Luku 2 – Herätyksiä:

Amy, Jeff & Chris:


"Onko se todellakin niin tärkeä reissu?" Jeff Hardy kysyi Chris Irvineltä tarkkaillen nyt erittäin hermostuneen näköisenä syvässä unessa lepäävää, tällä hetkellä erittäin rauhallisen näköistä punapäätä.

"Kuulithan mitä biljoonan dollarin takakireä narttu kertoi meille eilen.."
Chris sanoi virnistellen Jeffin lievästi sanottuna epäuskoiselle ilmeelle miehen kuullessa millaista kieltä Chris käytti Stephaniesta.
".. se oli miltei kuin varoitus siitä, että ellei joku ilmesty paikalle niin hänen armas isukkinsa antaa tälle onnettomalle sielulle potkut ja vie tältä kaiken sen, mitä vietävissä on."
Chris jatkoi ja Jeff nyökkäsi hiljaa, sillä hän tiesi paremmin kuin hyvin miten vihamielisesti Amy käyttäytyi aamuisin niitä kohtaa, jotka rohkenivat herättää hänet unestaan.

"Ehkä sinä kuitenkin voisit.."
Jeff kysyi epävarmasti Chrisiltä joka pyöritti päätään ennen kuin tämä oli saanut lauseensa loppuun.

"Sori kaveri, mutta minulla ei ole niin suurta itsemurhaviettiä."
Chris selitti ja poistui huoneesta nopeasti ennen kuin Jeff ehti sanoa mitään vastaan. Raskaasti huokaisten hän kääntyi takaisin nukkuvan Amyn puoleen ja kaatoi nopeasti kädessään olevan, kylmää vettä täynnä olevan sangon naisen päälle.

Ei mennyt kauaakaan aikaa kun Amy jo pomppasi ylös sängystään ja kun naisen murhanhimoinen katse iskeytyi multivärjätyt hiukset omaavaan mieheen tämän kasvoille kohosi äkkiä hyvin eksyksissä oleva ilme.

"Jeffrey Nero Hardy!"
Amy huudahti vihaisena, hasselinväriset silmät tulta välkkyen ja Jeff virnisti naiselle hermostuneena, yrittäen lepytellä tätä mutta epäonnistui aikeissaan surkeasti. Nähdessään tuon ärsyttävän leveän hymyn nuoremman Hardyn veljeksen kasvoilla hänen silmänsä tummuivat entisestään.

"Kuka antoi sinulle luvan herättää minut näin aikaisin?"
Amy suhahti myrkyllisesti, katsellen sinihiuksista miestä samalla tavalla, kuin millä käärme katselee uhriaan valmistautuessaan iskuun ja se riitti saamaan palan nousemaan Jeffin kurkkuun sillä aikaisemmista, onnettomista kokemuksistaan hän tiesi, ettei tuon naisen kanssa tulisi alkaa pelleilemään tähän aikaan aamusta.

"Umm.. sinä itse?"
Jeff kysyi epävarmana ja tajusi vastauksen oleva väärä kun Amy läimäytti häntä kaikilla voimillaan palleaan koska hän ei ollut tajunnut siirtyä pois iskun tieltä tarpeeksi ajoissa. Jeff päästi huuliltaan kimeän tuskanvalituksen, mikä sai huoneesta aiemmin livistäneen Chrisinkin saapumaan takasin katsomaan, mitä oli mahtanut tapahtua.
Hänen nähdessään Jeffin kyyristyneenä kasaan Amyn sängyn vierelle ilmeisen kipeää päänahkaansa käsillään pidellen hän virnisti pienesti.

"Nuori neiti, tiedättehän te ettei väkivalta ole oikeutettua näin aikaisin aamusta.."
Chris aloitti opettavaisena mutta ei kerennyt kovin pitkälle ennen kuin vastaanotti tappokatseen sängyssä istuvalta punapäältä.

"Chris Irvine, tahdotko sinä todellakin saada oman osasi tästä?"
Amy kysyi vaarallisen matalalla äänensävyllä tuijottaen vaalean Kanadalaismiehen pitkää tukkaa silmät välkehtien, mistä Chris tajusi olla ärsyttämättä tuota raivohullua naista enää enempää.
"Sillä jos et, niin siinä tapauksessa kehottaisin sinua lähtemään tästä huoneesta."
Amy lisäsi eikä Chrisiä tarvinnut käskeä kahta kertaa, sillä hän lähti heti huoneesta eikä Jeffkään vitkastellut lähtiessään vaan seurasi pian vaalean Kanadalaismiehen perässä.

Amy katsoi tyytyväisenä kuinka hänen suuren makuuhuoneensa tummanlila puuovi paukahti kiinni miesten takana ja hän läsähti uudelleen makuulle sängylleen tavoitteena saada nukkua vielä ainakin puolisen tuntia.
Valitettavasti hänen toiveensa ei käynyt toteen sillä sattui tapahtumaan niin, että heti kun hän kääntyi kyljelleen, hänen sänkynsä yläpuolelle kiinnitetty valtava muovisanko kääntyi nurin ja paiskasi kaikki vedet ja kylmät jääalat punahiuksisen divan päälle.
Hän kiljaisi inhosta pompaten pystyyn ja pystyi nyt helposti kuulemaan oven toiselta puolelta kantautuvat naurunpyrskähdykset joita Jeffin ja Chrisin oli vaikea olla päästämättä.
Hänen tavallisesti niin lempeät hasselinruskeat silmänsä siristyivät viiruiksi ja alkoivat hohtaa uhkaavasti kun hän huomasi monimutkaisen näköisen lankasysteemin, mikä oli johdatettu hänen sänkynsä kautta siinä nyt lojuvaan typötyhjään muovisankoon eikä hänen todellakaan tarvinnut edes arvata syyllistä kahdesti.

"Jeff perhana, odotahan vain, kun minä saan sinut käsiini.."
Amy mutisi erittäin likomärkänä ja vihaisena nousten väsyneenä vedestä ja jääpaloista kastuneesta sängystään ja siirtyen leveästi haukotellen kylpyhuoneen puolelle.

Matt & Ashley:

Sillä aikaa toisella puolella kaupunkia Matt Hardy ja Ashley Massaro makasivat sylikkäin yhteisessä parisängyssään ja Matt hymyili katsellen hiljaa tyttöystävänsä levollista tuhinaa hänen päällään. Hän muisteli noita kauniita viimeöisiä tapahtumia, sitä kuinka he olivat löpisseet turhia ja jutelleet syvällisiä ja rakastelleet, juoneet viiniä ja rakastelleet taas.Mattin katsellessa tyttönsä unta hän ei voinut kuin ihmetellä, että kuinka kummassa hän oli onnistunut löytämään jonkun noin täydellisen naisen elämäänsä.

Ashley liikahti hänen sylissään ja katsoessaan uudelleen tyttönsä nukkumista Matt huomasi ettei tämä nukkunut ollenkaan.

"Mhhua.. huomenta.."
Ashley kuiskasi unisena Mattille, räpsytellen enimmät rähmät pois silmistään ja hymyili miehelleen.

"Huomenta enkelini, minä luulin että sinä nukuit."
Matt kuiskasi Ashleylle painaen kevyen suudelman naisen nenänpäähän.

"Herra Hardy, kuinka ihmeessä sinä voit edes kuvitella minun saavan unta sen viimeöisen jälkeen?
Ashley hymyili ujosti saaden tyytyväisen virneen kohoamaan Mattin kasvoille ja miehen tummanruskeat silmät tuikkivat ilkikurisesti.

"Tiedätkö kulta, sain juuri aivan loisteliaan idean.."
Matt sanoi virnistellen Ashleylle joka makasi raukeana pää hänen jykevän rintalastansa päällä, silmät suloisesti kiinni suljettuina.

"Ja mikähän se ideasi mahtaa olla?"
Ashley kysyi Mattilta hymyillen onnistuen näyttämään samaan aikaan sekä keijumaisen viattomalta että sähäkän seksikkäältä eikä Matt pystynyt vieläkään, puolen vuoden seurustelun jälkeen tajuamaan, että miten tuo nainen sen oikein teki.

"Mitä jos me soitettaisiin Vincelle ja kysyttäisiin vielä tämä päivä vapaaksi. Me voisimme ajaa Bauwilleen huomisaamuna sillä en todellakaan usko, että he tarvitsisivat meitä paikan päälle jo tänään."
Matt mutisi Ashleylle uneliaana leikkien samalla naisen pitkillä, mustilla ja kultaisilla hiussortuvilla suudellen samalla naisen ohuen kaulan sivuja.

"Kuulostaa.. hyvältä.."
Ashley mumisi seksikkään kehräävällä äänellä Mattin korvaan ja käpristyi raukeana tämän kainaloon nauttien siitä, mitä mies para-aikaa teki hänen kaulalleen ennen kuin hän muisti mitä heille oli eilen sanottu myöhästymisestä.

"Anteeksi kulta että pilaan sinun ideasi romanttisesta päivästä mutta ellemme suoranaisesti hingu menettää "etuoikeutettuja" ja "fantastisia" työpaikkojamme Vincen armeijassa niin se ei käy. Ashley muistutti Mattia joka murahti sarkastisena.

"Ashley, Ashley.. sinä todella taidat tietää miten pilata miehen tunnelma, etkö tiedäkin?"
Matt kiusoitteli Ashleytä ja katseli kuinka tämä nousi sängystä virnistellen ja käveli kohti heidän yhteistä kylpyhuonettaan.

"Voi Mattew kulta, ja minä kun jo niin luulin, että sinulla olisi seksuaalisia fantasioita herra McMahonista!"
Ashley naurahti leikkisästi ja iski vielä silmää ennen kuin sulki kylpyhuoneen oven kiinni perässään ja oli hyvin tietoinen siitä, kuinka järkyttyneenä Matt nyt katseli hänen peräänsä.
Vaaleahiuksinen nuori nainen pyöräytti silmiään huvittuneena ja naurahti pienesti.
Ehkä jotkut aamut oli tarkoitettukin täydellisiksi.

Christy, Patricia & Lisa-Marie:

Siinä vaiheessa kun Lisa oli vasta nousemassa ylös sängystään olivat jo muut hänen kämppiksensä, Patricia ja Christy, olleet hereillä jo pitkän tovin ja etenkin Christyn energisen pomppimisen näkeminen oli jo tarpeeksi saamaan Lisan maha sekaisin.

"Kuinka helvetissä hän jaksaa olla noin pirteä tähän aikaan aamusta?"
Lisa kysyi mutisten Patricialta astuessaan keittiöön, jossa vaalea Kanadalaisnainen jo siemaili kolmatta kupillista aamukahviaan lukien the daily newsiä.
Patricia nosti katseensa lehdestä hymyillen Lisalle säteilevästi.

"Hyvää huomenta sinullekin Lise ja vastaukseksi kysymykseesi voin sanoa, etten todellakaan tiedä mutta ottaen huomioon että se on Christy, kenestä me puhumme, niin en tiedä ja olen kiitollinen siitä." Patricia vitsaili ja katseli kuinka Lisa-Marie pyöritteli päätään hämmentyneenä siitä faktasta, että myös Patricia näytti erittäin virkeältä huolimatta aikaisesta kellonajasta.

"Te kaksi olette aivan toivottomia, kuka järkevä ihminen edes on hereillä tähän jumalattomaan aikaan aamusta?"
Lisa kysyi Patricialta katsellen inhoten suurta, puista kellotaulua, joka näytti naiselle aiemmin niin tuntematonta kellolukua 04:15.
Patricia tirskahti mustahiuksisen ystävättärensä kommentille, joka muistuttu häntä hyvin paljon siitä tavasta, jolla Amy suhtautui aamuihin ja aikaisin heräämiseen.

"Olet tainnut viettää hieman liikaa aikaa Ameksen seurassa Lise, mutta älä huoli, ilmoitan sinulle kyllä sitten kun alat käyttäytymään yhtä aggressiivisesti kuin hän."
Hän sanoikin ääneen ja naurahti omille sanoilleen saaden Lisan katsomaan häntä oudosti.

"Okei, ihan miten vaan.."
Lisa sanoi pyöräyttäen silmiään välinpitämättömästi ja katosi pian huoneesta törmäten eteiskäytävässä erääseen tiettyyn Christy Hemmeen.

"Hei Lise.. kas jokin on saanut itse hänen ylhäisyytensä prinsessa ruususenkin vaivutettua hereille unestaan.."
Christy vitsaili mutta Lisa vain mulkaisi tuota ylienergistä, punakutrista ystävätärtään pahasti.

"Älä edes aloita Christy tai muuten en pysty vastaamaan teoistani."
Lisa murahti ärtyneenä tuolle punapäiselle energiapommille ennen kuin teki kaikille hyvin selväksi että hän oli juuri valloittanut kylpyhuoneen.

"Mietinpä mikä kiipesi hänen perseeseensä ja kuoli.."
Christy virkkoi Patricialle siirtyessään keittiön puolelle tekemään itselleen aamupalaa ja etsimään kadonnutta mp3-soitintaan.

Patricia naurahti hyväntuulisesti.
"Noh tiedäthän sinä Lisen Christy. Ei mikään erityinen aamuihminen ja sen sellaista.."

Patricia vastasi pyöritellen silmiään hyväntuulisesti ja sai Christyn naurahtamaan eleelleen.
"Oli miten oli, minä en pysty ymmärtämään miten hän jaksaa olla noin kärttyinen, vaikka olemme lähdössä matkalle kohti tuntematonta. Minusta tämä ainakin vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja hauskalta reissulta."
Christy virkkoi yhtä positiiviseen sävyyn kuin yleensä ja Patriciaa olikin aina ihmetyttänyt, että miten ihmeessä tuo nuori nainen pystyi löytämään kaikista asioista jotain hyvää.

"Joo, on aina yhtä rattoisaa saada nauttia ylimääräisiä tunteja Bischoffin ja McMahonin klaanin seurasta.." Patricia mutisi hiljaa.

"Sori Trish, mutta sanoitko sinä jotakin?"
Kysyi Christy, joka oli nyt onnistunut löytämään mp3:sensa ja kuunteli täysillä jotakin, joka kuulosti aivan Monster Magnetin biisiltä 'Live For the Moment'.

"Ei mitään Christy, ei se ollut mitään tärkeää."
Patricia, joka oli taas kerran eksynyt daily newsin pariin, vastasi.

Stacy & Torrie:

"Olen niin innostunut tästä reissusta!"
Stacy kimitti hyperaktiivisena jo varmaan kymmenennettä kertaa sinä kyseisenä aamuna ja Torrie oli päättänyt, että jos hänen mielenterveytensä olisi hänelle yhtään kallis, niin hän sulkisi tiukasti korvansa tuon pitkäsäärisen, blondin ystävättärensä hehkutukselta.Hän piti kyllä kovasti Stacyn seurasta eikä ihan syyttä suotta kutsunut tuota puheliasta naista parhaaksi ystäväkseen, mutta tällaisina hetkinä hän todella toivoi, että olisi tajunnut kysyä jotakin toista huonekaverikseen.

"Vai mitä mieltä sinä olet Tor?"
Stacy kysyi vaalealta ystävättäreltään joka oli vaikuttanut sinä aamuna olevan omissa ajatuksissaan.

"Ummm.. anteeksi, kysyitkö sinä jotakin?"
Torrie kysyi nostaessaan katseensa ylös muistilistastaan, johon hän oli eilisenä iltana merkannut kaikki ne tavarat, joita hän tulisi tarvitsemaan kolmiviikkoisella matkallaan Bauwillessä.
Stacy silmäili ystävätärtään hieman oudosti, mutta toisti sitten kysymyksensä, tosin hieman hillitymmin tällä kertaa.

"Että eikö olekin mahtavaa, että herra McMahon suostuu kustantamaan meidän kaikkien matkat ilmaiseksi eikä meidän tarvitse tehdä vastapalvelukseksi mitään muuta, kuin kuvata kokemuksiamme filmille?"
Stacy kysyi ja Torrie nyökkäsi pienesti.

"Onhan se ihan jees, hieman omituista tosin. Kuvittelevatko McMahonit todella, että fanit oikeasti ostaisivat niitä dvd-koosteita?"
Torrie kysyi Stacyltä joka pyöräytti silmiään ja naurahti hieman.

"Uskoisin niin, mutta itse asia ei jaksa minua juurikaan kiinnostaa, olen vaan innoissani siitä että me saamme tilaisuuden päästä tutustumaan uuteen paikkaan."
Stacy selitti ja liihotti iloisena huoneeseensa valmistautumaan lähtöä varten Torrien jäädessä istumaan keittiöön hyvin mietteliään näköisenä sillä vaikka hän kuinka yrittikin muistella, niin hän ei muistanut kuulleensa koskaan aiemmin kylästä nimeltä Bauwille.

¤¤¤

Oli väärin sanottua, että erään tietyn punapäisen extreme-divan ja hänen kahden ärsyttävän ystävänsä automatka olisi kulunut rauhallisesti. Ensinnäkin, kun Amy oli viimein suostunut rauhoittumaan ja lakannut väijymästä Jeffiä maksaakseen tälle samalla mitalla takasin herättämisestään, oli hän kuitenkin päättänyt hankaloittaa tahallaan kämppistensä elämää.
Amy oli valloittanut kylpyhuoneen neljäksikymmeneksi minuutiksi mikä ärsytti Chris Irvineä, joka tiesi paremmin kuin hyvin että yleensä punapää suoriutui aamutoimistaan puolta nopeammin.
Amyn jatkaessa mielenosoituksellista käytöstään Chris joutui olemaan laittamatta hiuksiaan mistä mies nostatti metakan Amyn saapuessa vihdoin ja viimein ulos kylpyhuoneesta.
Jeff seurasi näiden kahden keskinäistä kinastelua vierestä huvittuneena ja käyttikin tilaisuuden hyväkseen livahtamalla itse kylpyhuoneeseen Chrisin vielä väitellessä Amyn kanssa ajojärjestelyistä.
Saatuaan viimein kaikki aamuhommansa hoidettua ja kasattuaan matkatavaransa auton takakonttiin he astuivat sisälle Amyn maastokuvioiseen citymaasturiin ja lähtivät liikkeelle.
Amy, joka oli voittanut Chrisin kanssa käydyn kiistan siitä, kuka saisi ajaa, istui ratin edessä ja Chris ja Jeff, istuivat molemmat auton takapenkillä jutellen keskenään tulevasta matkasta ja.. no kaikesta muustakin siltä väliltä.

"Toivottavasti siellä, missä lienee tämä paikka nyt onkaan, on lämmin ja aurinkoinen ilma. Trish on erittäin hyvännäköinen niissä valkopunaisissa ruusubikineissään ja.."
Chris selosti Jeffille ja Amy pyöritti silmiään rasittuneesti katsoessaan miehiä peilin kautta nähdessään Chrisin melkein hukkuvan omaan kuolaansa.

"Pojat, jos te ette pian lopeta tuota paskanjauhamistanne niin minä ajan teidät tuonne tien reunaan ja myös jätän teidät sinne, koettakaa sitten ehtiä areenalle ajoissa."
Amy sanoi miehille kuulostaen vihaiselta, mutta mitä nämä eivät pystyneet näkemään, oli se huvittunut pilke hänen hasselinruskeissa silmissään, joka kertoi, ettei hän ollut aivan tosissaan sanoissaan.

"Relaa Ames, me vaan yritetään päästä oikeaan tunnelmaa.."
Jeff, joka oli kurottautunut istumaan ja leikitteli nyt para-aikaa Amyn pitkillä hiuksilla, jotka nainen oli heittänyt yli istuimensa, sanoi silmät leikkisesti tuikkien.

"Sitä paitsi.." Jeff jatkoi matalammalla äänensävyllä. ".. et voi itsekään vastustaa ajatusta minusta pelkissä uimahousuissa."
Amy hymähti pienesti vastatessaan.

"Siinä tapauksessa jos ne eivät satu jostain ihmeen syystä olemaan kirkkaanpinkit stringitangat Jeff niin ei, siinä näyssä ei ole minulle mitään uutta.
Amy vastasi koleasti ja Chris naurahti huvittuneena.

"Aww Amy.. älä nyt viitsi pahoittaa pikku Jenniferin mieltä."
Chris vitsaili ja Jeff mulkaisi miestä pahasti ennen kuin vastasi itse antaen Chrisille samalla tavoin takasin.

"Kuunteles Christinan puhuvan.."
Jeff sanoi eikä Amy voinut tehdä muuta kuin nauraa hyväntuulisena kuunnellessaan näiden kahden takapenkin valloittaneen ystävänsä kinastelua.

¤¤¤

"Joko me ollaan perillä?"
Jeff kysyi ties kuinka monennetta kertaa pomppien paikallaan levottomana ja kurkistellen ikkunasta ohi vilahtavia maisemia siinä toivossa, että olisi ehtinyt tunnistaan niistä osan jotta hän olisi tiennyt että missä he olivat.

"Jeff, onko sinun aivan pakko koko ajan kysellä.."
Amy vastasi miehelle rasittuneena. Sen lisäksi, että Amy koki sen ärsyttävänä, painoi hänen mieltään myös pelko siitä, että he saattaisivat myöhästyä bussista – sillä sen verran kauan Chris oli ottanut aikaa kylpyhuoneessa aamulla ennen heidän lähtöään.
Tosin tuo vaalea Kanadalaismies itse väitti, että ellei Amy itse olisi ensin viipynyt kylpyhuoneessa tuntia ja ellei Jeff olisi sen jälkeen keksinyt laittaa lisää uusia värisävyjä jo muutenkin multivärjättyyn tukkaansa, niin hänellä itsellään ei olisi mennyt siellä niin kauaa aikaa.

"Oikeasti Ames, ollaanko me kohta perillä."
Chris Irvine kysyi nyt vuorostaan ja Amy pyöritti päätään uskomatta sitä, että kuinka epäonninen hän olikaan joutuessaan näiden kahden levottoman miehen kyytsääjäksi.

"Minähän sanoin juuri etten.."
Amy aloitti mutta katsoessaan juuri silloin sivulle hän yllättyi huomatessaan kyltin joka osoitti heidän olevan ei-niin–kaukana areenasta.
"Olemme perillä ihan kohta."
Amy vastasi huomattavan hämmästyneenä itsekin siitä, että he olivat kuin olivatkin kerenneet perille ennen lähtöä ja mitä ilmeisimmin vielä ensimmäisten henkilöiden joukossa. Ajaessaan sisäpihalle Amy huomasi että paikalle ei ollut heidän lisäkseen vielä muita kuin Randy Orton, John Cena ja Randyn tyttöystävä ja kihlattu Stacy Keibler.
Takapenkillä Jeff katseli paikalle kokoontuneita työkavereitaan ja leveä virne kohosi hänen huulilleen. Chris katsoi ihmetellen Jeffin suuntaan ja nosti kysyvästi kulmiaan.

"Mitä nyt sinipää? Joko minun epäilykseni viimeinkin todistuivat oikeiksi ja kaikki tuo sairas mönjä sinun hiuksissasi on kirjaimellisesti noussut päähäsi?"
Chris irvaili leikkisästi mutta Jeff puisti päätään hymyillen vinosti Chrisin hänen hiuksistaan keksimälle vitsille.

"Mietin vaan että miten ihmeessä John ja Randy ovat mahtaneet päästä nousemaan ylös jo näin aikaisin. Käsittääksenihän he asuvat vieläkin kaksistaan siinä sinkkuboksissa vaikka Orton on kihloissa Stacy Keiblerin kanssa?"
Jeff vastasi Chrisille joka virnisti sille mielikuvalle mikä hänen päähänsä nousi noiden kahden aamuäreän unikeon heräämisestä.

"Olisittepa nähneet Cena- ruususen tänä aamuna, hän melkein kävi meidän kimppuumme saatuamme hänet viimeinkin hereille."
Randy kertoi Chrisille, joka virnisti tuolle nuorelle, kolmannen polven supertähdelle tietävästi takaisin.

"Sama juttu Ameksen kanssa. Luoja se nainen on hengenvaarallinen aamuisin."
Chris Irvine naurahti takaisin ja vaistomaisesti molempien miesten katse siirtyi punakutriseen naiseen, joka oli hakeutunut Stacyn ja Patrician seuraan ja selitti nyt blondeille ystävättärilleen jotakin hyvin innokkaan näköisenä.

Randy hymähti pienesti antaessaan katseensa levätä tyttöystävässään ja tämän ystävättärissä.
"Stace on ollut aivan innoissaan tästä matkasta koko ajan sen jälkeen, kun Vince meille siitä eilen illalla kertoi mutta minä en ole juuri liiemmin viitsinyt miettiä edes koko juttua.
Itse pidän sitä enemmän rasitteena kuin lomamatkana, mutta nytpä hänellä on ainakin seuraa, joille hän voi vaahdota innostustaan kaikessa rauhassa."

Chris naurahti sydämellisesti.
"En minäkään ole mitenkään innoissani ideasta joutua kolmeksi viikoksi eroon sivistyksestä mutta kaipa sekin on parempi kuin se tavallinen aikataulu, joka meillä on."
Chris tuumasi ja Randy myönsi olevansa samaa mieltä.

"Me mietimme tässä Irvinen kanssa aiemmin.." Jeff, joka liittyi nyt keskusteluun, osoitti vieressään seisovaa Chrisiä pienesti virnistäen
".. että miten ihmeessä te kaksi oikein saitte itsenne hereille tänä aamuna?"
Jeff kysyi ja Randy hymähti unisena.

"Stace oli ennakoinut että me nukkuisimme puoleen päivään asti ja oli tilannut kännyköihimme automaattiset herätyssoitot jo puoli tuntia aiemmin kuin olisi tarvis. Myöhemmin huomasimme että soitot uusiutuivat aina joka kymmenennen minuutin välein."
Randy vastasi pyöritellen hailakansinisiä silmiään huvittuneena Jeffin ja Chrisin katsoessa ruskeahiuksista ystäväänsä hämmästyneenä.

"Wau. Se nainen todellakin tahtoo sinut mukaansa tälle retkelle.."
Jeff sanoi hämmästyneenä ja Randyn huulille kohosi onnellinen ilme hänen vilkaistessaan jälleen kerran Stacyä, joka keskusteli vieläkin Amyn ja Trishin seurassa, tosin nyt myös paikalle juuri saapuneet Lisa-Marie ja Christy sekä Ashley olivat liittyneet heidän joukkoonsa ja Ashleyn poikaystävä Matt suuntasi heidän luokseen.

"Ja minä olen hänelle siitä kiitollinen."
Randy vastasi Jeffille hyväntuulisesti virnistellen.

¤¤¤

Pariakymmentä minuuttia myöhemmin, kun viimeisetkin matkaan lähtijöistä
(Vince, Bischoff, Shane, Paul ja Stephanie olivat viimeisiä ja saapuivat paikalle vasta kymmenen minuuttia suunnitellun jälkeen) olivat kokoontuneet areenan eteen, kaikki alkoivat liikuskella levottomina kohti bussia ennen kuin Vince päätti, että nyt olisi aika pitää uusi puhe ennen matkaan lähtöä.

"Ennen kuin suuntaamme kohti Bauwilleä haluaisin vielä muistuttaa teitä kaikkia tulevista velvollisuuksistanne."
Vince ilmoitti mikkiin ja joukko hiljeni hieman entisestä

"Vaikka teillä tuleekin olemaan rutkasti omatoimisesti käytettävää aikaa, kun pääsemme perille Bauwilleen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tästä olisi tulossa joku kevätloman kaltainen juomaretki.."
Vince muistutti ja kohotti sitten merkityksellisesti kulmiaan Amyn, Randyn, Jeffin ja Johnin suuntaan jotka kaikki pyöräyttelivät silmiään hieman nolostuneina siitä huomiosta, mikä heihin nyt kohdistui

"Se oli pelkkä vahinko, kauanko he oikein jaksavat muistutella meitä siitä?"
Amy, joka oli hakeutunut miesten seuraan, kysyi vieressään seisovalta Cenalta, joka pyöritti päätään tietämättä vastausta punapään kysymykseen.

"Teidän ei tarvitse kuvata itseänne koko ajan eikä meillä muutenkaan riittäisi rahaa moiseen tuhlaukseen, mutta kannatte kuitenkin videokameroita koko ajan mukananne ja kuvaatte jos tapahtuu jotakin mielenkiintoista ja kuvattavan arvoista sillä juuri sellaista materiaalia ostajat tahtovat nähdä. Annamme teille täyden vastuun siitä ja luotamme, että te myös saatte kerättyä tarpeeksi mielenkiintoista materiaalia dvd:tä varten."
Vince muistutti työntekijöitään jotka myötäilivät miehen puheita jälleen kerran tosin melko väsyneen ja malttamattoman näköisinä.

"Tulemme kohtaamaan perillä muutamia pikku yllätyksiä mutta niistä lisää sitten myöhemmin..!
Vince sanoi virnistellen ja Amy kohotti kulmiaan miehen sanoille.

"Mietin vaan, että mitä ne pienet 'yllätykset' mahtavat olla.."
Amy mutisi hiljaa saaden Johnin naurahtamaan leikkisästi punakutrisen naisen synkeälle asenteelle.

"Miksi noin synkkänä Ames, mistä sinä tiedät kuinka hauska reissu tästä tulee?"
John kysyi Amyltä joka pyöritti silmiään miehelle.

"Sinun seurassasi vietettynä.. epäilenpä että minun epäinnostuneelle mielialalleni ja epäilyksilleni on parempi kuin tarpeeksi hyvä syy."
Amy mutisi noustessaan bussiin Jeffin jälkeen.

"Niinhän sinä luulet nainen, niinhän sinä luulet.."
John mutisi hiljaa astuessaan bussiin Randyn perässä ja kun kaikki matkaan lähtijät olivat saaneet sekä matkatavaransa että itsensä kyytiin niin bussi lähti huristamaan kohti heidän määränpäänänsä tunnettua Bauwilleä.

Kaikilla bussissa olijoista oli oman epäilyksensä ja ajatuksensa tulevasta reissusta mutta kukaan heistä ei kuitenkaan voinut tietää, että mitä oikein tulemaan piti.