Heipä hei! Tässä on Atarashī mokuhyō-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
(Tsubaki no Tsurugi)
Yamaton johtama ryhmä käveli lumisilla vuorilla hiljaisuuden vallassa. He olivat päättäneet tutkia vuoretkin rikospaikkojen lisäksi edistymättä kuitenkaan kovin paljon.
"Huomasitteko muuten sen, että metsästä aiemmin löydetyn naisuhrin löytöpaikalta löytynyt kamera oli murskatun näköinen?" Shizune kysyi, kun joukkio pysähtyi lepäämään.
"Panin saman merkille. Ehkä tekijä pelkäsi metsästä löydetyn naisen saaneen kuvan tekijästä, ja tuhosi kameran sen takia. Yūkimaru, onko sinulla kylmä?" Natsuki kysyi.
"Ei", Yūkimaru sanoi.
"Toistaiseksi ei ole tapahtunut, tai löytynyt mitään epäilyttävää", Natsuki ajatteli, mutta yllättäen hän näki vähän matkan päässä olevan, verisen kunain. Hän meni uteliaana lähemmäs.
"Miksi tuo kunai on täällä?" Natsuki ajatteli. Hänen ajatuksensa keskeytyivät, kun hän näki maahan kaatuneen naisen, jonka selässä oli syvä haava, ja naisen ylle oli puettu valkoinen yukata
Lumessa oli myös jalanjälkiä, ja naisen tummissa hiuksissa oli veri-tahroja. Naisen lähellä oli pensas, jossa kasvoi valkoisia cameliaita, jotka värjäytyivät parhaillaan punaiksiksi, sillä naisen verta oli selvästi pudonnut kyseisten, valkoisten cameliaiden päälle.
"Iiiiiiik!" Natsuki huusi paniikissa, ja puristi kaulakoruaan molemilla käsillään täristen hieman pelon takia, sillä hetken ajan hän oli nähnyt siskonsa maassa makaavan naisen paikalla.
"Mitä nyt Natsuki?! Johan nyt!" Yamato totesi tultuaan paikalle, ja nähtyään sen, että mitä Natsuki oli löytänyt vähän aikaa sitten.
"Minä hoidan tämän", Shizune sanoi nähtyään saman, kuin Natsuki, ja Yamato. Shizune oli nähnyt jopa sen, että miten Natsuki katsoi punaisiksi värjäytyneitä cameliaita.
"Natsuki-chan taitaa ajatella nyt siskonsa kuolemaa. Natsuki-chan kertoi minulle sen, että mitä hänen siskolleen tapahtui 10 vuotta sitten. Natsuki-chan kertoi minulle jopa sen, että aina kun hän näkee valkoisten cameliaiden värjäytyvän punaisiksi, niin hän muistaa sen, että mitä hänen siskonsa joutui salamurhan uhriksi", Shizune ajatteli, ja alkoi tukia naisen haavoja.
"Haava ei ole kovin vanha, ja maassa olevat jalanjäljet ovat tuoreita. Ja uhrin kankeudesta päätellen tämä rikos tapahtui 15 minuuttia sitten. Uhrin kohtalon aiheutti selkään puukottaminen. Murha-aseena on todennäköisesti käytetty tuota kunaita. Se kannattaa tutkia mahdollisten sormenjälkien varalta. On toki mahdollista, että tekijä on käyttänyt hanskoja, jottei hän jättäisi soemenjälkiään tuohon kunaihin. Tekijä oli todennäköisesti pukemassa uhria tuohon yukataan silloin, kun tulimme tänne, joten tekijä pakeni, ettemme näkisi häntä, ja vangitsisi häntä", Shizune kertoi lopetettuaan tutkimukset. "Kehitän edellisen uhrin kamerasta löytyneen filmin siltä varalta, että hän olisi ottanut mahdollisen kuvan tekijästä".
"Tekijä on pysäytettävä. En halua nähdä enää yhdenkään camelian värjäytyvän veren punaiseksi", Natsuki sanoi vihaisena. Hän halusi ottaa syyllisen kiinni.
(Flashback)
"Sandaime Hokage-sama, onko kaikki hyvin?" Natsuki kysyi nähtyään, että Hokage näytti hieman hermostuneelta.
"Kyllä. Olen vain ollut viime aikoina tosi kiireinen työkiireiden takia", Hiruzen sanoi.
"Selvä. Isosisko, oletko siellä?" Natsuki kysyi avaten siskonsa Kenjutsu-harjoittelu-huoneen liuku-oven.
Silloin Natsuki näki huoneen lattialla makaavan Yumin, jonka selkään, ja lattiaan oli iskeytynyt useita kunaita.
Huoneessa oleviin kukkaruukkuihin oli istutettu monia cameliaita, jotka värjäytyivät parhaillaan veren punaisiksi, sillä niiden päälle oli roiskunut Yumin verta.
"Isosisko!" Natsuki huusi kyyneleet silmissään. Hän oli juoksemassa kohti Yumia, mutta Hokage kietoi nopeasti molemmat käsivartensa Natsukin ympärille.
"Kuka on voinut tehdä jotain tällaista?! Kutsun tänne ANBU-ryhmän selvittämään tämän tapauksen. Kaikki järjestyy kyllä", Hiruzen sanoi lohduttaen Natsukia.
(End of the flashback)
"En anna kenenkään kokea samaa kohtaloa, kuin isosiskoni!" Natsuki ajatteli. Hän irrotti otteensa kaulakorustaan, ja lakkasi vapisemasta.
Yllättäen Natsukin ylävartalossa oleva camelian-kuvio alkoi hohtaa kirkkaasti.
"Natsuki-san, mitä tapahtuu?" Sakura kysyi uteliaana.
"En tiedä", Natsuki sanoi samalla, kun camelian-kuvio irtosi Natsukin ylävartalosta, ja siirtyi leijumaan parin metrin päähän Natsukin eteen. Camelian-kuvio muuttui vaaleansiniseksi huotraksi, jossa oli miekka. Miekan kahva oli vaaleansininen. Miekan kahvassa, ja huotrassa oli valkoisen camelian-kuvio. Kyseiset kuviot olivat täysin samanlaiset kuin se kuvio, joka oli aiemmin ollut Natsukin ylävartalossa.
"Miekka?" Natsuki kysyi, ja ojensi melkein huomaamattaan oikean kätensä kohti edessään leijuvaa miekkaa.
"Odota!" Yamato sanoi, ja tarttui vasemmalla kädellään Natsukin oikeaan käteen, ennen kuin Yamato kosketti miekkaa oikealla kädellään. Kaikkien yllätykseksi miekka syttyi palamaan sinisiin liekkeihin silloin, kun Yamato kosketti sitä. Yamato irrotti otteensa miekasta, ja katsoi oikeassa kämmenessään olevia palovammoja. Hän irrotti samalla otteensa Natsukin oikeasta kädestä. "Se poltti kättäni vähän. Se ei ole mikään tavallinen miekka".
"Jospa antaisitte minun kokeilla tuota miekkaa", Natsuki ehdotti, ja tarttui miekkaan oikealla kädellään. Liekit katosivat heti, kun Natsuki kosketti miekkaa. "Outoa, sillä tämä ei polttanut minun kättäni millään tavalla".
Natsuki tarttui miekan huotraan vasemmalla kädellään, ja miekan kahvaan oikealla kädellään, ennen kuin hän veti miekan pois huotrasta nähdäkseen sen, että miekan terä oli hennon vaaleansininen.
"Voisiko tuo miekka olla Tsubaki no Tsurugi?" Shizune kysyi parannettuaan Yamaton käden, ennen kuin katsoi Natsukin oikeassa kädessä pitämää miekkaa.
"Mikä se miekka on?" Natsuki kysyi.
"Erään legendan mukaan on olemassa miekka, joka on uskollinen vain vahvatahtoiselle ninjalle. Kyseinen miekka hyväksyy omistajakseen vain sen ninjan, jonka tahdosta se on muodostunut. Jos joku muu koskettaa kyseistä miekkaa, niin hän polttaa kätensä. Kyseinen miekka ilmestyy kuulemma sellaiselle ninjalle, joka voittaa yhden vahvimman heikkoutensa. Kaikki kyllä täsmää", Shizune sanoi.
"Miekka, vain minua varten?" Natsuki ajatteli uskomatta silmiään. Hän ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Sitten hän laittoi miekan takaisin huotraan, ja vilkaisi punaisiksi värjäytyneitä cameliaita. Hänen yllätyksekseen punaisiksi värjäytyneiden cameliaiden katsominen ei enää hermostuttanut häntä, vaikka se muistuttikin häntä yhä hänen isosiskonsa salamurhasta.
"Monet ovat etsineet tuota miekkaa, mutta ei ole mikään ihmekään, ettei sitä löytynyt mistään. Se olikin tahdosta muodostuva miekka. Suosittelen, että raportoimme tehtävän nykyisestä tilanteesta Tsunade-samalle tutkittuamme lähimaaston. Minä huolehdin Yūkimarusta tutkimusten ajan", Shizune sanoi ryhmän muille jäsenille, kun he kävelivät eri suuntiin.
"Kiitos", Natsuki sanoi kävellen eteenpäin vuoristopolulla. "Miksi minä sain tämän miekan?"
"Miksi näitä rikoksia edes tapahtuu? Tekijä ei voi olla kovin kaukana. Lumen alla on jäätä, joten tekijän on oltava varovainen, jottei hän liukastuisi paetessaan meiltä", Natsuki mietti.
"Apua!" Paniikin, ja kauhuntäytteinen ääni sai Natsukin huolestumaan, ja keskeyttämään ajatuksensa.
"Sakura!" Natsuki ajatteli tunnistettuaan Sakuran äänen, minkä seurauksena Natsuki lähti juoksemaan siihen suuntaan, josta oli kuullut Sakuran huudon tulevan. Natsuki juoksi niin nopeasti, kuin pystyi.
"Sakura ei huutaisi apua, ellei hän olisi pulas..." Natsukin ajatukset keskeytyivät, kun hän näki, että tummaan viittaan pukeutunut hahmo oli kaatanut Sakuran lumeen ja yritti puukottaa Sakuraa kunailla.
"Lopeta!" Natsuki työnsi oikean kätensä varustepussiinsa, ja kaivoi sieltä esiin shurikenejä, joita hän heitti nopeasti kohti vihollista.
Viittaan pukeutunut hahmo näki häntä kohti heittetyt shurikenit, ja hyppäsi kauemmas väistäen shurikenit:
"Oletpa nopea".
"Sinä olet aiheuttanut ne viimeaikaiset murhat, vai mitä?" Natsuki kysyi.
"Entä jos olenkin?" Viittaan pukeutunut hahmo kysyi.
"Äänestä päätellen hän on nainen", Natsuki ajatteli:
"Miksi hyökkäsit ystäväni kimppuun jo toisen kerran?"
"Koska vihaan kaikkia naisia, joilla on vaaleanpunaiset hiukset, kuten eräällä ystävälläni, joka petti minut kauan sitten", Viittaan pukeutunut nainen sanoi. Sitten hän näki Natsukin vasemmassa kädessään pitämän miekan.
Nainen juoksi nopeasti pois paikalta.
"Kyse on siis kostonhimosta. Miten kostonhimo voi ajaa ihmisen noin alas?" Natsuki mietti samalla, kun Sakura nousi seisomaan.
"Oletko kunnossa?" Natsuki kysyi parantaen Sakuran vasempaan olkapäähän ilmestyneen haavan, vaikka Natsuki tiesikin kyseisen kysymyksen kuulostavan naurettavalta. Sakuran kimppuun oli nyt hyökätty kahdesti nykyisen tehtävän aikana, joten Sakura oli nyt varmaan kaikkea muuta kuin kunnossa. Natsuki ei kuitenkaan pystynyt kysymään Sakuralta mitään muuta tällä hetkellä.
"Joten kuten", Sakura sanoi lopulta.
"Hyvä, mutta mitä oikein tapahtui?" Natsuki kysyi.
"Olin tutkimassa tätä aluetta, kun äsken näkemäsi nainen hyökkäsi yllättäen kimppuuni", Sakura kertoi.
"Näitkö hänen kasvojaan?" Natsuki kysyi.
"En, mutta onneksi tulit paikalle", Sakura sanoi, ja vapisi hieman.
"Niin. Kerrotaan tapahtuneesta muille. Sinun on parempi olla liikkumatta yksin, jottei se nainen hyökkää kimppuusi", Natsuki sanoi.
"Totta. Näen varmasti painajaisia ensi yönä", Sakura sanoi.
"Etsitään muut", Natsuki ehdotti.
"Selvä", Sakura sanoi.
Tytöt kävelivät eteenpäin, kunnes he näkivät polvillaan istuvan Shizunen, joka hieroi niskaansa oikealla kädellään.
"Shizune-neechan!" Natsuki huusi juosten naisen eteen.
Maassa näkyi jalanjälkiä, mutta Yūkimarua ei näkynyt missään.
"Shizune-sama, oletteko kunnossa?" Sakura kysyi pysähtyen Natsukin oikealle puolelle.
"Olen kunnossa". Shizune sanoi.
"Hyvä, mutta missä Yūkimaru on?" Natsuki kysyi huolissaan. "Mitä tapahtui?"
"Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Se viittaan pukeutunut nainen hyökkäsi äsken kimppuuni, ja sieppasi Yūkimarun. Hän käski minun antaa tämä sinulle, Natsuki-chan", Shizune sanoi ja antoi Natukille valkoisen kirjekuoren.
"Ei se ollut sinun syytäsi. Se nainen yritti taas äsken hyökätä Sakuran kimppuun, mutta ajoin kyseisen naisen pois. Ehkä hän sieppasi veljeni turvatakseen selustansa. Haluaisin lukea tämän kirjeen yksin. Sopiiko se?" Natsuki kysyi.
"Kyllä", Shizune sanoi.
Natsuki avasi kirjekuoren, ja otti sieltä esiin taitetun paperinpalan:
"Tuo vaaleanpunahiuksinen ystäväsi minulle, niin saat pikkuveljesi takaisin. Muuten et näe veljeäsi enää koskaan, jos et luovuta ystävääsi minulle. Kirjekuoressa on kartta piilopaikalleni. Saavu jääluolaan tänään keskiyöllä. Ja saavu jääluolaan yksin!"
"En anna sen naisen satuttaa Yūkimarua. Enkä anna Sakuraakaan sille naiselle, mutta mitä tekisin? Ehkä voisin nukuttaa ryhmäni muut jäsenet. Tehdä kloonin, ja laittaa sen naamioitumaan Sakuraksi. Vien kyseisen kloonin sille naiselle, minkä jälkeen vaadin kyseiseltä naiselta selitystä, ja hyökkään hänen kimppuunsa. Pidän tämän suunnitelman toistaiseksi salassa. Toimin tänä yönä", Natsuki mietti.
Natsuki oli huolissaan veljestään, ja ryhmästään. Hänen oli kuitenkin tehtävä jotain, ja selvitettävä vihollisen henkilöllisyys, ja päämäärä.