Jee, kolmas osa jonka illalla kirjoitin...Jos joku erehtyy lukemaan, KOMMENTOI, ARVOSTELE, HAUKU, YLISTÄ!! kiitos?
TARINA, JOKA EI KOSKAAN SAANUTKAAN OTSIKKOA OSA 3 HAH HAH
MEIDÄN LOMASTA TULI LOPPUJENLOPUKSI OIKEIN MIELLYTTÄVÄ.
Edwaaard~ herää~
....Ahh, Alin ääni. Siihen on hyvä herätä. Siispä heräsin ja räpyttelin silmiäni vähän aikaa kunnes tajusin missä me oltiin. Junassa, matkalla kohti Dublithia, tuota kaupunkia josta meillä molemmilla oli ihania ja mieltälämmittäviä muistoja vaikka muille jakaa!
-Hyvä, heräsit! Me ollaan perillä!
-Mi-TÄH?!!
Perillä?? Nyt jo?? Eih.. Vääntäydyin ylös penkistä ja mulkaisin ulos ikkunasta. Jos vaikka oltaisiin vahingossa menty jo Dublithin ohi. Joo, tuttu asema, Dublithan tämä! Huokaisin ja valmistauduin jo nyt henkisesti tulevaan elämän ja kuoleman väliseen kamppailuun. Hyvän ja pahan taisteluun. Me oltiin Alin kanssa hyviä, ja opettaja oli läpeensä paha. Mutta ei huolta sillä mä voitan pahan ja suojelen ihanaa Alphonsea--
-Ed??
-Joo, olen paikalla!! mennään nyt jo!! Laahasin itseni ja kamppeeni ulos ja kiirehdin kauemmas asemasta Al tiukasti perässäni. Hetken kuluttua hidastin ja katsoin taakseni jäänyttä Alia joka katseli puolestaan pilviä. Mitähän se mahtoi siellä nähdä?
- Al hei?
- Hmm? Kerro?
Hän hymyili taas, positiivinen kun oli. Toisin kuin mä. Siksi päätinkin lietsoa paniikkia.
-Miksi IHMEESSÄ sä olet noin rauhallinen vaikka me ollaan menossa opettajan luo?!? Etkö pelkää henkesi puolesta?
-En, Koska tiedän että suojelet minua! Tän sanoessaan Al siirtyi mua lähemmäs ja olin sokaistua loisteesta joka siitä lähti. Niin tietenkin, miksen heti ollut käsittänyt?!? Edward Elric oli kaikki voipa ja paras, opettaja ei mahda mulle mitään! Olin taas itsetyytyväinen! Virnistin Alille ja huomasin marssivani pää pystyssä kohti opettajan asuttamaa korttelia joka ei enää ollut kaukana. Olin valmis kohtaamaan pelkoni, ja hyvällä tuulella vieläpä!
Ja viisi minuuttia myöhemmin hyvä tuuleni haihtui olemattomiin. Johtuen Masonista, kaverista joka oli kerran hakannut mut ja Alin puoli kuoliaiksi kun opettaja oli jättänyt meidät autiolle saarelle lapsuudessamme jossa ei ollut paljoa hyvää.
- Ohhoh! Hei, Elricin veljeksethän ne siinä! Ed ja Al! Olettepa kasvaneet!! Mason näytti olevan riemuissaan jälleen näkemisesta kuten oli Alkin.
- Jep, terve. Kasvettu ollaan, mutisin ja yritin pakottaa kasvoilleni hymyn josta tuikin irvistys. Onneksi Mason ei näyttänyt piittaavaan moisista yksityiskohdista.
-Ette ole käyneet aikoihin! Mikä teidät tuo tänne??
-Työ, mä tokaisin
-Oli ikävä, Al pisti väliin toivoen että mun sanat ei kuuluisi. Mutta kyllä ne kuului.
-Aa, vai sillä lailla...Haluaisitte varmasti kuitenkin tavata opettajanne! Teillä kävi tuuri! Izumi rouva onkin ollut tänään oikein..p-pirteällä tuulella!! Mason näytti lievästi hermostuneelta, ja minä ja Al tiedettiin kyllä mitä se pirteä meinasi. Ei hyvää.
-Niin, kyllä me haluttaisiin opettaja nähdä, eikö? Al katsoi mua suoraan silmiin enkä siis viitsinyt kiistää asiaa. Se oli menoa nyt. Mason vei meidät sisälle, ohitimme tiskin jossa Izumin iso, karvainen ja lihanuija kädessään hiippaileva melko pelottava mies yleensä päivysti. He pitivät lihakauppaa, ja siellä myytävä liha oli hyvin todennäköisesti opettajan itsensä teurastamaa. Ennenkuin ehdin huomata, mut oli selätetty maahan ja pääni oli haljeta. Al tömähti viereeni, ja yläpuoleltamme kuului meille todellakin tuttua karjuntaa.
- KEHTAATTEKIN ILMESTYÄ TÄNNE ILMOITTAMATTA!!! LUULETTEKO ETTÄ TEITÄ KAIVATAAN TÄÄLLÄ SOTKEMASSA JA SÄHLÄÄMÄSSÄ TUOTTE MUKANANNE PELKKIÄ ONGELMIA!!!
- Izumi oli syöksynyt näyttävästi viereisestä huoneesta ja iskenyt meidät molemmat maahan. Hän oli edelleen täysin saman näköinen, pelottava.
-NO, MIKSETTE VASTAA!? ETTEKÖ OSAA KÄYTTÄY...köh köh köh....plöts.
Eikä se ollut näköjään parantunutkaan. Kesken lauseensa hän alkoi yskiä verta, eikä näky ollut kiva.
-Rauhassa nyt, älä reuhdo. Sig, Izumin mies saapui sopivasti paikalle rauhoittelemaan opettajaa ja ilman nuijaa. Ope sai lääkkeensä ja tyytyi nyt mulkoilemaan meitä. Me maattiin ihan hiljaa eikä haluttu nousta, ettei saataisi uudelleen selkään.
-Nouskaa, Izumi komensi. Me noustiin.
-Kakistakaa ulos, miksi olette täällä?
- M-me tarvitaan paikka jossa yöpyä, koska Edillä on täällä töitä, Al selitti ja yritti pitää äänensä tasaisena. Al ehti vastamaan mua ennen ja se oli varmaan vain hyvä, koska olisin kuitenkin ollut epäkohtelias ja aiheuttanut opettajalle toisen kohtauksen. Ja meille lisää ruhjeita. Myötäilin Alin vieressä enkä katsonut opettajaa silmiin.
-Vai niin...
Izumi mietti hetken ja huokaisi.
-Pakko kai teidän sitten on nukkua täällä.
-Kiitos, opettaja!
- Mmm, kiitti.
- EI KUULU!
-KIITOS OPETTAJA IZUMI!!
- Kelpaa. Mutta saatte nukkua samassa huoneessa. Se on meille helpompaa.
- Ei haittaa yhtään, ei sitten YHTÄÄN, huusin ehkä turhankin epäilyttävästi. Opettaja kohotti kulmiaan ja viittasi meidät sitten huoneeseen jossa meidän oli määrä viettää seuraava yö. Al hymyili hermostuneena opettajalle ja opettaja hymyili takaisin irvistyksellä. Se meissä oli sen kanssa samaa että kumpikaan ei osannut hymyillä täysin aiheetta.
-KAKARAT SYÖMÄÄN! Kuului keittiöstä. Izumi oli ollut harvinaisen auliilla päällä ja laittanut meille ruokaa toisin kuin yleensä. Tavallisesti siellä ollessamme meidän piti hoitaa ostokset ja ruuanlaitto itse. Niissä mä olin surkea mutta Al auttoi aina.
- Kuulostaa siltä että meitä kutsutaan, Al hymähti.
- Niin kuulostaa, nyökkäsin ja jätin lukemani kirjan sängylle lojumaan. Me oltiin sovittu Alin kanssa sen jälkeen kun opettaja kumppaneineen oli turvallisesti keittiössä poissa kuuloetäisyydeltä, että täällä ollesamme ei sanaakaan siitä että me oltiin...
ollaan...you know.
Tarjolla oli yllättäen lihaa, vaikka ei mitään valittamista ollut. Hyväähän se oli. Istuin Alin viereen tottakai. Opettaja istui vastapäätä, hän ei puhunt vaan tarkkaili meitä arvostelevasti, paloitellen samalla lihaa veitsellään. Eikä pelkästään arvostelevasti vaan todella tuimasti ja muutenkin epämiellyttävästi. Ainahan se oli ollut tiukka ja väkivaltainen, muttei se meitä vihannut eika Izumi muutenkaan nyt NÄIN yleensä käyttäytynyt meitä kohtaan kun oltiin alku huudoista selvitty. Mut valtasi yhtäkkiä pelko ja muistin etten ollut ottanut yhtä seikkaa huomioon. Sitä että eversti oli kaamea juorukello. Minkä tiesi Roy Mustang, sen tiesi kaikki. Ja Roy Mustang tiesi musta ja Alista, sillä oli lukuisia todisteita. Tiesin että Al ajatteli ihan samaa koska hän vilkuili vuoroin mua ja vuoroin opettajaa eikä keskittynyt syömiseen ollenkaan. Hetken aikaa tätä jatkui ja ilma oli niin paksua että Izumi olisi helposti voinut leikata sitä veitsellään, jota se yhä puristi kädessään. Viimeinkin, Mason pelasti tilanteen.
-Miten teillä on mennyt nykyään? Saitteko oman asunnon?
Helpottuneena vastasin yllättävän kohteliaasti: On mennyt oikein hyvin Alin kanssa, ollaan täysin normaaleja ja kyllä olemme saaneet oman yhteisen asunnon mikä on hienoa, kiitos kysymästä.
-ÖÖööö....
Olin hetken aikaa tähti. Kaikki tuijottivat mua ja olin huomion keskipisteenä. Myöhemmin ajattelin ettei olisi pitänyt vastata, sillä sanani jotenkin saivat Izumin palaamaan päänsä sisältä takaisin seuraamme.
-Jaa, vai että oikein hyvin Alin kanssa, niinkö? Hänen äänensä oli rauhallinen, mutta jotenkin silti vaarallinen. Al yritti painautua mahdollisimman pieneksi tuolia vasten eikä näyttänyt siltä että aikoisi pelastaa tilannetta joten mä jatkoin nopeasti
-OIKEIN MAHTAVASTI ON MENNYT!! E-EI PAREMMIN YHDELLÄKÄÄN PARILLA VOISI MENNÄ!!!
* töms *
Mut keskeytti se kun Al tömäytti päänsä pöytään ja voihkaisi kuuluvasti. Voi, nyt mokasin ja huomasin sen itsekin mutta liian myöhään. Vahinko oli tapahtunut. Kuului toinenkin tömäys ja sen aiheutti Izumin äkillinen tuolista ylös ponnahdus, ja läimäytys joka kohdistui suoraan muhun. Enkä ehtinyt tietenkään väistää. Al inahti paikallaan mun älähtäessä ja kaatuessa taaksepäin tuolin kanssa, Opettajan lyönnit on kuin tykin kuulia ja pari sellaista saa pääkopan halki. Hetkeen kukaan ei puhun mitään, Sig ja Mason vain tuijottivat meitä kolmea enkä ollut varma jos he tajusivat mistä oli kysymys vaiko eivät. Sillä ei tosin ole mitään väliä koska ne tyypit on tässä täysin sivuhenkilöitä. Al oli selvästikin nyt poru kurkussa enkä mä voinut antaa asian olla. Vaikka hän olikin itkiessään söpö. Kumminkin, nousin urheasti ylös lattialta ja kohtasin opettajan katseen vaikka pääni olikin haljeta. Tuijotus kilpaulu jäi lyhyeksi.
- Nyt saatte...luvan selittää....
Izumi sähisi kuin käärme ja se kuulosti pahalta. Olin avaamassa taas suutani mutta en saanut sanoja ulos. Sen sijaan Al päätti ottaa tilanteen haltuunsa selittää opettajalle, miten mä olin vaan idiootti ja menin sanoissani sekaisin. Hän sai pokan pidettyä sepittäessään juttua, kuinka Edward seurusteli onnellisesti Winryn kanssa ja opettaja on täysin vainoharhainen. Ja vielä kerran hän mainitsi miten idiootti olen. Ja tyhmä. Ja tollo...Opettaja oli edelleen epäluuloinen, hän oli ihan varmasti kuullut everstiltä jotain juttuja mutta Al oli sentään saanut hänet epäilemään niiden paikkansa pitävyyttä. Hän istuutui ja nieli hetkellisesti ylpeytensä kuten tein mäkin. Söimme, Al kiitti hiljaa ja painuimme saman tien huoneeseemme. Oven sulkeuduttua Al kääntyi muhun päin ja oli selvästi aikeissa haukkua mua, mutta ennenkuin se ehti aloittaakkaan mä suutelin sitä. Ei voinut mitään, oli ihan pakko. Se hetki jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä meidät yllätettiin. Jäätiin kiinni itse teosta. Opettaja seisoi oven suussa, ja tuijotti suoraan meitä.
Se jatkuu vielä, ei ehkä pitkään koska veljekset luultavasti tapetaan pian.