Oli kulunut kaksi kuukautta siitä, kun Ariel oli mennyt Prinssi Erikin kanssa naimisiin, Sora eli normaalia elämää, Atlantiksessa.

Nyt kun Ariel ei enään uinut Soran kanssa. Oli Soran elämä käynyt pitkä tylsäksi, oli tylsää uida ja seikalla yksinään, ja pahalta tuntui, jos joku rupesi kiusaamaan Soraa erilaisuudesta.

(Kuten varmaan muistat, Soran pyrstö muistuttaa ihan delffinin pyrstöä.)

Sellaisina aikoina Sora kaipasi kamalasti siskoaan, ja vaikka hänellä oli toki seuranaan Pärsky ja Sebastian, se ei riittänyt hänelle.
Mutta tilanne muuttui, kun Sora sai uusia ystäviä.

Rikun ja Kairin.

Riku, oli hopea hiuksinen merenmies, jolla oli keltainen pyrstö. Riku oli tullut palatsiin oppimaan sotilas taitoja. Hänestä ja Sorasta oli tullet mitä hyviä ystäviä.
Yhdessä he harjoittelivat miekkailua, ja vaikka Riku välillä vähän kiusoitteli Soraa, tulivat he hyvin toimeen keskenään.

Kairi, oli tumma ruskea hiuksinen merenneito, jolla oli vaaleanpunainen pyrstö.

Kairi oli muuttanut Atlantikseen muutamapäivä siten, ja hänen Äiti työskenteli palatsin puutarhassa.

Sillä tavalla, Sora ja Riku ystävystyivät Kairin kanssa.

Sora viihtyi hyvin heidän seurassa, ja hän kertoi monta kertaa siskostansa Arielista, ja hänen suuresta rakkaudestaan.

Eräänä päivänä Sora ui kohti pintaa, hän oli menossa tervehtimään Arielia.

Riku ja Kairi olivat mukana.

"Hidasta Sora! uit liian kovaa!" Riku huusi.

"Oi! Anteeksi, en aina muista sitä, että olen nopea uimari." Sora sanoi.

"Ei se mitään, on kiva tavata siskoasi," Kairi sanoi. Ja Riku oli samaa mieltä.

Pian he olivat pinnalla. Ja Rikusta ja Kairista, tuntui ihmeelliseltä, nähdä taivas, ja uida merenpinnalla.

Aurinko loisti kirkkaana taivalla, eikä pilviä näkynyt.

Soralla oli onnea, Ariel oli rannalla kävelyllä, ja kyllä sisarukset riemuitsivat taas nähdessään toisensa.

Sora myös esitteli uudet ystävänsä, ja kertoi kaikki uudet juorut, ja kuulumiset meren pohjasta Arielille.

Ja Ariel jopa lauloi Soran uusille ystäville, ja Rikusta ja Kairista, tuntui ihmeellisen ihanalta, kuunnella noin kaunista ääntä.

Tunnin juttelun jälkeen, Sora ja hänen ystävänsä, palasivat takaisin meren pohjaan, ja Ariel vilkutti hyvästiksi.

"Terveisiä Isälle," hän sanoi

"Viedään terveiset perille," Sora sanoi, ja niin he lähtivät kotiin.

Ja Ariel palasi takaisin linnan Erikin luo.

Loppu.

Lyhyt Boonus tarina, mutta oli pakko kirjoittaa tämä.