Nimi: Toisen kuolema on toisen elämä
Kirjoittaja: Maikki
Ikäraja: 13
Paritus: Ginny/Harry
Genre: One-shot
Beta: Eräs ystäväni
Toisen kuolema on toisen elämä
Ginny oli naimissa, raskaana ja yksin. Harry oli jättänyt hänet heidän
hääyönsä jälkeen. Kirjoittanut kirjeen, jossa oli kertonut palaavansa, kun
aika oli oikea. Harry oli kadonnut kuin tuhka tuuleen tietämättä, että
yhdeksän kuukauden kuluttua hänestä tulisi isä.
"Ginny, sinun pitää pysyä hereillä", hänelle huudettiin, mutta hän oli jo
luovuttanut. Tästä ei tulisi mitään, ei hän selviäisi yksin lapsen kanssa,
ilman Harrya, ilman miestä, jota rakasti.
"Ginny sinun on taisteltava, lapsesi tähden."
Pyhän Mungon vaaleat ja kuvia täynnä olevat seinät vilisivät Ginny silmissä,
kun hän makasi sängyllä, jota työnnettiin vauhdilla eteenpäin. Hänen
ympärillään pyöri kymmeniä ihmisiä, yrittäen pelastaa hänet ja hänen
lapsensa. Se ei tulisi onnistumaan. Alun alkujaan hän oli tiennyt
jommankumman kuolevan, mutta vain toisen. Toinen lähtisi, mutta toinen jäisi
odottamaan Harrya. Hän oli tiennyt sen jo silloin, yhdeksän kuukautta
aikaisemmin.
Mutta nyt Ginny ei ollut ollenkaan varma kumpi lähtisi, mutta hän rukoili
Jumalaa säästämään hänen poikansa, James Ronaldin, mutta jos se olisi tyttö
hän rukoilisi tälle isänsä silmiä ja omia hiuksiaan.
Hermione oli ollut hänen tukena ja turvanaan. Aurorin koulutus oli mennyt
kyllä täysin hukkaan, kun hän ei ollut ehtinyt muuta, kuin kaitsea Ginnyä.
Hermione hymyilee hänelle, jotenkin Ginny huomaa sen, kun kaikki muu on
harmaata ja sumeaa.
"Harry on matkalla", Hermione kuiskaa Ginnylle, mutta hän ei kuule sitä. Hän
on vaipumassa suloiseen pimeyteen.
"Hänen täytyy pysyä hereillä", käsketään ja hänelle annetaan jotakin. Kuvat
pysyvät paikoillaan. Ne ovat pysähtyneet isoon huoneeseen, jossa ihmiset
eivät enää hälise. He odottavat rauhallisina. Huone on täysin hiljainen.
Sitten kipu viiltää hänen ruumistaan tauotakseen hetkeksi ikuiselta tuntuvan
ajan jälkeen, mutta vain hetkeksi, kunnes se viiltää uudestaan tällä kertaan
tuskallisemmin ja pitempään. Kivun jälkeen ei tule mitään. Hän on väsynyt,
mutta hengissä. Ihmiset kuiskailevat äänen ympärillään ja he katsovat
jotain, mitä hän ei näe.
Joku tulee huoneeseen. Ihmiset päästävät hänet suoraan läpi.
"Rakas Ginny, se olen minä, Harry", Harry polvistuu vuoteen viereen ja
kyyneleet tipahtelevat hänen silmistään.
"Miten lapsi?" Ginny vaikeroi.
"Lapsi? Sinä sait kaksoset, tytön ja pojan", Hermione polvistuu vuoteen
toiselle puolelle, mutta hänen äänessään on surullinen kaiku. "Mutta
valitettavasti tyttö ei selvinnyt."
"Minun tyttäreni, meidän tyttäremme", Ginny on itkun partaalla.
Harry rauhoittelee häntä silittämällä hänen hiuksiaan, kunnes poika tuodaan
hänelle. Pojalla oli tumman untuvahiukset ja hänen silmänsä.
Onni ja suru syttyvät hänen sieluunsa. Hänellä on poika, mutta tyttärensä
hän menetti. Kyyneleet kastelevat tyynyn ja pojan hiukset. Poika otetaan
pois ja kaikki kaikkoavat, jotta hän voisi nukahtaa armaansa käsivarsille.