"Berwald", kutsui kevyt ääni. Berwald heräsi, muttei halunnut avata silmiään heti. Hän nautti tunteesta, joka sai sydämen sykkimään toisen kutsuessa häntä.
"Berwald", ääni kutsui uudestaan, tällä kertaa hivenen vaativampana. Berwald ojensi kättään, hamusi silmälasit ja asetti ne silmilleen ennen kuin nousi ja avasi silmänsä. Hän katsoi ovelle, jossa Tino seisoi hivenen epävarman näköisenä. Hänen ilmeensä muuttui varmemmaksi ja hymy valloitti kasvot. Berwald yritti turhaan estää sydäntään hyppäämästä kurkkuun.
"Huomenta", Berwald mutisi, nousi sängyltä ja käveli tuolille, jolle Tino oli edellisenä päivänä asettanut puhtaita vaatteita. Hän vaihtoi puhtaat vaatteet päällensä ja kääntyi katsomaan Tinoa.
"Aamiainen on valmis", Tino vastasi äänettömään kysymykseen. Berwald nyökkäsi ja käveli ovelle. Tino väisti päästääkseen Berwaldin ohitseen. Berwald kuitenkin pysähtyi katse Tinon silmissä ja kohotti epävarmasti kättään. Hän siveli toisella kädellään todella nopeasti Tinon poskea ennen kuin jatkoi matkaansa, jättäen kasvoiltaan tomaatinpunaisen miehen taakseen. Hän käveli tutussa talossa keittiöön ja totesi Tinon keittäneen puuroa. Hän huomasi myös Tinon jättäneen hänelle valmiiksi astiat ja hymyili pysähtyneenä paikalleen.
Tino oli sopeutunut yllättävän hyvin. Berwald muisteli syödessään tämän ilmettä, kun hän oli esitellyt paikat. Tino teki myös mielellään kotitöitä, vaikkei Berwald sitä vaatinutkaan. Tino katkaisi Berwaldin ajatukset tullessaan keittiöön. Heidän katseensa kohtasivat. Berwald hymyili vaisua hymyään Tinolle, joka punastui enemmän, mutta hymyili takaisin. Berwald siivosi jälkensä Tinon auttaessa ja siirtyi sitten ulko-oven luokse. Hän avasi sen, muttei lähtenyt vaan kääntyi katsomaan Tinoa.
"Minä haluan näyttää sinulle jotakin", Berwald sanoi ja vinkkasi Tinoa seuraamaan. He lähtivät kulkemaan sanoitta kauniin kesäaamun loisteessa. Berwald hidasti askeleitaan sen verran, että Tino pääsi hänen vierelleen. Berwald pysähtyi ja ojensi toista kättään. Tino tarttui siihen ja he jatkoivat perätysten, Berwald edellä. Hän kiristi vauhtia, alkoi juosta. Hän vilkuili Tinoa, joka juoksi hämillään. Äkkiä Berwald pysähtyi ja astui sivuun, päästi Tinon kädestä ja antoi tämän katsella paikkaa rauhassa. Berwald seurasi, kuinka Tino pysähtyi ja katseli ympärilleen.
"Se on niin kaunis", Tino henkäisi katsellessaan aukeaa, täynnänsä kukkia. Tino pinkaisi uudelleen juoksuun nauraen ja antoi jalkojensa pettää. Hän alkoi tehdä seppelettä. Berwald katseli Tinon keskittynyttä ilmettä mielenkiinnolla. Pitikö seppeleen tekemiseen keskittyä noin ankarasti? Berwald hymyili nähdessään Tinonkin hymyilevän hetki hetkeltä enemmän, keskittymisen katoavan olemattomiin…
"Berwald!", Tino kutsui tätä muistuttaen pientä lasta, joka halusi kehuja kättensä töistä. Berwald asteli rauhallisesti Tinon luokse katse seppeleessä.
"Se on todella kaunis", Berwald totesi päästyään Tinon luo. Hän istui melko lähelle Tinoa seuraten tämän ylpeää ja onnellista ilmettä.
"Kiitos", Tino sanoi katsellen seppelettä, "Sääli. Jos olisi joku tyttö sitä pitämässä."
Berwald ojensi kättään varovasti. Tino antoi hämillään seppeleen. Berwald asetti sen varovasti Tinon päähän. Tino punastui heleästi.
"Enhän minä sitä voi pitää", Tino puuskahti naama punaisena.
"Sinä näytät kauniilta se päässäsi", Berwald sanoi välittämättä Tinon vastaväitteestä. Tino punastui lisää ja painoi katseensa alas. Berwald mietti miltä Tino näyttäisi, jos hänellä olisi vielä mekko. Hän punastui jo ajatuksesta ja peitti kädellä kasvojaan. Tino vilkaisi Berwaldia muttei kysynyt mitään. He istuivat siinä melko pitkään hiljaa, kunnes Tino nojautui taaksepäin levätäkseen kukkien keskellä. Hän sulki silmänsä.
"Berwald", hän kutsui empien.
"Niin?", Berwald vastasi katsellen lumoutuneena Tinoa.
"Minä viihdyn täällä", Tino sanoi punastuen hennosti, "Paljon paremmin kuin Nikolajin luona…"
Berwald oli kuin puulla päähän lyöty. Hän katsoi Tino onnellisempana kuin pitkään aikaan. Berwaldkin nojautui taakse sulkien silmänsä.
"Sinäkin näytät viihtyvän täällä paremmin", Tino totesi. Berwald avasi silmänsä ja kohtasi Tinon mustikkasilmät.
"Niin viihdyn", Berwald myönsi hymyillen omalla tavallaan. Tino hymyili takaisin, käänsi katseensa taivaalle ja huokaisi. Berwald jäi katsomaan vaisun tuulen leikkivän Tinon hiuksissa, hyväillen niitä lempeästi. Tino kohotti toisen kätensä ilmaan, hamuillen pilviä. Hän kurotteli, muttei onnistunut nappaamaan niitä. Hän antoi kätensä vajota ja painoi silmänsä takaisin kiinni. Berwald totesi Tinon olevan kaunis. Toisaalta milloin tämä ei olisi ollut kaunis? Äänekäs vatsankurina herätti molemmat.
"Sinulla taitaa olla nälkä, eikö?", Tino kysyi ja ponnahti istumaan. Berwald nyökkäsi ja nousi itsekin istumaan ja siitä kunnolla jaloilleen. He lähtivät kävelemään kohti taloa. Tino tarttui jälleen Berwaldin käteen polun luona ja he kulkivat käsikkäin aina sisälle, keittiöön asti. Berwald antoi Tinon käden luiskahtaa ja katseli, kuinka tämä valmisti iloisesti ruokaa. Berwald tajusi vasta Tinon pitävän edelleen seppelettä päässään. Tino puheli innoissaan ääneen ruoan valmistamisesta. Berwald käveli Tinon taakse ja otti seppeleen tämän päästä. Tino katsoi sitä hetken aikaa ennen kuin punastui.
"Voi ei, unohdin pitäneeni tuota päässäni", Tino voihkaisi ja kääntyi takaisin lieden ääreen. Berwald hymyili lempeästi tämän selälle, käveli ulko-ovelle ja ripusti seppeleen siihen. Hän katseli setä hetken aikaa ihaillen kun huomasi tietä pitkin kävelevän hahmon. Nikolaj. Berwald oli odottanut tämän mahdollista yhteydenottoa, muttei ollut vielä todellakaan valmis. Hän katseli hermostuneena hahmon lähenemistä, kunnes tajusi, ettei tämä ollutkaan Nikolaj. Hän odotti, kunnes mies tuli tarpeeksi lähelle kertoakseen asiansa.
"Berwald Oxenstierna?", ääni oli kysyvä ja väsynyt. Nyökkäsin ja otin vastaan kirjeen. Mies kääntyi ja käveli tietä poispäin. Katsoin hetken kirjettä, kunnes tunnistin käsialan. Revin kirjeen auki ja luin sen hämilläni.
Berwald ja Tino -
- minne menitte? Lähetin miehen viemään kirjeen kotiisi, en keksinyt muutakaan paikkaa jonne menisit. Se ilta meni loppua kohden aivan oudoksi, en osannut ennakoida sitä ollenkaan. Kun saat kirjeen pyydän että otat yhteyttä, sillä minä hävisin teidät.
Juovuin känniin ja Francis yllytti pelaamaan räsypokkaa Gilbertiä vastaan. Noh, kun en voinut antaa enempää vaatteita laitoin teidät peliin ja hävisin. Sitten Francis sai minut juomaan lisää ja aloimme tanssia ja päädyimme jotenkin yhteen samaan huoneeseen kaksin ja jotain tapahtui.
Joimme eilen kaksin jälleen, nähtävästi lensimme Vegasiin ja menimme naimisiin hävittyämme kaikki rahamme. En ole varma mitä sen jälkeen tapahtui, mutta luulen että adoptoimme Kiinasta pandan sillä sain postissa kirjeen onnistuneesta adoptoinnista ja kiitokset siitä että teimme hyvän teon. Juuri nyt (tai tällä hetkellä kuin kirjoitan kirjettä) olemme Franciksen luona piilossa vihaista Arthuria, joka haluaa alusvaatteensa takaisin.
Tulkaa pian kartanolleni,
Nikolaj
Berwald luki kirjeen monta kertaa. Mitä ihmettä Nikolaj oli mennyt säätämään heidän lähdettyään? Berwald käveli kirje kädessään keittiöön ja koputti Tinon olkapäätä. Hän sysäsi kirjeen Tinolle ja antoi tämän lukea sen rauhassa. He katsoivat molemmat kirjettä hiljaisuuden vallitessa.
"Pitääkö meidän lähteä?", Tino kysyi kauhuissaan. Berwald suli kuullessaan Tinon sanat ja pudisti päätään.
"Halusin sinun valitsevan", Berwald sanoi katse edelleen kirjeessä.
"En todellakaan halua lähteä", Tino sanoi ääni kauhusta väristen. Hän rypisti kirjeen ja heitti sen roskiin. He olivat hiljaa ja yrittivät molemmat rauhoittua. Berwald katseli Tinon kattavan pöydän ja he istuivat syömään edelleen hiljaa.
"Haluatko sinä lähteä?", Tino kysyi hetken kuluttua. Berwald kohotti katseensa ja lukitsi silmänsä Tinon kasvoihin.
"En", Berwald vastasi hitaasti. He katsoivat toisiaan yhteisymmärryksen vallassa ennen kuin jatkoivat syömistä. He tiskasivat ja siistivät pöydän yhdessä, kunnes toinen meni lukemaan kirjaa ja toinen alkoi pyykätä.
Tinon tullessa olohuoneeseen pölyhuiskan kanssa Berwaldin oli pakko puhua.
"Sinun ei tarvitse siivota niin paljon", Berwald mutisi katsellen Tinon ahkeroivan.
"Tiedän", Tino vastasi hymyillen, "- tuntuu vain kiusalliselta olla tekemättä mitään."
"Voisit lukea kirjaa", Berwald totesi ja kohotti omaa kirjaansa.
"Niin kai", Tino sanoi pysähtyen miettimään, "- mutta siivoaminen… rauhoittaa minua."
Hän kohautti olkapäitään ja jatkoi siivoamista. Hetken kuluttua hän kysyi varovasti;
"Haittaako sinua että minä siivoan?"
"Ei", Berwald vastasi katsellen Tinoa ja pudistaen päätään, "- tuntuu vain kiusalliselta kun sinä raadat."
Tino vilkaisi Berwaldia tämän käytettyä hänen sanojaan käänteisesti. Berwald huomasi hymyn ennen kuin Tino jatkoi siivoamista. Tino näpräsi hetken radiota, laittoi sen päälle ja valitsi melko summamutikassa kanavan. Hän jatkoi siivoamista hyräillen laulun mukana ja keinahdellen huomaamattaan. Berwald huomasi kiinnittävänsä enemmän huomiota Tinoon kuin kirjaan ja yritti keskittyä paremmin. Jotenkin katse aina lipsui Tinoon, joka näköjään viivytteli huoneessa. Äkkiä hän kääntyi Berwaldiin päin.
"Mitä kirjoja sinulla on?", tämä kysyi kuin ei voisi itselleen mitään.
"Vähän kaikenlaista", Berwald totesi ja katsoi Tinoa yllättyneenä. Hän nousi ja käveli kirjahyllylleen, Tino seuraten perässään. Tino otti melko satunnaisesti kirjoja ja kyseli niistä.
"Entä mistä tämä kertoo?", Tino kysyi tarttuessaan jälleen uuteen kirjaan.
"Se kertoo sodasta, täysin fiktiivinen", Berwald kertoi keskittyneenä.
"Pelkkää sotaa?", Tino varmisti. Berwald tyytyi nyökkäämään. Tino mutristi suutaan ja vilkaisi takakantta.
"Tämä ei kerro sodasta", Berwald sanoi yrittäen piristää Tinoa.
"Mistä sitten?", Tino uteli iloisesti. Hän unohti toisen kirjan tuupattuaan sen takaisin
hyllyyn.
"Se on rakkaustarina", Berwald totesi ojentaen sen Tinolle. Tino alkoi lukea takakantta ja nyökkäsi.
"Kelpaako?", Berwald kysyi epävarmasti.
"Kelpaa", Tino vastasi ja kohotti katseensa Berwaldiin. He hymyilivät toisilleen hetken ja suuntasivat sitten olohuoneeseen. Berwald alkoi lukea jälleen oma kirjaansa ja huomasi sivusilmällä Tinon istuvan sohvan toiseen päähän lukemaan. Radio soitti hiljaisella rakkauslaulua ja Berwald yritti parhaansa mukaan olla välittämättä siitä. Hän vilkuili tavattoman usein Tinon suuntaan. He lukivat hiljaa minuutteja, vartin, tunnin, koko illan… Lopulta Tino haukotteli ja Berwald päätti kellon olevan tarpeeksi paljon. Hän nousi ylös ja venytteli ennen kuin kääntyi Tinoon päin.
"Minä ainakin menen nukkumaan", Berwald totesi kävellen radiolle. Hän kuuli Tinonkin nousevan sohvan natinan perusteella. Berwald sammutti radion ja laski kirjan pöydälle. Hän käveli Tino vanavedessään makuuhuoneiden luo.
"Hyvää yötä, Berwald", Tino kuiskasi käveltyään Berwaldin lapsuudenmakuuhuoneen ovelle. Berwald hymyili.
"Hyvää yötä", hän vastasi. He katselivat toisiaan pitkään silmiin ennen kuin menivät huoneisiinsa.
Sinä aamuna Berwald heräsi ensin. Hän nousi, laittoi lasit päähänsä ja pukeutui. Hän käveli Tinon oven taakse ja raotti sitä. Hänen katseensa osui välittömästi Tinoon, joka toi Berwaldin mieleen enkelin. Hetken hän katseli Tinoa ihaillen tämän kauneutta ennen kuin laittoi oven takaisin kiinni ja käveli keittiöön. Hän otti aamupalaksi leipää ja istui pöydän ääreen syömään. Hetken hän söi rauhassa kunnes Tino säntäsi huoneeseen hiukset suloisesti pörrössä, pupillit laajentuneina ja lakananvalkoisena. Nähdessään Berwaldin hän rauhoittui ja huokaisi syvään.
"Huomenta", Berwald totesi tyynesti hymyillen.
"H-huomenta", Tino vastasi katsellen hivenen kärttyisästi Berwaldia. Hän kuitenkin suli hetkessä ja otti myös leipää. Hän istui päättäväisesti Berwaldin viereiseen tuoliin, eikä normaalille paikalleen tätä vastapäätä. Hetken Berwald katsoi tätä häkeltyneenä, kunnes ymmärsi jatkaa hiljaa leipänsä syömistä. Hän tunsi kuitenkin iloa tästä eleestä ja tunsi voimakasta halua hyräillä. Vaivoin hän sai sen pysymään sisällään.
"Kuule, Berwald", Tino sanoi hitaasti.
"Mmh?", Berwald mumisi suu täynnä leipää.
"Luulin ensin sinun olevan todella… pelottava", Tino puhui päättäväisesti. Berwaldille tuli äkkiä hankaluuksia nielaista.
"Jaa", tämä vastasi hivenen murheellisen kuuloisena.
"Pelkäsin, että lyöt minua tai pahoinpitelet tai…", Tino lopetti katsoen tiiviisti pöytää, "Mutta sinä oletkin kiltti. Ja hellä."
Berwald katsoi Tinoa pitkään. Hän ymmärsi voittaneensa Tinon luottamuksen. Hän hymyili katsoessaan Tinoa.
"En minä sinua haluaisi pahoinpidellä", Berwald totesi katsellen ikkunaan, "Enkä lyödä. Sinä olet… mukavaa seuraa."
Hän katsoi vihdoin Tinoa silmiin. He olivat molemmat iloisia tunnustuksistaan, vaikka Berwald ei ollutkaan saanut tunnustettua kaikkea. Ei sitä, miten hänen sydämensä hakkasi hulluna kuin yrittäen lyödä kaikki elämän lyönnit kerralla, kun hän katsoi Tinoon, ei kuinka rauha valtasi hänet, kun heidän katseensa kohtasivat… Eikä todellakaan sitä, että hän oli rakastunut.
"Kuule, miksi sinä sanoit minua vaimoksesi silloin Eduardin luona?", Tino kysyi uteliaasti. Berwald punastui ja siirsi katseensa jälleen ikkunaan.
"Koska me nukuimme yhdessä", hän vastasi hiljaa. Tinokin punastui, mutta nyökkäsi ymmärtäväisesti. Berwald söi vauhdilla lopun leivästään ja nousi ylös tuoliltaan. Tino seurasi katseellaan Berwaldia ja söi nopeammin.
"Odota", hän pyysi. Berwald vilkaisi häntä ja odotti kiltisti. Tinon käveltyä hänen taakseen Berwald suuntasi askeleensa ulos. He kävelivät jälleen polulle, jolloin Tino tarttui automaattisesti Berwaldia kädestä. Berwald kulki matkan hidastellen, nauttien Tinon käden lämmöstä ja hennosta puristuksesta… He saapuivat jälleen aukealle, mutta Berwald veti Tinoa sen poikki. Hän vilkuili välillä Tinon ilmeitä, kun tämä katsoi odottaen eteenpäin. Berwald näki sen ensimmäisenä, käveltyään hiukan edellä. Aukean toisella puolella puiden takana sinersi suuri järvi, johon Tino ei ihastuneesta huokauksestaan päätellen kiinnittänyt huomiota.
"Onko tämä sinun paikkasi?", Tino kysyi uteliaana, katsellen kaunista järvenselkää.
"On", Berwald vastasi hymyillen ja tarkkaillen Tinon kasvoja, "Päätin jakaa sen tästedes kanssasi."
Tinon mustikkasilmät porautuivat Berwaldin jäänsinisiin silmiin ja hetken Tinon kasvoilla näkyi jotakin, mitä Berwald ei ollut tunnistanut. Ilme vaihtui nopeasti kiitolliseen ja Tinon käsi luiskahti irti hänen kädestään kun suomalainen juoksi rantaan, upotti jalkansa veteen ja nauroi. Berwald tyytyi jälleen katselemaan kauempaa Tinoa. Äkkiä tämä juoksi pidemmälle veteen ja sukelsi, vaatteet päällä ja nauraen vielä enemmän. Berwald asteli rivakasti lähemmäs, hetken pelkäsi Tinon hukkuvan kunnes toisen pää nousi vedestä henkeään haukkoen. Tino nauroi vielä lisää saaden Berwaldin rauhoittumaan. Tino lähti kulkemaan takaisin rantaan ja tarttui Berwaldia kädestä. Hän veti Berwaldin mukanaan veteen kunnes päästi irti ja sukelsi uudelleen. Berwald laittoi nopeasti lasit taskuunsa ja sukelsi perään. Hän räpytteli silmiään veden alla, näkemättä juurikaan mitään, mutta Tino tarttui uudelleen Berwaldin käteen ja kiskoi miestä eteenpäin. He nousivat pintaan molemmat, hengittäen katkonaisesti raikasta ilmaa keuhkoihinsa. Tino alkoi nauraa lisää saaden Berwaldinkin hymyilemään. Berwald mietti hetken oliko Tino kaistapäinen nauraessaan noinkin paljon mutta päätti olla välittämättä tuon taivaallista. Ei sillä ollut niin väliä…
"Berwald", Tino kutsui havahduttaen tämän ajatuksistaan, "- onko täällä simpukoita?"
"Onhan täällä", Berwald vastasi katsoen Tinon sumeita kasvoja. Tino sukelsi jälleen ja noustessaan piti toista kättään ylhäällä, näyttäen Berwaldille saaliinsa.
"Katso, ne ovat valtavia!", Tino sanoi nauraen jälleen ja uiden lähemmäs rantaa. Berwald ui Tinon perässä ja laittoi lasit takaisin silmilleen. Berwald katsoi kuinka Tino yritti ujuttaa simpukkaa auki, mutta sen asukki päätti pysyä simpukan sisällä. Tino mutristi huuliaan ja tiputti simpukan takaisin järveen. Hän vapisi hetken.
"Meidän kannattaa mennä takaisin, vilustumme kuitenkin", Tino naurahti ja hypisteli vaatteitaan. Berwald tyytyi nyökkäämään ja he lähtivät rannalta.
"Tuonne rannalle saisi hyvän saunan ja laiturin", Tino sanoi katsellen Berwaldia.
"Niinhän sinne saisi", Berwald myönsi ja kääntyi hymyilemään Tinolle heidän kävellessään kauniin aukean poikki. Metsäpolun alkaessa Tino tarttui Berwaldia kädestä ja lähti itse vetämään tätä. Berwaldin hymy kasvoi. Hän nautti joka sekunnista ja päästi murheellisesti irti talon luona. Tino säntäsi avaamaan oven.
"Berwald! Äkkiä, ettet vilustu!", Tino huusi jostain talon sisältä. Berwald seurasi Tinoa sisään ja meni kylpyhuoneeseen. Tino heitti hänelle pyyhkeen ja Berwald siirtyi huoneensa puolelle. Kuivatessaan itseään ja vaihtaessa vaatteitaan Berwald ei voinut olla ajattelematta, että Tino näytti kauniilta märissä vaatteissaan, vaikka Tino tosin näytti hänen silmissään aina kauniilta. Hän kuulosteli hetken ja totesi Tinon menneen suihkuun. Hetkeksi hänen mielensä valtasi kuva Tinosta suihkussa. Berwald pudisti päätään ja yritti unohtaa kuvan.
Hän asteli olohuoneeseen ja otti kirjan siitä mihin hän en oli edellisenä päivänä jättänytkin, pöydältä ja lysähti sohvalle. Berwald käytti kaiken keskittymiskykynsä lukiessaan kirjaa. Vaimeiden askeleiden lähestyessä Berwald kohotti päänsä ja hymyili Tinolle. Tino hymyili säteilleen takaisin ja heilautti kättään, jossa oli eilinen kirja.
"Luin tämän jo eilen illalla", Tino sanoi vilkaisten kirjaa.
"Haluatko lukea jotain muuta?", Berwald kysyi hymyillen edelleen. Tino nyökkäsi ja Berwald laski kirjansa. Yhdessä he kävelivät kirjahyllylle. Tino laittoi edellisen kirjan takaisin.
"Hmm, mistä tämä kertoo?", Tino kysyi napatessaan melko satunnaisesti kirjan.
"Se on eräänlainen rakkaustarina", Berwald vastasi vilkaisten tuttua kantta.
"Eräänlainen?", Tino toisti uteliaana ja luki kirjan takakannen.
"Niin, siinä on vähän sotaa myös ja paljon draamaa", Berwald selitti, "- mutta se on silti hyvä."
Tino nyökkäsi. Berwald katseli hurmiossa Tinon kasvoja, hivenen rypistynyttä otsaa, vielä melko kosteita hiuksia, mustikkasilmien keskittynyttä katsetta…
"Joo, minä luen tämän", Tino päätti. Berwald nyökkäsi ja käveli takaisin sohvalle tarttuen kirjaansa ja alkaen lukea sitä. Berwald huomasi sivusilmällä Tinon kävelevän myös sohvan luokse ja istuen lähemmäs Berwaldia kuin edellisenä iltana. Berwald hymyili itsekseen. He lukivat hiljaa, molemmat keskittyneinä kirjoihinsa. Jälleen aika kului huomaamatta. Berwald laski kirjansa vasta nähdessään kuun loistavan sisään ikkunasta. Jälleen hän nousi, laski kirjan pöydälle ja venytteli. Berwald vilkaisi Tinoa, joka nousi myös. He kävelivät huoneidensa oville ja katsoivat toisiaan.
"Hyvää yötä", Tino sanoi hymyillen.
"Hyvää yötä", Berwald toisti ja hymyili takaisin. Hän meni vuoteellensa ja asettui peiton alle, asetti lasit yöpöydälle ja nukahti lähes välittömästi.
Yöllä jokin herätti Berwaldin. Hän katsoi ovea, joka aukesi hitaasti. Tuttu hahmo seisoi siinä, vapisten hirveästi. Berwald katsoi hetken ymmärtämättä tilannetta.
"Tino?", Berwald kutsui kysyvästi.
"Näin painajaisen enkä uskalla nukkua yksin", Tino kuiskasi vapisten enemmän. Berwald nyökkäsi ja yritti tarkentaa katsettaan Tinoon ilman lasejaan.
"Haittaako sinua jos nukun sinun luonasi?", Tino kysyi edelleen kuiskaten.
"Ei haittaa", Berwald vastasi ja teki tilaa Tinolle, joka oven suljettuaan käveli Berwaldin luokse. Hän ujuttautui peiton alle, painautuen Berwaldin rintakehää vasten. Berwald hämmästyi, mutta kietoi kätensä suojelevasti Tinon ympärille. Hän painoi päätään varovasti Tinon hiuksiin. Hän hengitti suloista tuoksua ja nukahti uudelleen.
Aamulla Berwald heräsi Tino edelleen sylissään. Hän vetäytyi sen verran, että näki sumeasti Tinon kasvot. Enkeli. Tino ujuttautui takaisin häntä vasten.
"Berwald", Tino mumisi. Berwald katsoi hetken eteenpäin tajuamatta, mitä kuuli. Hän rypisti otsaansa. Tino puhui unissaan, se oli varmaa, Berwald päätteli ja irrotti toisen kätensä Tinon selästä, painaen sen kevyesti Tinon hiuksiin alkaen silittää Tinoa. Tino painautui lähemmäs Berwaldia.
"Berwald", Tino toisti saaden Berwaldin sydämen läpättämään kovempaa. Berwald irrotti kätensä Tinon hiuksista ja laittoi sillä lasit päähänsä. Hän katseli kultahiuksista Tinoa, joka nukkui rauhallisesti. Berwald kadotti ajantajun katsoessaan Tinoa ja unohti muutenkin kaiken muun. Lopulta Tino kuitenkin heräsi, raotti silmiään ja katsoi hetken Berwaldin rintakehää. Tino kohotti katseensa ja kohtasi Berwaldin katseen. Berwald katsoi rauhallisesti kuinka Tino punastui ja pyyteli anteeksi.
"Ei se mitään", Berwald totesi välittämättä Tinon hämmentyneestä soperteluista, "- kaikki näkevät joskus painajaisia."
Tino punastui ja hiljeni. Hetken he makasivat hiljaa sylikkäin kunnes Tino ponnahti ylös ja puheli jotakin epäselvää ruoanlaitosta. Berwald hymyili ja nousi myös, kulkien Tinon perässä. Hän katseli kuinka Tino hääräsi aamiaisen kanssa ja hyräili.
"Voisitko laulaa?", Berwald kysyi äkisti.
"M-mitä?", Tino vastasi kääntyen katsomaan Berwaldia hämillään.
"Voisitko laulaa?", Berwald toisti kärsivällisesti. Tino punastui, mutta alkoi hymyillä vaisusti.
"En kyllä osaa laulaa kovin hyvin", Tino yritti.
"Ei se haittaa", Berwald totesi hymyillen. Tino kääntyi selkä Berwaldiin päin. Hän alkoi laulaa hiljaa. Berwald sulki silmänsä ja nautti hetkestä. Tino alkoi laulaa vähän kovempaa saaden Berwaldin hyräilemään mukana. Äkkiä laulu loppui. Berwald piti edelleen silmänsä kiinni.
"Voitko sinä laulaa minulle?"
Berwaldin silmät rävähtivät auki. Hän katsoi Tinoa, joka nojasi tyynesti lieden vieressä olevaan leikkuupöytään. Berwaldin vuoro punastua.
"Tuota…"
"Ei se haittaa", Tino toisti Berwaldin omat sanat ennen kuin Berwald edes ehti yrittää kieltäytyä. Berwald sulki uudelleen silmänsä ja alkoi laulaa. Hän lauloi hiljaisella äänellä. Hetken laulettuaan hänen äänensä ei kuulunut yksin. Tino lauloi hänen kanssaan. Berwald avasi silmänsä ja katsoi Tinoa. Hän hymyili saaden Tinonkin laulamaan hymyillen. Äkkiä puuro kiehui yli saaden laulun loppumaan. Tino käänsi kaiken huomionsa takaisin ruokaan.
"Anteeksi, se vähän kärähti", Tino mutisi, kun he söivät puuroa.
"Ei mitään", Berwald mutisi ja söi urheasti puuroa. Tino hymyili vaisusti.
"Sinä olet hymyillyt enemmän täällä kuin koskaan Nikolajin talossa", Tino totesi. Berwald nielaisi puuron ja vilkaisi Tinoa.
"Niinhän se on", Berwald myönsi.
"Olet siis onnellisempi täällä?", Tino kysyi varovasti. Berwald nyökkäsi.
"Täältä puuttuu häiriötekijä", Berwald totesi saaden Tinon nauramaan.
"Eli minä en ole häiriöksi?", Tino kysyi varovasti.
"Et tietenkään", Berwald totesi jälleen ja hymyili Tinolle. Hän jätti mainitsematta että ilman Tinoa hän tuskin hymyilisi. Berwald huomasi salaavansa aika paljon Tinolta ja mietti hetken, mitä Tino tekisi jos saisi tietää. He molemmat keskittyivät syömään puuroa kunnes Berwaldin oli pakko avata suunsa.
"Mitä sinä ajattelet?"
Tino pysähtyi ja katsoi varovasti Berwaldia. Tino alkoi selvästi miettiä, mitä sanoisi.
"Kerron vain jos sinäkin kerrot", Tino totesi hetken kuluttua ja jatkoi puuron syömistä rauhallisesti.
"Hyvä on", Berwald totesi saaden Tinon hämmästymään, "Minä ajattelin sitä eilistä uintireissua. Sinä näytit iloiselta silloin."
Tino hymyili Berwaldille.
"Minä ajattelin sitä kirjaa, jonka eilen aloitin", Tino sanoi vuorostaan, "Se on hyvä."
He katselivat toisiaan hetken aikaa ennen kuin alkoivat siivoamaan. Heidän kätensä koskettivat toisiaan vahingossa enemmän kuin vain kerran, mikä sai Berwaldille pakottavan tarpeen sanoa Tinolle kolme sanaa; minä rakastan sinua. Berwald hämmentyi ja yritti keskittyä tiskaamiseen. Ovenkoputus havahdutti molemmat. Berwald käveli ovelle ja avasi sen.
"Berwald Oxenstierna?", ventovieras mies kysyi.
"Olen", Berwald totesi. Hän katsoi miestä arvioiden.
"Kutsu kokoukseen", mies sanoi ja ojensi kirjeen, kääntyi ja lähti. Berwald repi kuoren ja luki kirjeen. Virallisessa kirjeessä luki vain yksi lause;
Kokous liittyen Ruotsin mahdolliseen itsenäisyyden julistamiseen.
Berwald tuijotti sitä hetken.
"Mikä se on, Berwald?", Tino kysyi varovasti. Berwald kääntyi ja heilautti kirjettä.
"Kokouskutsu", Berwald vastasi typertyneenä, "- liittyen minun itsenäisyyteni julistamiseen."
Tino alkoi nauraa ja kietoi kätensä onnessaan Berwaldin ympärille. Berwald halasi Tinoa takaisin hymyillen leveämmin kuin koskaan ennen.
"Se on upeaa, Berwald! Upeaa!", Tino huusi nauraen ja tajuamatta nousi varpailleen ja suuteli Berwaldia nopeasti. Hän päästi irti ja juoksi keittiöön. Berwald jäi seisomaan jähmettyneenä. Hän kosketti varovasti huuliaan ja hymyili onnellisesti. Jotain hyötyä itsenäisyyden julistamisesta. Hän käveli keittiöön ja katsoi punehtunutta Tinoa. Tämä työskenteli jälleen ruoan parissa. Tino kääntyi ja hymyili Berwaldille onnellisena.
"Teen parasta ruokaa mitä olet ikinä maistanut!", Tino sanoi riemuissaan. Berwald hymyili takaisin ja istui ruokapöytään. Häntä ei yhtään haitannut istua siinä koko päivää. Tino ahersi tosissaan ruoan eteen. Hän hyräili paljon saaden Berwaldinkin hyräilemään. Tino vilkuili aina silloin tällöin iloisesti Berwaldia.
Ruoanlaitossa meni koko päivä kun Tino laittoi parastansa. Hän kattoi pöydän yksin vaikka Berwald yritti auttaa.
"Sinä et työskentele tänään", Tino totesi Berwaldille. He söivät ja vilkuilivat toisiaan.
Berwald huomasi Tinon haluavan palautetta, vaikkei sitä sanonutkaan.
"Olet paras laittamaan ruokaa", Berwald totesi hymyillen. Tino punastui ja näytti onnelliselta.
"Mitä mieltä sinä olet minusta?", Tino kysyi äkkiä ja katsoi Berwaldia suoraan silmiin.
"Minä… tuota…", Berwald alkoi änkyttää, "Sinä… olet… tuota…"
Mustikkasilmät lukitsivat hänet siihen. Berwald tiesi sanovansa ne sanat.
"Minä rakastan sinua", Berwald kuiskasi. Molemmat punastuivat ja Berwald sai tilaisuuden katsoa muualle. Hän ponnahti ylös ja käveli suoraan omaan huoneeseensa. Hän istui sängylleen ja painoi pään käsiinsä. Kuitenkin Berwald nousi ylös ja alkoi kävellä ympyrää. Hento koputus oveen havahdutti hänet.
"Berwald?", Tinon ääni kutsui varovasti oven takaa. Berwald nieleksi ja avasi oven. Hän katsoi Tinoa, jonka mustikkasilmät näyttivät hivenen aroilta.
"Minä pidän sinusta, Berwald", Tino kuiskasi. Berwald katsoi häntä kuin puulla päähän lyötynä.
"Minä tosissani pidän sinusta, enemmän kuin ystävänä", Tino jatkoi. Berwald nosti toisen kätensä ja laski sen Tinon kaulalle. Tino nousi toistamiseen varpailleen ja Berwald kumartui hiukan. Berwald asetti toisen kätensä hellästi Tinon selälle samalla kun Tino laittoi omansa Berwaldin kaulalle. Tino lopetti suudelman vetäytymällä ja painamalla päänsä Berwaldin rintakehää vasten.