Heipä hei! Tässä on Atarashī mokuhyō-fanfictionin uusi luku. Hain tähän hieman inspiraatiota W.I.T.C.H, Detective Conan, ja Resident Evil Marhawa Desireistä, ja ERASED-mangasta. En omista kyseisten sarjojen oikeuksia. Olin vain jännitys-kirjallisuuden fani. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
(Yuki-onna)
"Tämän savupommin sisälle on laitettu unilääkettä, joten kun tämä savupommi räjähtää, niin siitä tuleva unikaasu saa muut nukahtamaan pariksi tunniksi. Jos kaikki sujuu suunnitelmieni mukaan, niin saan vastauksia vaarantamatta ryhmäni muita jäseniä", Natsuki mietti katsoen oikeassa kädessään pitämäänsä savupommia. Kyseinen pallo oli pesäpallon kokoinen.
Yamato oli pari tuntia sitten rakentanut Mokuton: Shichūka no Jutsu-tekniikallaan vuorille talon, jossa ryhmän oli tarkoitus yöpyöä. Shizune oli kehittänyt vähän aikaa sitten aiemmin mainitsemansa kameran filmin, mutta kameran filmistä kehitetyissä valokuvissa ei ollut näkynyt mitään epänormaalia. Natsuki oli sanonut menevänsä ajoissa nukkumaan, joten muut olivat menneet toiseen huoneeseen keskustellakseen rauhassa.
"Metsästä löydettyä kameraa ei ainakaan ollut käytetty pervojen kuvien ottamiseen", Natsuki mietti. "Isosisko ei olisi pitänyt siitä".
(Flashback)
Natsuki istui sängyllään puhumassa Irukan, ja Sandaime Hokagen kanssa, kun Yumi tuli huoneeseen. Hänen oikea kätensä oli hieman punainen.
"Mitä kädellesi on tapahtunut?" Natsuki kysyi huolissaan.
"Ei syytä huoleen. Eräät perverssit tirkistelivät naisten kylpylään. Ottivat kyseisen kylpylän asiakkaista jopa kuvia. Annoin niille pöljille opetuksen. Otin heidän kameransa, ja löin toista perverssiä kasvoihin. Olin kyllä aluksi suunnitellut säikäyttäväni hänet pysäyttämällä nyrkin ihan hänen kasvojensa eteen, mutta muutin suunnitelmiani viime hetkellä. Sen jälkeen otin hänen kameransa, vedin sen filmin ulos, ja poltin sen filmin. Sitten murskasin kameran, ja sanoin heille näin:
"Pöljiäkö olette? Kameraa ei saisi käyttää noin alhaisiin tarkoituksiin, sillä kamera kertoo aina totuuden", Yumi sanoi.
"Mitä sitten tapahtui?" Iruka kysyi.
"Suunnitelin sitovani heidät kiinni läheisen puun runkoon, mutta he pakenivat", Yumi sanoi.
"Hienoa, että pidät kylän järjestystä yllä, mutta tänään on vapaapäiväsi, joten rentoutuisit vähän", Hokage sanoi.
"Pidän tuon mielessä", Yumi sanoi.
"Uskomatonta!" Natsuki sanoi vaikuttuneena.
"Kiitos", Yumi sanoi.
(End of the flashback)
"Saan varmasti kuulla kunniani tästä hyvästä myöhemmin, mutta minulla ei ole nyt muita vaihtoehtoja", Natsuki ajatteli kävellen mahdollisimman hiljaa sen huoneen ovelle, jossa hänen ryhmänsä muut jäsenet keskustelivat.
"Kaikki ovat näemmä paikalla", Natsuki ajatteli kurkistettuaan huoneeseen huoneen oven raosta. Sitten hän kumartui alemmas, ja vieritti savupommin huoneeseen huoneen oven alapuolella olevasta raosta "Anteeksi!"
Bof! Tumma savu täytti huoneen, ja se herätti hetkessä hälinää.
"Mitä tapahtui?!" Shizune kysyi, ennen kuin hän nukahti muiden tavoin.
"Bushin no Jutsu", Natsuki loi kloonin itsestään, ja avasi oven mennen kloonin kanssa huoneeseen.
"Muutu täksi tytöksi Henge no Jutsulla", Natsuki sanoi kloonilleen osoittaen Sakuraa.
"Henge!" Klooni muutti itsensä Sakuran kaksoisolennoksi.
"Hyvä on. Normaalisti en tekisi näin, mutta minun pikkuveljeni on nyt vaarassa. Hänen sieppaajansa vaati minua viemään tämän tytön sieppaajalle vastineeksi siitä, että vihollinen vapauttaa veljeni minulle. En kuitenkaan luovuta ystävääni viholliselle saadakseni veljeni takaisin, joten kehittelin suunnitelman viedä viholliselle Sakuran näköinen klooni pelastaakseni veljeni. Vihollinen haluaa juuri Sakuran, sillä hän ei tunnu pitävän Sakurasta. En kuitenkaan halua pettää ystävääni, joten siksi annoin sinulle tehtävän esittää Sakuraa", Natsuki selitti kloonilleen. Natsuki peitteli lattialle nukahtaneen Sakuran tämän omalla matkaviitalla.
"Hetkinen! Puhunko minä tästä suunnitelmasta kloonilleni? Ehkä yritän keksiä tavan, jolla selitän tämän tilanteen ryhmälleni hieman myöhemmin! Toivottavasti tämä onnistuu", Natsuki ajatteli yllättyneenä äskeisestä puheestaan.
"Mennään", Natsuki sanoi lähtien kloonin kanssa huoneesta sulkien oven perässään.
"En tiedä, mikä sen naisen ongelma on, mutta kunhan saan hänet käsiini, niin hänen aiemmat uhrinsakin näyttävät näteiltä häneen verrattuna hänelle tekemäni käsittelyni jälkeen. Nyt on aika aloittaa suunnitelmani toteuttaminen", Natsuki mietti sulkien talon ulko-oven.
"Minun on sidottava kätesi, jotta vihollinen ei epäile minua", Natsuki sanoi kloonilleen otettuaan varustepussistaan esiin vaijeria.
"Hyvä on", Klooni sanoi.
Natsuki sitoi klooninsa kädet vaijerilla kloonin selän taakse, ja otti kartan esiin puseronsa vasemmalla puolella olevasta taskusta pitäen vaijerin toista päätä oikeassa kädessään. Lopulta Natsuki, ja klooni lähtivät kävelemään eteenpäin Natsukin lukiessa karttaa.
"Ennen kuin luovutan kloonin sille naiselle, niin käsken häntä palauttamaan veljeni minulle, ja vastaamaan pariin kysymykseen", Natsuki ajatteli pysähtyen vähän ajan kuluttua luolan suuaukon eteen.
"Jääluola on osuva nimi tuolle luolalle", Natsuki totesi kävellessään luolaan.
"Yritä näyttää hieman pelokkaalta silloin, kun tapaamme etsimämme naisen, jotta hän ei aavista suunnitelmiani", Natsuki kuiskasi kloonilleen.
"Kyllä", Klooni sanoi.
Yllättäen Natsuki näki maassa vaaleanpunaisen kristallin, jonka sisällä oli valkoinen camelia. Kyseinen kristalli kuului Yūkimarulle.
"Taidan olla oikeilla jäljillä", Natsuki mietti, ja poimi kristallin vasemmalla kädellään laittaen sen varustepussiinsa. Hän jatkoi kävelemistä.
"Kesshō no Yoroi!" Natsuki ajatteli, ja hänen kehonsa päälle ilmestyi läpinäkyvä kristalli-haarniska, joka suojaisi häntä mahdollisilta hyökkäyksiltä.
Vähän ajan kuluttua Natsuki saapui luolaan, joka muistutti hieman huonetta.
"Tulithan sinä", Luolan perällä seisova, viittaan pukeutunut nainen sanoi Natsukille.
"Kyllä, mutta onko Yūkimaru kunnossa?" Natsuki kysyi irrottamatta katsettaan naisesta.
"Katso vaikka itse", Nainen sanoi ja osoitti luolan oikealla puolella olevaa nurkkaa, jossa kyseinen poika istui. "No niin. Luovuta ystäväsi minulle, niin saat veljesi takaisin".
"Hetkinen. Kerro ensin pari asiaa. Ensinnäkin se, että kuka olet? Ja miksi teet tällaisia rikoksia, ja miksi menit näin pitkälle?" Natsuki kysyi.
"Mitä tekisit sillä tiedolla?" Nainen kysyi virnuillen kylmästi.
"Tuskin tekisit tällaisia rikoksia pelkästä päähänpistosta", Natsuki totesi. "Tekosit muitstuttavat lähinnä kaunaa, sillä halveksit kuulemmat ystäväni hiuksia, ja kaikilla naispuolisilla uhreilla oli saman väriset hiukset, kuin ystävälläni. Olit jopa pukenut naispuolisille uhreillesi valkoiset yukatat, ja yritit hyökätä ystäväni kimppuun jo kahdesti. Sen perusteella tekosi kuulostavat kaunan tapaiselta".
"Koskaan ei voi olla liian varovainen", Natsuki ajatteli.
"Sinulla on tarkat silmät. Hyvä on. Kerron tarinani sinulle. Olen Yutaka Eri", Nainen sanoi riisuen viittansa, jonka hän heitti luolan lattialle.
Naisella oli pitkät, vihreät hiukset. Hänellä oli oranssit silmät, ja vaalea iho. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli yllään harmaa pusero. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat saappaat. Hänellä oli käsissään mustat hanskat. Hän oli noin 30-vuotias.
"Olet se kadonnut morsian, josta kuulun ryhmäni johtajalta pari päivää sitten", Natsuki sanoi huomattuaan, että nainen oli sama henkilö, jonka kuvan Yamato oli näyttänyt Natsukille, ja muilla sinä yönä, jolloin Sakuran kimppuun oli hyökätty.
"Kyllä, mutta minäpä en oikeasti "kadonnut". Minä karkasin. Syy karkaamiseeni oli se katala sulhasenkuvatukseni. Hän petti minua aina tilaisuuden tullen. Olin tosissani hänen suhteensa, ja hän kohteli minua kuin roskaa. Väijyin häntä eräänä iltana kyläni puistossa, kun olin saanut vihiä hänen puuhistaan huomattuani hänen puseronsa tuoksuvan parfyymiltä, jota minä en käyttänyt. Löysin hänen takkinsa taskusta valtavan nipun rahaa. Ja minulta oli kuin sattumalta hävinnyt rahaa aiemmin. Silloin, kun väijyin häntä puistossa, ja kuulin hänen sanovan ystävilleen näin:
"Häiden jälkeisenä päivänä otan kaikki Erin rahat mukaani, ja lähden tästä kylästä maksettuani pelivelkani. Mutta siihen asti annan erin maksaa kaiken, ja pitää minua hyvänä. Heh. Tuskimpa Erillä on mitään sitä vastaan. Vai miksi kuvittelette, että olen pitänyt suuni supussa viimeiset kolme vuotta? Välillä minun piti oikein pinnistellä, etten olisi nauranut päin hänen naamaansa. Olin todella nokkela, kun keksin kosia tyttöystävääni, joka on työskennellyt ahkerasti kylämme leipomossa. Koska hän on niin ahkera työntekijä, niin hän on saanut palkankorotuksen. Olen joutunut varastamaan häneltä rahaa maksaakseni pelivelkani. Velkojani ovat muuttumassa kärsimättömiksi. Erillä ei ole aavistustakaan siitä, että olen petkuttanut häntä. Jos hän saisi selville pikku salaisuuteni hän voisi pimahtaa, ja vaatia rahojaan takaisin. Minualla ei todellakaan ole minkäänlaista varaa jäädä kiinni", Eri sanoi. "Se liero käytti minua rahallisesti hyväkseen. Silloin päätin kostaa hänelle. Se ei kuitenkaan ollut mitään sen rinnalla, kun sain tietää sulhaseni pettäneen minua työtoverini kanssa. En voinut sallia sitä. Sitten kuulin pormestarin puhuvan vaimonsa kanssa Yuki Onnan legendasta, ja keksin oivan kosto-suunnitelman. Ensin karkasin, ja aloin piilotella kylän lehettyvillä. Niin sanottu sulhaseni ei piitannut vähääkään siitä, että olin kadonnut, vaan jatkoi pröystäilyään tapailemalla muita naisia. Sitten vakoilin yhden pienen Ninja-kylän ninjoje harjoittelua opettellakseni Ninjitsua. Tarkkailin samalla sulhaseni tekosia. Eräänä yönä livahdin petturi-työtoverini kotiin, ja tönäisin hänet alas portaita pitkin alas. Tunsin tyydyttävää mielihyvää, sillä olin kostanut naiselle, jonka kanssa sulhaseni oli pettänyt minua. Siitä tapauksesta nousi melkoinen hälinä, mutta se naistennaurattaja ei piitannut tilanteesta yhtään. Hän tuskin aavisti minun olevan kyseisen "portaissa kaatumis-onnettomuuden" aiheuttaja. Se liero meni polkemaan tunteeni häntä kohtaan lokaan!"
"Tässä on siis kyse kostosta. Mutta miksi olet murhannut naisia, joilla on vaaleanpunaiset hiukset?" Natsuki kysyi.
"Koska vihaan kaikkia vaaleanpunahiuksisia naisia. Naisia, joilla on saman väriset hiukset kuin entisellä työtoverillani, jonka kanssa sulhaseni petti minua. Sulhaseni heilankin piti kärsiä. Entinen työtoverini ansaitsi sen, kuten muutkin hänen kaltaisensa naiset! Joka kerta, kun näen naisen, jolla on vaaleanpunaiset hiukset, en pysty hillitsemään itseäni. Minun on pakko hyökätä hänen kimppuunsa. Voi sentään. Taisin unohtaa mainita erään asian. On harmillista sinun kannaltasi, että ystävälläsi on saman väriset hiukset, kuin entisellä työtoverillani", Eri sanoi.
"Vai sellaista. Eli murhasitko sinä sulhasesi?" Natsuki kysyi.
"Ymmärrän nyt, miksi Eri teki ne rikokset. Kyse oli puhtaasta kostonhimosta, koska Eriä huijattiin, ja petettiin. Voisin tuntea myötätuntoa Eriä kohtaan, ellei hän olisi ryhtynyt kostajaksi. Kosto. Aina kun ajattelen tuota sanaa, niin muistan siskoni tapauksen, ja myös Sasuken pakkomielteen hänen omasta kostostaan Itachia kohtaan. Juuri sen pakkomielteen takia Sasuke päätti aikoinaan ysävyytemme, ja petti Konohan, jossa hän aloitti Ninjan uransa", Natsuki ajatteli.
"Kyllä. Tein kyseisen rikoksen sinä iltana, kun hän juhli ystäviensä kanssa sitä, että hän oli saanut maksettua velkansa. Ennen kyseistä tapausta usutin hänen kimppuunsa kolme, vihaista koiraa. Kaadoin hänen päälleen maalia, ja yritin pelotella häntä lähettämällä hänelle uhkauskirjeitä. Se on totuus hänestä. Juuri niin. Kylvämällä pikkuhiljaa tuhoa yritin saada sulhaseni katumaan typeryyttään, ja tuntemaan pelkoa. Annoin hänelle riittävän monta varoitusta, ja tilaisuutta, mutta hän ei tarttunut niistä yhteenkään. Lopulta mittani tuli täyteen", Eri kertoi. Hänen hymynsä oli mielipuolinen.
"Entä miten osasit väijyä häntä puistossa juuri silloin, kun hän kertoi ystävilleen suunnitelmistaan?" Natsuki kysyi.
"Hän oli aiemmin sanonut minulle menevänsä puistoon tapaamaan ystäviään. Kun oli löytänyt vihjeitä hänen salaisuudestaan, päätin varjostaa häntä. Kun olin kostanut hänelle, ja hänen salaiselle naisystävälleen, päätin kostaan sulhaseni muillekin, salaisille naisystäville. Se ei kuitenkaan olisi onnistunut yksin, vaikka olinkin ryhtynyt kunoichiksi. Päätin turvautua apuvoimiin", Eri sanoi.
"Miten kehtaat kutsua itseäsi kunoichiksi?! Eikö sinulla ole lainkaan ylpeyttä?!" Natsuki huusi turhautuneena. Hänen kärsivällisyytensä oli ollut koetuksella siitä asti, kun Eri oli siepannut Yūkimarun. Ja kunoichiksi ryhtyminen Erin kosto-tavoitteen saavuttamiseksi ei muuttanut yhtään Natsukin mielipidettä Eristä. Natsukista tuntui jopa siltä, että Eri pilkkasi nyt kunoichin nimitystä.
"Kyllä minulla oli joskus ylpeyskin, mutta hylkäsin sen kauan sitten saavuttaakseni kostoni", Eri sanoi.
"Olet tainnut tehdä sopimuksen Yuki-onnan kanssa?" Natsuki kysyi ymmärrettyään, että millaiseen voimaan Eri oli turvautunut saavuttaakseen kostonsa.
"Aivan. Kyseinen sopimus vaatii kuitenkin uhreja. Varastettuani Yuki-onnan käärön pormestarin talosta, aloitin toimintani sulhaseni salaisista naisystävistä. He olivat ne kaksi ensimmäistä naisuhria. Vakoilin heitä, ja odotin sopivaa tilaisuutta hyökätä heidän kimppuunsa. Kun olin kostanut heille, niin puin heille valkoiset yukatat. Sen jälkeen tein saman kaikille näkemilleni naisille, joilla oli vaaleanpunaiset hiukset. Minulle oli aivan sama, olivatko he olleet tekemisissä lieron sulhaseni kanssa vai eivät. Sain nimittäin Yuki-onnan kanssa tekemäni sopimuksen mukaan sitä enemmän voimaa, mitä enemmän uhreja annoin Yuki-onnalle. Oli varsin huvittavaa nähdä kyläläisten reaktioita siitä, kun he kuvittelivat Yuki-onnan toimineen yksin", Eri sanoi.
"Entäpä ne miespuoliset uhrisi? Kannoitko kaunaa heillekin?" Natsuki kysyi.
"En. He olivat vain harmittomia silminnäkijöitä, mutta en voinut antaa heidän kertoa kenellekkään sitä, että mitä he olivat nähneet minun tekevän. Eräät heistä nimittäin näkivät minun hyökkäävän niiden naispuolisten uhrien kimppuun. Mutta jotkut kyseisistä miehistä olivat tosin sulhaseni entisiä ystäviä, joiden kanssa se petturi oli nauranut minulle selkäni takana. Joten hekin ansaitsivat kärsiä. Sen ansiosta toivoin kääntäväni epäilykset pois itsestäni. Siitä ei tosin tainnut olla mitään apua, sillä eihän kukaan epäillyt minua. Ja mitä enemmän uhreja annoin Yuki-onnalle, sitä vahvemmaksi tulin. Taidankin näyttää sinulle, mitä tarkoitann", Eri kertoi, ja hänen kehostaan ilmestyi tuulta.
"Hän osaa siis käyttää tuulta noin", Natsuki ajatteli.
Yllättäen Eri hyppäsi Natsukin eteen, ja yritti potkaista Natsuki, mutta Natsuki irrotti nopeasti otteensa klooninsa käsiin sitomastaan vaijerista, ja hyppäsi nopeasti Yūkimarun eteen.
"Natsuki-san!" Yūkimaru huusi huolissaan.
"Olen kunnossa", Natsuki sanoi Yūkimarulle.
Kun Eri lähesti Sakuran näköistä kloonia pitäen kunaita toisessa kädessään, Natsuki kaivoi varustepussistaan esiin pari shurikeniä, jotka hän heitti nopeasti kohti Eriä.
"Mitä nyt?!" Eri kysyi väistettyään shurikenit.
"Muistutat hieman erästä, jonka luulin tuntevani. Hänkin vannoi kostavansa. Taisit vain joutua oman kostonhimosi riivaamaksi, vaikka saavutitkin kostosi. Shouton Naibu Kesshō!"
Natsuki teki käsimerkit, minkä seurauksena Erin alapuolella oleva maa lohkeili sieltä täältä, ja maasta nousi esiin punaisia kristalli-piikkejä.
"Mitä tämä on?!" Eri huusi raivoissaan.
"Tuo on Shouton, minun Kekkei Genkaini. Ja nyt sinä kristallisoidut. Olisit Bingo bukkun sivuilla niiden täällä tekemiesi rikosten takia. En voi sietää sellaisia, jotka satuttavat ystäviäni, ja veljeäni", Natsuki sanoi samalla, kun hänen vastustajansa sulkeutui punaiseen kristalli-kukkaan joka hajosi palasiksi. Priks!
"Se taitaa olla nyt ohi. Mi...mitä nyt?!" Natsuki kysyi huomattuaan, että kristalli sirpaleista ilmestyi chakraa, joka siirtyi luolan perällä olevaan kääröön. Pian kyseisestä kääröstä nousi esiin valkoiseen yukataan pukeutunut nainen, jonka sinisissä silmissä oli jäinen katse. Naisella oli mustat hiukset, ja vaalea iho. Hän oli pitkä, ja laiha. Hän näytti 40-vuotiaalta.
"Sinä taidat olla
Yuki-onna, jonka kanssa Eri teki sopimuksen?" Natsuki kysyi. Hänen ihonsa nousi kananlihalle naisen kylmän katseen takia.
"Niin. Voitko kuvitella, miltä tuntuu olla vangittuna johonkin kääröön?!" Nainen kysyi tuijottaen Natsukia hyytävällä katseellaan.
"En pysty kuvittelemaan sellaista", Natsuki sanoi yrittäen miettiä sopivaa pakosuunnitelmaa. "Mitä pitäisi tehdä?!"
"Saman tekevää. Olen ollut tuon käärön sisällä vankina niin kauan, ettei kukaan enää edes muista oikeaa nimeäni. Oikea nimeni on Kinukawa Koyuki. Sopimus Erin, ja minun kanssani oli täysin hänen oma valintansa, ja riippui hänestä itsestään. Hänen toiveensa kuitenkin toteutui. Se oli varsin huvittava esitys, ja hänen kostonhimonsa vahvisti minua hänen huomaamattaan. Voin jossain vaiheessa tuhota sen kylän, jonka asukkaat hylkäsivät minut kuin roskan. He ansaitsevat sen", Yuki-onna sanoi.
"Luuletko, että annan sen tapahtua?" Natsuki kysyi, vaikka hän ei tiennytkään sitä, miten hänen pitäisi taistella Yuki-onnaa vastaan.
"Tuskin sinusta on vastusta minulle, mutta voithan toki yrittää, jos haluat. Sitä paitsi tunnen sinussakin hieman kostonhimoa. Mitä jos tekisit kanssani sopimuksen? Voisin tehdä sinusta vahvan kostosi saavuttamiseksi", Yuki-onna sanoi tuntiessaan Natsukin chakrassa pientä kostonhimoa.
"En halua tlla Erin kaltaiseksi, ja tulen vahvemmaksi omalla tavallani. Tuskin autat muita ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia", Natsuki sanoi varautuneena.
"Kun Erin chakra imeytyi tuon naisen kääröön, ja tuo nainen näyttäytyi, niin tuo nainen oli aluksi läpikuultava kuin haamu, mutta nyt tuo nainen näkyy hieman selvemmin. Voisiko se olla niin, että Yuki-onna voi imeä itseensä muiden chakraa saadakseen kiinteän olomuodon? Mitä minä teen?!" Natsuki hermoili. Häntä pelotti hieman.
"Huomasit siis sen, että kun Erin chakra imeytyi kääröön, jossa olin vankina, ja että se vahvisti minua antaen minulle kiinteämmän olomuodon. Se on asia, jota en kertonut Erille hänen tehdessään sopimuksen kanssani. Hän luuli minun vahvistavan häntä, kun annoin hänelle voiman käyttää tuulta, mutta asia olikin oikeasti päinvastoin. Imin Erin chakraa itseeni vähän kerrallaan. Hän oli niin kostonhimonsa pauloissa, ettei hän huomannut mitään, mutta välillä minun piti oikein pinnistellä, etten olisi imenyt häntä chakrasta kuiviin. Ne uhrit, jotka hän tarjosi minulle olivat pelkkiä suupaloja. Jotta saisin hänen chakransa mahdollisimman pian itselleni, en varoittanut häntä siitä, että toit kloonin tähän luolaan", Yuki-onna kertoi, ja sen oikeasta etusormesta ilmestyi lumimyrsky, joka lähestyi Natsukin kloonia muuttaen kyseisen kloonin lumihiutaleiksi. "On totta, että jonkin saamiseksi pitää aina luopua jostain, mutta Eriä oli niin hauska huijata, etten maininnut kyseistä asiaa hänelle".
"En luovuta ystäviäni Erin kaltaisille lieroille", Natsuki sanoi itsevarmalla äänen sävyllä tuntien samalla itsensä hieman rohkeammaksi.
"Vai niin? Katsotaampa sitten mitä teet silloin, kun veljesi on vaarassa", Yuki-onna sanoi muuttuen lumipyörteeksi, joka lensi nopeasti kohti Yūkimarua napaten Yūkimarun mukaansa lentäen kohti läheisessä seinässä olevaa luolan suuaukkoa kadoten lopulta näkyvistä.
"Näpit irti minun pikkuveljestäni!" Natsuki ajatteli lähtien vihollisen perään vihaisempana kuin pitkiin aikoihin. Hänen vihaansa olisi voinut vetää vertoja talviuniltaan herätetyn karhun raivolle.
"Jos se Yuki-onna taittaa yhdenkin hiuksen veljeni päästä, niin lähetän hänet sinne, missä pippuri kasvaa!" Natsuki ajatteli juosten eteenpäin luolassa. Vähän ajan kuluttua hän löysi luolan toisen suuaukon, ja huomasi saapuneensa ison metsäjärven rannalle.
"Shizune-neechan sanoi, että valkokuvaamista harrastava naisuhri löydettiin tämän järven läheltä", Natsuki ajatteli katsellen ympärilleen, kunnes hän näki Yūkimarun seisovan järven keskellä olevalla saarella. "Kaikki järjestyy kyllä!"
"Onneksi Yūkimaru näyttää olevan kunnossa. Mutta missä se Yuki-onna on?" Natsuki mietti katsellen varautuneena ympärilleen. Sitten hän poimi maasta kiven, jonka hän heitti järveen tarkistaakseen, oliko Yuki-onna virittänyt Natsukille jonkinlaisen ansan. Plits! Mitään ei tapahtunut kiven koskettaessa veden pintaa, joten Natsuki lähti juoksemaan kohti järven keskellä olevaa saarta, mutta silloin järvestä nousi esiin jäinen hirviö. Se oli tosi iso, ja sen selässä oli useita piikkejä.
"Onpa tuolla kokoa!" Natsuki totesi vaikuttuneena.
"Miten pärjäät tätä vastaan?" Jäähirviön selässä istuva Yuki-onna kysyi Natsukilta.
"Tilanne taisi hankaloitua. Hetkinen! Yuki Onnan sisällähän on se käärö, johon hänet oli vangittu. Otti sen varmaan mukaansa ennen kuin pakeni tänne", Natsuki ajatteli nähtyään kyseisen käärtön Yuki-onnan osittain läpinäkyvän kehon läpi.
"Oletko nopea?" Yuki-onna kysyi suunnilleen samalla hetkellä, kun hänen hirviönsä ampui suustaan jääpiikkejä kohti Natsukia, joka väisti hyppäämällä oikealle.
"Shōton: Suishō Rokkakuchū!" Natsuki huusi tehtyään käsimerkit, ja iskettyään molemmat kämmenensä toisiaan vasten, minkä seurauksena jäähirviön ympärille nousi vedestä esiin 5 suurta, ja vaaleanpunaista kristalli-pilaria, joita hän voisi käyttää parantamaan muiden Ninja-tekniikoidensa tehoa, mutta nyt hän yritti pikemminkin pitää vihollisensa kyseisten kristalli-pilarien välissä estääkseen vihollista liikkumasta kunnolla, jotta hän voittaisi tämän taistelun.
"Mitenköhän tuo olento vastaa tähän Ninja-tekniikkaan?" Natsuki mietti tehden käsimerkkejä, minkä jälkeen hän iski oikean kämmenensä veden pintaan. "Shōton: Omiwatari no Jutsu!" Pian vedestä nousi nopeasti esiin vaaleansinisiä kristalli-piikkejä, jotka suurenivat koko ajan isommiksi ja isommiksi lähestyessään jäähirviötä, ja nostivat sen kristalli-piikkien päälle.
"Sinulla on näemmä harvinainen Kekkei Genkai", Yuki-onna sanoi värittömällä äänen sävyllä samalla, kun kristalli-piikit hajosivat palasiksi Yuki-onnan jäähirviön painon takia. Kriks!
"Onko se noin painava, että sen paino voi murtaa kristalli-piikkini?! Tuo oli yksi parhaimmista Ninja-tekniikoistani! Tämä muistetaan!" Natsuki ajatteli turhautuneena kaivaen varustepussistaan kunaita, joihin hän oli aiemmin kiinnittänyt räjähdelappuja. Natsuki heitti räjähdelapuilla varustetut kunait kohti jäähirviötä, ja räjähde-laput savusivat, ennen kuin ne räjähtivät. Bam!
Useiden räjähdelappujen räjähdyksen aiheuttama savu peitti jääolennon alleen, mutta pilven haihduttua Natsuki huomasi, että jääolennon kehoon tulleet vauriot korjautuivat.
"Johan on hankala tilanne! Äskeisestä hyökkäyksestä ei ollut mitään apua! Tuo olento muistuttaa etäisesti kilpikonnaa. Toimisikohan tämä Ninja-tekniikka?!" Natsuki mietti, ja alkoi tehdä käsimerkkejä:
"Shōton: Suishōheki Hachi no Jin!" Vedestä nousi nopeasti esiin vaaleanpunaista kristallia, joka koteloi jääolennon sisälleen.
Kriks! Kriks! Jäähirviö murskasi kristalli-vankilan helposti.
"Murskasi tuonkin Ninja-tekniikkani! Shikamaru saattaisi keksiä oikean toimintamenetelmän, mutta minun on nyt tultava toimeen omillani! Olisi pitänyt mainita tästä Yamatolla!" Natsuki moitti itseään.
"Pystyt siis myös tuollaiseen, mutta miten vastaat tähän?" Yuki-onna kysyi samalla, kun hänen hirviönsä ampui suustaan jäisen chakra-pallon kohti Natsukia.
"Suiton: Suiryūdan no Jutsu! Natsuki teki nopeasti käsimerkit, ja vedestä nousi nopeasti esiin jättimäinen vesi-lohikäärme, joka nielaisi vihollisen hyökkäyksen, ja syöksyi nopeasti kohti vihollista. Kabam!
"Kannattaisiko minun kokeilla sitä Ninja-tekniikkaa, vaikka sen seurauksena olisikin kamala ihottuma? Minulla ei taida olla muitakaan vaihtoehtoja päästäkseni lähelle vihollista, ja tuhotakseni hänet käärönsä mukana!" Natsuki mietti turheutuneena siitä, ettei hänen muista Ninja-tekniikoistaan olisi nyt apua taistelun voittamiseen. Hän puristi ylävartaloaan vasemmalla kädellään. "Shishō Tenketsu!"
Kyseinen Ninja-tekniikka nopeutti Natsukin chakra-virtausta samalla, kun chakra ympäröi hänen kehonsa, ja hän hyppäsi korkealle ilmaan. Hänen ympärilleen muodostui lisää chakraa, kun hän iski molemmat kämmenensä toisiaan vasten:
"Shōton: Isshi Kōmyō!" Natsukin ympärille ilmestyi läpinäkyvä kristalli-neliö, jonka etukulmaan muodostui suippo kärki. Natsuki kohdisti chakraansa kyseiseen kärkeen, minkä seurauksena Natsukin ympärillä olevasta kristalli-neliön etukulmasta ilmestyi chakra-säde, jonka hän kohdisti suoraan jääolentoon. Kraks! Kraks!
"Onnistuit suututamaan minut!" Yuki-onna huusi raivoissaan, kun hänen jäähirviönsä tuhoutui.
"Nyt taisin ylittää hänen ärsytyskynnyksensä! Hetkinen! Hänen sisällään olevasta kääröstä siirtyy chakraa hänen kehoonsa. Mitähän tapahtuisi, jos tuhoaisin hänen sisällään olevan käärön?" Natsuki mietti:
"Shōton: Isshi Kōmyō!" Natsuki kohdisti nopeasti toisen chakra-säteen Yuki-onnaan, joka laskeutui seisomaan veden pinnalle. Kraks! Yuki-onnan ylävartalossa olevaan kääröön ilmestyi nopeasti iso reikä.
"Iiiiik!" Yuki-onna huusi muuttuen jään palasiksi, jotka putosivat veteen käärön tavoin.
Natsuki pudottautui veden pinnalle, ja laittoi käärön varustepussiinsa:
"Taistelu taisi loppua".
"Toivottavasti tuon käärön tuhoutumisesta ei koidu ryhmälleni mitään ongelmia", Natsuki ajatteli uupuneena, mutta hänen ajatuksensa keskytyivät, kun hänen tuhoamansa jäähirviön palat kaatuivat veteen ja nostivat järvelle valtavia aaltoja, ennen kuin ne upposivat järven pohjaan asti.
Natsuki lähti juoksemaan kohti saarta, jossa hänen veljensä oli samalla, kun Natsukin ihoa poltteli ikävästi.
"Shishō Tenketsun sivuvaikutukset alkavat jo nyt!" Natsuki ajatteli samalla, kun valtava aalto pyyhkäisi hänen, ja Yūkimarun yli. Natsuki ehti kuitenkin vetää henkeä, ennen kuin aalto pyyhkäisi hänen, ja Yūkimarun yli.
"Tämäkin vielä! Yūkimaru!" Natsuki ajatteli sukeltaen kohti veljeään pelastaakseen Yūkimarun. "Suojelen sinua, Yūkimaru!"
Natsuki lähestyi Yūkimarua samalla, kun Natsuki ojensi oikeaa kättään kohti Yūkimarua. Lopulta hän onnistui tarttumaan Yūkimarun vasempaan käteen.
"Chakrani on vähissä, mutta pystyn pelastamaan meidät molemmat tällä Ninja-tekniikalla. Shoton Hozon Kurisutarupirā!" Natsuki ajatteli ensimmäisenä mieleensä juolahtanutta Ninja-tekniikkaa, minkä seurauksena järven pohjasta nousi nopeasti esiin chakraa, joka muodostui Natsukin, ja Yūkimarun ympärille valtavaksi, vaaleanpunaiseksi kristalli-torniksi suojellen Natsukia, ja Yūkimarua aalloilta nousten samalla veden pinnalle. Lopulta aallot laskeutuivat alemmas, ja järven pinta muuttui peilityyneksi.
"Onnistuin", Kristalli-tornin huipulla oleva Natsuki ajatteli tyytyväisenä kietoen molemmat kätensä Yūkimarun ylävartalon ympärille samalla, kun kristalli-torni hajosi palasiksi. Kriks!
Natsuki tiputtautui jaloilleen järven keskellä olevalle saarelle, ja laski Yūkimarun maahan. Natsuki kietoi molemmat kätensä vasemmalla puolellaan olevan puun rungon ympärille hengittäen uupuneena.
"Oletko kunnossa?" Yūkimaru kysyi huolissaan.
"Kyllä. Olen vain vähän uupunut. Miten sinut oikein siepattiin?" Natsuki kysyi.
"Minä, ja Shizune-san pysähdyimme lepäämään, kun Eri hyökkäsi kimppuumme, ja tainnutti meidät molemmat. En tiedä, mitä sen jälkeen tapahtui, mutta kun heräsin seuraavan kerran olin äskeisessä jääluolassa", Yūkimaru kertoi rauhoituttuaan hieman.
"Selvä. Tärkeintä on kuitenkin se, että olet kunnossa", Natsuki sanoi hymyillen.
"Natsuki!" Tuttu ääni huusi läheiseltä rannalta, ja ennen kuin Natsuki huomasikaan, niin Yamato oli juossut Natsukin, ja Yūkimarun eteen. Yamato näytti hyvin ankaralta:
"Huomasin kyllä, että olit poissaoleva, mutta en olisi uskonut sitä, että nukuttaisit ryhmän muut jäsenet, ja lähtisit yksin etsimään Yūkimarua".
"Tiedän varsin hyvin sen, että ominpäin toimiminen on kiellettyä, mutta veljeni oli vaarassa. Siepattuaan veljeni Eri jätti minulle kirjeen, jossa hän kertoi minulle palauttavansa veljeni minulle, jos annan Sakuran Erille. Tainnutin teidät muut, ja naamioin kloonini Sakuraksi, ja vein sen kloonin Erille. Erin kirje on varustepussissani", Natsuki sanoi.
"Eri?" Yamato kysyi.
"Eri oli se kadonnut morsian, josta puhuimme aiemmin. Mutta hän ei oikeasti kadonnut, vaan karkasi. Hän oli niiden murhien takana tehtyään sopimuksen Yuki-onnan kanssa. Hän itse kertoi minulle kaiken. Motiivina rikoksille oli viha hänen sulhastaan kohtaan, joka käytti häntä rahallisesti hyväkseen maksaakseen omat pelivelkansa. Kyseisellä sulhasella oli jopa suhde Erin tytöverin kanssa, jolla oli vaaleanpunaiset hiukset. Siksi uhreiksi valikoitui naisia, joilla oli vaaleanpunaiset hiukset", Natsuki sanoi.
"Voit kertoa yksityiskohdat myöhemmin", Yamato sanoi.
"Muuten, nukahditteko te edes silloin, kun nukutin ryhmämme muut jäsenet unikaasulla?" Natsuki kysyi Yamatolta.
"Kloonini nukahti. Loin kyseisen kloonin huomattuani vaitonaisuutesi, ja varjostin sinua itse. Täytyy myöntää se, että olit suunnitellut kaiken perinpohjaisesti", Yamato totesi hymyillen hieman.
"Kiitos", Natsuki sanoi punastuen hieman, ja katsoi sitten taivasta, joka oli harmaiden pilvien peitossa.