A/N: Toinen luku! Vihdoin :D
Tämä luku tuntui paljon pidemmältä, ja niinhän se onkin kun sanamäärää katselee. Ei siis ihme..
Sitten nämä normaalit: En omista tarinan hahmoja tai sarjaa! Mahtavan juonen omistaa Yuu-chi! Thank you!
P.S. Tiedän, että luvun nimi on aika.. no, hauska xD En vain keksinyt sille parempaa suomennosta, anteeksi..
Pitemmittä löpinöittä, nauttikaa!
Toinen luku - Asustelua Yun kanssa
Kotiluokasta englannin tunnille ja englannin tunnilta lounaalle. Allen huomasi kävelevänsä hämmentyneenä Lavin vierellä koulun ruokalaan, ja jostakin syystä hänen vierelleen käveli, ei kukaan muu kuin yksi ja ainoa, Yu Kanda.
Allen ei ollut täysin varma miten niin oli käynyt, mutta hän huomasi uuden punahiuksisen ystävänsä mieltyneen häneen, ja mainittu punapää oli Kandan paras ystävä vaikkakin vain omasta puolestaan, mistä seurasi että Allen tulisi viettämään tulevaisuudessa paljon aikaa hänen kanssaan. Ei sillä, etteikö hänet olisi jo nyt tuomittu viettämään hänen kanssaan paljon aikaa heidän asumisjärjestelyjensä takia.
Ruokala osoittautui melko täyteen ahdetuksi, melkein kaikki pöydät olivat varattuja ja Allen katseli ympärilleen lannistuneena.
"Lavi! Kanda! Täällä näin!"
Lavin virnistys ulottui korvasta korvaan, kun hän suuntasi kohti tyttöä, joka istui yksin takapöydässä ja heilutti heille. Allen seurasi ja yllättyi iloisesti kun tyttö nousi ja tarjoutui puristamaan hänen kättään.
"Lenalee Lee. Sinun täytyy olla se uusi oppilas, joka siirtyi meidän kouluumme. Olen kuullut kaiken sinusta veljeltäni." Hän hymyili lämpimästi Allenille ja Kanda päästi ärtyneen che-äännähdyksen ennen kuin vajosi istumaan tytön toiselle puolelle.
"Veljesi?" Allen kysyi kun tyttö irrotti otteensa hänen kädestään ja palasi paikalleen. Allen epäröi hetken paikoillaan, ennen kuin Lavi tarttui häntä hihasta ja vetäisi alas viereensä.
"Niin. Komui-nisan on isoveljeni." Lenalee kuulosti melkeinpä ärsyyntyneeltä ja Allenin täytyi kohottaa toista valkeaa kulmakarvaansa yllättyneenä.
Lavi nauroi hänen ilmeelleen ja avasi suunsa sanoakseen jotakin, kun eläimellinen murahdus hiljensi hänet. Heidän pöydässään tuli hetkeksi hiljaista.
"Mikä helvetti se oli?" Kanda kysyi lopulta. Allen virnisti pahoittelevasti ja hieroi niskaansa samalla kun eläimellinen ääni toistui.
"Mahani." Allen myönsi.
Lavi nauroi äänekkäästi ja läppäsi Allenia kovaa selkään, melkein kaataen hänet pitkin pituuttaan penkille jolla hän istui. "Sori jäbä. Unohdin täysin hetkeksi, että olimme lounaalla. Meidän on parasta saada sinulle jotain ruokaa ennen kuin vatsasi päättää syödä meidät kaikki."
Allenin ilme kirkastui pelkästä ruuan mainitsemisesta ja hän oli poistunut tuoliltaan ja suuntasi jo kohti ruokajonoa ennen kuin Lavi ennätti avata suunsa uudestaan. Virnistellen typerästi Lavi nousi ja loputkin ryhmästä siirtyi kohti Jerryä, koulun kokkia.
Jono oli lyhyt ja Allen oli ensimmäisenä ennen kuin huomasikaan. Jerry nosti kulmakarvaansa valkohiuksiselle pojalle edessään. "En ole nähnyt sinua täällä aikaisemmin. Oletko uusi?"
Allen hymyili kohteliaasti ja nyökkäsi. Hänen mahansa murisi uudestaan.
"En anna yhdenkään oppilaan jäädä nälkäiseksi," Jerry vannoi ja nojasi eteenpäin tiskillä kuullakseen pojan paremmin. "Joten, mitä haluat?"
Allen ryhtyi luettelemaan listaa melkeinpä epäinhimillisestä määrästä ruokaa. Lenalee ja Lavi töllistelivät häntä avoimesti ja Kanda tuhahti. Otsaansa rypistäen Jerry kysyi, "oletko varma, että pystyt syömään tuon kaiken?" Hän loi ruipeloon poikaan arvioivan katseen.
"Voi, usko minua, pärjään kyllä." Allen lupasi.
Hänen sanansa olivat totta, sillä vain hetki sen jälkeen kun he olivat palanneet paikoilleen, hänen kyynärpäänsä viereen muodostui huojuva pino tyhjistä lautasista ja tarjottimista, samalla kun harhaanjohtavasti luiseva poika pyyhki suunsa lautasliinaan.
Lavi toipui ensimmäisenä yllätyksestään. "Tuo oli... Öh... Vaikuttavaa?" Sanat kuulostivat ennemmin kysymykseltä kuin toteamukselta ja Lenalee näykki epävarmasti voileipäänsä, aivan kuin peläten että se myös päätyisi Allenin vatsaan.
"Öh, niin. En syönyt oikeastaan aamupalaa. Minulla oli aamulla hieman kiire." Allen hymyili herrasmiesmäiseen tapaansa ja Kanda vastusti haluaan tökätä silmäänsä syömäpuikolla, joita hän käytti siirtääkseen Soban lautaselta suuhun.
"Ei se ole mitenkään paha asia tai mitään, mutta tuo on sellainen näky jota ei näe ihan joka päivä," Lavi selitti.
Allen nyökkäsi ja venytteli käsiään.
"Mitä teillä on seuraavaksi?" Lenalee kyseli - epäilemättä yrittäen kääntää keskustelun takaisin johonkin normaalimpaan aiheeseen. Allen rypisti otsaansa samalla kun yritti muistella lukujärjestystä mielessään.
"Öö, biologiaa, luulisin."
Lenalee hymyili leveästi. "Mahtavaa! Minullakin!"
"Voi, kiva." Kanda mutisi henkeään vetäen ja Allen loi häneen ilkeän katseen.
"Älä sano, että sinullakin on biologiaa, BaKanda."
"Valitettavasti on, Moyashi. Ja usko minua, jos se olisi minusta kiinni repisin mielummin ihoni irti kuin jäisin kanssasi samaan luokkaan."
"No, minä taas mielummin repisin jokaisen hiukseni irti ennemmin kuin istuisin taas sinun vieressäsi."
"Minä ennemmin -."
Lenalee katseli heidän nahisteluaan huolestuneena. Lavi ravisti häntä hellästi olkapäästä. "Se on ollut tällaista siitä asti kun he ensi kerran näkivät toisensa." Hän virnisti. "Älä huolehdi siitä. Epäilen, että he eivät tekisi edes puolia niistä asioista joita he ovat uhanneet tehdä."
Lupaukset itsensä vahingoittamisesta olivat jotenkin muutuneet uhkauksiksi verenvuodatuksesta ja tuhoamisesta - hyvin yksityiskohtaisin kuvauksin.
"- ja tekisin sen saman myös sille sinun vitun pallukallesi."
"Se on golem." Allen painotti.
"Siitä puheenollen." Lavi keskeytti äänekkäästi, huomaten täydellisen tilaisuuden keskeyttää tappelu. "Missä Timcanpy edes on?"
Allen kohautti olkiaan. "Tutkimassa paikkoja, luulisin. Tim pitää uusista paikoista. Toivon vain ettei hän törmää kissaan..."
"Kissaan?" Lenalee toisti, kallistaen päätään sivulle ja tutkien häntä täysin ymmällään.
"Niin..." Allen huokaisi ja nojasi toiseen käsineen peittämään käteensä. "Timillä on paha tapa joutua kissojen syömäksi. Ja on ällöttävää katsella kun ne oksentavat hänet karvapallon lailla ulos myöhemmin."
Vaikka Lenalee ei suinkaan ollut tyttömäinen, hän nyrpisti nenäänsä ajatukselle ällöttävän vetisestä karvapallosta. Jopa Lavi värähti. Kanda vain jätti heidät kaikki huomioitta, asettaen syömäpuikot hellästi nyt tyhjälle lautaselle, jossa hänen paljon arvostamansa Soba oli aikaisemmin ollut.
"Kello soi pian." Lavi sanoi, vilkaisten kelloaan ja hänen naamansa venähti.
"Niin." Lenalee myönsi. "Meidän pitäisi varmaan aloittaa -." Ihan kuin tummahiuksisen tytön sanojen varmuudeksi, kello soi juuri sillä hetkellä äänekkäästi ja sai aikaan kovaäänisen kuoron voihkaisuja ruokalaan kokoontuneiden oppilaiden joukosta.
Allen huokaisi ja nousi ylös, pyyhkien olemattomat murut sylistään - ihan kuin hän kaikista maailman ihmisistä jättäisi muruja jälkeensä ruuan jälkeen. Kaikki syömäkelpoinen syötiin, myös murut - ennen kuin seurasi Lenaleeta ja Kandaa eteisaulaan, Lavi vierellään.
"Jos sinulla on tunti Lenaleen ja Kandan kanssa, opettajasi pitäisi silloin olla rehtori Komui." Lavi sanoi, väistäen näppärästi oppilasta, joka hoiperteli käytävällä kädet täynnä kirjoja. Allen räpytteli.
"Rehtori?" Hän toisti. Lavi virnisti. "Oletko tavannut hänet jo?"
"Ei, en vielä. Tein kaikki ilmoittautumiseni puhelimitse."
Lavin virnistys leveni. "Odotahan vain kunhan tapaat hänet." Hän sanoi ennen kuin pyrähti tiehensä. Allen katseli hänen menoaan, hieman häkeltyneenä ennen kuin melkein törmäsi Kandaan, joka kääntyi tuijottamaan häntä kuiskaten varoisit vähän vaarallisella äänensävyllä.
Allen keräsi tavaransa ja oli helpottunut ettei hänen tarvinnut löytää luokkaan itsekseen. Lenalee ja Kanda näyttivät tietävän mihin olivat menossa.
Ovi huoneeseen 401 kolahti kevyesti kun Kanda työnsi sen auki, Allen vanavedessään. Allen ehti juuri ja juuri nähdä vilahduksen luokasta ennen kuin liilan ja valkoisen sekainen pyörremyrky pyyhkäisi heidät tieltään.
"KAUNIS SISARENI!" Jokin ulvahti, kun Allen kapusi jaloilleen, käsi painettuna tykyttävän nenänsä päälle, nähdäkseen lilahiuksisen miehen roikkuvan epätoivoisesti Lenaleessa, parkuen silmänsä pihalle aivan kuin heidät olisi pitkän eron jälkeen taas saatettu yhteen.
"Nisan..." Lenalee huokaisi, vääntäen itsensä irti Komuin ottesta tuijottaakseen veljeään.
"Lenaleeeeee! Oletko kunnossa? Ovatko ne paksukalloiset kaverisi kohdelleet sinua hyvin? Oletko sinä..." Komuin ääni heikkeni kun käsi tarttui hänen kyynärvarteensa ja hän katsoi alas vain nähdäkseen Kandan kiskomassa itseään pystyyn, melkein näkyvän murhaavan auran ympäröidessä hänen laihaa kehoaan kun hän nosti hitaasti päätään mulkaistakseen Komuita.
Komui nielaisi. "Oh... Kanda-kun. En huomannut sinua..." Hän änkytti kun japnilainen nuori tiukensi otettaan miehen käsivarresta, Komuin valkoisen vaatteen rypistyessä hänen otteessaan.
Kun Allen tarkkaili huonetoveriaan, ainut ajatus joka tuli hänen mieleensä oli kysymys siitä oliko Kanda sittenkin Saatana itse uudelleensyntyneenä.
"Eikö sinun kerrankin kannattaisi todella yrittää käyttäytyä kuin aikuiset?" Kanda sihahti uhkaavasti. Komui yritti perääntyä pari askelta.
"No, no Kanda... Ehkäpä voimme sopia tämän anteeksipyynnöllä... Olen varovaisempi... mutta ei Mugenia." Hän ehdotti.
Allen nosti kulmakarvaansa. "Mugenia?" Hän kysyi Lenaleelta, joka vain katseli kohtausta selvästi ärsyyntyneenä. "Kandan katana. Hän ottaa sen mukaan joka paikkaan. Paitsi tunneille... Koulu ei salli sitä." Hän sanoi yksityiskohtaisesti. Ymmärrettävää... Allen ajatteli. Luulisin...
Kanda oli korottanut ääntään ja huusi nyt opettajalleen, joka olisi normaalisti saanut oppilaan pahimmillaan erotetuksi koulusta, mutta päätellen toisten huoneessa olevien kiinnostuksen puutteesta, tämän tyyppiset kohtaukset olivat Black Orderin lukiossa arkipäivää.
"Miten kehtaat koskea saastaisilla käsilläsi arvokkaaseen siskooni!" Komui kirkui. Ilmeisesti puheet rauhasta olivat aikaa sitten muuttuneet törkeiksi puheiksi ja nyt nuo kaksi miestä seisoivat naamat vastakkain huutamassa toisilleen.
"Riittää!" Lenalee lopulta huusi, astuen eteenpäin ja työntäen miehiä taaksepäin sellaisella voimalla, että se sai heidät horjahtamaan. Hän mulkoili Kandaa, joka mulkoili takaisin kunnes päästi inhoavan chen ja siirtyi istumaan. Komuin huuli väpätti kun Lenalee kääntyi mulkoilemaan häntä.
"Nisan, olet jo tuhlannut kymmenen minuuttia. Etkö luule, että olisi aika aloittaa tunti?" Lenalee ehdotti. Ja Komui puikki takaisin pöytänsä luokse tottelevaisena. Lenalee huokaisi ja kääntyi kohti Allenia, luoden häneen pahoittelevan katseen.
"On ensimmäinen päivä paluumme jälkeen ja sinun täytyy todistaa jotakin tällaista." Hän sanoi väsyneesti kun he kaksi ottivat paikkansa Kandan läheltä - Lenalee istuen järkevästi temperamenttisen japanilaisen ja Allenin väliin.
"Älä huolehdi." Allen kuiskasi takaisin kärsivällisesti hymyillen. "Olen tottunut huutamiseen. Mestarini on aika äänekäs yksilö."
"Mestari?"
"Laillinen huoltajani." huoltaja -sanan kohdalla Allenin naama vääntyi vastenmielisyydestä ja hänen silmänsä välkkyivät vaarallisesti. Lenalee nojautui poispäin ja päätteli ettei hänen kannattanut puhua aiheesta.
Lopulta tunti alkoi ja Allen tajusi pian, ettei kaikki ollut sallittua sodassa ja rakkaudessa.
Kaikkein vaikeimpia kysymyksiä Komui tarkoituksella kysyi Kandalta, ja seitsemännen kerran jälkeen kun näin tapahtui, Kanda räjähti.
"Jos kysyt minulta vielä yhdenkin kysymyksen minä silvon sinut kaikkein kivuliaimmalla tavalla jonka keksin." Pitkähiuksinen mies sihahti kädet pulpetilla, kun hän mulkoili opettajaansa kertakaikkisen inhon vallassa.
Sen jälkeen Allen huomasi itse joutuneensa Komuin säälimättömien kysymysten uhriksi, eikä tiennyt mitä oli tehnyt ansaitakseen sen.
"Kuka osaa kertoa minulle mitä ovat vallitsevat kemialliset yhdisteet munankuoren sisältä löytyvissä aineissa, valkuaisessa ja keltuaisessa?" Komui kysyi luokaltaan ja ennen kuin kukaan ehti nostaa kättään hän sanoi, - vaikka kuinka monennetta kerta - "Entäpä uusi oppilaamme Allen?"
Allen ei pystynyt tekemään muuta kuin pudistamaan päätään. Komui tuhahti äänekkäästi ja katsoi kädessään olevaa luonnontieteiden kirjaa luoden Alleniin ivallisen pettyneen katseen.
"Miten olisi," Allen sanoi harmistuneella äänellä, "jos kysyisit välillä joltakulta muulta, Komui-sensei?"
"Mutta sinä olet meidän uusi oppilaamme! Minun täytyy testata sinun tietämystäsi." Hän protestoi viattomasti ja Allen avasi suunsa kertoakseen Komuille tarkalleen mitä hän voisi tehdä testeileen epätyypillisen suuttumuksensa vallassa, kun kello soi ja hän päästi helpottuneen huokaisun sen sijasta.
Äkkiä, heidän ryhmänsä kasasi välineensä ja ryntäsi ulos luokasta ennen kuin Komui ehtisi halailla siskoaan tai keksisi uusia tapoja kiduttaa Allenia ja Kandaa.
"Mitä sinun veljelläsi on minua vastaan?" Allen kysyi kun he lähtivät luokasta. Lenalee punastui ja Kanda tuhahti.
"Nisan on vain todella ylisuojeleva minua kohtaan." Hän sanoi ja Allen - joka ei täysin ymmärtänyt - päätti jättää aiheen sikseen.
He törmäsivät Laviin matkalla takaisin heidän kotiluokkaansa hakemaan laukkunsa ja punapää välittömästi kietoi kätensä Allenin olkapäiden ympäri.
"Allen-chan!" Hän sanoi iloisesti, pörröttäen pojan tukkaa. "Mitä tykkäsit Lenaleen isoveljestä?"
Ilme Allenin naamalla täytyi kertoa tarpeeksi, koska Lavi purskahti välittömästi nauruun. Harmistuneena Allen talloi hänen jalalleen, mutta se vain pahensi Lavin naurua.
"Menen huoneeseeni." Allen jupisi ja käveli pois samalla, kun Lenalee yritti auttaa Lavia ylös lattialta, jonne hän oli kaatunut kun nauru oli muuttunut liian rajuksi jotta hän yhä voisi seistä.
Allenista ei ollut kovinkaan mukavaa mennä huoneeseensa - paikkaan, jossa Kanda varmasti olisi - mutta hänellä oli asioita hoidettavana ja hän oli luvannut itselleen ettei Kandan olo hänen huonetoverinaan vaikuttaisi häneen vähääkään.
Ovi oli lukossa kun hän saapui, eikä Allen tuhlannut aikaa koputtamiseen, koska hän oli varma ettei Kanda avaisi ovea, ja vain onki avaimensa esiin laukustaan. Sillä sekunnilla kun hän tunki kätensä laukkuun, häntä tervehti kovaääninen chomp kun ylisuuret hampaat upposivat hellästi hänen lihaansa.
Hän kirosi, vetäen kätensä äkkiä pois kun Timcanpy tuli näkyviin kultaisten siipien heilahduksessa.
"Siellä sinä siis olet ollut." Allen hykersi kevyesti kun Timcanpy asettui hänen olalleen ja liu'utti avaimen oven lukkoon.
Kanda istui pöytänsä ääressä näyttäen loputtoman kyllästyneeltä, ja hän tuhahti Komuin hänelle ja Allenille antaman biologian kotitehtävän sivujen takaa. Hän nosti katseensa kun Allen astui sisään, mulkaisi häntä ja jatkoi paperille raapustamista.
Timcanpy lennähti pois, jättäen Allenin olkapään asettuakseen hänen pöydälleen ja tutkaili uutta ympäristöään.
Allen huokaisi ja sulki oven, heittäen laukkunsa sängylleen matkalaukkunsa viereen. Hetken epäröinnin jälkeen hän avasi matkalaukkunsa ja alkoi purkaa vähäistä omaisuuttaan.
Hänen varakoulupukunsa, ja muutamat vaihtovaatteet menivät hänen vaatekaappinsa vetolaatikoihin ja yksittäisen, kehystetyn valokuvan hän asetti yöpöydälleen.
Sen tehtyään, Allen ilmoitti "Menen suihkuun." Hän ei saanut vastausta. Ei sillä, että hän olisi sitä odottanut. Hän pyöräytti silmiään ja katosi kylpyhuoneeseen.
oOo_oOo
Vesi huuhtoi Allenia, rauhoittaen hänet välittömästi. Hänen käteensä sattui, kuten siihen usein teki. Hän seurasi varovasti sormellaan yhtä monista merkeistä, joka turmeli hänen raajansa runneltua, vereslihalla olevaa ihoa.
Hänen sormensa nytkähti vastaukseksi ja hän katseli surkeana kun vesi tippui hänen mustista kynsistään. Hänen vartalonsa arvet näyttivät melkein läpikuultavilta eivätkä raa'an pinkeiltä kuten yleensä.
Hän oli ollut aika yllättynyt kun Cross oli ilmoittanut hädin tuskin kaksi päivää ennen kouluvuoden alkua, että hän oli ilmoittanut Allenin Black Orderin lukioon. Hän oli aina kuvitellut ettei Cross välittänyt paljoakaan hänen koulutuksestaan.
Allenia oli revitty kahtaalle - toisaalta hän olisi halunnut mennä kouluun, tehdä vaihteeksi jotakin normaalia. Toisaalta taas, pelkkä ajatus valtavasta pinosta velkoja joita hänen mestarilleen kasaantuisi ennen hänen paluutaan, oli tarpeeksi saamaan hänen polvensa veteliksi.
Ei sillä, että Allenilla olisi ollut sananvaltaa. Kun Cross päätti jotakin, oli mahdotonta taivutella häntä luopumaan siitä. Allen oli oppinut sen aika nopeasti.
Oli muitakin syitä, minkä takia hän oli hieman ahdistunut kouluelämän ajatuksesta.
Sopeutuminen ei ollut koskaan ollut Allenin vahvoja puolia ja häntä oli koko hänen elämänsä ajan syrjitty hänen epämuodostumiensa takia.
Ja sitten oli vielä hänen... historiansa, joka piti ottaa huomioon. Jotakin, mitä hän ei voisi vain karistaa helposti pois ja mitä hän yhä pelkäsi. Allen värähti.
Huokaisten, hän sulki hanat ja astui pois suihkusta.
oOo_oOo
Kanda nousi vasta kun kuuli veden kohinasta, että suihku oli päällä. Hän vilkuili hetken ympärilleen tyhjässä huoneessa, ennen kuin suuntasi sänkynsä luokse purkaakseen omat tavaransa, mitä hän ei ollut halunnut tehdä nuoremman pojan läsnäollessa. Vaatteet päätyivät vaatekaappiin ja koulutavarat hänen pöydälleen. Hän veti varovasti rakkaan Mugeninsa ulos ja jätti sen nojaamaan seinää vasten hänen sänkynsä viereen. Silloin hän huomasi valokuvan Moyashin sängyn vierellä.
Kanda ei yleensä ollut mikään nuuskija, mutta jopa hänen täytyi myöntää, että hän oli hieman utelias pojan suhteen. Hän vilkaisi nopeasti kylpyhuoneen suuntaan, ennen kuin harppasi nopeasti kuvan luo ja nosti sen silmiensä tasolle.
Kuvassa oli mies, jolla oli yllään musta viitta, käsineet ja silinterihattu. Takin kaulus oli nostettu pystyyn ja hattu vedetty syvälle päähän niin, että ne peittivät näkyvistä kaikki kasvonpiirteet.
Toinen hansikoiduista käsistä lepäsi kevyesti nuoren pojan hartialla, joka ei voinut olla vanhempi kuin viisi vuotta, kun kuva oli otettu. Sotkuinen ruskea tukka kehysti sinisen ja harmaan sekaisia silmiä ja poika itsekin käytti keltaruskeaa ylisuurta takkia; hänen vasen kätensä oli peitetty tarkasti tylsäkuviollisella lapasella.
Pari seisoi värikkään sirkusteltan edessä, teltan joka jotenkin näytti tylsältä mustavalkoisen kuvan taustana.
Vei hetken aikaa ennen kuin asiat loksahtivat paikoilleen. Poika oli Allen.
Ero pikkupojan ja nykyisen nuoren välillä oli tyrmistyttävä. Eikä se johtunut vain uudesta hiusväristä ja tatuoinnista silmän päällä.
Ovi naksahti auki ja Kanda palautti kuvan kiireesti takaisin yöpöydälle.
Allen nojasi kylpyhuoneen ovenkarmiin, pukeutuneena mustiin housuihin ja siististi napitettuun, pitkähihaiseen valkeaan paitaan, hänen käsineensä olivat yhä kädessä ja hän kuivasi hiuksiaan. Hänen katseensa poukkoili Kandasta kuvaan ja takaisin, ja hänen silmänsä kapenivat.
Kova pilke, jonaka Kanda oli huomannut aiemmin, välähti nyt hänen silmissään kun Allen viskasi pyhkeensä tuolinsa selkänojalle ja kulki Kandan ohi aivan kuin hän ei olisi ollut siinä.
"Tuo on Mana." Hän sanoi tylysti ja Kandalta vei hetken tajuta, mistä hän puhui.
"Che. Luuletko, että välitän, Moyashi?"
"Älä sitten urki." Allen näpäytti takaisin.
"Jos et halua kenenkään näkevän, älä sitten jätä sitä näkösälle." Kanda tiuskaisi kylmästi, palaten biologian läksyjensä kimppuun.
"Vitun Komui." Hän mutisi hiljaa, samalla kun kurotti kohti kynäänsä.
Allen jupisi hiljaa itsekseen ja päätti aloittaa kotiläksynsä.
Pari vajosi epämukavaan hiljaisuuteen.
A/N: Yritän nyt sitten seuraavaksi aloittaa sen kolmannen luvun. Katsotaan ja toivotaan, että saan sen pian valmiiksi.
Lähettäkää palautetta :) Antakaa anteeksi, jos tekstistä löytyi muutama kirjoitusvirhe... Yritän löytää ne kaikki, mutta ne tuntuvat piiloutuvan sitkeästi.
For Yuu-chi: That Biology question was very hard to translate! xD And some of the words need some imagination, but I still like this translationing job ;)
Thanks to you, I have a possibility to do this!
