A/N: Taas osassa kesti kauemmin kuin edellisessä, anteeksi! Olen kuitenkin tällä viikolla joutunut ja joudun edelleen, panostamaan kouluun. Seuraava osa pitäisi tulla ensiviikon loppuun mennessä! Lupaan! *vannon kutta kiven ja kannon*

En omista tarinan hahmoja tai itse sarjaa! Juoni kuuluu edelleen mahtavalle Yuu-chille! Thanks! :)

Nauttikaa!


4. Luku - Vanhoja tuttavia

Herätessään seuraavana aamuna, pari oli saavuttanut yhteisen, mutta hiljaisen yhteisymmärryksen olla niin kuin viime yötä ei olisi tapahtunutkaan.

"Kanda?" Allen kutsui, rypistäen otsaansa kun hän paukutteli auki pöytänsä laatikoita, ennen kuin antoi periksi ja avasi vaatekaappinsa.

"Mitä?" Kanda tiuskaisi kun hän ilmestyi kylpyhuoneesta, pukeutuneena koulun valkoiseen paitaan, joka oli kuitenkin auki paljastaen mustan paidan sen alla, jättäen täysin pois koulupukuun kuuluvan, vapaavalinnaisen liivin.

"Oletko nähnyt Timiä?"

"Ei, en ole nähnyt vammaista pallukkaasi."

"Hän on golem! Golem!" Allen tiuskaisi, pamauttaen vaatekaappinsa oven kiinni mulkoillakseen hapanta huonetoveriaan, joka pakkasi juuri tekstikirjoja laukkuunsa. Kanda katsoi ylös ohimennen vastatakseen mulkaisuun, mutta jätti hänet suurelta osin huomioitta.

Allen huokaisi. Hän oli luullut, että kun hän kerran pääsisi eroon Mestari Crossista, hänellä olisi paljon vapaampi ja mukavampi asumisjärjestely. Sen sijaan, hän oli jotenkin päätynyt koulun temperamenttisen erakon huonetoveriksi ja jotenkin laajentamaan ystäväpiiriään nyt kun hän pystyi sanomaan Lenaleeta ja Lavia 'ystäviksi'.

Allen nyrpisti nenäänsä inhosta ajatukselle ja heitti laukkunsa toisen olan yli. Kanda ystävänä... Jättää pahan jälkimaun... Kuitenkin kun Allen ajatteli sitä, hän ei voinut olla tuntemasta pientä pettymystä siitä, että he kaksi eivät edes voineet yrittää tulla toimeen.

"Pidä kiirettä vitun Moyashi." Kanda murisi, toinen käsi avoimen oven kahvalla ja toinen taskussa kun hän odotti Allenia kärsimättömästi.

"Awww... Odotatko sinä minua?"

"Odotan, että voin lukita tämän hiton oven."

Allen pyöräytti silmiään ja hivuttautui Kandan ohitse ja ulos huoneesta, epäröityään hetken odottaako häntä käytävässä vai ei. Kanda lukitsi oven kilahtaen, eikä edes vilkaissut Allenia kun hän harppoi pois, nuoremman pojan asettuessa hänen tahtiinsa hänen vierelleen. Kanda puuskahti mutta ei vastustellut.

He olivat hädin tuskin ehtineet alas ensimmäisiä portaita kun Allen kuuli juoksevia askelia heidän takaansa ja kääntyi ympäri juuri kun Lavi syöksyi halaamaan häntä.

"Hei vaan Moyashi!" Hän kiljaisi iloisesti, heilauttaen leikkisästi käsivartensa Allenin hartioille kun hän yritti pysyä pystyssä.

"Selitän sinulle aina, että nimeni on -."

"Haluatteko suunnata alas ruokalaan ja saada vähän aamupalaa?"

"- Tiedätkös, ihan sama. Et kuitenkaan kuuntele minua." Allen mutisi kun Lavi päästi hänestä irti ja haparoi alas viimeiset askelmat. Kun hän tavoitti jaloillaan maton portaiden päässä, hän kompasteli eteenpäin ja tarrautui Kandan hihaan estääkseen itseään kaatumasta naama edellä maahan.

"Che. Päästä irti minusta." Kanda vetäisi kätensä pois Allenin otteesta, kääntyen jotta voisi mulkaista Allenia olkansa yli. Allen pyöräytti silmiään.

"Huomaan, että olet yhtä pahalla päällä kuin aina, Yu-chan." Lavi kommentoi kepeästi, työntäen auki oven jotta he voisivat kävellä oppilaiden täyttämän kulkuväylän poikki ruokalaan.

"Älä kutsu minua Yu-chaniksi." Kanda tiuskaisi, kiristäen tahtiaan hieman, jotta Lavi ja Allen jäivät hieman jälkeen.

Lavi nauraa hörötti, nostaen kulmakarvaansa Kandan selälle aivan kuin olisi huomannut hänen ärsyttämisensä erittäin jännittäväksi - mitä hän luultavasti tekikin.

Ruokala oli yhä aika täynnä, mutta nopea vilkaisu ympärille paljasti Lenaleen vallanneen yhden pöydän ihan vain itselleen, selaten huolellisesti läpi paperipinoa. Hän vilkaisi ylös kun ryhmä lähestyi, väläyttäen heille hymyn ennen kuin hänen huomionsa palasi papereihin. "Mitä sinulla on siinä?" Lavi kysyi kun kolmikko otti paikkansa.

"Joitakin papereita, joita löysin isoveljen pöydältä." Lenalee vastasi kiinnittäen huomionsa muualle. Allen avasi hämmentyneenä suunsa, sylki maiskahtaen.

"Ja sinä vain otit ne?" Hän kysyi, kuulostaen pöyristyneeltä. Lavi nauroi hänelle sillä välin kun Kanda puuskahti hänen tyypillisen chensä. Lenalee hymyili hänelle ystävällisesti.

"Ni-san ei koskaan tee paperitöitä, joten se on yleensä minä joka tekee kaiken järjestelyn hänen puolestaan." Hän selitti, tyrkäten paperit pois laukkuunsa, joka oli hänen viereisellä tuolillaan. "No, oletteko menossa tilaamaan aamupalanne? On enää noin viisitoista minuuttia aikaa jäljellä, ennen kuin koulu alkaa."

Kanda oli jo poistunut tuoliltaan ja suuntasi kohti tiskiä, jolla hänen sobansa odotti jo valmiina.

Allen pälätti nopeasti listallisen ruokaa ja Jerry touhusi kiireisenä keittiössä valmistaakseen kaiken.

"Ei mitään minulle, kiitos." Lenalee sanoi kun hän katseli Jerryn pinkin rastatukkaisen hahmon rynnistävän ympäri keittiötä. Lavi näytti elävän elämänsä parasta aikaa, kun hän selosti Jerryn pienimpiäkin liikkeitä kuin tämä olisi ollut kilpailussa.

" - Ja hän saavuttaa maaliviivan. Nyt se on kiinni tuomarista, Allen Walkerista, onko hän onnistunut normaaliin tapaansa." Lavi veti syvään henkeä ja katseli mukamas innostuneen odottavasti kun Allen rypisti hänelle otsaansa ja kantoi tarjottimellisen ruokaa takaisin pöytään ja alkoi hotkia sitä.

Kanda heitti Allenin suuntaan inhoa täynnä olevan katseen, kun poika sai viimeisen paahtoleipänsä syötyä samaan aikaan kun japanilainen asetti syömäpuikkonsa hienovaraisesti lautaselleen.

Vilkaisemattakaan ystäviinsä, Kanda nousi, heilautti laukkunsa olkapäälleen ja lähti kävelemään kohti luokkaa.

"Ah! Yu-chan!" Lavi tunki loput paahtoleivästään suuhunsa kun Allen pyyhki rauhalisesti suunsa, napaten Allenia kädestä syöksyessään Kandan perään. Lenalee vilkutti heille ja suuntasi oman ensimmäisen tuntinsa luokan suuntaan.

oOo_oOo

Päivä oikein lensi ohitse ja ennen kuin Allen huomasikaan, hän istui jo viimeisellä tunnilla.

Allen naputti kynällä pulpettiinsa, yrittäen todella kovasti keskittyä Miranda Lottoon - koulun elektroniikan opettajaan - joka änkytti ja änkytti kellojen toiminnasta.

Nopea vilkaisu Lavin suuntaan paljasti, että hän oli nukahtanut pulpettinsa ääreen, vihko tyhjänä muistiinpanoista.

Kanda taas oli kirjoittanut ylös puolet naisen sanomisista, kunnes oli luovuttanut ja tuijotti nyt ulos ikkunasta.

" - sitten voit kohdistaa minuttiviisarin vimmeiselle raiteelle, että juna -."

Miranda keskeytti puheensa yllättäen ja punastui, vilkaisten yhtä monista kelloista takanaan seinällä. "Hyvänen aika... N-näyttäisi siltä, että aikamme on loppu."

Luokka piristyi kuullessaan sen. Lavi nosti päänsä pulpetiltaan, aivan kuin nuo sanat olisivat olleet jonkinlainen loitsu, joka herätti hänet horteestaan, ja jopa Kanda kääntyi katsomaan eteenpäin. Allen päästi raskaan huokaisun ja pudotti kynänsä, venytellen kramppaavia käsiään.

"Kirjoititko sinä kaiken tuon ylös?" Lavi näytti äkkiä olevan täysin hereillä, nojautuen nappaamaan Allenin vihon häneltä ja tuijotti suu auki täyteen ahdettua sivua täynnä pienen pientä kirjoitusta.

Kanda nosti päänsä kätensä varasta nähdäkseen vihon, ja päästi ulos ärtyneen 'chen' kun hän näki siihen tehdyt raapustukset.

"Jäin koulusta paljon vaille, joten minun pitää keskittyä tai jään jälkeen." Allen takelteli, napaten vihkonsa takaisin ja sujauttaen sen laukkuunsa. Lavi ravisti päätään epäuskoisena.

"En voi uskoa tätä. Ja minä kun luulin, että olin viimein löytänyt jonkun, joka löysäilisi kanssani. " Hän pudisteli päätään mukamas pettyneenä. "Minä häpeän sinua, Moyashi. Olet oikein älykäs ja kaikkea..."

"Ei se ole yhtään niin!" Allen protestoi, punastuen. "Sen takia minun pitää keskittyä, koska en ole 'älykäs'. En ole koskaan aikaisemmin ollut lukiossa!"
Se pyyhki virneen pois Lavin naamalta ja hän tuijotti Allenia. Jopa Kanda näytti olevan vähän kiinnostunut.

"Et ole koskaan aikaisemmin ollut lukiossa?" Lavi kysyi. Allen pudisti päätään.

"Mikset?" Oli Lavin seuraava kysymys, mutta Allenin pelasti vastaamasta kello, joka pärähti soimaan.

"Mennään." Allen sanoi, rynnäten ylös paikaltaan, kun Lavi ja Kanda keräsivät tavaransa ja he poistuivat.

Lenalee odotti heitä ovella; paperikansio tallessa käsivartensa alla ja laukku olan yli heitettynä.

"Miten teidän tuntinne meni?" hän kysyi. Lavi oli se joka vastasi.

"Se oli niin tylsää! Ei sillä, että minulla olisi mitään Mirandaa vastaan tai mitään, mutta kaikki mitä hän tekee, on pälättää kelloista uudestaan ja uudestaan! Ja tapa jolla hän niistä puhuu, ihan kuin ne olisivat hänen rakastajiaan tai jotain!" Lavi päästi ulos väsyneen huokaisun ja heilautti käsivartensa Kandan olkapäille kun hän teeskenteli dramaattisesti pyörtyvää. Kanda ravisti hänen kätensä pois ja hän todella lyyhistyi lattialle.

Lenalee pyöräytti silmiään heille, ennen kuin kääntyi hymyilemään Allenille. "Ni-san haluaa nähdä sinut." Tyttö sanoi. Allen jäykistyi kun hän palautti mieleensä menneisyytensä tapaamiset koulun rehtorin kanssa ja kidutuksen jonka oli kokenut.

"Hän lupasi käyttäytyä parhaalla osaamallaan tavalla tällä kertaa." Lenalee lisäsi hätäisesti nähdessään Allenin huolestuneen ilmeen. "Lupaan."

"Mitä tapahtuu?" Lavi kysyi kiskoessaan itsensä pystyyn käyttäen Allenin käsivartta vipuvartena.

"Ni-san haluaa nähdä Allenin."

"Che." Kanda rypisti otsaansa, mutta Lavin ilme kirkastui. "Me tulemme myös!" Lavi tarjoutui, tarttuen Kandaa käsikynkästä ja vetäen hänet mukaansa ennen kuin hän ehti vastustella.

Ryhmä raivasi tiensä täyden käytävän läpi, ohitellen näppärästi muita oppilaita samalla kun Lenalee näytti tietä.

Ei ollut vaikeaa tajuta mikä toimisto oli Komuin, kun hänen tylsän sinisessä ovessaan luki kyltissä isoilla kirjaimilla REHTORI KOMUI.

Lenalee koputti kevyesti ennen kuin työnsi oven auki.

"Ni-san, Allen on täällä."

Allenin ensimmäinen ajatus oli, että hän oli astunut pommin testauspaikalle; papereita oli levinnyt joka paikkaan ja outoja elektronisia härveleitä, joita Allen ei ollut koskaan nähnyt, oli hyllyillä ja hautautuneina allekirjoittamattomien papereiden alle.

Toinne ajatus oli, että rehtori Komui oli oikeasti kuollut.
"Elääkö hän?" Allen kysyi epäröiden kun hän lähestyi pöytänsä taakse lysähtänyttä miestä, jonka baskeri oli vinossa ja lasit roikkuivat nenällä.

"Vitun idiootti." Kanda mutisi.

"Minä vai hän?" Alen kysyi, nyökäten kohti Komuita.

"Molemmat."

"Ni-san?" Lenalee ravisti hellästi isoveljeään. "Ni-san, herää." Komui pysyi unessa. Tai kuolleena. Kumpaa hän sitten olikin.

"No, voi herran jestas -." Kanda läimäytti Komuita päähän ja rehtori putosi sivuttain tuolilta, änkyttäen. "En nukkunut! Etsin vain yhtä papereistani!" Hän panikoi, kaivautuen kuumeisesti pöydälle kasaantuneiden papereidensa läpi, ennen kuin katsoi ylös ja huomasi, että siinä olivat vain he.
"Ni-san..." Lenalee rypisti otsaansa hänelle, asettaen siististi järjestetyn pinon papereita hänen pöydälleen. "Tässä ovat ne paperit, jotka järjestin tänä aamuna."

"Voi, Lenalee! Kaunis ja kiltti siskoni! Miten -." Lenalee keskeytti veljensä paasauksen ennen kuin tämä ehti sanoa enempää. "Toin Allen-kunin."

Komui lopetti ja tiirasi hänen ohitseen kohti Allenia, joka seisoi Lavin ja Kandan kanssa hieman taempana. "Niinpä toitkin." Komui myönsi.

"Joten, öh. Miksi sinä halusit minut tänne?" Allen kysyi kiusaantuneena.

Komui rykäisi, työntäen narulla kiinnitetyt lasinsa ylös nenänvarrellaan, kun hän veti nipun papereita pöytänsä vetolaatikosta. "Kävin juuri läpi sinun hakemustasi kouluun ja huomasin, että -."

"Odota!" Lavi keskeytti. "Kävit sitä läpi vasta nyt? Sen jälkeen kun hyväksyit hänet? Et aikaisemmin?"

"No niin, kyllä. Niin minä sanoin."
"Sinun on tarkoitus tehdä se etukäteen, ääliö." Kanda murahti.
Komui näytti loukkaantuneelta. "Olen rehtori. Minulla on tärkeämpiäkin asioita tehtävänä."

"Kuten nukkuminen?" Allen kysyi.

"No, niin. Nyt, takaisin aiheeseen. Kävin hakemustasi läpi ja huomasin, että vanhemman/laillisen huoltajan kohdalla sinulla on Marian Crossin nimi."
Komui nosti katseensa paperista.

"Marian Cross, niin kuin ryyppääjä ja naistennielijä Marian Cross?"

"Tunnetko sinä Mestarin?" Allen kysyi yllättyneenä ja Lavi ja Kanda katsahtivat toisiinsa.

Komui hymyili - mukavaa ja lämmintä hymyä. "Kyllä, oikeastaan tunnen. Minulla oli tapana työskennellä hänen kanssaan. Epäluotettava, itsekäs, ylimielinen, naissankari." Hän keskeytti mietteliäänä. "Hyvä työssään kylläkin. Muistan hänen maininneen ottaneensa oppipojan muutama vuosi sitten." Komui kohotti katseensa häneen. "Sanoi tämän olevan hyödytön, idioottimainen rääpäle."

"Tuo kuulostaa ihan Mestarin tapaiselta..." Allen sanoi synkkänä. Kanda näytti häkeltyneeltä ja Lavin toinen kulmakarva oli kohonnut ylös.

Komui pudotti pitelemänsä paperinipun takaisin pöydälleen. "Minun täytyy soittaa hänelle." Hän hymyili.

"Oliko siinä kaikki mitä tarvitsit?" Allen kysyi ja Komui nyökkäsi.

"Voit mennä nyt."

Allen nyökkäsi ja ryhmä suuntasi ulos ovesta.
"Aa! Ja Allen!" Komui huusi ohimennen hänen peräänsä. "Ajattelin vain kertoa, että luin tiedostosi eilen illalla - milenkiintoista luettavaa. Tule tapaamaan minua jos tarvitset jotakin." Lavi, Kanda ja Lenalee räpyttelivät yllättyneinä kun Allenin selkä jäykistyi huomattavasti ja hän pysähtyi.

Hitaasti hän kääntyi, häikäisevän kirkas hymy huulillaan. "Totta kai." Hän vastasi renosti, ja lähti toimistosta.

Kanda pysähtyi hetkeksi. Hän ei voinut olla varma, mutta juuri ennen tuota hymyä hän olisi voinut vaikka vannoa että oli nähnyt taas sen katseen Allenin silmissä.

oOo_oOo

Allenin ja Lavin tiet olivat tuskin eronneet, kun oveen koputettiin lujasti. Allen pysähtyi ja katsoi Kandaan, joka oli levittäytynyt sängylleen lukemaan kirjaa. Kandan silmät kaventuivat ja hän katsoi takaisin kirjaansa - selvä merkki siitä, että Allen olisi se joka joutuisi menemään ovelle.

Huokaisten, Allen nakkasi läksynsä pöydälleen ja meni avaamaan oven.

Lavi nojasi ovenkarmiin, pukeutuneena normaaleihin vaatteisiin ja Lenalee seisoin hieman hänen takanaan. Hän säteili Allenille.

"Sinä lähdit vain viisi minuuttia sitten." Allen sanoi tylysti.

"Juuri tarpeeksi aikaa siihen, että pystyy vaihtamaan vaatteet ja tulla katsomaan lähtisivätkö kaksi parasta kaveriani heidän kahden parhaan kaverinsa kanssa ulos!" Lavi julisti, läpäten Allenia olkapäähän ennen kuin harppoi hänen ohitseen katsomaan Kandaa.

"Ei." Kanda ei edes vilkaissut ylös.

"Aww... Tule nyt, Yu-chan. Ei se tapa sinua, jos sosialisoisit välillä vähän." Lavi nykäisi kirjan pois Kandan käsistä ja heitti sen hänen pöydälleen. Kanda mulkaisi häntä.

"Olet jo vaihtanut vaatteetkin." Lavi virnisti. Kanda rypisti otsaansa ja yritti kurkottaa uudestaan kohti kirjaansa, mutta samalla hetkellä kun hän venytti kättään, Lavi tarttui siihen ja kiskoi hänet jaloilleen ja sitten ulos ovesta.

"Lenalee! Nappaa Kandan laukku!" Hän huusi taakseen kun hän veti Kandan ulos huoneesta.

Allen hymyili pienesti, ja astui taaksepäin, sallien Lenaleen astua huoneeseen.

"Sinäkin tulet." Tyttö varoitti häntä.

"Niin, minä tajusin sen verran." Allen myönsi. "Anna minun vain käydä vaihtamassa vaatteita ja tapaan teidät alakerrassa."

Lenalee hymyili lämpimästi hänelle ja lähti Kandan laukun kanssa, Allenin sulkiessa oven hänen perässään.

Hän veti syvään henkeä ja veti tärisevän käden sormet hiuksiensa läpi, kun hän nojasi oveen hakien tukea.

Hänen näkökenttänsä oli sumea ja hänen käsivartensa jäykkä, ja jokainen liike lähetti kivun aaltoja kiertelemään sitä alas.

Allen huokaisi ja käveli kohti pöytäänsä; vetäen auki yhden vetolaatikoista, josta hän otti esiin merkitsemättömän purkin pillereitä ja ravisti muutaman niistä kämmenelleen, niellen ne nopeasti kuivana. Hän pudotti purkin takaisin laatikkoon ja liu'utti sen kiinni, pysähtyen hetkeksi odottaman, että pienet väreet jotka kulkivat hänen selkäpiitään pitkin loppuisivat.

Hän mietti, paljonko informaatiota hänen tiedotossaan oli hänestä. Oliko siinä myös hänen lääkityksensä? Allen rypisti otsaansa. Hän tunsi aina olonsa epämukavaksi kun joku tiesi, että hän käytti lääkitystä; oli se sitten miten epäsäännöllistä tahansa.

Oliko hänen koko elämänsä kirjoitettu siihen tiedostoon? Se kuulosti vielä pahemmalta. Hän tiesi, että hänen elämänsä oli monessa kansiossa ja monessa paikassa mustaa valkoisella, mutta ajatus siitä että jollain oli pääsy siihen, että joku pystyi käymään läpi koko hänen historiansa hetken mielijohteesta, oli silti hermostuttava.

Hengittäen ulos, hän suuntasi vaatekaapilleen, vaihtaen vaatteensa nopeasti. Hän sieppasi laukkunsa ja lähti huoneesta liittyäkseen ystäviensä seuraan.


A/N: Sellaista! Kommentoikaa ihmeessä, miten suomentaminen minulta onnistuu (välillä tuntuu aika tönköltä englantiin verrattuna..)? :) Käykää myös kurkkaamassa blogiini, lisää tarinaa siellä! Linki löytyy profiilistani!

KyynelPuro kiittää ja kuittaa ;)