikä siksi suudellut häntä, joten hän otti riskin, ja kuiskasi kuuluvalla äänellä.

"Ariel! hänen nimi on Ariel." Sora kuiskasi veneen rajasta, ja meni kiireesti veden alle piiloon, kun Erik kääntyi katsomaan kuka puhui.

"Ariel?" hän toisti, ja Ariel tarttui innoissaan Erikiä kädestä, ja Erik oli tyytyväinen, nyt hän tiesi tyttön nimen, ja hänen mielestään Ariel oli kaunis nimi.

Sebastian koehoiti Soraa työntämään veneen kohti matalikkoa, rannan lähellä kasvoi tuuhea puu, se oli täydellinen paikka olla kaksin.

Sora teki työtä käskettyä, ja pian vene oli suojaisassa paikassa, tulikärpäset antoivat tunnelmaa, himmeällä valolla, ja pikku kalat suihkuttivat vettä. Ja Sebastian jatkoi laulua.

"On se hetki, laguunissa tunnelmaa, mutta pidä jo kiirettä, oi se aika rientää, hän voi vasta haastella, kun sinulta hän suukon saa." Sebastian lauloi, ja pikku hiljaa Ariel ja Erik, lähestyivät toisiaan, ja juuri kun he olivat suutelemaisillaan, vene kaatui nurin, ja ihana hetki oli pilalla.

"Voi ei! se oli jo niin lähellä," Sora kuiskasi Sebastianille.

"Niin oli." Sebastian sanoi pettyneenä. He katselivat kun Erik auttoi Arielin ylös vedestä.

Samassa Sora huomasi, vilaukselta Kieron ja Lieron, jotka uivat pois paikalta.

"Mitä he tekevät täällä? onko heillä jotain tekemistä, sen veneen kanssa?" Sora ajatteli itsekseen.

Heti kun Ariel ja Erik olivat palaneet linaan, Sora ui kiireesti kotiin, oli jo myöhä.

Sora ui kiireesti kuninkaalliseen ruokasaliin, hänen paikallaan, oli kulhollinen leväkeittoa, odottamassa häntä. Ja Triton istui omalla paikallaan, murheen näköisenä, hän ei ollut koskenut ruokaan ollenkaan.

"Hei Isä," Sora sanoi varovasti,

"Hei Sora, löysitkö Arielin?" Triton sanoi ja katsoi murheissaan Soraa.

"En..." Sora sanoi, häntä inohti tehdä näin.

Kun Sora oli syönyt, hän meni omaan huoneeseensa. Sora tuumi kaikkea pääsään, hänestä ei ollut yhtään kivaa, salata Tritonilta totuutta, mutta ei Sora uskaltanut vielä kertoa, missä Ariel oli, ties mitä siitä seuraisi.

Samalla hän muisteli kaikkea, mitä hän oli nähnyt, ja oppinut Prinssi Erikistä.

"Nyt saa riittää!" hän päätti lopulta,

"Ariel rakastaa Erikiä kovasti, joten heti huomenna näyttäydyn Erikille, ja kerron, kuka Ariel on, ehkä sen avulla, Erik suutelee siskoani." Sora tuumi, hänen oli myös keksittävä, miten saisi Arielin äänen takaisin, mutta kai sen keksisi myös huomennakin. Nyt hänen oli nukuttava.

Jatkuu.