Heipä hei! Tässä on Atarashī mokuhyō-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
(Yuki-onna no densetsu)
"Tämä mies oli tämän listan mukaan ensimmäinen uhri. Hänen kaulassaan olevien jälkien perusteella hänet kuristettiin. Listan tietojen mukaan hänet löydettiin viime viikon lopulla oman kotinsa aulasta. Tämä nainen löydettiin pari päivää myöhemmin eräältä sivukujalta. Hänet oli puukotettu. Hän oli silloin menossa kotiinsa käytyään ostoksilla. Teon jälkeen tälle naiselle puettiin valkoinen yukata, vaikka hän meni ostoksille yllään erilaiset vaatteet. Yukata ei siis ole tämän naisen oma, vaan joku on pukenut sen yukatan tämän naisen päälle. Aika ironista. Kolmas uhri löydettiin illalla puutarhastaan, ja hänet oli puukotettu takkapäin. Tälläkin naisella, eli neljännellä uhrilla on yllään valkoinen yukata, ja hänen päänsä takaraivon jälkien perusteella häntä lyötiin päähän. Listan tietojen perusteella hänet löydettiin kotinsa aulasta. Viides uhri, eli tuo mies taas löydettiin puukotettuna pihavajastaan. Kuudes uhri, eli tuo nainen löydettiin metsästä. Listan tietojen mukaan hän oli mennyt sinne valokuvaamaan maisemia. Ilmeisesti joku heitti veitsen hänen selkäänsä. Hänelle oli puettu valkoinen yukata. Hänen kameransa oli maassa, ja se oli palasina", Natsuki tutki rikosten uhreista kertovaa listaa.
Shizune tutki uhrien vammoja tarkemmin.
"Onneksi Yūkimaru, jäi Sakuran kanssa majataloon odottamaan meitä, sillä Yūkimaru olisi ehkä saanut painajaisia, jos hän olisi nähnyt tämän. Mutta eikö se ole erikoinen seikka, että naispuoliset uhrit oli puettu valkoisiin yukatoihin. Ja yksi naisuhri löydettiin metsästä?" Natsuki kysyi. "Ehkä hän oli vain mennyt metsään kuvaamaan maisemia, kuten tässä listassa lukee".
"Kieltämättä ensimmäisenä mainitsemasi seikka on erikoinen. Ehkä kannattaisi tutkia sitä paikkaa metsästä, josta yksi naisuhri löydettiin, jotta tiedämme, miten hänen kameransa hajosi", Shizune mainitsi tutkimusten aikana.
"On käytännön mukaista tutkia kaikki ominaisuudet, ja vaihtoehdot. Voisiko kyse olla kaunasta?" Natsuki kysyi.
"Mahdollisesti", Shizune sanoi. "Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että nämä rikokset olivat väkivalta-rikoksia".
"Joku tuntuu katsovan tätä kylää pahalla silmällä, ainakin tällaisista murhista päätellen. Mutta tällaiset tapaukset, ja niiden toteuttaminen vaativat aikaa, ja suunnittelua. Lisäksi kaikilla naisuhreilla on vaaleanpunaiset hiukset. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan voisi suorittaa hetken mielijohteesta. Shizune-neechan, sinähän tutkit uhrien tietoja aiemmin. Onko heillä jotain yhteistä?" Natsuki kysyi.
"Miesuhreilla ei ole mitään yhteistä sen lisäksi, että he tunsivat toisensa. Mutta kaikkien naisuhrien kodeista löytyi kirje, jossa luki näin:
"Yuki-onna kiroaa sinut kostoksi siitä hyvästä, mitä teit minulle kauan sitten". Niiden kaikkien kirjeiden tekstin käsiala oli samanlaista", Shizune kertoi. "Niistä uhkauskirjeistä ei löytynyt sormenjälkiä, kun tutkin niitä kirjeitä, minkä takia uskon, että näiden kirjeiden kirjoittajalla oli käsissään hanskat, jotta hän ei jättäisi niihin kirjeisiin sormenjälkiään".
Shizune sanoi katsoen läheisellä pöydällä olevia kirjekuoria.
"En tiedä, mitä Yuki-onnalla tarkoitetaan. Mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että joku kantoi kaunaa näille naisille, tai halusi kostaa heille jotain päätellen noiden kirjeiden teksteistä. Mutta miksi näistä miehistä tuli murhaajan kohteita?" Natsuki ajatteli ääneen.
"Ehkä minä voin kertoa teille jotain Yuki-onnasta", Huoneeseen tullut, pormestarin vaimo sanoi.
Pormestarin vaimo oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli pitkät, mustat hiukset, ja ruskeat silmät. Hänellä oli vaalea iho. Hän oli suunnilleen 30-vuotias. Hänellä oli yllään vaaleanvihreä yukata, ja hänellä oli jaloissaan ruskeat sandaalit.
"20 vuotta sitten eräs tässä kylässä asuva kasviparantaja-nainen oli mennyt läheisille vuorille keräänmään yuki-yrttejä, joista pystyi tekemään palovammoja parantavaa lääke-salvaa. Hän putosi kuitenkin lumen peittämään rotkoon eksyttyään lumimyrskyssä. Hän jäätyi yön aikana, ja hänet löydettiin vasta seuraavana aamuna. Täällä on siitä lähtien liikkunut huhuja siitä, että se nainen kirosi tämän kylän, sillä kukaan kyläläinen ei ollut lähtenyt etsimään kyseistä naista, vaikka hän oli itse tehnyt kaikkensa kyläläisten hyvinvoinnin vuoksi. Mieheni isä pani sen huhun liikkeelle, koska hän, ja pari muuta kyläläistä olivat menneet kerran vuorille, koska siellä oli niihin aikoihin tapahtunut useita lumivyöry-onnettomuuksia. He olivat kuulemma nähneet silloin äsken mainitsemani naisen haamun. Nainen oli yrittänyt jäädyttää heidät, mutta heidän seurassaan ollut Kanushi onnistui vangitsemaan kyseisen haamun kääröön. Mieheni isä alkoi vartioida kyseistä kääröä. Aiemmin mainitsemani nainen oli siis muuttunut Yuki-onnaksi. Pari viikkoa, ennen ensimmäistä murhaa joku murtautui kotiimme, ja varasti mainitsemani käärön. Siihen kääröön oli kirjoitettu, että Yuki-onna ei vapaudu kääröstään, ellei joku tee sopimusta hänen kanssaan tuomalla hänelle uhreja. Yuki-onnasai nimensä siitä, että hänellä oli yllään valkoinen yukata, ja että hän koki kohtalonsa lumisilla vuorilla. Olen pahoillani siitä, että kerroin tämän tarinan teille. Ajattelin vain, että teidän olisi hyvä tietää siitä oman turvallisuutenne takia", Pormestarin vaimo sanoi.
"Kiitos. Kuten Natsuki-chan sanoi äsken, niin on käytännön mukaista tutkia kaikki mahdollisuudet. Eikö kukaan kyläläinen tiennyt mainitsemanne naisen olevan vuorilla silloin, kun hän eksyi lumimyrskyssä?" Shizune kysyi.
"Ei. Tarina muistui mieleeni, kun kuulin, että naisuhreille oli puettu valkoiset yukatat", Pormestarin vaimo sanoi.
"Osaatteko yhtään sanoa, että kuka voisi hyötyä tästä? Onko miehellänne vihamiehiä?" Shizune kysyi.
"Miehelläni ei ole vihamiehiä, mutta ymmärrän toki, että teidän on kyseltävä kaikenlaista, ja olen valmis vastaamaan kysymyksiinne", Pormestarin vaimo sanoi, ja lähti huoneesta.
"Mitä mieltä olet tästä tapauksesta?" Shizune kysyi Natsukilta vähän ajan kuluttua.
"On tuskin vain sattumaa, että Yuki-onnan-käärö katoaa, ja seuraavaksi alkaa tapahtua murhia, joissa naisuhreilla on yllään valkoinen yukata. Joku on tainnut tehdä sopimuksen Yuki-onnan kanssa kostaakseen jotain. Sitähän sinä ajattelet, vai mitä?" Natsuki ennemminkin totesi kuin kysyi.
"Hyvin huomattu. Tutkimme huomenna sen paikan, josta metsästä löydetty naisuhri löytyi", Shizune sanoi.
"Selvä. En vain ymmärrä sitä, että miksi naisuhrit puettiin valkosiin yukatoihin, mutta niiden kirjeiden perusteella joku kantoi kaunaa heille", Natsuki ajatteli ääneen.
"Minäkin ajattelin noin. Mennään majatalolle", Shizune sanoi.
Natsuki, ja Shizune suuntasivat kulkunsa majatalolle, jossa he aikoivat yöpyä ryhmänsä muiden jäsenten tavoin.
"Saivatkohan muut jotain selville? Tämän tapauksen "palapelistä" puuttuu vielä palasia", Natsuki ajatteli ääneen.
"Toivottavasti", Shizune totesi.
Vähän ajan kuluttua kunoichit saapuivat majatalolle nähdäkseen ryhmänsä muut jäsenet keskustelemassa jostain kyseisen majatalon ulko-oven edessä.
"Onko jotain tapahtunut?" Shizune kysyi.
"Saimme tietää, että tässä kylässä oli tarkoitus pitää häät kaksi vuotta sitten, mutta yllättäen morsian katosi", Sakura kertoi.
"Sulhanen ei vaikuttanut huolestuneelta, ja morsiamen kodista löytyi tämä kirje", Yamato sanoi, ja antoi kirjeen Shizunelle.
"Yuki-onna ei tunne armoa", Shizune luki kirjeen ääneen.
"Sama käsiala kuin niissä aiemmin näkemissäämme uhkauskirjeissä", Natsuki sanoi nähtyään kirjeessä olevan käsialan.
"Missä uhkauskirjeissä?" Sakura kysyi uteliaana.
"Näissä uhkauskirjeissä", Shizune sanoi, ja antoi kyseiset kirjeet Yamatolle. Shizune oli ottanut kyseiset kirjeet mukaansa, ennen kuin hän, ja Natsuki olivat palanneet majatalolle.
"Nämä tosiaan vaikuttavat uhkauskirjeiltä", Yamato sanoi tutkien kirjeitä Sakuran kanssa.
"Niin. Siksi haluankin tutkia metsää, josta yksi murhattu nainen löytyi", Shizune sanoi.
"Voimme aloittaa tutkimukset vaikka huomenna", Yamato sanoi kuultuaan Shizunen mielipiteen.
Kolin! Natsuki käänsi katseensa oikealla, josta äskeinen meteli oli kuulunut nähdäkseen äsken maahan kaatuneen roskatynnytrin, ja harmaan kissan, joka nuuhki roskiksesta esiin valuneita roskia.
"Se olikin näemmä vain kissa, joka kaatoi tuon roskatynnyrin", Sai totesi nähtyään saman, kuin Natsuki.
"Ehkä se oli vain niin", Natsuki tuumi, mutta juuri sillä hetkellä hänestä tuntui siltä, kuin joku olisi tarkkaillut häntä, ja hänen ryhmäänsä. Kyseinen tunne aiheutti Natsukille kylmiä väreitä "Miksi minusta tuntuu nyt ihan siltä, kuin joku tarkkailisi meitä?"
"Natsuki-san, onko kaikki hyvin?" Yūkimaru kysyi huomattuaan, että Natsuki näytti hieman hermostuneelta.
"Kaikki hyvin. Mietin vain, että miksi joku tekee tällaista", Natsuki sanoi jättäen äskeisen epäilynsä mainitsematta.
"Et ole ainoa. Minäkin olen pohtinut samaa", Yamato sanoi.
"Tutkitaan tapausta huomenna lisää, mutta melkoinen sattuma, että kaikilla naispuolisilla uhreilla oli saman väriset hiukset kuin Sakuralla", Shizune sanoi. Hän meni tiiminsä kanssa majataloon huomaamatta sitä, että heitä tarkkaili läheisellä sivukujalla tummaan viittaan pukeutunut nainen.
Sivukujalla seisova nainen katsoi Sakuraa hyvin katkeralla tavalla.