A/N: Heissan! Olen tosi pahoillani, että tässä on mennyt näin kauan.. :/ Mulla on taas ollut koulukiireitä, uskokaa tai älkää! Meillä oli kolmet kokeet tällä viikolla ja vielä itsenäisyyspäivän juhlat! Hyvää Itsenäisyyspäivää muuten vaan kaikille! :)

En omista hahmoja tai sarjaa! Rakastan Yuu-chitä sen takia, että hän antaa minulle mahatavan juonen käyttööni! Thank you very much 3

Nauttikaa!


7. Luku - Piano ja kortit

Allen joutui hetken aikaa räpyttelemään, ennen kuin tajusi missä oli.

Kun hän näki herätessään oman sänkynsä toisella puolella huonetta, hän kadotti hetkeksi ajan ja paikan tajunsa. Hänen täytyi hetken aikaa kaivella mieltään, ennen kuin hän täysin muisti viimeyön tapahtumat.

Kandan tasainen hengitys hänen vierellään kertoi, että sängyn omistaja itse oli vielä unessa.

Allen nousi hitaasti istumaan, peittojen valahtaessa hänen vyötärölleen. Hänen ja Kandan välillä oli tarkoin pidetty väli, ja hän huomasi ajattelevansa, että sen säilyttääkseen Kandan oli täytynyt herätä monta kertaa yöllä ja liikkua poispäin hänestä.

Ilma tuntui kylmältä ja hetken päästä siitä kun hän oli noussut, Allen vajosi takaisin lakanoiden väliin ja kävi makaamaan huonetoverinsa vierelle. Sängyssä oli mukavaa ja lämmintä, johtuen peitoista ja kahden ruumiin sekoittuneesta lämmöstä, ja Allen huomasi olevansa unelias, ajautuen takaisin untenmaille.

Se ei haittaisi, oikeasti. Kandan sängyn vieressä oleva kello näytti 6:30 aamulla. Hänellä olisi vielä puolituntia aikaa ennen kuin hänen täytyisi nousta.

Tämä ajatus mielessään, Allen antoi silmiensä sulkeutua ja käpertyi takaisin tyynyille.

Hän oli juuri nukahtamaisillaan kun kovaääninen rysähdys havahdutti hänet.

"Yu-chan! Moyashi! Arvatkaa mitä ta - Häh?"
Allen kuuli viereltään kovaäänistä kiroamista, ja joku heitti peiton hänen ylitseen kun kirkas välähdys seurasi räsähdystä, tipauttaen hänet pois sängystä.

"Se ei ole sitä mitä ajattelet, senkin vitun rusakko!" Kanda sihisi, ja Allen kipusi jaloilleen nähdäkseen Lavin retkottamassa lattialla samalla kun Kanda toistuvasti - ja väkivaltaisesti - polki hänet alleen.

Lavi oli kääriytynyt suojelevasti puhelimensa ympärille - mikä näytti olevan Kandan väkivaltaisuuden pääkohde.

"Poista se! Poista se kuva nyt heti!"

"En! Te kaksi näytätte niin söpöiltä siinä!"
"NYT!"

"Gch!" Äänet, joita Lavi päästi, olivat oikeastaan aika huvittavia mutta Allenilla oli tunne, että hän olisi pian kuollut jos Allen ei puuttuisi asiaan.

"Mutta - S-sinä olit -."
"Ei sitä miltä näytti!" Kanda karjaisi.

"Kaverit! Te herätätte tätä menoa koko asuntolan!" Allen sanoi anovasti, kulkien huoneen poikki tarttuakseen Kandan käsivarteen ja kiskoi tämän pois henkeä haukkovan punapään luota.

Kanda mulkoili häijysti Allenia. "Tämä väärinkäsitys on kokonaan sinun syytäsi, Moyashi."
"Minun?" Allen kysyi, loukkaantuneena. "Miten se on muka minun syyni?"

"Se vain on."
Purren hammasta, mutta päättäen että olisi parasta vain antaa koko hiton asian olla, Allen kääntyi Lavin suuntaan samala kun etsi tapaa selittää kyseinen väärinkäsitys.
"Se ei oikeasti ole sitä miltä näyttää, Lavi. En voinut nukkua joten -."
"Moyashilla oli vitun äänekkäitä painajaisia, joten en voinut nukkua. Se oli ainoa keino saada hänet pitämään turpansa kiinni." Kanda keskeytti. Lavi katsoi heitä epäilevästi.

"En tiedä... Näytitte aikaisemmin niin kamalan kotoisilta."

"Se on totuus, usko pois." Allen huokaisi. "Välittäisitkö nyt kertoa, miksi sinä olet täällä kuudelta aamulla ja pidät sellaista ääntä, että se herättää koko akatemian?"

"Herättää koko akatemian? Kaikki ovat jo hereillä! En voi uskoa, että te kaksi nukuitte sen läpi." Lavi ravisteli päätään muka epäuskoisena. "Tai ehkä te olitte hereillä koko ajan, mutta tunsitte olonne niin kotoisaksi että -."

Nyrkki paukahti seinään juuri Lavin oikean olkapään yläpuolelle kun Kanda mulkaisi häntä. "Pysy aiheessa, Baka Usagi."
"Häh? Olet niin ilkeä Yu! Niin, joka tapauksessa, yksi Komuin hulluista roboteista karkasi taas ja tuhosi yhden koulun siivistä. Tunnit on peruttu tältä päivältä ja kaikkien odotetaan auttavan siivouksessa."
"Oletko vittu tosissasi? Meidän täytyy siivota sen idiootin sotkut?" Kanda sähisi.
"Ei, kunhan laskin leikkiä." Lavi sanoi normaalilla hyvällä huumorillaan.

"Emme ole ehtineet olla takaisin vielä viikkoakaan." Kanda protestoi. "Yleensä hän odottaa kuukauden tai jotain ennen kuin rikkoo koulun." Lavi kohautti olkiaan välinpitämättömästi.

"Luulen, että olisin mielummin mennyt tunneille." Allen huokaisi, raapien päätään toisella hansikoidulla kädellään. Lavi virnisti hänelle.

"Ei se ole niin kamalaa. Se on yleensä ihan hauskaa. Neuvon teitä kahta nyt pukeutumaan ja tulemaan ruokalaan aamupalalle, ennen kuin suursiivous alkaa. Normaalit vaatteet ovat ihan hyvät." Heidän silmälappuinen ystävänsä virnisti ja heilautti kättään ennen kuin sukelsi ulos ovesta.

Allen katseli hänen menoaan synkkänä. "Tämä tulee olemaan vaiheikas päivä."
Kanda tuhahti ja työntyi hänen ohitseen. "Pidä kiirettä ja pukeudu Moyashi. Haluan saada tämän pois alta."

oOo_oOo

Allen yllättyi, kun hän löysi aamupalansa odottamassa häntä, kun hän tuli ruokalaan. Pikainen silmän vinkkaus Jerryltä kertoi hänelle kuka siitä oli vastuussa.

Lenalee hymyili kun Allen otti paikkansa ja alkoi lappaa ruokaa suuhunsa. Kanda palasi tiskiltä sobansa kanssa ja katsoi Lavia varautuneena kun istui alas.

"Mitä?" Lavi kysyi viattomasti, räpytellen ripsiään.

"Näytät siltä, että olet suunnitellut jotain." Kanda paljasti. Lavi tuhahti ja pyöräytti silmiään liioitellusti kun hän puraisi kroisanttiaan.

"Olet vainoharhainen Yu."
"Älä käytä etunimeäni." Kanda murahti, napsauttaen syömäpuikkojaan uhkaavasti punapään suuntaan. Lavin virne vain leveni.

Suuri kaijutin räsähteli ja Allen virittäytyi kuuntelemaan.

"Anna se minulle! En - Tässä!"

Kuului kevyitä kahakan ääniä ja joku tuntui painivan saadakseen mikrofonin haltuunsa.

"Huomio oppilaat, rehtorinne puhuu. Siivouksen aikana, jos löydätte mitään mikä näyttää siltä että se olisi voinut kuulua, no... robottiin, voitko palauttaa sen minulle niin -."

Kuului staattinen räjähdys kun lähetys katkesi, sitä seurasi kova tömps kun vartalo osui vartaloa vasten ja sitten hiljaista kiroilua. "Tässä Reever-sensei, jos löydätte yhtään robotin osia voisitteko laittaa ne päätoimiston ulkopuolella oleviin ämpäreihin, jotta ne voidaan myöhemmin polttaa. Kiitos."

Hiljainen kikatus kuului ruokalassa ja Lenalee ravisteli päätään surullisesti. "Ni-san..."

"Robotin osia, eh?" Lavi kysyi pilkettä silmissään.

"Ei." Kanda sanoi tunteettomasti.

"Ei mitä?" Lavi kysyi viattomasti.

"Ei sille mitä vittua sitten ajattelitkin." Kanda vastasi tylysti, asettaen syömäpuikkonsa syrjään.

"Naww... Et ole hauska." Lavi mutristi huultaan ja Allenin täytyi hymyillä.

"No niin, aloitetaan. Haluan saada tämän valmiiksi ajoissa, jotta voin treenata." Kanda mutisi synkästi ja ryhmä suuntasi tottelevaisesti ulos.

Miranda ohjasi oppilaita sinne missä he siivoaisivat, siinä missä häntä itseään oli kielletty siivoamasta kaikkien muiden turvallisuuden takia. Heidän ryhmänsä ohjattiin siivoamaan musiikkiluokan ympäristöä heidän suureksi helpotuksekseen. Heitä ennen tullut ryhmä oli lähetetty siivoamaan melko tuhoutuneita vessoja.

Musiikkiluokka itsessään oli suhteellisen ehjä; katon läpi tullut reikä ja siitä sikin sokin levittyneet palaset olivat kaikkein suurin syy sen tämänhetkiseen tilaan.

"Tämä on paskaa." Kanda mutisi kun hän nosti kokkareen kivimurskaa ja heitti sen suureen metallipyöräiseen laatikkoon huoneen keskellä.

Allen katsahti häneen sieltä, missä seisoi siirtelemässä hellävaroen sementtilohkareita suuren pianon päältä.

"Vieläkö tuo edes soi?" Lavi kysyi lempeästi kun Allen pyyhkäisi kerroksen pölyä sen päältä.
"Toivon niin." Hän mutisi. Lavi virnisti leveästi korvasta korvaan ja hyppäsi alas pöydältä, jonka päällä oli vetelehtinyt.

"Vain yksi tapa selvittää se." Hän sanoi pirteästi ja hypähteli pianon luokse ottaakseen soittajan paikan. Allen astui taaksepäin ja katseli kun punapää venytteli varovasti sormiaan.

"Tiedätkö kuinka sitä soitetaan?" Lenalee tiedusteli.

"Epäilen." Kanda pilkkasi.

"Aww, olet vain kateellinen Yu-chan." Lavi kujersi kun hän asetti sormensa norsunluisille koskettimille.

Huonosti soitetun 'tuiki tuiki tähtösen' ääni tulvi huoneeseen ja Allen säpsähti taaksepäin aivan kuin häntä olisi purtu. Kanda heitti pitelemänsä kivenmurikan kohti Lavia ja hän kaatui takaperin alas pianojakkaralta.

"Ei se ole minun vikani." Hän protestoi. "Piano on rikki."
"Ei, uskon että piano on ihan kunnossa." Allen oli erimieltä.

Lavi katsahti häneen. "Selvä sitten herra brittiläinen täydellisyys. Näytä meille musikaalisten hansikoitujen sormiesi voima."

"Osaatko sinä soittaa?" Lenalee kysyi, pyyhkäisten mustan hiussuortuvan kasvoiltaan. Allen kohautti olkiaan vaatimattomana.

"Vähän."

"Anna mennä." Lenalee rohkaisi häntä pirteästi, pyyhkien pölyä käsistään.
Allen hymyili lempeästi ja istui pianojakkaralle. "Siitä on aikaa." Hän varoitti. "Saatan olla hieman ruosteessa."

Hän alkoi soittaa ja Kanda melkein pudotti tiilen, jota piteli.

Jos sanoisi, että hän oli yllättynyt se olisi vähättelyä. Hän ei ollut koskaan ajatellut, että luiseva Moyashi voisi soittaa niin kaunista musiikkia. Vaikka hän ei ollut itse mitenkään musikaalisesti lahjakas, hän pystyi tunnistamaan helposti musiikin vaikeuden ja tunnisti taustalta tuutulaulun piirteet. Hän ei ollut koskaan kuullut mitään sen kaltaista.

Työt pysähtyivät kun ryhmä tuijotti avoimesti ystäväänsä, katsellen kuinka hänen sormensa tanssivat koskettimilla näennäisellä helppoudella.

Allen taas oli aivan keskittynyt pianoon, hän ei hymyillyt tai rypistänyt otsaansa, näytti vain siltä, että hän oli löytänyt rauhan ja kadonnut omaan pyörteilevien melodioiden maailmaansa.

Musiikki hidastui ja lopulta loppui. Allen istui taaksepäin tuolilla ja katsoi ystäviinsä.

Lenalee löysi ensimmäisenä äänensä. "Tuo oli mahtavaa! En koskaan tiennyt, että olet noin taitava pianisti! Mikä laulu tuo oli?"

Allen hymyili lammasmaisesti. "Se on oma sävellykseni."

"Oikeasti?" Lenalee kysyi hämmästyneenä. "Missä opit soittamaan?"

Allen kohautti olkiaan. "Olen suurelta osin itseoppinut."
"Itseoppinut?" Kanda huomasi kysyvänsä epäuskoisena. Allen nosti hänelle kulmaansa.

"Yllättynyt?"

"Che. En koskaan ajatellut, että tuollainen Moyashi kuin sinä voisi olla hyvä missään. Lopeta nyt tuo laiskottelu ja auta meitä."
Allen änkytti sanattomasti hänelle ja Kanda palasi huolettomana poistamaan kivimurskaa matolla päällystetyltä lattialta.

Lavi rypisti otsaansa. "Sinun pitäisi olla kiltti, Yu-chan."

"Älä kutsu minua etunimelläni."

Lavi jatkoi aivan kuin häntä ei olisi juuri toruttu. "Tarkoitan että... On yksi kuva joka voi päätyä ympäri kampusta jos -." Sillä sekunnilla kun sana kuva tuli Lavin suusta, Kanda heitti häntä kohti muhkean kokoisen kiven, joka Lavin onnistui juuri ja juuri väistää.

"Woah! Olisit voinut viedä minulta pään -."
Toinen tiili tuli lentäen häntä kohti ja Lavi pudottautui maahan väistääkseen sen.

"Yu-chan, vain -."
Kolmas ja neljäs kivi viuhahti häntä kohti ja vain Lavin nopeat refleksit pelastivat hänet. Allen oli kahden vaiheilla sen kanssa, auttaakko vai nauttiakko siitä, että Lavi ei voisi tehdä kuvalla mitään jos hän tanssisi ympäriinsä tuolla tavalla.

Lopulta Lenalee astui väliin. "No niin, pojat. Olemme melkein valmiita. Älkää nyt pilatko tätä." Hän katsahti anovasti molempiin poikiin ja Kanda kavensi silmiään, mutta heitti kiven laatikkoon Lavin sijasta.

Siivoaminen eteni sen jälkeen nopeasti, kohokohdan ollessa se, kun he löysivät muutamia robotin osia, jotka Lenalee takavarikoi hyvin pettyneeltä Lavilta.

Allen oli enemmän kuin helpottunut kun musiikkiluokka oli ennallaan - lukuun ottamatta tietenkin suurta reikää katossa.

Ryhmä pysähtyi nopeasti ämpärien luona laittaakseen robotin osat niihin - ämpärien, jotka olivat hyvin jäykän ja ärsyyntyneen Reeverin hallinnassa samalla kun Komui hääri taustalla - ennen kuin he pakenivat Allenin ja Kandan huoneeseen.

"Meillä on koko päivä jäljellä, mitä sitä tekisi..." Lavi pohti samalla kun roikkui pää alaspäin Allenin sängyllä.

"Sinä voisit lähteä." Kanda ehdotti ärtyneesti. "Miksi edes olet täällä?"

"Älä ole tuollainen Yu-chan. On vain niin tylsää ilman sinua."

"Voisimme pelata korttipelejä?" Lenalee ehdotti, kiskoen hiussuortuvaansa.

"Räsypokkaa?" Lavi ehdotti toiveikkaana.

"Jos vain ihan normaalia pokeria?" Allen sanoi ja korttipakka näytti taianomaisesti ilmestyvän hänen hihastaan hänen hansikoituun käteensä, minkä Kanda totesi hieman omituiseksi, mutta päätti että olisi parasta olla kysymättä.

"Varoitan sinua Moyashi, olen mestari." Lavi leveili samalla kun Allen jakoi kortteja.

Pieni virne liukui Moyashin naamalle. "Varoitus otettu vastaan." Hän sanoi sujuvasti ja peli alkoi.


A/N: Sellaista siis! Haluaisin muuten Lavilta tuon kuvan jossa Allen ja Kanda nukkuvat yhdessä.. Olisi tosi söpöä :) No mutta, jatketaan ensiviikolla! Yritän löytää motivaatiota tehdä tätä, minulla on nimittäin nyt siitä vähän puutetta :/ Odottakaa kärsivällisesti! Kertokaa mielipiteitä!

Kiitos kaikille, jotka ovat tätä käyneet lukemassa! ^^

KyynelPuro