Seuraavana aamuna pariskunta vei yhdessä lapsensa kouluun, jonka jälkeen Steve käänsi auton keulan kohti heidän työpaikkaansa, Los Angeles Publisch High Schoolia. Siellä he kävelivät yhdessä johtajan kansliaan jättääkseen eropyyntönsä. Rehtori tiiraili heitä lasiensa läpi ja totesi:
"Kiitos näistä kuudesta vuodesta. Minä olen odottanut erokirjeitä oikeastaan koko ajan, te ette ole ikinä vaikuttaneet siltä kuin useimmat opettajat, jotenkin ette ole sopineet joukkoomme. Kuvittelisin teidät enemmän tiedustelijoiksi tai analyytikoiksi, olette molemmat vaikuttaneet aina kylmän taktisilta opettajien keskenäisissä asioissa. Hyviä tuloksia olette toki saaneet aikaan..." rehtori uppoutui puhumaan. Seitsemkymppinen nainen jaaritteli aikansa, ennen kuin hänen sanansa kiinittivät Steven ja Cathin huomion.
"Minäkin nuorena toimin muiss tehtävissä ennen opettajanuraani. Väitettiin minua Neuvostoliittolaiseksi agentiksi, pah! Siihen loppui tämän tytön ura armeijassa, minusta olisi pitänyt tulla suurta, ensimmäinen kuuluisa naistiedustelija. Sittemmin sotku on selvitetty, ja minua kunnioitetaan siellä, mutta kuka näin vanhaa kääkkää enää sinne kelpuuttaisi! Teidän pitäisi olla armeijassa, sinusta Rouva Garrett voisi tulla suurikin pomo - sinulla on hyvin diplomaattinen ajatustapa, varmasti pärjäisit poliitikkona! Anteeksi Herra Garrett - näen teidät enemmän toiminnan miehenä." Molemmat vaihtoivat paljonpuhuvia katseita. Oliko heidän entinen pomonsa ollut nainen, armeijan oma urbaanilegenda.
Tarinan mukaan 60-luvun alussa armeijalle oli työskennellyt nuori, vain 15-vuotias, orpo tyttö. Tyttö oli ollut ikäisekseen taitava, ja paras tiedustelija, mitä oli pitkään aikaan nähty. Hän oli säälimätön vihollisia kohtaan, eikä pelännyt tappaa. Tappeluissa hän pystyi päihittämään parhaatkin taiturit, ja häntä kunnioitettiin kuin sotaveteraania hänen iästään ja sukupuolestaan välittämättä. Vietnamin sodan sytyttyä tyttö lähetettiin muualle kentälle työhön soluttautumaan. Neuvostoliitossa saatiin totuus selville, ja kukaan ei uskonut kenenkään muun kuin liittolaisen selviävän hengissä koettelemuksista.
Niin he aloittivat työskentelyn Los Angelesin NCIS-tiimissä.
(Taas kerran todella realistista... odottakaa vaan seuraavaan osaan - sattumia joita ei ikinä tapahtuisi tosimaailmassa. Tälläinen tarina tähän tuli, kun mietin 4.22 ja Hettyä. Rakastan epärealistisia, juuri sen vuoksi mässäileviä ficcejä, joten here we are! Ja varoitus; seuraava kappale kirjoitettu puoliväsyneenä ja äärimmäisen huonosti.)
Oli tavallinen aamu. Steve ja Cath olivat tehneet aamutoimet, ja oli aika viedä Rosalie kouluun. Koulun pihalta he käänsivät autonsa kohti NCIS-tiimin päämajaa, jossa työt odottivat.
Siellä muu tiimi istui työpöytiensä ääressä rennosti jutellen, ja he liittyivät muiden joukkoon. Puheenaiheena oli aihe, jota Sam ja Callen eivät koskaan unohtaneet: Deeksin ja Kensin suhde. Nähdessään Steven ja Cathin saapuvan paikalle käsi kädessä, Kensi virnisti.
"Emme ole enää ainoita, joilla on suhde työparinsa kanssa."
"Cath ja Steve olivat valmiiksi yhdessä", Callen muistutti.
"He ovat seurustelleet niin kauan, kuin pystyn muistamaan", Sam lisäsi.
"Silti", yrittivät Kensi ja Deeks saada Callenia ja Samia lopettamaan piikittelyn.
Ylhäältä kuuluva vihellys keskeytti kinastelun. Porukka lähti kohti toimintakeskusta, jossa Eric ja Nelly odottivat heitä. Paikalla oli myös Hetty, joka katsoi joukkiota tuimasti.
"Steve, Cath, teidän ei kannata mennä rikospaikalle."
"Miksi", he ihmettelivät.
"Eric, näytä video", Hetty ohjeisti. Eric näytti videota.
"Kolari. Mitä siitä?" Cath kysyi. Eric zoomasi matkustajiin.
"Hitto. Grover ja hänen tyttärensä", Steve tuhahti.
"Me ei tultu ikinä toimeen keskenämme, mutta silti. Miten he voivat?"
"Molemmat selvisivät naarmuilla, ovat luultavasti yhä rikospaikalla. Juttu tuli meille kolarin aiheuttaneen osapuolen vuoksi. Luutnannti Roy Wellington. Kuoli saamiinsa vammoihin. Silminnäkijöiden mukaan mies oli ajanut holtittomasti jo pidempään, joten kyseessä ei voinut olla onnettomuus", Nelly teki selkoa asioista. Steve puisteli päätään.
"Steve ja Cath, te voitte lähteä venevajalle. Sinne on tulossa lenkillä ollut silminnäkijä. Deeks, Kensi, rikospaikalle. Callen, Sam, luutnantin kotiin", kuului tehtävänjako Hettyn suusta.