Heti seuraavana aamuna, Sora oli aikeissaan, lähteä pinnalle, toivoen löytävänsä Erikin ajoissa. Mutta suunnitelmiin tuli muutos, Triton halusi nähdä Soran harjoittelemassa miekkailu taitoja, eikä Sora voinut muutakuin totella, sillä hänestä oli inohtavaa nähdä Tritonniin allapäin, ja vain siksi kun Ariel oli kateissa, vaikka Sora tiesi kyllä missä Ariel oli, mutta ei voinut kertoa sitä.
Heti kun Sora sai harjoituksensa päätökseen, hän ui miekka mukanaan kohti pintaan.
" Kaksi tuntia, meni hukkaan harjoitusten takia, nyt on pidettävä kiirettä." Sora ajateli.
Viimein hän pääsi pinnalle, ja ui kiireesti rantaan, kun hän yhtäkkiä näki linna laiturilla, suuren laivan jota koristeltiin.
"Mitä kummaa?" Sora ihmetteli, ja ui varovasti lähemmäksi, myös Pärsky oli paikalla.
"Hei Pärsky, mitä tapahtuu?" Sora kysyi.
"En tiedä," Pärsky vastasi.
"Minä tiedän mitä täällä tapahtuu!" kuului samassa Joonas lokin ääni.
Sora katsoi ylös, ja näki Joonaken, lentelevän heidän yllän.
"Ariel on menossa naimisiin, Prinssi Erikin kanssa!" Joonas ilmoitti ja lensi pois.
"Mitä?! siskoni menee naimisiin? " Sora huudahti yllättyneenä, hän ei voinut uskoa, että hänen siskonsa menisi näin äkkiä naimisiin. Ei myöskään Pärskykään voinut sitä uskoa, mutta oli silti iloinen Arielin puolesta.
"Kenties nyt Erik suutelee häntä." Pärsky tuumi.
"Niinpä se olisi hienoa," Sora myönsi, ja laiturin alla hän tarkkaili salaa, kun ihmiset kunnostivat juhla laivaa, hääkuntoon.
Aurinko alkoi pikku hiljaa olla laskemassa, ja Sora oli vähän levoton, sillä Arielin piti saada suudelma ennen auringon laskua, muuten Ariel muuttuu takaisin merenneidoksi, ja joutuu Ursulan orjaksi.
Viimein suuri hetki koitti, ja vieraita alkoi nousta laivaan, Soran tyrmistykseksi,
Erikin rinnalla ei kävellyt Ariel, vaan joku tumma hiuksineen neito.
"Mitä ihmettä? missä siskoni on?" Sora henkäisi kauhuissaan, ja Pärskykin oli yllättynyt.
"Sora! Pärsky! täällä!" kuului samassa Sebastianin ääni. Sora näki että Sebastian ja Ariel olivat laiturilla, ja Ariel oli murheen murtama, Sora katsoi ensin kuinka laiva alkoi lähteä pois satamasta, ja siten hän kysyi Sebastianilta, mitä oli tapahtunut.
"En itsekään tiedä, Erik aikoo mennä naimisiin Vanessan nimisen tyttön kanssa, Erik väittää Vanessan pelastaneen hänet. Eikä Prinssi edes muista koko Arielia." Sebastian selitti.
Sora oli aivan yllättynyt, ja järkyttynyt, hän olisi niin kovasti halunnut mennä siskonsa viereen, ja lohduttavan tätä. Mutta laituri oli liian korkealla. Sora ja Ariel katsoivat kuinka laiva lipui kohti merta.
"En voi uskoa tätä, miksi? miksi?" Sora ajatteli, ja yritti saada tilanteeseen jotain järkeä.
Samassa Joonas lensi paikalle.
"Ariel! Sä et tuu uskomaan tätä! Mä lensin laivan hyttien ohi, ja näin valepukuisen meren noidan, laulavan sun äänellä! Tajuatko! Prinssi on menossa naimisiin valepukuisen meren noidan kanssa!" Joonas selitti kiihdyksissään.
"Oletko varma?" Sebastian kysyi.
Ja Joonas vakuutti asian olevan niin.
Soran silmät laajenivat, ja Ariel näytti miettivän jotain, hän katsoi laivaa joka seilasi jo kaukaa.
" Nyt tajuan, Ursula yrittää estää Arielia suutelemasta prinssiä, mutta miksi?" Sora mietti, mutta sai pian muuta ajateltavaa, sillä Ariel hyppäsi veteen, ja yritti pysyä pinnalla.
Sora tarttui siskoonsa estääkseen, häntä hukkumasta. Sora ymmärsi, että Ariel aikoi estää hääjuhlat, eikä aikaa ollut hukattavana, aurinko oli jo melkein kokonaan laskenut.
Sebastian otti ohjat saksiinsa.
Hän leikasi saksillaan köyden, ja veteen tippui tynnyreitä.
"Ariel! otta tynnyristä kiinni! ja Pärsky ja Sora! uikaa niin nopeasti kuin pääsette, ja viekää Ariel laivaan." Sebastian komensi.
"Yritämme!" sanoivat Sora ja Pärsky yhtä aikaa. Pärsky tarttui naruun, joka oli kiinitty tynnyriin, jossa Ariel piteli kiinni. Ja Sora työnsi tynnyrin sivusta vauhtia.
Sebastian ilmoitti että hänen oli ilmoitettava Kuningas Tritonille, hänen oli saatava tietää tästä. Joonas sai tehtäväkseen viivyttää häittä. Ja Joonas tiesi mitä tehdä.
Sora ja Pärsky, kiskoivat tynnyriä minkä jaksoivat, hitaasti he lähestyvät laivaa.
" Tiesin että Isä saa tietää tästä kaikesta, toivon että hän ei raivostu tästä liikaa," Sora sanoi, ja lisäsi vielä.
"Mutta alan käsittämään sen, että Ursula juonii jotain, ei hän muuteen tekeytyisi Prinssin morsiameksi." Sora sanoi ja katsoi Arielia, tyttön silmissä paistoi huoli, eikä ihme, aikaa oli vähän.
Mutta viimein Sora ja Pärsky, saivat kuin saivatkin, Arielin perille. Ariel kiipesi nopeasti laivaan, ja Sora päätti tulla mukaan, vaikka ihmiset näkisivätkin hänet, hän ei välittäisi siitä.
Hän halusi nähdä mitä tulisi tapahtumaan.
Ja kannella tapahtui vaikka mitä, Sora nojasi laivan reunaa, ja näki että kannella oli täysi kaaos.
Laivassa oli seremonia alkanut, mutta Joonas oli kutsunut kaikki meren asukkaat apuun, ja yhdessä ne olivat käyneet valepukuisen noidan kimppuun.
Ihmiset olivat ymmällään, ja Soran kummastukseksi, Erik ei näyttänyt välittävän, seisoi vain kuin patsas.
"Onko Ursula lumonnut hänet?" Sora ehti ajatella, kunnes Max koira puri valepukuista ursulaa, ja siinä samassa, simpukka jossa oli Arielin ääni.
Niin simpukka irtosi Ursulan kaulasta, ja hajosi.
Samassa Erik palasi takaisin maan pinnalle, ja Ariel sai äänensä takaisin. Voi että se kuulosti Soran korvissa ihanalta. Ja Erik ilahtui kovasti kuullessaan Arielin puhuvan, ja tajuavan, että Ariel oli se neito, joka pelasti hänet.
Erik halasi Arielia, ja aikoi juuri suudella häntä, mutta juuri silloin aurinko laski, ja Ariel muuttui takaisin merenneidoksi. Erik ja kaikki ihmiset olivat hyvin yllättyneitä, ja Ursula joka voiton riemuisena muuttui takaisin mustekala noidaksi, sieppasi Arielin ja hyppäsi takaisin mereen, Ariel mukanaan.
"Ei!" Sora huusi, ja hyppäsi perään, hän ei antanut noidan viedä siskoaan, mutta Ursula napasi lonkeroihinsa Soran, ennen kuin hän ehti tehdä mitään.
"Prinsessa parka, en minä sinusta välitä, minulla on isompi saalis mielessäni, ja sinä poikaseni, saat olla lisä syöttinä." Ursula sanoi ja kiskoi avuttomia vankejaan, Kiero ja Liero seurasivat perässä.
Samassa Triton ja Sebastian, ilmestyivät paikalle.
"Ursula seis!" Triton komensi, atrain kourassaan.
Ursula ei ostanut minkään laista pelkoa.
"Kas Kuningas Triton, mhmhmm, miten voit?" hän kysyi viattomasti.
"Päästä heidät!" Triton vaati, mutta Ursula näytti sopimusta, ja ilmoitti että Ariel oli nyt hänen laillisesti, eikä auttanut se, että Triton yritti tuhota sopimuksen, se oli tuhoutumaton.
"Mutta voimme toki tehdä vaihto kaupat." Ursula sanoi, ja muutti Arielin ja myös Soran merikasveiksi. ( Joku kertoi että ne ovat polyypeja.)
"No tehdäänkö sopimus?" Ursula sanoi esittäen uutta sopimusta. Triton joka rakasti kovasti lapsiaan, allekirjoitti sopimuksen. Ja Ariel ja Sora muuttuivat takaisin ennalleen, ja Triton puolestaan muuttui polyypiksi.
Sebastian, Sora ja Ariel olivat kauhuissaan, ja järkyttyneitä.
Ursula otti kuninkaan kruunun, ja valtikan, nyt hän oli merten hallitsija. Ja oli erittäin tyytyväinen.
Sora oli raivoisaan, nyt hän ymmärsi, että tämä kaikki oli suunniteltu vain, jotta Ursula saisi Tritonin pois vallasta. Ja Ariel oli myös vihainen, yhdessä Soran kanssa he hyökkäsivät noidan kimppuun.
Mutta Ursula tönäisi heidät maahan.
"Senkin kakarat, hoidan teidät!" Ursula uhosi, mutta samassa hänen käsivartaan hipaisi harppuuna.
Sora näki että se oli Erik, hän oli lähtenyt noidan perään. Ursula raivostui, ja lähetti Kieron ja Lieron nappaamaan Erikin.
Ursulan apurit nappasivat Erikin kun tämä yritti nousta pintaan. Mutta onneksi Sebastian ja Pärsky tulivat apuun, ja Erik pääsi vapaaksi.
Ursula yritti tuhota, Erikin atraimella, mutta Ariel kiskaisi Ursulaa hiuksista, ja esti näin Ursulaa osumasta Erikin, mutta valtikan säteet osuivat Kieroon ja Lieroon, ankeriaat tuhoutuivat. Ursula oli nyt hyvin raivoisaan.
Sora ja Ariel pakenivat, kohti pintaa, he löysivät Erikin ajelehtimassa aallokossa.
Ariel pyysi Erikiä pakenemaan, mutta Erik ei aikonut tehdä sitä.
Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään muutta, samassa jättimäinen Ursula ilmestyi merestä, hän käytti uusia voimiaan hyväksi.
Ursula erotti Arelin ja Erikin toisistaan, ja paiskasi Erikin päin kalliota, Sora yritti parhaansa pysyä siskonsa vieressä, ja valmiina suojelemaan häntä, Soralla oli vielä miekkansa mukana, ja aikoi puolustaa siskoaan, hinnalla millä hyvänsä.
Ursula nauroi voitokkaana.
"Nyt minä olen merten hallitsija, aallot tottelevat jokaista oikkuani!" Ursula julisti, ja synnytti suuren pyörteen, joka nosti laivat meren pohjasta. Näky oli kaamea, ukkosti ja myrsky raivosi. Aallot olivat korkealla, ja uponneet laivat kelluivat pyörteen ympäri.
Ursula tähtäsi atraimella Arielia ja Soraa, he molemmat putosivat pyörteen pohjalle.
Ursula aikoi tuhota heidät. Mutta samassa yksi laivoista osui terävällä keulalla, kohti Ursulaa.
Ja Ursula sai kuolettavan iskun. Sora näki että laivan kannella oli Erik, hän oli onnistunut pääsemään laivan kyytiin, ja kukisti sen avulla häijyn meren noidan.
Heti kun Ursula oli kukistettu. Meri rauhoittui, ja laivat vajosivat jälleen mereen.
Pyörre katosi, ja Ariel ja Sora olivat vapaita, he halasivat toisiaan helpottuneena, ja ilokseen he näkivät että kuningas Triton oli vapautunut Ursulan Taijasta,
(ja vähän myöhemmin Sora kuuli, että kaikki Ursulan vangit olivat vapautuneet. )
Ariel oli iloinen, mutta siten hän muisti Erikin ja ui kiireesti pinnalle, Triton katsoi tyttärensä perään.
Silloin Sora päätti puhua.
"Isä, on joitain asioita, joihin voit vaikuttaa, mutta on olemassa myös sellaisia asioita, joihin et voi vaikuttaa. Ariel rakastaa Erikiä, ja Erik vaaransi henkensä, suojellakseen Arielia." Sora sanoi ja ui siskonsa perään.
Sora löysi siskonsa istumassa kiven päällä, ja katseli kaihoisasti rannalle, jossa tajuton Erik makasi.
Aamu aurinko alkoi nousta, ja lämmitti mukavasti, mutta Sora ei välittänyt, hän oli kovin pahoillaan siskonsa puolesta.
Siten Sora huomasi, että Triton ja Sebastian, olivat myös tullet pinnalle, Sorasta se oli hyvin outoa, nähdä Triton pinnalla. Siten Sora huomasi että Triton tarkkaili Arielia, ja näytti kovin surullisesta.
"Ariel todella rakastaa häntä, vai mitä Sebastian," Triton sanoi viimein.
Sebastian nyökkäsi.
"No kuten aina olen sanonut, nuorten on aika päättää omista asioistaan." Hän julisti.
"Noinko olet aina sanonut?" Sora kysyi, ja Sebastian vain hymyili nolona.
"No... siten ei ole kuin yksi murhe enään." Triton sanoi.
"Ja mikä se on, Majesteetti?" Sebastian kysyi.
"Kuinka paljon tulen kaipaamaan häntä." Triton sanoi.
Sora katsoi yllättyneenä Isänsä, ja yllättyi taas huomatessaan, että Triton kohotti atraintaan ja muutti Arielin pyrstön jaloiksi.
Kun Ariel näki sen, hän katsoi kiitollisena Isänsä, ja käveli kohti rantaa, veden vaahto muuttui ihanaksi puvuksi, Arielin päälle.
Ja Erik, joka oli herännyt tainnoksista, riensi ottamaan Arielin vastaan, ja antoi hänelle todellisen rakkauden suudelman. Sora oli hyvin iloinen, Arielin suuri unelma oli viimeinkin toteutunut.
Seuraavana päivänä, vietettiin Arielin ja Erikin kuninkaallisia häitä.
Häät pidettiin laivalla, jotta merenkansa voisi onnitella nuorta paria. Kahden rakastavaisen rakkaus, oli yhdistänyt kaksi kansaa yhteen.
Sora oli hyvin onnellinen, ja samaan aikaan surullinen.
Arielin unelma oli toteutunut, hän pääsi ihmisten mailamaan, ja hän sai jakaa onnen Erikin kanssa. Siitä Sora oli hyvin onnellinen ja ylpeä, mutta häntä suretti vain se että hän ei kovin usein enään, näkisi siskoaan. Se suretti häntä.
Arielin siskot vilkuttivat hääparille, ja Triton näytti ylpeältä. Sora katseli kun Ariel hyvästeli Pärskyn, ja Joonas lokin. Ja Sebastian selvitteli välejään kokoin kanssa, ja selvisi voittajana veteen.
Siten tuli Soran vuoro hyvästellä siskonsa. Tritonin kanssa, hän nousi ylös veden nostattamana.
Ja halasi siskoaan.
"Onneksi olkoon sisko." Sora kuiskasi.
"Kiitos Sora, kiitos kaikesta." Ariel kuiskasi takaisin, ja antoi Soran otsaan suukon.
Sora pyysi Erikiä pitämään Arielista hyvää huolta. Ja Prinssi lupasi tehdä niin.
Siten Triton halasi hyvästiksi, tytärtään, ja Ariel kuiskasi rakastavansa häntä.
Siten oli hyvästien aika, Triton loihti atraimellaan sateenkaaren, ja laiva purjehti eteen päin, onnellinen hääpari mukanaan. Ja Meren väki vilkutti hyvästiksi.
Sora nojasi isäänsä, ja hymyili, kaikki oli nyt hyvin.
Loppu.