2. Karannut koira ja lukiossa kummittelee (Ep3+4)

19.5.

Herätyskello katkaisi normaalilla tavalla sekopäisen unen. Cherry avasi silmiään ja sammutti herätyksen. Sitten hän nousi istumaan ja venytteli hieman. Uusi päivä, ties mitä se tuokaan tullessaan. Tyttö vilkaisi kaniaan. Pienokainen järsi paksua oksanpätkää häkissään. Cherry nousi ylös ja siirtyi vaatekaapille. Sieltä hän valitsi punaisen korkeakauluksisen topin, mustat lyhyet shortsit, mustat säärystimet ja tummanruskeat nahkasaappaat. Pukeuduttuaan hän antoi Felicialle herkkutikun ja poistui sitten huoneesta.

Keittiössä Cherry otti kulhollisen muroja ja kävi syömään Applea vastapäätä. Siskolla oli vaaleanpunainen mekko ja säärystimet, sekä violetti neulebolero ja vaaleanharmaat nahkasaappaat. Tyttö söi ajatuksiinsa vaipuneena omenaa.
"Mitähän tänään koulussa tapahtuu?" hän mutisi. Cherry kohautti olkiaan. Strawberry laahusti keittiöön haukotellen. Hän oli pukeutunut mustaan löysään koripallotoppiin, jonka alle oli laittanut harmaan crop-topin, ja mustiin farkkucapreihin sekä mustiin nilkkureihin säärystimillä.
"Hitto, sillä Amberilla on vissiin jotain ongelmia", Strawberry mutisi tehdessään leipää. Cherry kallisti päätään ja katsoi kysyvästi.
"Se kirjoittelee ihme asioita netissä. Luin kunnon dissaukset Kenistä, vaikkei nimeä siinä mainittukaan", vihreähiuksinen sisarus kertoi. Cherryn ilme muuttui surulliseksi. Hän oli niin toivonut, että tämä koulu olisi ollut erilainen. Toki häntä itseään ei vielä oltu kiusattu, mutta edellinen päivä oli vasta ensimmäinen.

Tytöt saapuivat koululle. Heti ensimmäisenä he törmäsivät Kentiniin, joka näytti aivan murheen murtamalta. Cherry laski kätensä pojan olkapäälle ja katsoi tätä kysyvästi?
"Isä sai kuulla, mitä Amberin kanssa kävi eilen. Hän sanoi häpeävänsä minua, joten hän ilmoitti minut sotilaskouluun", Kentin vastasi itku silmässä. "Olin jo niin innoissani siitä, että olin taas Cherryn kanssa samassa koulussa." Cherry painoi katseensa alakuloisena maahan ja halasi poikaa. Poika halasi Cherryä takaisin ja ojensi sitten tälle jotain.
"Halusin antaa tämän ennen kuin lähden", hän mutisi ja lähti sitten. Cherry katsoi, mitä poika oli hänelle antanut. Pieni nallepehmolelu, jolla oli päällään valkoinen sydän t-paita. Kyynel alkoi nousta tytön silmään, mutta ei ehtinyt vierähtää poskelle, kun siskosten vierestä juoksi corgi.
"Öö, saadaanko me siis ottaa lemmikkejä kouluun?" Strawberry kysyi ja katsoi siskojaan hämmentyneenä. Apple ei ollut koiraa nähnyt, mutta Cherry vastasi siskonsa hämmentyneeseen katseeseen. Pian paikalle ilmestyi rehtori Shermansky, eikä hän näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä.
"Miksi ette ottaneet koiraani kiinni?!" hän kirkui. Cherry säikähti ääntä ja hyppäsi Applen taakse. Strawberrykin häkeltyi rehtorin huudosta ja yritti änkyttää selitystä.
"Etsikää nyt herran tähden koirani ja tuokaa se minulle!" rehtori kiljui, lykkäsi Strawberryn käsiin pannan ja talutushihnan, ja palasi kansliaansa. Apple oli havahtunut haaveistaan rehtorin kiljumisen takia, ja kaikki kolme siskosta katsoivat toisiaan.
"Okei, mennäänpä etsimään se koira sitten", Strawberry totesi ja suuntasi koiran perään. Cherry ja Apple seurasivat perässä.

Lukuisista yrityksistä huolimatta rehtorin koira ei antanut kiinni ja onnistui aina karkaamaan, ennen kuin tytöt ehtivät sille pantaa laittaa. Nyt koira oli suunnannut pihalle.
"Me taidetaan olla isossa pulassa, jos tuo koira karkaa", Strawberry sanoi tyttöjen juostessa koiran perässä. Muita opiskelijoita ei ollut vieläkään tullut.

Tytöt olivat juoksemassa juuri takaisin koululle liikuntasalilta, kun Cherry näki Castielin pääovien vieressä. Strawberry ja Apple vain kiiruhtivat pojan ohi, mutta Cherryn Castiel pysäytti.
"Mihin tuollainen kiire?" hän kysyi naureskellen. Cherry näytti kädessään olevaa koiranpantaa. Castiel luki nimilaatan.
"Kiki? Ai rehtorin koira on taas karannut?" hän kysyi. Cherry nyökkäsi. Castiel huokaisi ja otti reppunsa selästään.
"Sen nappaaminen ei ole niin helppoa. Ota tästä", hän sanoi ja ojensi jotain Cherrylle. Heidän kätensä koskettivat hetken, ja tyttö sai sähköiskun kaltaiset väristykset siitä. Sydän alkoi taas hakata lujempaa ja puna kohota kasvoille. Tyttö huomasi Castielin ojentaneen hänelle pari koirankeksiä. Cherry katsoi suoraan pojan silmiin ja hymyili pienesti.
"Minulla on itselläni koira", Castiel kertoi. Cherry nyökkäsi ja lähti nopeasti siskojensa perään.

Strawberry ja Apple olivat saaneet Kikin luokkaan oven taakse. Cherry astui huoneeseen ja laittoi koiran eteen lattialle keksit. Kiki kävi suoraan syömään niitä, joten Cherry sai laitettua pannan koiran kaulaan. Apple ojensi hihnan ja Cherry kytki koiran kiinni.
"Toivottavasti rehtori nyt pitää koiransa kiinni, ettei sitä tarvitse koko aika jahdata", Strawberry huokaisi. "Mistä muuten sait koirankeksejä?" Cherryn puhumattomuuden vuoksi tiettyjä asioita varten kolmoset ja muu perhe olivat opetelleet viittomakieliset aakkoset. Tyttö viittoi nimen "Castiel". Vihreähiuksinen sisko katsoi häntä hämmentyneenä.
"En kyllä olisi arvannut, että Castielilla olisi koira", hän sanoi. Tytöt lähtivät viemään koiran takaisin rehtorille.

Rehtori Shermansky oli ikikiitollinen saadessaan koiransa takaisin. Tyttöjen poistuessa kansliasta sisään asteli hintelä mustahiuksinen mies.
"Te olette varmaan herra Faraize, uusi opettajamme?" rehtori kysyi. Enempää tytöt eivät sitten kuulleetkaan. Lähes välittömästi soi koulun kello, joten kolmoset suuntasivat ensimmäiselle tunnilleen.

Toinen tunti päättyi. Tytöt pääsivät ruokalan oven luokse, kun Amber kavereineen marssi heidän eteensä.
"Meillä olikin rahat loppu", Amber kikatti.
"Mi…?" Strawberry aloitti, mutta ei saanut sanottua loppuun, kun Amber tönäisi hänet kumoon, kaivoi hänen laukusta lompakon ja vei rahat. Charlotte tönäisi Applea ja Li Cherryä, ja heidänkin rahat vietiin. Sitten kolmikko poistui paikalta kikatellen.
"Mitä helvettiä?!" Strawberry kiljaisi. Nathaniel tuli juuri sillä hetkellä paikalle.
"Mitä täällä kiljutaan?" hän kysyi hivenen ärtyneenä.
"Tuo idioottisiskosi ja sen kaverit tönäisivät meidät maahan ja veivät lounasrahat", Strawberry kertoi noustessaan ylös. Nathaniel huokaisi ja mutisi jotain mennessään ruokalaan. Applekin nousi omin avuin ylös, toki erittäin poissaolevana. Cherry oli juuri kampeamassa itseään seisaalleen, kun huomasi viereensä ilmestyneen jonkun. Tyttö katsoi hieman arkana ylös ja huomasi Castielin virnuilevan siinä.
"Löytyykö sieltä jotain mielenkiintoista?" hän kysyi naureskellen ja ojensi kättään. Cherry tarttui siihen hieman epäilevästi ja antoi pojan auttaa hänet pystyyn.
"Miten sinä siihen lattialle päädyit?" hän kysyi. Strawberry antoi pikaisen selostuksen tilanteesta. Castielin ilme kylmeni välittömästi.
"Ja te annoitte heidän vain viedä rahanne?" poika kysyi.
"Vain kouluruokaan varatut käteiset", Strawberry korjasi. "Ja minua ärsyttää sen bimbon käytös muutenkin niin paljon, että haluan kostaa sen."
"Mutta te olette täällä vasta toista päivää", Castiel totesi melko välinpitämättömällä äänellä.
"Ihan sama. Haluan tehdä jotain tälle asialle", Strawberry murahti. Cherryn ilme muuttui hieman hätääntyneeksi. Hän ei ollut nähnyt siskoaan noin vihaisena sitten viimeisimmän kiusaamistapauksen edellisessä koulussa.
"Noh, Amber tunnetusti pelkää hämähäkkejä, mutta jos minä olisin teidän sijassanne, maalaisin hänen kaappinsa spraymaalilla", Castiel totesi ja poistui paikalta. Strawberry kääntyi katsomaan siskojaan ja hänen ilmeensä muuttui viekkaaksi.
"Mitä sinä meinaat?" Apple kysyi.
"Käyn vähän ostoksilla seuraavalla välitunnilla", Strawberry vastasi. Cherry tiesi, että tästä tulee vielä vaikeuksia.

Toiseksi viimeinen välitunti alkoi. Strawberry suuntasi suoraan pois koulun pihalta. Cherry ja Apple menivät istumaan penkille. Apple katseli koulurakennusta ja kallisteli päätään poissaolevan oloisena.
"Toivottavasti Strawberry ei hankkiudu vaikeuksiin", hän mutisi. Cherry katseli kengänkärkiään. Strawberry ehkä oli siskoista rohkein, mutta myös uhkarohkein ja usein vaikeuksissa.

Strawberry ehti sentään tunnille. Viimeisen välitunnin alussa hän suuntasi Amberin kaapille.
"Odottakaa tässä", hän sanoi siskoilleen. Apple ja Cherry jäivät käytävän puoleen väliin odottamaan. Takaa kuului lukon rapinaa ja sitten kaapin aukeaminen. Hetken päästä kuului myös kaapin sulkeutuminen ja sitten spraypullon suhinaa. Ja seuraavana kuului Lin huuto: "Mitä helvettiä sinä teet?" Cherry ja Apple kääntyivät nopeasti ympäri. Strawberry ja Li kiskoivat spraymaalipulloa toisiltaan.
"Tekö tätä koulua olette sotkeneet?! Molemmat jäätte tänään päivän jälkeen siivoamaan!" rehtori Shermansky kirkui. Cherryä ja Applea hän ei ilmeisesti huomannut. Rehtori poistui kansliaansa ja Li paineli ulos kiroillen. Strawberry tuli siskojensa luokse.
"Helvetin perkele", hän sadatteli.

Viimeinen tunti loppui. Nathaniel vei Strawberryn ja Lin odottamaan oppilaskunnan huoneeseen. Cherry ja Apple menivät kaapeilleen.
"Eipä siinä montaa päivää mennyt, että Strawberry päätyi ongelmiin", Apple huokaisi. Cherry nyökkäsi ja otti kaapista päivän läksykirjat. Hän käänsi katseensa ja huomasi Castielin kävelemässä kohti pääovea. Aika hidastui tytön silmissä.
"Mennäänkö me?" Apple kysyi ja Cherry palasi takaisin maanpinnalle. Hän vilkaisi siskoaan ja nyökkäsi.

Äiti ja isä olivat vielä töissä molemmat. Cherry vei laukkunsa yläkertaan ja päästi Felician häkistä. Kani jäi kuikuilemaan Cherryn viereen. Tyttö rapsutti kania korvien takaa ja antoi tälle salaatinlehden tietokonepöydällä olevasta kukkapurkista. Sitten tyttö lähti huoneestaan, sulki oven ja suuntasi keittiöön.

Apple oli tehnyt muutaman voileivän ja istui ruokapöydän ääressä haaveksimassa. Cherry otti yhden leivän ja kävi istumaan siskoaan vastapäätä. Hiljaisuuden vallitessa he söivät, Cherry tosin vain yhden leivän. Samalla Cherry kirjoitti siskolleen lapun, jossa kertoi lähtevänsä pienelle kävelylle.

Cherry käveli ensin kahvilalle, mutta muisti sitten unohtaneensa lompakkonsa kotiin. Tyttö huokaisi ja kääntyi ympäri. Kaupungilla ei ollut juurikaan ihmisiä. Cherry päätyi vaatekaupalle. Hän meni sisään ja katseli hetken aikaa. Löytyi jopa joitain kivan näköisiä vaatteita, jotka Cherry päätti käydä ostamassa myöhemmin. Vielä hän ei kuitenkaan halunnut kotiin lähteä, joten tyttö ajatteli suunnata puistoon.

Puistoon päästyään Cherry näki Castielin taluttamassa melko isoa koiraa. Hetken päästä poika huomasi Cherryn ja lähti kävelemään tyttöä kohti. Tytön sydän alkoi lyödä nopeammin. Castiel ei ehkä vielä ollut ollut ilkeä Cherrylle, mutta tyttö silti muuttui hieman varautuneeksi. Kumpikaan siskoista kun ei ollut lähettyvillä. Samalla kuitenkin lämmin aalto meni tytön läpi ja pieni puna alkoi nousta poskille.
"Ai sinäkin käyt täällä kävelemässä?" Castiel kysyi virnistäen. Cherry nyökkäsi ja vilkaisi koiraa. Se oli iso, musta-ruskea ja erittäin pelottavan näköinen.
"Tässä on Demon. Hän on beaucenpaimenkoira", poika kertoi ja käski koiran istumaan. Cherry katsoi koiraa hivenen pelokkaana.
"Ei se tee pahaa kärpäsellekään, ellen minä niin käske", Castiel nauroi ja silitti koiran päätä. Tyttö ojensi varovasti kättään koiran suuntaan ja antoi Demonin nuuskia sitä. Sitten hän edelleen hyvin varovasti rapsutti koiraa korvan takaa. Demon läähätti hyväntuulisen näköisenä. Cherry hymyili pienesti ja katsoi sitten Castieliin.
"Minähän sanoin", poika totesi. Sitten hän nyökkäsi puistopolun suuntaan.
"Mennään", hän sanoi. Demon nousi takaisin neljälle jalalle ja lähti kävelemään edellä. Cherry liittyi heidän seuraansa. Hän tunsi olonsa edelleen hermostuneeksi, mutta oli samalla salaa tyytyväinen, että oli törmännyt Castieliin.

Castielin kännykkä piippasi.
"Voitko hetken aikaa taluttaa Demonia?" poika kysyi ja ojensi hihnan Cherrylle. Tyttö hämmentyneenä otti sen ja katsoi, kun Castiel kaivoi taskustaan kännykkänsä. Cherry vilkaisi koiraa. Ei mennyt kuin hetki, kun se näki oravan ja säntäsi tämän perään. Cherry ei ehtinyt reagoida ja kiskaisun voimasta kaatui. Normaalisti tyttö olisi kiljaissut, mutta sen sijaan päästi pienen vinkaisun. Tämä kiinnitti Castielin huomion.
"Demon, paikka!" hän karjaisi. Koira pysähtyi välittömästi. Cherry ähkäisi maatessaan keskellä hiekkaista puistopolkua. Polveen sattui aika pahasti.
"Oletko kunnossa?" Castiel kysyi huolestuneen oloisena auttaessaan tytön ylös. Pojan kosketus oli saanut hänen sydämensä lyömään nopeammin. Cherry nyökkäsi vastaukseksi ja vilkaisi polveaan. Se oli nirhautunut auki aika isolta alueelta ja siihen oli kehittynyt iso mustelma myös.
"Pystytkö kävelemään?" poika kysyi. Cherry otti varovasti pari askelta. Kyllähän se sattui, mutta ei estänyt kävelemästä. Tyttö nyökkäsi ja hymyili varovasti. Castielin kännykkä piippasi uudestaan. Poika vilkaisi sitä ja kurtisti kulmiaan.
"Minun pitää mennä. Älä telo itseäsi tuon pahemmin enää", hän sanoi virnistäen ja iski silmää. Cherryn sydän otti taas muutaman nopean lyönnin ja puna kohosi hänen poskilleen. Castiel lähti taluttamaan Demonia pois puistosta. Cherryn kasvoille nousi melko leveä hymy. Puhelin värisi tytön shortsien taskussa. Hän kaivoi sen esiin. Viesti Strawberryltä.
"Tässä kestää ihan helvetin kauan. Li lähti nimittäin lätkimään. Tulkaa Applen kanssa auttamaan ;_;" siinä luki. Cherry laittoi puhelimen takaisin taskuun ja suuntasi kotiin.

Vaikka puistosta ei ollutkaan pitkä matka kotiin, Cherry oli saanut hymynsä lievennettyä normaalimmaksi ennen kotiportille saapumista. Hän veti kerran syvään henkeä, ennen kuin avasi oven. Vanhemmat olivat tulleet jo kotiin ja keittiöstä leijaili taivaallinen tuoksu. Apple tuli Cherryä vastaan eteisessä.
"Strawberry laittoi viestiä ja pyysi meitä tulemaan auttamaan häntä", hän kertoi. Cherry nyökkäsi, ja osoitti polveaan.
"Ou. Tuo pitää kyllä puhdistaa ensin", Apple totesi. Cherry suuntasi alakerran kylpyhuoneeseen ja otti lääkekaapista puhdistusaineen, vanulapun ja ison laastarin. Tyttö nopeasti puhdisti haavan, mikä kirveli todella paljon, ja laittoi siihen laastarin. Sitten hän palasi eteiseen.
"Me menemme Strawberryä vastaan", Apple huikkasi keittiöön, ennen kuin tytöt astuivat ovesta ulos ja suuntasivat koululle.

Matka koululle taittui ripeästi. Ovet olivat vielä jostain syystä auki, joten tytöt pääsivät helposti sisälle. Oppilaskunnan huoneesta kajasti valoa oven alta. Käytävästä kuitenkin oli jo sammutettu valot ja sisällä oli melko hämärää. Porraskäytävässä oli vielä valot.
"Ihanaa, että tulitte auttamaan", Strawberry huokaisi uupuneena, mutta iloisena. Seinällä oli vielä muutama graffiti.
"Suurimman osan olen jo saanut pestyä", hän kertoi. Siskot ottivat ämpäristä sienet ja alkoivat hangata seinää.
"Kun se saamarin Likin vielä meni karkaamaan", Strawberry jupisi. Apple hyräili hiljaa jotain rauhallista laulua. Cherryn mielessä alkoi pyöriä puiston tapahtumat ja puna kohosi kasvoille hymyn perässä.
"Hee-etkinen, mikäs on Cherryn nyt noin kovasti saanut hymyilemään?" Strawberry kysyi virnuillen. Cherry yritti saada naamansa peruslukemille ja pudisti päätään.
"Älä yhtään yritä, kerro nyt," vihreähiuksinen sisko vaati. Cherry pudisti uudelleen päätä ja alkoi hangata seinää hieman kovempaa. Strawberry huokaisi.
"Jossain vaiheessa sitten kerrot," hän totesi.

Tunnin puunauksen jälkeen seinällä ei ollut enää yhtään graffitia. Tytöt saivat sienet ämpäriin, kun porraskäytäväkin pimeni. Cherry vinkaisi säikähdyksestä, Apple vain totesi poissaolevana "Oho" ja Strawberry säpsähti.
"Okei, ei paniikkia. Valot vain sammuivat", Strawberry rauhoitteli. Cherry tasasi hengitystään. Siinä samassa heidän selkänsä takaa kuului kolahdus. Tytöt käännähtivät ympäri ja näkivät varjon seinällä. Cherry säntäsi suoraan juoksuun kohti pääovia. Strawberry seurasi häntä samaa tahtia, ja jopa Applekin juoksi. Vasta koulun alueen ulkopuolella Cherry hidasti.
"Mikä se oli?" Apple kysyi. Hänen äänensä oli tavallista selkeämpi ja silmät avonaisemmat.
"En tiedä", Strawberry vastasi. Cherry katsoi siskojaan puolikauhistunut ilme kasvoillaan.
"Ei se kummitus kuitenkaan ollut. Joku järkevä selitys tälle varmasti on", Strawberry sanoi ja taputti sisarensa olkapäätä. Siskokset lähtivät kävelemään kohti kotia.

Ruoka oli valmista, kun kolmoset pääsivät eteiseen. Tytöt suuntasivat keittiöön.
"Mitenkäs sinä näin myöhään vielä koululla olit?" äiti kysyi ja nosti lihamurekkeen uunista.
"Jäin tekemään yhtä projektia Iriksen kanssa", Strawberry vastasi. Äiti nyökkäsi, mutta Cherry ja Apple katsoivat siskoaan kysyvinä. Strawberry pudisti erittäin pienesti päätään. Siskot nyökkäsivät, ja kolmikko kävi istumaan pöydän ääreen.
"No niin, kertokaas sitten tästä päivästä", äiti pyysi ja istuutui.
"Eipä tänään tapahtunut oikein mitään ihmeellistä", Strawberry kertoi ja otti ruokaa lautaselleen. Äiti naurahti.
"Varmasti nyt jotain tapahtui tänään", hän totesi. Strawberry pyöräytti silmiään ja kertoi vähän rehtorin koiran karkaamisesta aamulla.
"Haha, vai niin. Entä miksi Cherryn polvi on auki?" äiti kysyi. Kolmoset käänsivät katseensa Cherryn polveen.
"En muuten tiedä", Strawberry vastasi.
"Se tuli varmaan, kun Cherry kävi kävelyllä", Apple totesi ja nosti katseensa Cherryyn. Punahiuksinen sisko nyökkäsi ja kurkotti pöydältä pienen lehtiön. Siihen hän kirjoitti, kuinka puistossa oli kompastunut ja kaatunut hiekkapolulle mainitsematta kuitenkaan Castielia tai Demonia.

Illallisen jälkeen tytöt siirtyivät yläkertaan Strawberryn huoneeseen. Felicia seurasi perässä ja hyppäsi sängylle. Melkein heti perään kanin vierelle hyppäsi Onyx, Strawberryn musta hermeliinikani. Pienokaiset asettautuivat sängylle aivan kylki kyljessä, ja Onyx kävi pesemään Felician korvaa. Strawberry kävi istumaan tietokonetuoliinsa ja kääntyi katsomaan sängyllä istuvia siskojaan.
"No niin, Cherry. Sinulla jäi jotain kertomatta koululla", hän totesi.
"Niin, olit jotenkin tavallista hymyileväisempi tullessasi kävelyltä", Apple lisäsi. Cherry tuhahti ja pudisti kevyesti päätään. Sitten hän viittoi nimen "Castiel". Strawberry alkoi nauraa ja Apple näytti oivaltaneen jotain. Cherry kaivoi taskustaan lehtiönsä ja kirjoitti siihen, kuinka oli puistossa nähnyt Castielin ja tämän koiran takia kaatunut.
"Ei kyllä Castielista ihan noin mukavaa kuvaa ole koulussa saanut", Strawberry sanoi ja pörrötti Cherryn hiuksia.

Kello alkoi olla jo aika paljon, joten Cherry nosti Felician syliinsä ja suuntasi huoneeseensa. Hän laski kanin häkkiin, vaihtoi ylleen yöpaidan ja kävi makaamaan sängylleen. Polvea kivisti vielä vähän, mutta se ei Cherryä haitannut. Ihan heti hän ei nukahtanut, mutta kun viimein näin tapahtui, hän vaipui normaalista poiketen rauhalliseen uneen.

20.5.

Koitti aamu. Cherry heräsi ja vilkaisi polveaan. Laastarin alta pilkotti valtava mustelma. Cherry huokaisi ja hymyili pienesti. Hän nousi ylös sängystä. Painon varaaminen jalalle ei sattunut enää juurikaan. Tyttö siirtyi vaatekaapille ja valitsi sieltä harmaapunaisen hämähäkkipaidan. Edellisen päivän shortsit ja säärystimet hän otti tuoliltaan, ja saappaat oven vierestä. Sitten hän otti laukkunsa ja meni alakertaan.

Keittiössä ei ollut ketään. Cherry teki itselleen pari voileipää ja kävi istumaan pöydän ääreen. Hetken kuluttua Strawberry tuli keittiöön jopa suhteellisen pirteän näköisenä. Hän oli pukeutunut harmaavihreään pitsikoristeltuun t-paitaan, mustiin pillifarkkuihin ja vihreisiin tennareihin. Hän otti kulhollisen muroja ja kävi istumaan Cherryn viereen. Hetken päästä Apple tuli keittiöön pukeutuneena harmaaseen puhvihihaiseen t-paitaan, jonka päälle oli pukenut mustan pinkillä Space Invaders -alienilla koristellun crop topin, valkoisiin farkkuihin ja vaaleanpunaisiin ballerinoihin. Hän otti keittiötasolta omenan ja kävi istumaan siskojaan vastapäätä.
"Viime yönä näin unta siitä, mitä koululla tapahtui illalla", Strawberry kertoi. "Se jäi itse asiassa vaivaamaan minua ja haluaisin selvittää, mikä se oli." Apple hymisi hetken aikaa ja kysyi sitten:
"Mitä aiot tehdä asian suhteen?"
"Ajattelin, että jäisin tuntien jälkeen koululle ja ottaisin kuvan tästä 'kummituksesta'", Strawberry vastasi. Cherry nappasi pöydältä lehtiön ja kirjoitti "Joudut vielä vaikeuksiin."
"Ei se haittaa. Minun on saatava selville, mikä se oli."

Tytöt saapuivat koululle. Ensimmäisenä koulun ovista sisään astuessaan he törmäsivät Amberiin.
"Oli ihan oikein sinulle, että jouduit siivoamaan", hän ilkkui. Strawberry tuhahti vihaisen näköisenä. Cherry tarttui siskonsa ranteesta, ettei tämä vain tekisi mitään typerää. Amberin mentyä luokkaan Strawberry kääntyi siskojensa puoleen.
"Amber sitten osaa käydä hermoille", hän murisi. "Mutta asiasta kukkaruukkuun, menen tarkistamaan porraskäytävän, jos siellä olisi jotain vihjettä eilisillan tapahtumista." Sitten hän lähti kävelemään käytävää eteenpäin. Cherry ja Apple katsoivat toisiaan.
"Mihinkäs Strawberry lähti?" kuului heidän takaa Castielin äänellä. Siskokset kääntyivät. Cherry kohautti olkiaan.
"Me näimme eilen kummituksen porraskäytävässä", Apple kertoi. Castiel naurahti ja pudisti päätään.
"Trippaako hän useinkin noin pahasti?" hän kysyi Cherryltä, joka vastaukseksi pudisti päätään.
"Hmm, kyllä me jotain näimme", Apple mutisi haaveilevan oloisena.
"No, tokihan täällä kulkee eräs huhu. Muutama vuosi takaperin opettaja kaatui portaissa ja kuoli, ja hänen kummituksensa on jäänyt sinne", Castiel kertoi. Apple käänsi katsettaan vähän ylöspäin, ja Cherry näytti kauhistuneelta. Castiel huomasi sen.
"Come on, ei kummituksia tietenkään ole olemassa", hän totesi. Strawberry tuli heidän luokseen.
"Löysin nämä porraskäytävästä", hän kertoi ja ojensi kättään. Siinä oli tupakantumppeja, muovin palasia ja muistivihko.
"Ai sinnekö se plektra oli jäänyt", Castiel sanoi ja nappasi punaisen, kolmion muotoisen muovinpalasen Strawberryn kädestä, ja meni sitten luokkaan. Kello soi välitunnin päättymisen merkiksi.
"Pohditaan näitä myöhemmin", Strawberry totesi.

Tunnin jälkeen tytöt suuntasivat ulos penkille. Strawberry kaivoi muovinpalaset ja tupakantumpit laukustaan.
"Mitä luulette?" hän kysyi. Apple oli taas keskittynyt haaveiluun. Cherry kohautti olkiaan.
"Kummitus se ei ainakaan ole. Joku, joka polttaa. Mutta entä nämä muovinpalaset ja muistivihko?" Strawberry mietti ääneen. Hetken kuluttua Castiel ilmestyi penkin vierelle.
"Vieläkö te mietitte tätä asiaa? Nuo ovat ihan perusroskaa", hän sanoi ja risti käsivartensa.
"Joku siellä oli eilen illalla, ja minä aion selvittää, kuka", Strawberry vastasi uhmakkaana. Castiel tuhahti ja pyöräytti silmiään.
"Jos siellä tosiaan oli joku, hän ei varmasti ole siellä enää tänään", hän totesi ja poistui paikalta.

Koulupäivä oli ohi suhteellisen nopeasti ilman mitään tavallisesta poikkeavia tapahtumia. Strawberry otti tavaransa kaapistaan ja suuntasi porraskäytävään. Cherry ja Apple seurasivat häntä.
"Mitä te teette? Kyllä minä tästä yksinkin selviän", Strawberry sanoi. Cherry pudisti päätään.
"Emme halua sinun joutuvan vaikeuksiin taas, varsinkaan yksin. Laitoin jo äidille viestiä, että jäämme tekemään kuvaamataidon ryhmätyötä", Apple kertoi. Strawberry huokaisi ja teki portaalle tilaa, että siskot mahtuivat istumaan viereen.
"Tässä voi sitten mennä jonkin aikaa", Strawberry totesi.

Muutama tunti kului, kunnes valot sammuivat.
"Toivottavasti se jokin ilmestyisi tänään myös", Strawberry mutisi. Ei kulunut kuin hetki, kun taas kuului kolahdus ja porraskäytävää kohti käveli joku. Strawberry nappasi nopeasti kännykkänsä taskustaan ja otti kuvan salamalla.
"Mitä helvettiä?! Yritätkö sokaista minut?" Castiel karjaisi.
"Castiel?" Strawberry kysyi epäuskoisena. "Sinäkö säikyttelit meitä eilen?"
"Tavallaan. Mutta koska te kolme olette uteliaimmat ihmiset, keitä olen ikinä tavannut, voin selittää teille kaiken", Castiel vastasi. Sitten hän kertoi, kuinka hän välillä tuntien jälkeen harjoittelee soittamista kaverinsa kanssa koulun kellarissa.
"Seuratkaa minua", hän sanoi ja opasti siskokset portaita alas kellariin.

"Tässä on Lysander", Castiel sanoi ja viittasi kädellään kohti hopeahiuksista viktoriaanisiin goottivaatteisiin pukeutunutta poikaa.
"Hei, oikein mukava tavata teidät", Lysander sanoi. Cherry vilkutti pienesti, Apple totesi haaveksivasti "Hei." ja Strawberry onnistui änkyttämään jonkinlaisen tervehdyksen.
"He ovat Cherry, Strawberry ja Apple", Castiel esitteli.
"Pyydän myös anteeksi, taisin säikäyttää teidät eilen", Lysander myönsi. Strawberry hihitti hermostuneena.
"Ei se mitään. Joskus jännitys tekee hyvää elämälle", hän sopersi. Tämä herätti Applen haaveistaan, ja hän ja Cherry kääntyivät katsomaan siskoaan hämmentyneenä. Strawberry oli yleensä hyvin pitkälti jalat-maassa-tyyppiä, eikä melkein koskaan hihittänyt.
"Löysin muuten tämän aamulla porraskäytävästä", Strawberry sanoi ja kaivoi laukustaan muistivihkon.
"Ah, se on minun. Se varmaan putosi minulta lähtiessäni eilen koululta", Lysander totesi ja otti vihkon itselleen.
"Mutta entä ne muovinpalat ja tupakantumpit?" Apple kysyi. Castiel myönsi polttavansa joskus ja muovinpalat osoittautuivat olevan rikkinäisestä CD-kotelosta.
"Kello alkaa olla jo aika paljon, äiti alkaa pian ihmetellä, mihin olemme jääneet", Apple totesi vilkaistessaan kännykkäänsä.
"On aika myöhä. Ehkä meidän kannattaisi tulla teidän kanssa", Lysander ehdotti. Cherryn sydän löi muutaman kerran ylimääräistä. Strawberry hihitti taas.
"Okei, kai se käy", hän sanoi.

Nuoret astuivat ulos koulusta ja Nathaniel tuli laittamaan ovet lukkoon.
"Toivottavasti saitte asianne hoidettua tältä illalta. Mitä Swanlaket tekevät täällä?" hän kysyi. "Tai, äh, ei sillä väliä. Menkää vain kotiin."
"Mennäänpä sitten", Castiel sanoi ja nappasi Cherryä kädestä. Tytön sydän jätti tällä kertaa pari lyöntiä välistä ja puna nousi kasvoille. Lysander tarjosi käsipuoltaan Strawberrylle. Apple käveli muutaman askeleen edellä muista, kun viisikko suuntasi kolmosten talolle.

Matka taittui hiljaisuudessa. Hieman ennen pihaa he pysähtyivät.
"Eiköhän me jatketa tästä kotiin", Castiel sanoi ja päästi irti Cherryn kädestä. "Nähdään huomenna."
"Tosiaan. Huomiseen", Lysander lisäsi, ja pojat lähtivät kävelemään toiseen suuntaan. Tytöt suuntasivat sisälle.
"Teilläpä kesti", äiti huikkasi olohuoneesta. "Ruokin kanit puolestanne, mutta tulkaa huomenna ajoissa kotiin."
"Joo", Strawberry vastasi. Tytöt kävivät hakemassa keittiöstä hieman iltapalaa ja menivät sitten yläkertaan.

Cherry istuutui Applen sängylle, Apple lattialle ja Strawberry tietokonetuoliin. Cherry ja Apple jäivät kumpikin tuijottamaan Strawberryä.
"... Mitä?" hän kysyi. Cherry viittoi nimen Lysander. Strawberry punastui välittömästi. Tytöt jatkoivat siskonsa tuijottamista.
"... Mitä?!" Strawberry kysyi uudestaan ja naurahti.
"Yleensä olet meistä realistisin, etkä ihastu helposti", Apple totesi.
"En tiedä, mistä sait päähäsi, että olisin ihastunut. Tämä tämäniltainen tuli ihan yhtäkkiä", Strawberry totesi. "Mutta en aio antaa sen sekoittaa päätäni enempää." Cherry hymyili ja nousi sängyltä osoittaen huoneensa suuntaan.
"Selvä, hyvää yötä", Strawberry sanoi. Apple myös toivotti hyvät yöt ennen kuin Cherry siirtyi omaan huoneeseensa.