Ikäraja: T
Genre: yleinen
Varoitukset: rumaa, rumaa kieltä. Kierous.
Kirjoittajan kommentti:
Tarina sijoittuu 2P-maailmaan ja kaikki sen hahmot ovat 2P-hahmoja. Aihe (elbow) tuli 100 aiheen -listaltani, äkillinen innoitus nukkumattomien öiden väsyttämistä aivoistani. Pahoitteluni.
.
Tulkinta
.
Kommentti oli ollut tuloillaan hyvän aikaa. Saksa oli nähnyt sen Italian ilmeestä, asennosta, kaikesta. Miten se oli muotoutunut, kasvanut, lähestynyt hetkeä, jolloin se singottaisiin oleviin kaikkien kuultavaksi. Ainoa asia, mitä hän ei ollut tiennyt, oli mitä se olisi ja hän oli pelännyt koko ajan.
"Tämä on naurettavaa."
"Käyttäydy" Saksa varoitti matalasti, mutta se ei auttanut enää. Italia oli valmis julistamaan mielipiteensä koko maailmalle.
"Ne ovat kyynärpäitä! Kyynärpää! Kyynärpää! Kyynärpää!"
Ympäri salia ihmiset kääntyivät tuijottamaan heitä. Saksaa hävetti. Kuulosti aivan siltä kuin Italia olisi hokenut, kröhöm, kyrpä. Ikään kuin hän olisi halunnut provosoida ja aiheuttaa pahennusta ja kuten hän varsin usein teki, tahallaan. Se ei kuitenkaan ollut tässä pahinta. Pahinta oli, että nyt maalauksessa sikin sokin olevat kyynärpäät todella näyttivät, kröhöm kröhöm, kyseiseltä väärinkuullulta ruumiinosalta. Saksa tarrasi Italiaa kyynärtaipeesta ja lähti raahaamaan häntä pois.
"Ei se ole taidetta!" Italia protestoi ja viittoili edelleen kohti yhä kauemmas jäävää taideteosta. "Kuka viitsii maksaa tuollaisesta?! Laittaisin seinälleni ennemmin pelkät tyhjät makaronikehykset, vaikka se on silkkaa hyvän pastan tuhlausta!"
Saksa näki sen mielessään – kultamaalilla värjätyt makaronikehykset kyynärpäämaalauksen ympärillä kunniapaikalla jonkun taide-elitistin ökykodin seinällä. Hän pakotti pidättämään tyrskähdyksensä, kaapaisi Italian vyötäisiltä kainaloonsa ja juoksi kovempaa kohti ulko-ovia. Viis takeista! Ne voisi hakea myöhemmin.
Ulkona hän romahti maahan nelinkontin kulttuurihallin eteen ja hirnui täyteen ääneen. Kaduilla kulkijat loivat heihin yhtä tuijottavia katseita kuin sisällä olleet taidenäyttelyssä kävijät hetkistä aiemmin. Italia potkaisi Saksaa reiteen ja vaati selitystä. Hän ei ollut erityisemmin pitänyt siitä miten Saksa oli pudottanut hänet maahan noin vaan ja oli valmis olemaan siitä käärmeissään pitkän aikaa.
Saksa nauroi, hinkui ja näytti siltä, että tukehtuisi kohta. Italia ponkaisi jaloilleen, meni Saksan luo, tarttui häntä leuasta ja kohotti vapaan käteensä läimäisyyn.
"Tokene jo! Ihmiset soittaa pian hätänumeroon peloissaan!" hän karjui.
Saksa nyökytteli ja alkoi hitaasti rauhoittua. Italia laski kätensä yhtä hitaasti alas. Kun Saksa oli istahtanut ei-aivan-niin-kuivaan, jokseenkin mutaiseen maahan, Italia penäsi häneltä uudelleen selitystä. Saksa kertoi, katkeillen, sirpaleisesti, mutta hilliten itsensä.
Italia kuunteli.
Katsoi häneen pitkään.
Kääntyi katsomaan kulttuurihallin ovia.
Tuhahti.
"Henkilökohtaisesti minua ei haittaa, vaikka olisimme saaneet porttikiellon huonosta käytöksestä. Itse asiassa otan sen ilolla vastaan" Italia lisäsi eikä Saksa sanonut sanaakaan taiteilijan puolustukseksi. Teokset olivat olleet toinen toistaan hirveämpiä tekeleitä ja ainoa hyvä puoli koko jutussa oli, että liput olivat olleet ilmaiset.
Mutta…
Italia ei ollut sanonut sitä vielä, mutta se oli tulossa, Saksa kuuli sen valmiiksi. Mutta.
"…mutta nähtävästi surkeammankin taiteen voima on tunnustettava" Italia huokaisi. Liioitellen. Siinä piili ansa, vaara, mutta Saksa ei poiminut vihjettä ajoissa ja niin Italia jatkoi "Minä olin esimerkiksi aivan varma, ettei sinulla ole mielikuvitusta lainkaan ja tänään sinä kuitenkin löysit sen jostain. Likainen mielikuvitus on mielikuvitusta sekin, vai mitä?"
Saksa tajusi. Hän saisi kuulla tästä lopun ikänsä.
"Sinä sen aloitit ja huusit – "
Italian virne vaiensi Saksan lauseen keskeneräiseksi.
"Minä näin vain kyynärpäitä."
Se oli virallista: Saksa ei enää ikinä veisi Italiaa taidenäyttelyyn. Ei vaikka saisi sata ilmaislippua.