A/N: No niin! Täällä taas :) Osa oli taas lyhyempi kuin letin ja olisin saanut sen tehtyä nopeamminkin, mutta olen laiska.. Anteeksi!

Olen iloinen, että tässä osassa päästään jo itse 'asiaan'. :D

En edelleenkään omista hahmoja tai sarjaa! Juoni kuuluu Yuu-chille!

Nauttikaa ;)


6. luku - Nuku hyvin

Kun Allen ja Kanda palasivat asuntolaan huoneeseensa, kello oli jo reilusti yli yhdeksän. He olivat juuri ja juuri ehtineet takaisin ennen kuin portit olivat sulkeutuneet ulkonaliikkumiskiellon merkiksi. Oikeastaan, jos Lenalee ei olisi anonut yhtä partioimassa ollutta opettajaa päästämään heitä sisään krokotiilin kyyneleitä silmissään, heidät olisi varmasti lukittu koulun ulkopuolelle.

Allen keräsi pyjamansa mukaansa melkein heti kun he palasivat, sukeltaen kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaatteita, haukotellen makeasti.

Kanda katseli kun ovi läimähti kiinni hänen jälkeensä, ennen kuin puuskahti paheksuvasti. Hänen mielestään oli vielä aivan liian aikaista mennä nukkumaan. Irvistäen, hän sieppasi Mugeninsa sieltä, missä se nojasi seinään ja veti takkinsa pois ennen kuin heitti sen sängylleen.

Ilma oli viileä, mutta hän päätti treenaamalla nostattaa pienen hien pintaan. Taakseen vilkaisematta hän livahti ulos huoneesta, välittämättä sulkea ovea hiljaisesti ja laskeutui portaat suunnaten sinne missä käyttämätön, hitaasti rappeutuva rakennus sijaitsi koulun alueella, taskussaan avain sinne.

Hänen ei ollut tarvinnut paljoakaan taivutella Komuita antamaan hänelle avaimen treenaamismahdollisuuksia varten. Rehtori oli tarpeeksi älykäs tajutakseen, että jos Kandalla ei ollut mitään tyhjää paikkaa harjoitella, muu kampus joutuisi varmasti hänen Katanansa uhriksi.

Ovi oli tukeva verrattuna huonokuntoisiin seiniin ja se oli suljettu riippulukolla kahvassa olevan lukon lisäksi.

Monet rohkeuskokeet oli pidetty täällä, ennen kuin onnettomuus oli tappanut yhden oppilaan, mikä oli pakottanut Komuin lopettamaan sen. Sen jälkeen lukko oli estänyt monia pettyneitä ongelmien hakijoita.

Kanda käveli helposti rakennuksen uumeniin. Ensimmäinen kerros oli pelkkää suurta huonetta; muut seinät oli kaadettu aikaa sitten.

Virne naamallaan Kanda heilautti näppärästi Mugenin ilman halki, nauttien hennosta leyhähdyksestä jonka se jätti jälkeensä.

Tämä tulisi olemaan rentouttavaa.

oOo_oOo

Siellä oli verta. Paljon verta. Joka paikassa. Seinät, lattia, katto, kenttävuode nurkassa... Kaikki oli liotettu loputtomassa punaisen meressä.

Hitaasti, Allen kapusi jaloilleen ja katseli varovasti ympärilleen huoneessa. Se oli tyhjä lukuun ottamatta häntä itseään ja katosta tippuva veri loi tasaisen rytmin kun se kasaantui keskelle lattiaa.

Hetken tuijotuksen jälkeen Allen tajusi, että jotakin sojotti huoneen keskellä olevasta lätäköstä. Hetken epäröinnin jälkeen Allen lähestyi sitä, hänen askeleensa kajahdellen rytmissä tasaisen tipahtelun kanssa.

Heikko metallin kimallus säikäytti hänet kun hän kumartui lähemmäs.

Se oli terävä, niin paljon selvisi kärjestä joka sojotti ulos. Varovasti, Allen tökki sitä hansikoidulla kädellä kunnes se kierähti pois verestä ja ilmestyi näkyviin.

Se oli lääkeruisku, joka oli täytetty kalpean vihreällä nesteellä ja Allen tunsi kuinka sen näkeminen sai hänen verensä hyytymään.

"Kuhh." Hän kompuroi taaksepäin, läimäyttäen käden sulleen estämään pahoinvoinnin aallon, joka tuli muiston mukana.

Jokin kosketti hänen olkapäätään kevyesti ja hän käännähti ympäri, silmät suurentuen kun hän tuijotti lyhyempää hahmoa pimeydessä, ainoana näkyvissä olivat hampaat ja arpeutuvat haavat henkilön otsassa.

Allen astui taaksepäin, mutta hänen jalkansa olivat samantien likomärät ja terävä kipu juoksi hänen jalkaansa ylös.

Vilkaistessaan alas, hän tajusi astuneensa verilätäkköön, ruiskun sojottaessa hänen jalastaan siinä kohtaa, missä hän oli astunut sen päälle.

Hän hautasi kasvonsa käsiinsä ja alkoi huutaa kun -

Allen haukkoi henkeään kun hänen silmänsä rävähtivät auki ja löysi itsensä tuijottamasta tyhmänä kattoon. Hitaasti, hän nousi istumaan, vaatteiden liimautuessa hänen hikiseen vartaloonsa.

Hän oli huoneessaan. Ei verta katossa, ei verta lattialla. Huone oli juuri sellainen kuin hän muisti ennen kuin oli kömpinyt sänkyyn ja nukahtanut.

Huokaisten hän rojahti takaisin sänkyyn ja peitti kasvonsa käsivarsillaan. Hänen päässään jyskytti ja hän pystyi yhä tuntemaan kuinka hänen sydämensä yritti rauhoitella itseään.

Painajaiset olivat tulleet viime aikoina entistä useammin. Kaikki tuli entistä useammin. Painajaiset, kipu, muistot. Allen päästi voihkaisun ja kiskoi itsensä ylös ennen kuin liukui pois sängystä ja lysähti istumaan pöydälle.

Hetken epäröinnin jälkeen, hän avasi yhden pöydän vetolaatikoista ja tuijotti monia keltasävyisiä lääkepurkkeja.

Hän katsoi niitä happamana. Ne tuntuivat pilkkaavan häntä. Hitaasti, hän veti ulos kolme neljästä purkista ja alkoi ravistaa pillereitä kädelleen. Hän tajusi käsiensä tärisevän vasta kun pillerit luiskahtivat hänen sormiensa välistä ja putosivat pöydälle hänen kellonsa viereen, joka näytti että kello oli puoli kaksi yöllä.

Kiroten, Allen heitti pilleripurkit takaisin vetolaatikkoon ja pyyhkäisi pudonneet pillerit pois pöydältä niin, että ne tipahtelivat harmittomasti laatikkoon, läimäyttäen sen rajusti kiinni.

"Che. Vielä vähän äänekkäämmin ja herätät koko asuntolan."

Allen hypähti ja kääntyi ympäri nähdäkseen Kandan nojaamassa seinään oven vieressä, pidellen Katanaa löyhästi kädessään kun hän tarkkaili kuivasti Allenin turhautunutta ilmettä.

"Minne sinä menit?" Brittipoika kysyi epäkohteliaasti.

Kanda tuhahti kun hän heilautti oven kiinni ja käveli huoneen poikki asettaakseen Katanansa hellävaraisesti nojaamaan vasten pöytäänsä. "Olin harjoittelemassa."

"Yhdeltä yöllä?"

"Se todellakin voittaa asioiden paiskomisen ja hiton mekkalan pitämisen."

"Urg." Allen mulkaisi huonetoveriaan, mutta Kanda ei kääntänyt katsettaan, kävellen nopeasti huoneen poikki avatakseen vaatekaappinsa, kadoten näkyvistä puisten ovien taakse. Allen pystyi kuulemaan vaatteiden kahinan ja päätteli hänen vaihtavan vaatteita.

Allen hivuttautui tuolilleen pöydän ääreen ja veti esiin biologian läksyt, joita hän ei ollut vielä tehnyt. Kirjat, jotka hän oli lukenut kirjastossa, olivat auttaneet ja hän huomasi oikeasti ymmärtävänsä suuren osan niistä.

Kuului ovien sulkeutumisen ääni, kun Kanda oli vaihtanut vaatteensa. Hän katsoi huonetoveriaan, joka istui kyyryssä pöytänsä ääressä ja tuhahti.

"Vitsailet, niinhän? Kello on yksi yöllä."

"Menen kohta takaisin sänkyyn." Allen lupasi epämääräisesti. Kanda päästi toisen vähättelevän tuhahduksen ja kohautti olkiaan, suunnaten kohti sänkyään.

Allen pakottautui keskittymään edessään oleviin läksyihin. Totta puhuen, hän oli poikki, mutta viimeinen asia jonka hän halusi tehdä oli mennä takaisin sänkyyn ja kärsiä taas painajaisista. Jopa läksyt olivat parempia siihen verrattuna.

oOo_oOo

Kahdenkymmenen minuutin lakkaamattoman kirjoittelun jälkeen, Kanda oli oli muuttunut sanoinkuvaamattoman ärsyyntyneeksi.

"En voi nukkua, kun sinulla on tuo vitun valo päällä." Hän nurisi sängystään. Kirjoittelu ei loppunut.

"Etkö vain voi mennä nukkumaan tai jotain?"

Kanda nousi istumaan ja mulkoili huonetoveriaan. Allen kohtasi hänen katseensa ja päästi huokaisun, nakaten kynänsä pöydälle hän napsautti valon pois ja huone vajosi pimeyteen.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Kanda päästi huokaisun. "Tiedän, että istut yhä pöytäsi ääressä."

Kuului vaimeaa mutinaa ja Kanda väisti täpärästi häntä kohti heitetyn kirjan kun Allen käveli huoneen poikki sängylleen.

Pyöräyttäen silmiään, Kanda veti tyynynsä pään yli ja asettui takaisin sänkyynsä.

Kymmenen minuuttia kului ja ainoa ääni huoneessa oli levoton ja usein kuuluva vääntelehtiminen Allenin puolelta huonetta.

"Moyashi."

"Mitä?"

"Turpa kiinni ja käy nukkumaan."

Kandan vastaus jäi leijumaan hiljaisuuteen ja hetken jälkeen hän luuli ettei Allen vastaisikaan.

"En... voi."

"Che. Mikset?" Kanda pyörähti sivulleen ja tiirasi epäselviä muotoja pimeydessä, yrittäen paremmin nähdä Allenin.

"En... halua nähdä sitä uudestaan."

Kandan vilkas mieli tajusi nopeasti, mistä Allen puhui. "Pelkäätkö painajaisia?" Hän pilkkasi. Hän ei saanut vastausta. Paskat.

"Se on vain uni, tiedätkös."

"Mitä sinä siitä välität BaKanda?" Allenin ääni oli terästetty ärtymyksellä ja hän kuulosti väsyneeltä sekä nääntyneeltä.

"En voi nukkua kun pidät niin kovaa ääntä." Kanda murahti.

"Yritän sitten olla hiljempaa." Allen mutisi sarkastisesti ja huoneeseen laskeutui taas hiljaisuus muutamaksi minuutiksi, ennen kuin Allen heittäytyi taas puolelta toiselle.

"Sinulla ei ole mitään suunnitelmia nukkua enää, eihän?"

Allen päästi kantaa ottamattoman äännähdyksen ja Kanda tunsi kärsivällisyytensä kohta loppuvan. "Jos nukkuisit kanssani, auttaisiko se?"

Säikähtänyt hiljaisuus seurasi Kandan ehdotusta. "Oletko tosissasi?" Allen kysyi epäuskoisena.

"Ei Moyashi, ehdotin sitä vain pilaillakseni kanssasi. Vastaa nyt siihen hiton kysymykseen."

Allen epäröi ja vastasi htaasti. "... Ehkä."

"Raahaa persuksesi sitten tänne, jotta voin nukkua."

Allen pysähtyi hetkeksi ennen kuin työnsi itsensä ylös sängystä ja käveli huoneen poikki seistäkseen Kandan vierellä. Kuului lakanoiden kahinaa kun Kanda piti niitä avoinna Allenille.

Epäröiden Allen kömpi hänen viereensä ja Kanda käänsi nopeasti hänelle selkänsä.

Tuntui omituiselta jakaa Kandan kanssa sänky tällä tavalla, mutta lukuunottamatta heidän selkiensä välillä olevaa visusti pidettyä muutaman sentin väliä, tuntui mukavalta kun joku oli niin lähellä eikä jättänyt Allenia, ja hän huomasi olevansa iloinen Kandan läsnäolosta.

Hitaasti, hän salli silmiensä painautua kiinni. Hän uskoi ettei kärsisi painajaisista enää tänä yönä.


A/N: Kiitos kun luitte! Tällaista tällä kertaa :) Yritän saada taas viikon aikana seuraavan osan, siinä saattaa tosin kestää... En taas tiedä yhtään kuinka pitkä sieltä tulee joten.. Kärsivällisyyttä :)

Minä kiitän ja näkemisiin! KyynelPuro