Heipä hei! Tässä on Atarashī mokuhyō-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa, ja hyvää Loppiaista.

(Yakushi Kabuto)

Kakashin, ja Kurenain ryhmät hyppäsivät erään rakennuksen katolle vaellettuaan vähän aikaa, ja seuraavaksi he katsoivat Kakashia.

Heillä kaikilla oli yllään vaaleanruskeat matkaviitat.

Taivaalla oli pilviä äskeisen sateen takia.

"Tutkimme maaston viiden kilometrin säteellä tästä pisteestä eteenpäin. Ellei mitään löydy, vaihdamme paikkaa. Tutkimme taas maaston samalla säteellä. Ja sama yhä uudestaan", Kakashi sanoi.

"Viiden kilometrin! Radio-yhteys ei toimi niin etäältä ja on vaarallista liikkua niin kaukana muista yksin!" Sakura huusi.

"Kuka sanoi, että liikkuisimme yksin?" Kakashi kysyi. "Kuchiyose no Jutsu!" Kakashi kosketti kattoa oikealla kädellään, ja katolle ilmestyi joukko Ninkeneneitä:

"Koirien ääni kaikuu radio-yhteyttäkin kauemmas. Ne vainuavat vaaran jo kaukaa ja tukevat meitä. Jokainen saa kaksi Ninkeneniä. Koettakaa tulla toimeen!"

Koirat hajaantuivat ninjojen seuraan.

"Minä tuen Shinoa", Yksi koira sanoi.

"Hauska tavata", Sai sanoi seurassaan oleville Ninkeneneille.

"Olet kovaäänisesti kälättävä naaras", Yksi ninja-koira sanoi Sakuralle.

"Ja sinä, Natsuki. Koska ole jinchūriki, olet vihollisen kohde. Akatsukin varalta saat tueksesi Yamaton, ja Kanchi Taipun, eli Hinatan", Kakashi sanoi.

"Sekä kovaäänisen bulldogin", Pakkun sanoi.

"Tehdään parhaamme", Hinata sanoi Natsukille.

Natsuki nyökkäsi.

"Minä, ja Kiba käytämme omia koiriamme", Kakashi sanoi.

"Valmistelut oli sitten siinä!" Kiba totesi.

"Pyrkikää ennen kaikkea saamaan vainu Sasukesta. Vasta toissijaisesti Akatsukista. Kumman löydättekin, pankaa paikka muistiin ja palatkaa takaisin tänne. Hajaantukaa!" Kakashi sanoi, minkä seurauksena kaikki lähtivät eri suuntiin.

Natsuki käveli toveriensa kanssa metsässä, kunnes hänelle tuli tunne siitä, että heitä tarkkailtiin.

"Huomasitte varmaa", Yamato totesi.

Natsuki nyökkäsi, minkä seurauksena Yamato kääntyi nopeasti ympäri, ja heitti pari shurikeniä siihensuuntaan, jossa hän oli tuntenut chakraa.

Puiden seasta hyppäsi esiin violettiin viittaan pukeutunut hahmo.

"Sinähän olet Kabuto", Natsuki sanoi nähtyään viittaan pukeutuneen miehen kasvot.

"Huomasitte siis minut", Kabuto sanoi.

"Yakushi Kabuto. Konohassa olet etsintäkuulutettu Nukenin, joka on määrätty vangittavaksi tavattaessa. Lähestyit meitä vapaaehtoisesti. Ainakin olet rohkea", Yamato sanoi.

"Haluaisin hieman keskustella sinun kanssasi, Natsuki-san", Kabuto sanoi.

"Kuulimme hiljattain huhun siitä, että Uchiha olisi murhannut Orochimarun. Sinä olit Orochimarun alainen, joten jos Orochimarusta hiljattain kuulemamme huhu on totta, niin sinä voit todennäköisesti vahvistaa sen huhun todeksi. Jos se huhu ei olisi totta, ja Orochimaru olisi yhä elossa, niin olisit todennäköisesti tällä hetkellä yhdessä Orochimarun monista piilopaikoista, ellet sitten olisi täällä suorittamassa jotain Orochimarulta saamaasi tehtävää", Natsuki sanoi. "Siksi kysynkin sinulta sitä, että onko se huhu Orochimarun kuolemasta totta?"

"Heh..Menit suoraan asiaan. Kyllä. Se huhu on totta. Mutta viis siitä. Minulla olisi sinulle pieni lahja", Kabuto sanoi. Hän työnsi oikean kätensä kaapunsa vasemmalla puolella olevaan taskuun, ja otti sieltä esiin sinisen kirjan.

"Mitä tuon kirjan sisältö koskee?" Natsuki kysyi ensimmäisenä mieleensä juolahtaneen kysymyksen.

"Järjestömme keräämiä tietoja Akatsukista. Haluan antaa sen sinulle, Natsuki-san", Kabuto sanoi.

"Yritätkö lahjoa Konohan tuolla kirjalla?" Yamato kysyi. Hänen oli hieman vaikea uskoa Kabuton puheita todeksi.

"En sentään. Siihen tämä ei riittäisi alkuunkaan. Erityisesti Konohan tapauksessa", Kabuto sanoi.

"Mitä sitten tahdot? Eihän Akatsuki edes vainoa sinua, toisin kuin Orochimarua, joka petti Akatsukin yrittäessään vallata Uchiha Itachin kehon ollessaan vielä Akatsukissa saadakseen Itachin Sharinganin hallintaansa oppiakseen Sharinganin avulla nopeammin kaikki maailman Ninja-tekniikat", Yamato sanoi.

"Tämä on pelkkä lahja Natsuki-sanille, osoitukseksi kiitollisuudestani. Hän on jinchūrikinä Akatsukin kohde", Kabuto sanoi.

"Lahja?" Natsuki kysyi. "Millä perusteella minun pitäisi luottaa Kabutoon? Hän on jo kerran osoittautunut petturiksi".

"Kun Orochimaru-sama kuoli, kadotin jälleen jotain, jolle olin lojaali. Minulla ei ollut vanhempia, ei kotimaata", Kabuto sanoi.

"Taidat puhua jopa adoptio-äidistäsi, Yakushi Nonōsta?" Natsuki ennemminkin totesi, kuin kysyi.

"Olette näemmä tutkineet tautojani jonkin verran", Kabuto sanoi. "Olette kuitenkin oikeassa. Konohan ninjat pelastivat minut taistelukentältä, mutta epämääräisten taustojeni takia jouduin pian vakoojaksi. Minut pakotettiin opettelemaan Iryō Ninjutsua, jotta vihollinen luottaisi minuun. Kiersin useissa eri maissa vakoilemassa muita, mutta samalla kadotin itseäni koko ajan enemmän. Lyhyesti sanoen, vihollinen otti minut huostaansa, ja teki minusta vakoojan. Olen asunut lukemattomissa eri paikoissa. Valtiot ja kylät eivät merkinneet minulle juuri mitään. Kunnes hän teki minusta alaisensa. Nyt hänkin on poissa. "Kuka minä oikein olen?" Olet varmasti itsekin pohtinut tätä kysymystä, Natsuki-san. "Olenko Uzumaki Natsuki vai Kyūbi?" Konohan asukkaat kohtelivat sinua kylmästi, ja olit vähällä kadottaa identiteettisi. Mutta sinä kuitenkin luotit voimiisi. Ja uskoit, että olet todella Uzumaki Natsuki. Onnistuit pääsemään yli roolistasi pelkkänä Kyūbinä. Tiedät siis tarkalleen, kuka olet. Tunsit isosiskosi, oman verisukulaisesi. Menetit hänet sinä yönä, jolloin Sasuke-kun menetti klaaninsa. Siskosi tapauksen, ja menneisyytesi takia ymmärrät yksinäisyyden tunteen. Aiot kuitenkin tehdä parhaasi saadaksesi Konohan asukkaat hyväksymään sinut sellaisena, jona olet. Olet saanut jopa ystäviä. Olit kateellinen Sasuke-kunille siksi, että sinua verrattiin aina häneen. Halusit muiden huomaavan sinut, joten opiskelit ja harjoittelit ahkerasti saadaksesi muilta huomiota, vaikka muiden silmissä saatoit aluksi vaikuttaa sellaiselta, että yritit miellyttää isosiskoasi ennen kuin menetit isosiskosi, ja yritit ohittaa Sasuke-kunin taidoissasi. Taisit jossain mielessä pitää Sasuke-kunia eräänlaisena kilpailijana, joten yritit voittaa hänet kilpailemalla hänen kanssaan saadaksesi muilta hyväksyntää. Itse asiassa on varsin ironista, että onnistuit lopulta ystävystymään Sasuke-kunin kanssa, vaikka hän lopulta pettikin Konohan. Siitä huolimatta arvostat entistä ystävyyttäsi Sasuke-kunin kanssa niin kovasti, että haluat hakea hänet takaisin Konohaan. Adoptoit jopa yhdestä Orochimaru-saman piilopaikasta hiljattain löytämäsi Yūkimarun omaksi pikkuveljeksesi. Minä taas en edes yrittänyt päästä yli Orochimaru-samasta. Tukeuduin vain hänen voimiinsa etsien samalla itseäni. Oikeasti olen etsinyt todellista itseäni niin kauan, kuin muistan. Tiedän nyt tarkkaan, miltä sinusta tuntui. Oli sinun ansiotasi, että silmäni aukesivat. Olen vihdoin valmis muuttamaan itseäni. Tällä kertaa en enää aio jäädä Orochimaru-saman jalkoihin. Liitin hänet itseeni löytääkseni uuden, vahvan itseni".

Kabuto otti silmälasit päästään oikealla kädellään, ja laski myös huppunsa alas, minkä seurauksena Konohan ninjat näkivät Kabuton muuttuneen hieman.

"Hänen vasen silmänsä on nyt samanlainen, kuin Orochimarun silmä! Ja hänen kasvojensa vasen puolikin näyttää nyt hieman Orochimarun kasvoilta!" Natsuki ajatteli huomattuaan kyseisen asian:

"Olet muuttunut ulkoisesti sitten viime näkemän".

"Huomasit näemmä kyseisen asian. Natsuki-san, tämän vihjeen sain sinulta huomattuani sen, että kilpailit Sasuke-kunin kanssa. Ymmärsin samalla sen, että olin vain tukeutunut Orochimaru-saman voimiin. Ymmärsin äsken mainitsemani asian vasta Orochimaru-saman kuoltua Sasuke-kunin toimesta. Olen sinulle kiitollinen. Orochimaru-sama jatkaa elämäänsä sisälläni päämääränä, joka minun tulee ylittää", Kabuto sanoi.

"Liitit Orochimarun itseesi? Mitä tarkoitat? Natsuki kysyi vihaisena. "Pyysitkö Orochimarua antamaan sinulle Juinjutsunsa?"

"En nyt sentään. Se olisi jo liioiteltua päällekkäin leimaamista. Itse asiassa en tarkoittanut mitään sen ihmeempää. Poimin vain Orochimaru-saman käden, ja kiinnitin sen kehooni", Kabuto sanoi nostaen oikealla kädellään vasenta hihaansa ylemmäs näyttäen vasemman käsivartensa, joka oli valkoinen. "Tämä Orochimaru-saman vasen käsi on tosin uskomattoman elinvoimainen. Se pyrkii jatkuvasti ottamaan uuden isäntänsä haltuunsa".

"Kuinka typerästi tehty", Yamato sanoi.

"Mitä tuo on? Byakugan! Se on vallannut jo kolmanneksen kehosta", Hinata ajatteli katsoen Kabuton kehoa Dōjutsunsa avulla.

"Teen kaikkeni, ettei Orochimaru-saman käsi ottaisi minua haltuunsa. Pystyn vihdoin näkemään todellisen itseni pyrkiessäni ylittämään Orochimaru-saman!" Kabuto sanoi, ja heitti toisessa kädessään pitämänsä kirjan maahan. "En ole koskaan ollut kukaan, ja minulla ei ole mitään".

(Flashback)

Haavoittunut poika nojasi uupuneena takanaan olevaa puuta vasten. Hänellä oli harmaat hiukset, mustat silmät, ja vaalea iho. Hän oli laiha ja 6-vuotias. Hänellä oli yllään harmaa pusero. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat sandaalit. Hänellä oli päässään haava, josta valui verta.

"Hän on kai kotoisin tuosta kaupungista, jossa sodittiin", Eräs lapsi sanoi katsoen haavoittunutta poikaa, ja sitten tuhoutunutta kaupunkkia.

Vähän matkan päässä, läheisen metsän edessä oli tuhottu kaupunki.

Taivaalla oli pilviä.

"Mitä tehdään?! Se vuotaa verta! Selviääkö se?!" Eräs poika kysyi seurassaan olevalta naiselta katsoen puun alla istuvaa poikaa.

Nainen alkoi parantaa poikaa Shoshen no Jutsulla:

"Urushi, hän on paremmassa kunnossa, kuin sinä olit".

Puun edessä istuva poika avasi silmänsä, ja katsoi naista.

Nainen näytti 30-vuotiaalta. Hän oli pitkä ja laiha. Hänellä oli vaalea iho ja pitkät, tummankeltaiset hiukset. Hänen silmänsä olivat tummanvihreät, ja pupillittomat. Hänellä oli mustat silmälasit silmiensä edessä. Hänellä oli päässään valkoinen päähine. Hänellä oli yllään musta pusero, ja musta hame, jonka edessä oli valkoinen esiliina. Naisella oli jaloissaan mustat sandaalit:

"Älä ole huolissasi. Osaan jonkin verran Iryō Ninjutsua. Missä vanhempasi ovat? Osaatko kertoa nimesi?"

Haavoittunut poika ei sanonut mitään.

"Eikö se tajua mitään?! Ihme tyyppi!" Urushi sanoi uteliaana.

"Urushi, lainaa vähän olkapäätäsi", Nainen sanoi.

"Sinulla kävi tuuri, kaveri. Okei. Tartu olkapäähäni", Urushi sanoi haavoittuneelle pojalle.

("Tämä on ensimmäinen muistikuvani. En ole koskaan ollut kukaan. En tuntenut vanhempiani. En tiennyt edes nimeäni. En tiennyt sitäkään, oliko minulla joskus sisaruksia", Kabuto sanoi.)

Pari tuntia myöhemmin haavoittunut poika istui erään talon jakkaralla, ja häntä aiemmin parantanut nainen oli sitonut hänen haavojensa ympärille sideharsot.

Talon seinät, katto ja lattia olivat ruskeat. Seinissä oli ovia ja ikkunoita. Ja katossa oli kattolamppuja. Talossa oli kaksi kerrosta.

"Haavat näyttävät parantuneen oikein hyvin", Nainen sanoi jakkaralla istuvalle pojalle. Naisen edessä olevan pöydän päällä oli ruskea ensiapu-laukku, jonka sisällä oli lääkintä-tarvikkeita.

"Sano nyt edes kiitos. Eikö sinulla ole minkäänlaisia käytöstapoja?! Käytä vaikka tätä, ettet heti saa lisää kolhuja", Urushi sanoi ja laittoi harmaan kypärän haavoittuneen pojan päähän.

"Ai!" Poika sanoi, kun Urushi oli laittanut kypärän haavoittuneen pojan päähän tosi nopeasti.

"Huonotapaisuuden voisi vielä tajuta, mutta en ole koskaan nähnyt sellaista, joka ei tunne vanhempiaan tai nimeään", Urushi sanoi, ja taputti toisella kädellään toisen pojan päässä olevaa kypärää.

"Tästä lähtien tämä on uusi kotisi. Toisin sanoen, minusta tulee äitisi. Jos siis tarvitset jotain, kysy vain rohkeasti", Silmälaseja käyttävä nainen sanoi äskettäin parantamalleen lapselle.

"On hankalaa, kun sillä ei ole nimeä", Urushi sanoi.

"Totta. Mikähän olisi hyvä? Hm. Miten olisi Kabuto "kypärä?" Nainen kysyi muilta lapsilta katsottuaan pojan päässä olevaa kypärää.

"Pöljä!"

"Suoraan ulkonäöstä!"

"Ei yhtään harkittu!" Jotkut lapset sanoivat.

"Parasta on, kun ei mieti liikaa", Nainen sanoi.

Kabuto hymyili hieman tyytyväisenä siihen, että hänellä oli nyt nimi.

"Oho! Se hymyili ekan kerran! Näyttää tykkäävän uudesta nimestään!" Urushi sanoi nähtyään Kabuton hymyilevän.

"Hienoa", Nainen sanoi.

(Yöllä)

Kabuto makasi sängyssään, ja katsoi Urushilta aiemmin saamaansa kypärää.

"Sano nyt edes kiitos! Eikö sinulla ole minkäänlaisia käytöstapoja?!" Kabuto ajatteli Urushin sanoja. Hän lähti huoneesta herättämättä muita lapsia. Hänellä oli yllään vaaleankeltainen yöasu.

"Emme pysty enää jatkamaan pelkillä valtion ja kylän avustuksilla", Kabuto pysähtyi ruskean oven eteen kuultuaan jokun miehen puhuvan oven takana olevassa huoneessa. "Meidän on neuvoteltava vielä kerran molempien kanssa".

"Eivät ne anna meille enää lanttiakaan", Vieraan naisen ääni sanoi.

"Taloutemme on äärimmäisen kireä. Saimme uuden asukkaankin", Aiemmin puhunut mies sanoi.

"Hyvä on. Minä teen asialle jotain. Älkää siis..." Kabuton parantaneen naisen lause keskeytyi, kun hän kuuli kompastumista muistuttavan äänen huoneen oven takaa.

Yllättäen huoneen ovi avattiin, ja hieman pyöreä nainen näki lattialla makaavan Kabuton:

"Mitä oikein hiippailet ympäri taloa?! Sinun pitäisi olla jo nukkumassa!"

Kabuto säikähti hieman.

Kabuton parantanut nainen käveli ulos huoneesta, ja näki Kabuton:

"Poika on vasta muuttanut tänne! Ei hän tunne vielä talon aikatauluja tai sääntöjä! Olkaa kiltti, ja katsokaa tämä kerta läpi sormien!"

"Kerta kaikkiaan. Olet liian lempeä", Kabutolle äsken huutanut nainen sanoi silmälaseja käyttävälle naiselle. Sitten Kabutolle huutanut nainen katsoi Kabutoa:

"Tule tänne, ja katso kelloa. Hiljaisuus on alkanut jo puoli tuntia sitten. Sano se ääneen, jotta muistat sen. No, milloin hiljaisuus alkaa? Tämä sinun on opittava heti alkuun!"

Kabuto katsoi huoneen seinällä olevaa seinäkelloa siristäen hieman silmiään, sillä kello näytti vähän epäselvältä.

Kabuton parantanut nainen huomasi pian, miten Kabuto katsoi seinäkelloa.

"Poika on vasta nuori. Ei hän osaa vielä lukea kelloa, saati sitten laskea. Eiköhän tämä jo riitä tältä illalta", Aiemmin puhunut mies sanoi.

"Yhdeksältä", Kabuto sanoi yllättäen.

Aikuiset katsoivat Kabutoa nähdäkseen, että Kabutoa puolustanut nainen oli laittanut omat silmälasinsa Kabuton silmien eteen.

"Oikea vastaus", Kabuton parantanut nainen sanoi pitäen molempia käsiään Kabuton olkapäillä.

"Hah hah! Näkösi olikin vain huono! Olet viisas ikäiseksesi! Tarvitset silmälasit!" Aiemmin puhunut mies sanoi ymmärrettyään tilanteen.

"Vai niin, mutta mistä rahat?! Kerta kaikkiaan. Olisit heti sanonut, ettet näe kunnolla", Kabutolle aiemmin huutanut nainen sanoi.

Kabuto yritti ottaa silmälasit pois päästään, mutta hänet parantanut nainen laittoi lasit takaisin Kabuton pähän.

"Nyt voit jatkossakin noudattaa aikatauluja. Toivottavasti silmälasien linssien vahvuudet ovat sopivat", Kabuton parantanut nainen sanoi.

"Kiitos", Kabuto itki. "Kiitos".

"Riittää jo", Kabuton parantanut nainen sanoi.

"Kiitos", Kabuto sanoi.

("En ole koskaan ollut kukaan. Minulla ei ole koskaan ollut mitään", Kabuto sanoi.)

3 vuotta myöhemmin Kabuto paransi Konohan ninjoja Shoshen no Jutsulla.

"Jaksatko vielä, Kabuto?" Kabuton adoptio-äiti kysyi parantaen toista Konohan ninjaa. Kabuton adoptio-äiti oli aiemmin tehnyt Sandaime Hokagen kanssa sopimuksen siitä, että Konohan orpokodin väki auttaisi taistelussa haavoittuneiden Konohan ninjojen parantamisessa maksua vataan. Kabuton adoptio-äiti oli jopa opettanut Kabutolle Iryō Ninjutsua.

Kabuto oli antanut adoptio-äidilleen uudet silmälasit kiitokseksi siitä, että tämä oli antanut omat silmälasinsa Kabutolle 3 vuotta aiemmin.

Kabutolla oli yllään samanlaiset vaatteet, kuin adoptio-äidillään.

"Kyllä, äiti", Kabuto sanoi.

"Vaikka tämä onkin orpokodin hyväksi, niin miksi juuri ninjoja?" Urushi kysyi. Hänellä oli yllään samanlaiset vaatteet, kuin Kabutolla.

"Raha ei kasva puussa. Tämä auttaa orpokotia. Urushi, toisitko lisää sidetarpeita?" Kabuto pyysi.

"Joo joo!" Urushi sanoi, ja meni hakemaan lisää sidetarpeita.

"Olet taitava Iryō Ninjutsun käyttäjä, vaikket ole edes ninja", Penkillä istuva Orochimaru sanoi Kabutolle. Orochimarulla oli yllään Konohan Jōninin vaatteet.

"Äitini on opettanut minua", Kabuto sanoi.

"Kabutohan sinä olit, eikö? Ryhtyisitkö ninjaksi? Olen varma, että sinusta tulisi erinomainen ninja", Orochimaru sanoi.

"En ole ajatellut ryhtyväni ninjaksi. Haluan vain ansaita rahaa orpokodille, ja auttaa äitiä. Hän on tehnyt niin paljon hyväkseni. Olen antanut hänelle vasta uudet silmälasit", Kabuto sanoi.

"Niinkö? Sepä harmi", Orochimaru sanoi.

(Pari päivää myöhemmin)

"Vai on Aruki no Miko nykyään lapsenvahtina? Emme olekaan nähneet hetkeen. Oletko hieman laihtunut, Nonō?" Danzō kysyi istuen pöydän toisella puolella olevalla tuolilla. Hänen takanaan seisoi Orochimaru, ja eräs Aburamen-klaanin jäsen, joilla oli yllään mustat viitat.

"Hylkäsin Aruki no Miko-nimen jo aikoja sitten", Nonō sanoi istuen pöydän toisella puolella olevalla tuolilla. "Konohan avustuksistahan on jo sovittu. Mitä asiaa teillä enää on?"

"Entinen huippuvakoojakaan ei tajua mistään mitään lähdettyään Root-ista. Emme tulleet keskustelemaan vain raha-asioista", Danzō sanoi.

"Saamamme tiedon mukaan Iwagakure no Sato suunnittelee suurta taistelu-operaatiota. Haluamme, että soluttaudut Iwagakureen ja selvität, onko kyseinen tieto totta. Ja mikäli se on totta, niin haluamme myös, että selvität kyseisen operaation tarkan ajan, paikan ja sisällön. Tehtävästä tulee luultavasti pitkä", Aburamen-klaanin jäsen sanoi.

"Valitsitte väärän henkilön. En ole enää..." Nonō aloitti.

"Ette selvästikkään ymmärrä, miten tärkeä äiti on orpokodille, ja sen lapsille! Hän on tehnyt kaikkensa, ettei orpokoti menisi nurin!" Nonōn mies-kollega puolusti Nonōa.

"Tehtävä on hengenvaarallinen! Miksette hoida sitä itse?! Miksi valitsitte juuri äidin?!" Nonōn toinen kollega kysyi.

"Aruki no Miko on ainoa, jolle voimme uskoa tämän tehtävän. Kukaan Root-issa ei tällä hetkellä ole tarpeeksi taitava vakoilussa. Ilmeestäsi päätellen olet ymmärtänyt, mitä tarkoitan. Aivan, jos kieltäydyt, ette saa enää koskaan rahaa Konohalta", Danzō sanoi.

"Eihän! Olemme jo sopineet kyseisestä asiasta Sandaime Hokage-saman kanssa! Et sinä yksin voi tuollaisista asioista päättää!" Nonōn nais-kollega sanoi.

"Orpokoti vaikuttaa sangen helpolta ryöstökohteelta", Aburamen-klaanin jäsen sanoi katsellen orpokotia tarkemmin. "Suosittelen palkkaamaan jonkun varioimaan rahojanne. Sillä edellytyksellä toki, että teillä on siihen varaa".

"Olkaa samalla varovaisia, ettei lapsiannekin siepata", Orochimaru sanoi. "Syntyperältään tuntemattomilla lapsilla on varsin paljon käyttöä".

"Tuo on jo röyhkeää! Oletteko todella ninjoja?!" Nonōn mies-kollega huusi vihaisena.

"Te tässä ette ymmärrä", Danzō sanoi.

"Hyvä on", Nonō sanoi.

"Hetkinen nyt, äiti", Nonōn toinen kollega sanoi.

"Näin kävi. Kun et kyennyt kovettamaan sydäntäsi. Kuten arvelin. Et selvästikään sovi Root-iin", Danzō sanoi ja katsoi huoneen oikealla puolella olevaa ikkunaa, sillä hän oli nähnyt jonkun salakuuntelevan nykyistä keskustelua kyseisen ikkunan kautta. "Ai niin. Olin vallan unohtaa. Eräs alaiseni kuoli saadakseen tämän tiedon. Otamme kyseisen alaiseni tilalle jonkun lapsistanne".

"Kuinka röyhkeä oikein olet?! Juurihan sanoin, että hyväksyn tehtävän!" Nonō huusi Danzōlle.

"Ne ovat kaksi eri asiaa. Saatte rahanne ensikerrasta lähtien. Tällä kertaa ehtonamme on yksi lapsi", Aburamen-klaanin jäsen sanoi.

"Ei myöskään ole takeita siitä, etteikö joku lapsistanne todella haluaisi ryhtyä ninjaksi. Kysykää heiltä. On melko todennäköistä, että löydätte yhden", Danzō sanoi.

Ikkunan takana seisova Kabuto oli kuullut koko keskustelun.

(Myöhemmin)

Kabuto käveli kohti Danzōta, ja tämän alaisia öisen orpokodin etupihalla.

"Kabuto, miksi?" Nonō kysyi.

"Sovin kuulemma hyvin ninjaksi. Lisäksi haluan kehittää Iryō Ninjutsu-tekniikoitani", Kabuto sanoi.

"Kabuto, heitätkö hukkaan täällä viettämäsi 3 vuotta?! Tule takaisin!" Urushi huusi.

"Oletteko unohtaneet, mitä kello on? Teidän pitäisi olla jo nukkumassa", Kabuto sanoi nähtyään, että orpokodin ulko-ovien yläpuolella oleva kello oli jo paljon yli yhdeksän.

(Vuosia myöhemmin)

"Ei onnistu. Minut on piiritetty. Ellen olisi mokannut, olisin jo nukkumassa. Olisin vielä halunnut nähdä äidin ja muut!" Kabuto piti oikeassa kädessään harmaata taskukelloa, joka oli jo yli yhdeksän.

Taivaalla oli kalpea puolikuu, ja monia tähtiä.

Kabutolla oli yllään Iwagakuren ninja vaatteet. Hän oli nyt 14-vuotias.

Yllättäen Kabuto näki taskukellonsa heijastuksen ansiosta sen, miten joku heitti kunain kohti kallion halkeamaa, jossa Kabuto parhaillaan piileskeli.

Kabuto väisti syöksimällä vasemmalle, ja samalla esiin piilostaan, mutta silloin hänen kimppuunsa hyökännyt ninja hyökkäsi uudelleen hänen kimppuunsa.

Kabuto siirsi molempiin käsiinsä chakraa, ja haavoitti kimppuunsa hyökännyt ninjaa vatsaan, minkä seurauksena kyseinen ninja putosi maahan hänen silmälasiensa rikkoutuessa. Krats!

Kabuto kaatui maahan, mutta kun hän nousi polvilleen, kuun edessä olevat pilvet siirtyivät sivuun, ja Kabuto näki sen, että hänen kimppuunsa hyökännyt ninja olikin Nonō.

Nonōlla oli yllään Iwagakuren ninjan vaatteet.

"Äiti! Miksi sinä olet täällä?!" Kabuto kysyi ryhtyen parantamaan Nonoa. Sitten hän muisti Danzōn mainitseman tehtävän Iwagakuren taistelu-operaation vakoilemisesta:

"Onko tämä yhä sitä tehtävää?"

"Miksi parannat minua? Kuka sinä olet?" Nonō kysyi Kabutolta.

"Äiti, se olen minä!" Kabuto sanoi. Sitten hän laittoi silmälasinsa Nonōn päähän, jotta Nonō näkisi Kabuton kunnolla. "Minä tässä, Kabuto! Ei hätää! Vannon pelastavani sinut!"

"Kuka sinä...olet?" Nonō kysyi.

Kabuto lopetti Nonōn parantamisen, otti silmäläsinsa mukaansa, ja juoksi pois paikalta hermostuneena.

"Tuolla! Pahus! He saivat Nanigashin!" Kaksi Iwagakuren ninjaa juoksi paikalle, ja näki haavoittuneen Nonōn.

Kabuto pesi käsiään joen vedessä, ja katsoi joen veteen heijastunutta peilikuvaansa:

"Kuka tuo on? Ei! Se en ole minä! Tuo en ole todellinen minä!"

"Et vain näe itseäsi tarpeeksi selkeästi!" Joku sanoi, ja Kabuton peilikuvan alapuolelta nousi esiin Orochimaru:

"Sinusta on tullut erinomainen ninja. Minä kyllä muistan sinut, Kabuto. Voin jopa kertoa vastaukset kysymyksiisi. Siihenkin, miksi äiti ei tunnistanut sinua".

(Myöhemmin)

Orochimaru, ja Kabuto kävelivät Orochimarun piilopaikassa.

"Kukaan ei tiedä tästä piilopaikastani. Se on piilossa kaikilta 5 Suurelta Ninja-maalta. Olet ensimmäinen vieraani", Orochimaru sanoi. Hän istui puiselle tuolille, ja katsoi Kabutoa. "Seurasit minua tänne, koska halusit tietää totuuden. Ihminen ei voi paeta tiedonjanoaan".

"Kertokaa sitten vastaukset kysymyksiini", Kabuto sanoi riisuttuaan Iwagakuren Hitai-atensa.

"Ollakseni rehelleinen, Root päätti hoidella sekä sinut, että äidin pois päiväjärjestyksestä. Olitte liian lahjakkaita vakoojia. Tiesitte liian paljon. Tiedolla voi olla joskus merkittävä vaikutus. Sinusta on tullut niin lahjakas ninja, että sinua pidetään tällä hetkellä kylälle vaarallisena", Orochimaru sanoi.

"Mutta he itsehän pyysivät meitä vakoilemaan kylän puolesta. Eivät he voi!" Kabuto sanoi.

"Tiedolla voi olla joskus tärkeä merkitys", Orochimaru sanoi. "Heti jätettyäsi orpokodin, Danzō kertoi äidille lähtösi todellisen syyn. Danzō kertoi, että uhrasit itsesi orpokodin avustusten takia. Äiti toivoi sinun vapautuvan Root-in "kahleista". Pari vuotta sitten Danzō asetti vapautumisesi ehdoksi erään miehen salamurhaamisen. Kuulostaahan tämä vähän hassulta, mutta se mies olit juuri sinä".

"Mutta ehdonhan mukaan minut piti vapauttaa! Mistä on kyse, miksei äiti tajunnut, että se, jota vastaan hän taisteli äsken olin minä?!" Kabuto kysyi.

"Kuten sanoi, Root toivoi pääsevänsä eroon teistä molemmista. He hyödynsivät pientä temppua", Orochimaru sanoi.

"Temppua?" Kabuto kysyi.

Orochimaru heitti lattialla monia valokuvia Kabutosta:

"He lähettivät teidät eri alueille, ettette näkisi toisianne. Äidille he näyttivät valokuvia kasvustasi kertoakseen, että olet elossa. Hän ei tajunnut sitä, että jossain vaiheessa kuvattava henkilö vaihtui toiseen henkilöön. Äiti on jo pitkään luullut jotakuta toista sinuksi. Vuosia kestävä aivopesu. Yksi Root-in lempi-tekniikoista. Aivan. He loivat uuden Kabuton. Siksi Nonō yritti tappaa sinut aavistamatta, kuka olet. Hän piti sinua vaarallisena kaksoisagenttina".

"Ja teidät Root lähetti surmaamaan sen, joka jäisi eloon. Niin se siis oli", Kabuto sanoi ymmärrettyään tilanteen.

"Hyvin havaittu mieheltä, joka ei tunnista edes itseään", Orochimaru sanoi.

Kabuto teki käsimerkkejä, ja siirsi käsiinsä chakraa, ennen kuin alkoi haavoittaa Orochimarua:

"Koko ikäni olen kaivannut tietoa siitä, kuka olen! Äidiltä sain nimen, joka kuului vain minulle! Silmälasit yhdistivät äidin ja minut toisiinsa! Äiti olisi ainoa, joka ei ikinä unohtaisi kasvojani! Mutta Root-in takia menetin sen! Siksi mietinkin kuka minä olen!"

Kabuto hyppäsi nopeasti kauemmas Orochimarusta, mutta sitten Orochimarun suusta tuli ulos toinen Orochimaru:

"Silmälasit, ja jonkun lapsena oleminen eivät riittäneet pysäyttämään tiedonjanoasi".

"Miksi puhut tuollaisia, jos sait kerran aiemmin mainitsemani tehtävän?!" Kabuto kysyi.

"Yritän tavallaan itsekin selvittää, kuka olen. Keräilen uusia asioita, ja liitän ne itseeni. Tällä kertaa olet se, jonka haluan. Minä annan sinulle uuden nimen. Sodan aikana sinut löydettiin Kikyo Togen taistelukentän läheltä. Konohan Iryō Ninjutsu-ryhmä löysi sinut. Kyseisen ryhmän johtaja, Yakushi Nonō otti sinut huostaansa. Sinusta tuli hänen lapsensa, Yakushi Kabuto. Nonō opetti sinulle kaiken tietämänsä Iryō Ninjutsusta. Nyt minusta tulee uusi vanhempasi, veljesi. Nyt me kaksi hylkäämme Root-in saastuttaman Konohan", Orochimaru sanoi.

(Vuosia myöhemmin)

"Haluan että soluttaudut Akatsukiin, ja esität yhden, kyseisen järjestön alaista", Orochimaru sanoi Kabutolelle.

"Voitte luottaa minuun", Kabuto sanoi.

(Myöhemmin)

"Tuo minulle kaikki selvittämäsi tiedot Orochimarun ihmis-kokeista, ja Edo Tensei no Jutsusta", Sasori sanoi Kabutolle heidän seisoessaan Kusagakuren Tenchi-kyō-sillalla.

"Käskystä, Sasori-sama", Kabuto sanoi.

"Sinua on helppo ohjailla, kuin marjonettiä. Häivytät mielesi ja tunteesi", Sasori sanoi. Lopulta Sasori, ja Kabuto lähtivät eri suuntiin Orochimarun valkoillessa heitä läheisestä metsästä.

(End of the flashback)

"Nyt voin ehkä viimeinkin löytää todellisen itseni tukeutumatta Orochimaru-saman apuun", Kabuto sanoi.

"Yritä sitä vankilassa! Kesshou Bown", Natsuki teki käsimerkit, ja loi ympärilleen vaaleanpunaisia kristalli-nuolia, jotka hän heitti nopeasti kohti Kabutoa.

Kabuto väisteli kristalli-nuolia samalla, kun Yamato juoksi Kabuton taakse, ja sitoi Kabuton kahdella puu-pilarilla.

"Takananne!" Hinata huusi, mintä seurauksena kaikki katsoivat Yamaton taakse nähdäkseen Kabuton, jolla ei ollut viittaa yllään.

"Kun opin hallitsemaan uudet voimani täysin, ottelen kyllä kanssasi, Natsuki-san. Mutta saat odottaa. Ensin on Sasuke-kunin vuoro. Näemme vielä", Kabuto katosi Shunshin no Jutsulla.

"Kabuton menneisyyden lisäksi en osaa sanoa yhtää sitä, että mitä Kabuto suunnittelee, mutta nyt jatkamme Sasuken etsintöjä", Yamato sanoi lopulta.

"Se, että Kabuto kiinnitti noin vain Orochimarun käden itseensä sai minut ajattelemaan sitä, että Kabuto saattaisi ehkä havitella muidenkin voimia itselleen. Keksin sen äsken", Natsuki sanoi poimien Kabuton maahan äsken heittämän kirjan.

"Puhutaan siitä lisää myöhemmin", Yamato sanoi.