3. Sherlockin synty (Ep5)
23.5.
Viikonloppu kului nopeasti. Cherry heräsi säpsähtäen. Hän otti puhelimensa yöpöydältä ja vilkaisi kelloa. 15 minuuttia herätykseen. Tyttö ei vaivautunut enää käymään uudestaan nukkumaan. Hän nousi istumaan ja katsoi Feliciaa. Kani makasi nurkassa nukkumassa. Cherry meni vaatekaapille ja kaivoi sieltä violetin sateenkaarikuvioidun topin, mustan minihameen, ketjuja, mustat kynsikkäät ja violetit varresta käännetyt saappaat. Pukeuduttuaan tyttö meni alakertaan keittiöön.
Cherry otti kulhollisen muroja ja kävi pöydän ääreen syömään. Samalla hän alkoi luonnostella lehtiöönsä. Hetken kuluttua Apple tuli keittiöön. Hän oli pukeutunut vaaleansiniseen lolitamekkoon, samansävyisiin kenkiin ja nauhallisiin polvisukkiin, ja kaulaan hän oli laittanut vaaleansinisen ruusunauhan. Hän pysähtyi keittiön ovella.
"Miten sinä olet jo hereillä?" hän kysyi. Cherry nosti katseen luonnoksestaan ja kohautti olkiaan. Apple otti keittiötasolta appelsiinin ja kävi syömään sitä. Yläkerrasta kuului Strawberryn herätysääni. Ei mennyt kovin kauan, että Strawberry oli keittiössä. Hän oli pukeutunut mustaan pitsikoristeltuun toppiin, valkopitsiseen farkkuhameeseen, mustiin leggingseihin ja mustiin korkkipohjakenkiin. Cherry katsoi siskoaan hämmentyneenä, sillä yleensähän Strawberry oli kovin väsyneen oloinen aamuisin.
"Mitä? Sain kerrankin nukuttua hyvin", hän sanoi ja alkoi hymyillä. Cherry sulki silmänsä ja pudisti päätään.
Tytöt saapuivat koululle. Heti ensimmäisenä heitä vastaan tuli mustahiuksinen, vihreään mekkoon pukeutunut tyttö, joka kantoi mukanaan nauhuria.
"Hei! Tehän olette Swanlaken kolmoset, Strawberry, Cherry ja Apple? Minä olen Peggy ja olen tämän koulun lehden toimittaja", tyttö esittäytyi. Cherry astui puoli askelta taaksepäin.
"Öö, hei", Strawberry vastasi hämmentyneenä.
"Näitte kuulemma kummituksen yöllä lukiossa ja tutkitte sitä myös? Kertoisitteko siitä lisää?" Peggy kyseli.
"Siis…" Strawberry aloitti.
"Saitteko jotain selville? Kuka tai mikä on liikuskellut koululla iltaisin?" Peggy jatkoi.
"Mitään ei selvinnyt ja ilmeni ennemminkin, että se oli kaikki vain villiä mielikuvitusta", Strawberry vastasi.
"Ai niinkö?" Peggy totesi hieman pettyneenä. "Teidän on parempi olla salaamatta minulta mitään, sillä saan aina totuuden selville." Sitten tyttö poistuu paikalta. Siskokset vilkaisivat toisiaan.
"Juorut kulkevat aika nopeasti täällä näemmä", Strawberry totesi. "Ottaen huomioon, että tuo tapahtui eilen illalla."
Oppilaskunnan huoneesta alkoi kuulua rehtorin raivostunutta huutamista. Peggy siirtyi välittömästi lähemmäs.
"Mennään mekin", Strawberry innostui, mutta ei ehtinyt minnekään, sillä Cherry oli tarttunut häntä käsivarresta. Hän pudisti päätään.
"Cherry on oikeassa. Yritetään välttää vaikeuksia", Apple totesi. Juuri kun tytöt olivat menossa luokkaan, rehtori poistui oppilaskunnan huoneesta hyvin vihaisena. Nathaniel seurasi perässä nolostuneena.
"Te varmaan kuulitte kaiken?" hän kysyi huomatessaan siskokset. Apple pudisti hitaasti päätään, Cherry nopeasti ja lyhyesti, ja Strawberry vastasi:
"Emme kuulleet mitään. Huomasimme vain rehtorin poistuvan sieltä ärtyneenä."
"Joku varasti opettajainhuoneessa olevia dokumentteja", Nathaniel vastasi ja painoi toisen kätensä kasvojaan vasten.
"Ja rehtori epäilee sinua?" Strawberry kysyi epäuskoisena.
"No, opettajainhuone on aina lukossa ja olen ainut opiskelija, jolla on avain", Nathaniel ärähti. Cherry hivuttautui Applen taakse säikähtäneenä.
"Avaimeni katosi, joten rehtori uskoo tosiaan, että minulla olisi jotain tekemistä asian kanssa", poika jatkoi. "Ja jos en korjaa asiaa nopeasti, minut erotetaan koulusta." Strawberry vilkaisi siskojaan ja sanoi sitten:
"Me voimme auttaa sinua. Mennään tutkimaan opettajainhuonetta, ehkä sieltä löytyy jotain."
Cherry ja Apple tuijottivat siskoaan hämmentyneenä.
"Emme voi, sillä minulla ei ole enää avainta saati sitten oikeutta mennä sinne, ennen kuin tilanne on selvitetty", Nathaniel vastasi pää painuksissa. Strawberry lupasi miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Nathaniel kiitti ja poistui käytävältä. Ei kulunut kuin hetki ja Peggy oli taas siskosten luona.
"Kuulitteko? 'Oppilaskunnan puheenjohtaja pääepäiltynä'! Siinäpä otsikko. En malta odottaa, että tilanne etenee!" tyttö intoili.
"Tilannetta kannattaisi miettiä Nathanielin kannalta", Apple mutisi. Peggy puolusteli asiaa sillä, että se olisi vain osa toimittajan työtä. Kello soi, joten tytöt siirtyivät ensimmäisen tunnin luokkahuoneeseen.
Tunnin jälkeen siskokset huomasivat luokkaan jääneen ruskeahiuksisen tytön vaaleanpunaisessa mekossa ja sinisessä lyhyessä takissa. Tyttö näytti vilkuilevan heitä.
"Hei", Strawberry aloitti.
"Hei", tyttö vastasi.
"Minä olen Strawberry. Ja tässä ovat siskoni Cherry ja..." Strawberry aloitti, mutta tyttö keskeytti hänet.
"Sanoitko Strawberry? Haha, se olet siis sinä. Amber kertoikin sinusta", hän sanoi. "Minä olen Capucine." Strawberry hämmentyi.
"Siis mitä? Tai no, ei sen väliä juuri nyt. Etsimme avainta. Et ole sattunut sellaista näkemään?" hän kysyi. Capucine pudisti päätään ja lähti luokasta. Cherry mietti hetken ja kaivoi sitten lehtiön laukustaan. "Voisiko se avain olla pudonnut oppilaskunnan huoneeseen?" hän kirjoitti.
"Hyvä idea, Cherry", Strawberry sanoi.
Tytöt astuivat oppilaskunnan huoneeseen. Huoneessa oli myös ruskeahiuksinen tyttö turkoosissa paidassa ja valkoisessa hameessa.
"Hei, Apple, Cherry ja Strawberry", hän sanoi. Siskokset vilkaisivat toisiaan.
"Öh, hei… öö.." Strawberry aloitti, mutta ei tiennyt, mistä tyttö tiesi heidän nimet.
"Olen Melody. Nathaniel onkin puhunut teistä", tyttö kertoi. Apple kallisti päätään.
"Niinkö?"hän kysyi. Melody nyökkäsi.
"Juuri saapumisenne jälkeen. Autan häntä joskus paperitöissä."
"Okei, oletko tietoinen kadonneesta avaimesta?" Strawberry kysyi. Melodyn ilme muuttui huolestuneeksi.
"Olen, eikö olekin kauhea tilanne? En osaa yhtään kuvitella, kuka voisi tehdä tällaista", hän sanoi. Strawberry katsoi siskojaan epäilevänä.
"Niin..." hän sanoi.
Siskokset suuntasivat koulun pihalle. Penkit olivat jo varattuja.
"Mistähän sitä avainta seuraavaksi etsisi?" Apple mutisi.
"Hei, te siinä", kuului tyttöjen selkien takaa. Tytöt kääntyivät. Heidän takana seisoi pitkä mustahiuksinen tyttö värikkäissä vaatteissa.
"Tehän olette ne pikkuiset, jotka vasta tulivat tänne", hän sanoi. Siskokset nyökkäsivät.
"Minä olen Apple", sinihiuksinen sisarus esittäytyi.
"Ja minä olen Strawberry. Ja tuo on Cherry", vihreähiuksinen sisarus kertoi. Tyttö naurahti.
"Olen Kim, nähdään", Kim sanoi ja oli juuri lähdössä, mutta Strawberry pysäytti hänet.
"Odota, oletko nähnyt avainta?" hän kysyi. Kim pudisti päätään.
"Nope", hän totesi ja lähti.
"Parasta olisi varmaan kysellä kaikilta, jos he olisivat nähneet avainta", Apple ehdotti. Siskokset alkoivat kierrellä ympäriinsä. Kauempana pihalla tytöt näkivät alakuloisen näköisen violettihiuksisen tytön. He lähestyivät häntä.
"Hei, minä olen Strawberry. Nämä ovat siskoni, Cherry ja Apple", vihreähiuksinen sisko kertoi.
"Hei, minä olen Violette", tyttö vastasi. Strawberry kertoi avaintilanteesta. Violettekaan ei ollut nähnyt sitä, joten kolmoset jatkoivat etsintöjä.
Seuraavan tunnin jälkeen tytöt jäivät käytävälle.
"Mietin koko tunnin. Kuka voisi olla tehdä tällaista?" Strawberry kysyi. Apple katsoi kaukaisuuteen poissaolevana, ja Cherry kävi miettimään.
"Mietitään sitä myöhemmin. Meidän on joka tapauksessa löydettävä se typerä avain", Strawberry vastasi. Valkohiuksinen tyttö ohitti sisarukset.
"Rosalya, oletko sattunut näkemään avainta?" Strawberry kysyi.
"Avainta? En kai, miksi? Olenko hukannut omani?" Rosalya vastasi ja alkoi kaivella taskujaan.
"Ei, meiltä on avain hukassa ja yritämme löytää sen", Strawberry kertoi. Rosalya ei kuitenkaan ollut nähnyt sitä. Strawberry huokaisi, ja siskokset siirtyivät kaapeilleen.
Cherry oli juuri saanut edellisen tunnin kirjat kaappiin, kun Castiel ilmestyi tyttöjen vierelle ja kävi nojaamaan kaappiin.
"Mikä tämä avainjuttu oikein on?" hän kysyi vakavailmeisenä. Sitten hän vilkaisi Cherryä, vaihtoi kasvoilleen puolittaisen virneen ja nyökkäsi tervehdyksen omaisesti. Cherry vastasi pienellä hymyllä ja käänsi sitten katseensa takaisin kaappiin.
"Nathanielia epäillään opettajainhuoneesta kadonneiden asiakirjojen varkaudesta. Oikeastaan hän vain hukkasi huoneen avaimen", Strawberry vastasi.
"Jaa", Castiel totesi.
"Satutko sinä tietämään asiasta mitään?" vihreähiuksinen sisko jatkoi. Castiel pudisti päätään. Cherry katsoi poikaa hivenen anovasti.
"Kerron kyllä, jos näen avaimen jossain", poika totesi huokaisten ja poistui paikalta. Strawberry katsoi siskoaan ihmeissään.
"Miten Castiel on noin mukava sinua kohtaan?" hän kysyi. Cherry kohautti olkiaan.
Kello soi, joten tytöt suuntasivat seuraavan tunnin luokkaan. Lysander oli jo siellä. Strawberry oikaisi heti ryhtinsä. Cherry tökkäsi siskoaan käsivarteen ja nyökkäsi Lysanderin suuntaan. Strawberry veti syvään henkeä ja siirtyi lähemmäs Lysanderia.
"Hei, Lysander. Nähtiin tuossa yksi ilta kummitusten merkeissä", tyttö sanoi ja hihitti. Cherry tuijotti Strawberryä hämmentyneenä, Apple poissaolevan hämmentyneenä.
"Kas, hei. Strawberryhän se oli, eikö niin?" Lysander vastasi. Strawberry nyökkäsi ja kysyi, josko Lysander tietäisi jotain opettajainhuoneen avaimesta. He juttelivat hetken, kunnes opettaja tuli luokkaan.
Kello soi tunnin loppumisen merkiksi. Kaikki suuntasivat ruokalaan. Castiel ja Lysander liittyivät tyttöjen seuraan.
"Paras tulla vahtimaan, ettei teiltä taas viedä rahoja", Castiel sanoi naureskellen. Cherry tarttui tiukemmin laukkunsa olkahihnasta ja painoi ujona päänsä. Amber kavereineen ohitti heidät ja samalla Amber tönäisi Cherryä. Tyttö sai onneksi pidettyä tasapainonsa. Strawberry yritti sännätä Amberin perään, mutta Cherry ehti estää. Vihreähiuksinen sisko katsoi häntä, vastauksena tyttö pudisti päätään.
"Mutta..." Strawberry aloitti, ja Cherry pudisti uudestaan päätään. Ruokalaan päästyään pojat suuntasivat aivan perimmäiseen pöytään kahdestaan.
Ruokailun jälkeen tytöt menivät ulos.
"Mistähän sitä avainta seuraavaksi etsisi?" Strawberry mietti ääneen. Cherry istahti juuri penkille, kun huomasi Castielin ja Lysanderin lähestyvän heitä.
"Teitä etsinkin", Lysander sanoi. Strawberry käännähti nopeasti ja Cherry oli aivan varma, että kuuli siskonsa kikattavan vähän.
"Löysin sattumalta etsimäsi avaimen", poika jatkoi ja ojensi Strawberrylle pienen avaimen.
"Wau, kiitos todella paljon!" Strawberry sanoi ja hymyili. Lysander nyökkäsi syvään, ja sitten pojat lähtivät takaisin sisälle.
"Mennään suoraan viemään tämä Nathanielille", Strawberry jatkoi. Cherry ja Apple nousivat penkiltä.
Nathaniel löytyi oppilaskunnan huoneesta.
"Onko mitään uutta tietoa?" hän kysyi. Strawberry näytti avainta.
"Mahtavaa, kiitos todella paljon. Nyt vielä pitää löytää ne kokeet, jotka varastettiin", Nathaniel jatkoi.
"Kokeet?" Apple totesi kysyvästi ja kallisti päätään. Nathaniel nyökkäsi.
"Ymmärrätte nyt varmaan ongelman vakavuuden?" hän kysyi. Tytöt nyökkäsivät.
"Kannattaisi varmaan tutkia opettajainhuonetta, jos sieltä löytyisi johtolankoja varkaasta", Strawberry ehdotti.
"Tuskin se on kauhean hyvä, jos minut näkee siellä", Nathaniel sanoi epävarmana. "Entä me?" Strawberry ehdotti. Cherry katsoi siskoaan hieman hätääntyneenä.
"Siinä on kyllä aika iso riski", poika mutisi. Kuitenkin Nathaniel suostui päästämään siskokset opettajainhuoneeseen. Käytävällä ei näkynyt ketään. Nathaniel avasi opettajainhuoneen oven, ja tytöt pujahtivat sisään.
Jostain syystä opettajainhuone oli tyhjä.
"Nyt on välitunti, eikä täällä näy yhtään opettajaa", Strawberry pohti ääneen tutkiessaan arkistokaapin ympäristöä. "Ja kun tarkemmin ajattelee, olemme opiskelleet täällä kolme kokonaista päivää, neljä jos tämä päivä lasketaan mukaan, ja minusta tuntuu, että vasta tänään tapasimme suurimman osan luokkakavereistamme." Cherry kohautti olkiaan ja tutki lattiaa nojatuolien ympärillä. Apple vain hymisi tutkiessaan kahvinkeittimen ympäristöä. Cherry kumartui katsomaan nojatuolin alle ja näki siellä muovisen helmirannekorun. Tyttö nappasi sen ja nousi ylös. Strawberry huomasi tämän.
"Löysitkö jotain?" hän kysyi. Cherry näytti rannekorua.
"Yksikään opettaja ei varmasti käytä tuollaista. Eiköhän se riitä, lähdetään", Strawberry sanoi. Ovella kuitenkin odotti rehtori, eikä hän näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä. Cherry kuuli Strawberryn ja Applen henkäisevän yhteen ääneen "O-ou".
"Mitä te täällä teette?!" rehtori karjui.
"Me.. Öh…" Strawberry sopersi.
"Lähtekää täältä välittömästi! VÄLITTÖMÄSTI! Ja jos täältä puuttuu jotain, TE olette vastuussa!" rehtori jatkoi. Tytöt olivat juuri lähdössä, kun herra Faraize tuli huoneeseen.
"Anteeksi rehtori, pyysin näitä opiskelijoita tuomaan minulle valokopioita", hän sanoi. Rehtori rauhoittui välittömästi.
"Ai niinkö? Anteeksi, sitten voitte tietenkin olla täällä", hän sanoi. Siskokset vilkaisivat toisiinsa.
"Joo, me saimme ne valokopiot otettua", Strawberry sanoi nopeasti. Herra Faraize nyökkäsi ja antoi tytöille tilaa poistua ovesta.
Kun ovi sulkeutui, tytöt huokasivat helpotuksesta.
"Se oli todella lähellä…" Strawberry sanoi. Hetken kuluttua kello soi. Tytöt siirtyivät seuraavan tunnin luokkaan.
"Tämä rannekoru sulkee ainakin pojat ulos epäillyistä. Ja, no, Kimin. Hän vaikuttaa sellaiselta, ettei käyttäisi tällaisia", Strawberry sanoi hiljaa. Lysander tuli luokkaan.
"Hei, Lysander! Tiedätkö kenelle tämä rannekoru voisi kuulua?" Strawberry huikkasi.
"Valitettavasti en", Lysander vastasi.
Tunti päättyi. Strawberry kyseli tytöiltä, jos he tietäisivät, kenen se rannekoru oli.
"Sehän on Amberin!" Capucine vastasi.
"Miksi Amber varastaisi kokeet?" Apple kysyi poissaolevasti.
"Mitä? Sanoinko minä Amber? Ei! Ei se ole Amberin rannekoru, katsoin väärin", Capucine selitti ja lähti sitten pois suhteellisen vihaisen oloisena. Strawberry katsoi siskojaan.
"Meidän pitää vähän jututtaa Amberia. Hajaannutaan etsimään häntä", hän totesi.
Amber löytyi seuraavan tunnin luokasta Charlotten ja Lin kanssa. Hän istui luokan perällä, eikä näyttänyt huomanneen Cherryn saapumista.
"Onnistuin pudottamaan rannekoruni opettajainhuoneeseen ja tietenkin Strawberryn piti löytää se. Hän on kysellyt ihmisiltä, kenen se on. Minun on saatava se takaisin, ennen kuin hän saa tietää minun varastaneen ne kokeet", hän marisi. Sitten hän huomasi tytön.
"Mitä sinä täällä teet?!" hän kysyi paniikissa. Cherry otti liidun ja kirjoitti taululle "Miksi varastit kokeet?"
"Sehän ei kuulu sinulle!" Amber kivahti. Seuraavaksi Cherry kirjoitti "Yritätkö saada Nathanielin ongelmiin?"
"Hän ei ole puolustanut minua. Ja jos hän ei tee niin, on parempi, siitä koituu ongelmia. Mutta mitä aiot tehdä? Kannella hänelle?", Amber vastasi. Viimeisen kysymyksen hän kysyi ivaavalla äänensävyllä. Cherry ei tiennyt mitä sanoa. Hän kääntyi ja oli lähdössä luokasta, kun huomasikin Nathanielin luokan ovella. Tämä näytti erittäin vihaiselta.
"Voisitko mennä? Minun täytyy hieman jutella siskoni kanssa", hän huokaisi. Cherry kipitti nopeasti pojan ohi suoraan käytävälle.
Siskot odottivat häntä siellä.
"Löysitkö Amberin?" Strawberry kysyi. Cherry nyökkäsi.
"Hienoa. Me löysimme tämän porraskäytävästä kaappien takaa", Strawberry totesi ja näytti vaaleanruskeaa kirjekuorta. Cherry nosti peukalonsa, viittoi nimen "Nathaniel" ja osoitti luokan ovea.
"Nathaniel on siellä?" Strawberry kysyi, johon Cherry nyökkäsi vastauksena. "Ja Amber myös?"
Toinen nyökkäys. Strawberry tirskahti.
"Taitaa neiti olla vaikeuksissa", hän totesi.
Kello soi välitunnin päättymisen merkiksi, joten tytöt uskalsivat mennä luokkaan. Nathaniel oli lopettanut keskustelun Amberin kanssa, eikä tyttö näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä. Kolmoset istuutuivat aika lähelle ovea. Muitakin oppilaita tuli luokkaan. Lysander asteli mietteliäänä tyttöjen luokse.
"Anteeksi, mutta voisitteko tehdä minulle palveluksen?" hän kysyi.
"Tietenkin", Strawberry vastasi melko nopeasti.
"Hukkasin muistilehtiöni taas. Jos löydät sen, toisitko sen minulle?" poika pyysi.
"Tietenkin", vihreähiuksinen tyttö sanoi. Pojan mentyä istumaan Strawberry näytti palanneen maanpinnalle. Cherry katsoi siskoaan kysyvänä.
"Mitä?" Strawberry kysyi. Cherry viittoi nimen "Lysander". Strawberryä alkoi hymyilyttää, ja käänsi katseensa taas pulpettiin. Cherry kirjoitti lapulle "Ai et anna sen sekoittaa päätäsi?" Strawberry rypisti paperin luettuaan sen ja näytti sitten siskolleen kieltä.
Tunti loppui.
"Nyt pitäisi vielä ne kokeet löytää", Nathaniel sanoi ohittaessaan kolmoset.
"Näitäkö tarkoitat?" Strawberry kysyi ja kaivoi kirjekuoren laukustaan. Nathaniel näytti huojentuneelta.
"Kiitos erittäin paljon", hän sanoi ja poistui luokasta. Tytöt siirtyivät käytävälle kaapeilleen. Kävellessään Cherry potkaisi jotain. Hän katsoi jalkoihinsa ja huomasi muistilehtiön siinä. Hän nosti sen ja tökkäsi sitten Strawberryä olkapäähän. Vihreähiuksinen tyttö kääntyi katsomaan siskoaan.
"Mistä sinä tuon löysit?" hän kysyi. Cherry osoitti lattiaa ja antoi lehtiön sitten siskolleen.
"Lysanderin kaapihan on porraskäytävässä? Käyn viemässä tämän hänelle", Strawberry sanoi ja lähti viemään muistivihkoa Lysanderille. Apple hyräili ottaessaan tavaroita kaapistaan. Sitten hän keskeytti.
"Menen käymään vessassa", hän sanoi ja lähti. Cherry jäi kaapilleen odottamaan.
"Sinä! Älä liiku minnekään!" Amber karjaisi tullessaan luokasta. Cherry katsoi säikähtäneenä raivostunutta blondia.
"Tämä kaikki on teidän kolmen syytä! Oletteko nyt tyytyväisiä? Minut erotettiin todella moneksi päiväksi. Odottakaapa vain, kun tulen takaisin!" hän raivosi. Cherry nosti sormensa, jotta saisi Amberin hiljentymään hetkeksi.
"Turha yrittää puolustella! Tulette vielä katumaan tätä!" Amber kirkui ja nosti kätensä läimäyttääkseen Cherryä. Punahiuksinen tyttö katsoi kauhusta lamaantuneena, kun yhtäkkiä käsi ilmestyy nopeasti hänen ympärilleen.
"Amber? Luuletko, että annan sinun satuttaa tyttöystävääni?" Castiel kysyi pieni virne kasvoillaan. Cherry punastui, mutta ei edes puoliksi niin paljon kuin vihainen Amber. Blondi poistui paikalta. Cherry kääntyi katsomaan Castielia hämmentynyt ilme naamallaan.
"Mitä? Sanoin noin vain, jotta hän lähtisi", Castiel totesi virnistäen ja pörrötti Cherryn hiuksia. Tytön sisällä muljahti jotain, mutta Castielin käsi oli vieläkin hänen ympärillään. Strawberry tuli Lysanderin kanssa porraskäytävästä.
"Mitä se äskeinen huutokonsertti oikein oli?" tyttö kysyi.
"Amber otti vähän itseensä sen, että hänet erotettiin", Castiel vastasi ja päästi irti Cherrystä. Strawberryn silmät laajenivat.
"Ehtikö hän tehdä sinulle mitään?" hän kysyi Cherryltä. Tyttö pudisti päätään. Strawberry huokaisi helpotuksesta.
"Se tyttö olisi muuten saanut katua", hän sanoi.
Kotiin päästyään Cherry kipaisi yläkertaan viemään laukkunsa ja päästämään Felician häkistä. Sitten tyttö suuntasi takaisin alakertaan ja keittiöön. Hän otti jääkaapista jugurttipurkin ja siirtyi olohuoneeseen sohvalle syömään. Ei mennyt kuin hetki, kun Felicia ilmestyi nojatuoliin ja parkkeerasi itsensä siihen. Cherry hymyili kanilleen.
"Miksi muuten Castielin käsi oli hartioidesi ympärillä sen Amberin huutokonsertin jälkeen?" Strawberry kysyi keittiöstä. Cherry vilkaisi sohvan selkänojan yli ja painui sitten alemmas. Vihreähiuksisen siskon pää ilmaantui selkänojan yli.
"Kerro", tyttö vaati. Cherry nyrpisti nenäänsä ja otti sitten sohvapöydältä lehtiön, johon hän kirjotti vain "Castiel vähän auttoi minua." Strawberry luki sen ja katsoi sitten siskoaan katseella, joka kieli, ettei tyttö uskonut tätä. Cherry nyökytti, mutta Strawberry vain syvensi katsettaan. Cherry huokaisi ja kirjoitti sitten "Castiel sanoi minun olevan hänen tyttöystävänsä häätääkseen Amberin." Puna kohosi Cherryn kasvoille Strawberryn lukiessa lappua. Sitten hän nosti katseensa paperista ja tuijotti siskoaan kysyvänä. Tyttö kohautti olkiaan ja palasi istuvaan asentoon. Strawberry kapusi sohvan selkänojan yli ja kävi istumaan siskonsa viereen.
"Tuleeko telkkarista mitään?" hän kysyi.
Eteisestä kuului ulko-oven ääni.
"Hei, äiti!" Strawberry huikkasi.
"En tietääkseni ole muuttunut 20 vuotta vanhemmaksi naiseksi", kuului hieman tyttöjä vanhemman kundin äänellä. Cherry ja Strawberry katsoivat toisiaan ja ryntäsivät sitten eteiseen.
"River!" Strawberry kiljaisi Cherryn rynnätessä halaamaan isoveljeään ensimmäisenä. Portaista kuului askeleita ja pian Applekin ilmestyi eteiseen.
"Luulinkin kuulleeni Riverin äänen", hän sanoi. River nappasi kaikki kolme tyttöä halaukseen.
"No niin, mikä on minun huoneeni?" hän kysyi. Tytöt katsoivat veljeään hämmentyneinä.
"Äiti sanoi, että minulle on huone valmiina", poika kertoi, mutta tytöistä kukaan ei ehtinyt vastaamaan, kun ulko-ovi aukesi ja äiti astui sisään.
"Ai sinä ehditkin jo tulla tänne?" hän kysyi ilahtuneena. River nyökkäsi ja siirtyi halaamaan äitiään.
"Sinun huoneesi on tämä ihan vieressämme oleva", hän sanoi ja osoitti makuuhuoneen ovea. River meni viemään tavaransa sinne.
Muutamaa tuntia myöhemmin isä tuli töistä kotiin. Kukin tytöistä oli huoneessaan tekemässä läksyjä. Kanit olivat asettautuneet Cherryn sängylle nokosille aivan kylki kyljessä. Käytävällä leijaili taivaallinen tuoksu. Äiti oli ilmeisesti tehnyt Riverin lempiruokaa, lihamureketta. Cherry sulki kirjansa ja laittoi tavarat laukkuunsa suunnaten sitten keittiöön. Hän pysähtyi baaritiskin viereen ja katsoi, kun äiti nosti vuokaa uunista.
"Niin, kultaseni?" hän kysyi ja käänsi katseen punahiuksiseen tyttäreensä. Cherry osoitti ensin keittiön ruokapöytää, sitten olohuoneen ruokapöytää ja kallisti päätään.
"Voit kattaa pöydän tähän keittiöön", äiti vastasi. Cherry nyökkäsi ja meni ottamaan astiakaapista lautasia.
Hetken päästä pöytä oli katettu ja perhe kokoontunut syömään.
"Niin, miksi sinä siis tulit tänne? Kesäloma ei ole ihan vielä", Strawberry kysyi veljeltään.
"Kävi vähän sellainen juttu, että tajusin opiskelevani ihan väärää pääainetta. Laki ei todellakaan ole minun juttu", River vastasi. "Joten keskeytin opiskelut yliopistolla, ja äiti ehdotti, että muuttaisin siksi aika takaisin kotiin, kunnes joko löytäisin töitä ja asunnon, tai saisin uuden opiskelupaikan. Mitenkäs teillä on ensimmäinen viikko tässä kaupungissa mennyt?"
Tytöt kertoivat hieman koulustaan ja mainitsivat myös Cherryn rohkaistuneen.
"Mutta sehän on hienoa", River totesi yllättyneenä.