A/N: Anteeksi taas tosi paljon, että tässä on kestänyt. Ei ole vain ollut inspiraatiota.. :/ Nyt kuitenkin tuntuu, että sitä löytyy! Yritän siis saada seuraavan ensi viikonlopuksi, mutta en lupaa mitään!

Ai niin, Hyvää Joulua kaikille! Merry Christmas! :) Ihanaa kun loma alkoi 3 Vihdoin ja viimein!

Ja sitten vielä ne perus: En omista tarinan hahmoja tai sarjaa! Juoni on edelleen Yuu-chin! *bows* Thank you!
And little thanks to those two who gave me inspiration, Jessica and Karter (alias kawaiiasfuuuck)! Love you, guys 3

Ja pidemmittä puheitta, nauttikaa!


8. Luku - Sparrausta

Huolimatta Allenin vakaasta ehdotuksesta pelata normaalia pokeria räsypokan sijaan, melkein tunnin pelaamisen jälkeen - tunnin, joka oli muistuttanut vahvasti sotaa - kasa vaatteita, joka koostui kahdesta parista saappaita, vihreästä otsanauhasta, hiuslenkistä - joka oli aloittanut kiivaan väittelyn siitä, laskettiinko hiuslenkki vaatteeksi vai ei - ja mustasta takista, joka kuului itsensä 'mestariksi' julistaneelle, oli kasattu siististi pelin oikean johtajan eteen.

Lenalee löhöili poikittain Allenin sängyllä; hävittyään pelistä pian sen jälkeen kun riisuutuminen muuttui tärkeimmäksi, katsellen poikien pelaamista lattialla.

Lavi kohotti katseensa varovasti korteistaan katsoakseen kortteja, jotka olivat levällään lattialla heidän välissään, ennen kuin vilkaisi valkohiuksista ystäväänsä, joka nosti lumivalkoista kulmakarvaansa hänelle, mutta piti muuten täydellisen pokerinaamansa paikoillaan - tietenkin, jos ei laskenut mukaan liekkejä, jotka pystyi melkein näkemään hänen takanaan tanssimassa kaoottisesti.

"Mitä aiot tehdä, Baka Usagi?" Kanda kysyi, heilauttaen ärtyneesti suortuvan mustia hiuksiaan kasvoiltaan.

"Taidan skipata..." Lavi mutisi, asettaen korttinsa kuva alaspäin maahan. "Tiedätkös, en halua uhrata arvokkuuttani turhaan."
"Harmi." Allen sanoi sujuvasti, ravistaen päätään pettymyksensä merkiksi. Lavi murahti ja venytteli käsivarsiaan, ikään kuin poistaakseen kramppeja.

"Entäpä sinä BaKanda?"

"Turpa kiinni. Jakaja näyttää ensin, Moyashi."
"Aa, eli pysyt yhä mukana?"

"Nyt se vitun turpa kiinni, senkin huijari."
"Ymmärrätkö, että menetät paitasi jos tämä käteni voittaa omasi?"
"Sanoin, että turpa kiinni ja näytä ne korttisi."
Allen päästi dramaattisen huokaisun ja levitti korttinsa hänen eteensä. "Täyskäsi."

Kanda kirosi ja heitti omat kolme samaa korttiaan kohti jakajaa, luonteenomaisen hyvän urheilijamaisen käytöksensä tapaan.

Allen käkätti ilkeästi - jopa demonimaisesti - ja tummat varjot käväisivät hänen kasvoillaan kun hän pyyhkäisi kortit kasaan sekoittaakseen ne uudelleen. Lavi nojasi vaivautuneena sivulle ja kuiskasi Lenaleelle:

"Näyttääkö Allen hieman... en tiedä..."
"Hullulta? Psykoottiselta? Mielenvikaiselta? Demonin riivaamalta?" Lenalee ehdotti vaimealla äänellä.

"No, olin sanomassa että ei itseltään mutta tuokin toimii."

Kanda, yhä muristen, oli napittanut paitansa auki ja liu'utti sen pois viskatakseen sen Allenin taitettujen jalkojen päälle osaksi kasaa.

Allen kohotti kulmaansa hänen hyväkuntoiselle vartalolleen, hän oli selvästi yhtä vahva kuin heidän yhteenottonsa vahvistivat. Hänen ihonsa oli kalpea, mutta ei kuitenkaan niin kalpea kuin Allenin kermainen ihonväri.

Mutta mikä kiinnitti Allenin huomion, oli yksityiskohtainen tatuointi juuri Kandan vasemman olkapään alapuolella. Rosoiset reunat muodostivat epätasaisen ympyrän ja kiertyivät sen ympärille, ja jos Allenin täytyi arvata hän ajatteli, että pääpaino tatuoinnissa oli japanilaisella kanjilla tai millä lie.

"Jos olet tuijottanut tarpeeksi," Kanda sanoi ärtyneesti, "Voisitko jakaa?"

Välittämättä sitä säestävästä kikatuksesta ja Lavin vihellyksestä, Allen kysyi: "Mitä tatuointisi tarkoittaa?"

"Se tarkoittaa ' turpa kiinni ja jaa'."

"Outo sanoma tatuoinnille jonkun rinnassa." Allen pani merkille, mutta jakoi silti kortit.

Seuraavat kaksi kättä suosivat Allenia ja ennen kuin he huomasivatkaan, Lavilla oli päällään enää pelkät bokserit.

"Tiedätkös," Lenalee mietiskeli kun Allen sekoitti sujuvasti kortteja. "Voisin ottaa nyt kuvan ja myydä sen hyvällä onnella koulun tyttöjen keskuudessa."

"Koulun 'mahtavin antisosiaalinen hottis'." Kanda kurtisti Lenaleelle kulmiaan.

"Koulun suurin peluri." Lavi kumarsi ylpeänä.

"Ja vaikeastitavoitettava siirto-opiskelija." Allen hymyili ironisesti.

"Jos paitasi häviää lähiaikoina Allen, voisin saada lähelle tuhat dollaria siitä kuvasta."

Kanda nosti kulmaansa kun hän huomasi pojan sormien otteen tiukkenevan hänen korteistaan hänen kuullessaan ehdotuksen - vaikkakin, vitsillä tehdyn - että hän riisuisi paitansa.

Muut eivät näyttäneet huomaavan ja Allen hymyili sillä tavalla. Sillä tavalla, joka Kandasta näytti liian kirkkaalta, liian sädehtivältä.

"Voi, kuka tietää? Ehkä toinen heistä voittaa pian käden?"

Kanda läimi häntä tuon takia ympäri korvia.

oOo_oOo

Korttipeli loppui pari kättä myöhemmin, kun Lavi ja Kanda päättivät perääntyä säilyttääkseen edes hieman murskaantuneesta arvokkuudestaan.

"Viimeinen kerta kun haastan sinut pokeripeliin." Lavi mutisi kun hän veti saappaita jalkaansa. Allen ei räpäyttänyt silmäänsäkkään vaan jatkoi korttien sekoittamista.

"Voimme pelata ensikerralla Go Fish -peliä." Hän tarjoutui.

"Viimeinen kerta kun pelaan mitään korttipeliä kanssasi." Lavi korjasi ja Kanda virnisti. Lenalee nousi ja venytteli, odottaen ovella Lavia joka kinasteli leikkimielisesti Kandan kanssa.

"Nähdäänkö päivällisellä?" Lenalee kysyi kun Lavi horjahteli hänen luokseen pidellen ruhjottua nenäänsä, jonka oli saanut kun kiusoittelu oli mennyt liian pitkälle.

"Toki." Allen hymyili, ja Lenalee pyöräytti silmiään ja mutisi jotakin sellaista kuin olisi pitänyt arvata.

Hovi heilahti kiinni heidän ystäviensä perässä ja Allen jäi huoneeseen yksin Kandan kanssa. Ilman parempaakaan tekemistä, Allen viskasi korttipakan pöydälleen ja istui alas, tuijottaen Kandaa kun tämä napitti paitansa.

Korpinmustahiuksinen poika loi Alleniin ruman katseen ja tuhahti "Oletko tuijotellut tarpeeksi?"

"En, ajattelin tuijotella tällä tavalla vielä pari minuuttia nähdäkseni kauanko menee ennen kuin päässäsi napsahtaa." Allen sanoi kevyellä keskusteluäänellään.

"Se ei veisi kauempaa kuin minuutin. Se on varmaa." Kanda murahti hiljaa kun hän käveli Allenin ohi kohti hänen luotettavaa katanaansa, joka nojasi seinään.

"Menetkö harjoittelemaan?"

"En, Moyashi. Menen joukkosurmaamaan koulun oppilaat."

"Voinko tulla mukaan? Täällä ei ole mitään tekemistä." Allen sanoi välittämättä Kandan sarkasmista. Mainittu huonetoveri kurtisti otsaansa kun hän nosti miekan olalleen, murahtaen mitään sanomattomasti tehdessään niin.

Allen pujahti nopeasti ovesta ystävänsä perässä ja kun Kanda vilkaisi olkansa yli nähdäkseen Allenin seuraavan häntä, hän päästi kiihtyneen huokaisun mutta ei esittänyt vastalauseita.

Oli aika myöhäinen iltapäivä ja koulun alueella ei ollut ihmisiä - suurin osa oppilaista oli saanut tarpeeksi liikuntaa siivotessaan Komuin robotin tekemää sotkua aikaisemmin.

"Eikö tämä ole koulun rakennus?" Allen kysyi vaivautuneena kun he pysähtyivät Kandan treenauksen tyyssijan eteen. Kanda loi häneen ylimielisen katseen ja onki avaimen taskustaan.

"Varastitko avaimen?" Allen kysyi epäuskoisena. Kanda mulkaisi häntä.

"Hellitä vähän, Moyashi. Rehtori antoi sen minulle."

"Aa."

Kanda pyöräytti silmiään ja Allen katsoi kun Kanda sovitti avaimen lukkoon ja alkoi kääntää sitä, onnistuen vain tiputtamaan sen käsistään.

Kiroten kovaan ääneen, samalla kun Allen naurahti taustalla, Kanda pudottautui polvilleen ja haravoi käsillään mutaa löytääkseen sen.

"Löysitkö sen jo?"

"Turpa kiinni Moyashi, tämä vie aikaa."

Allen päästi raivostuneen huokaisun ja työntyi Kandan ohi ovelle, missä hän taikoi esiin pätkän rautalankaa ranteensa heilautuksella.

"Mitä sinä -?" Kanda aloitti, mutta lopetti kesken lauseen kun Allen sujautti rautalangan riippulukkoon. Kuului minuutin ajan rapinaa ja sitten kevyt kilahdus, kun lukko avautui rautalangan avulla.

Odottamatta nähdäkseen oliko Kanda löytänyt avaimen - hän oli - Allen tunki rautalangan oven avaimen reikään ja hetken päästä siitä kuului samanlainen kilahdus, ja jalan tönäisyllä ovi lennähti auki.

Kanda tuijotti hetken hiljaa Allenia, yhä kyyristyneenä mutaan, ennen kuin nousi jaloilleen ja pudisteli likaa itsestään. Kanda näytti haluavan sanoa jotain, mutta hetken päästä hän päätti toisin. Hän työntyi Allenin ohi ja sisään rakennukseen, mutisten hiljaa itsekseen tehdessään niin.

Allen yllättyi kun hän näki suuren, tyhjän - ja myönnettäköön, pölyisen - huoneen. Siellä oli muutamia lahoavia pöytiä pinottuina huoneen sivulle ja suuri, luukullinen ikkuna oikealla seinällä, josta tuli huoneeseen sen ainoa valo.

"Sinä harjoittelet täällä?" Alen kysyi yllättyneenä, asettuen istumaan yhdelle pöydälle nurkassa, kun Kanda pyöräytti hartioitaan venytelläkseen lihaksiaan. Allen ansaitsi alentuvan mulkaisun suunsa avaamisesta.

"Turpa kiinni Moyashi. Tulin tänne harjoittelemaan, en kuuntelemaan sinua. Jos haluat jäädä, sulje se vitun turpasi."

Allen avasi suunsa tiuskaistakseen hänelle vastaukseksi, mutta ilmaa halkovan miekan ääni keskeytti hänet, kun Kanda aloitti harjoittelunsa.

Se alkoi yksinkertaisena. Vain kovia miekan heilautuksia tyhjän ilman halki, ei mitään kovin mielenkiintoista. Allen katseli kuitenkin, ei ollut mitään muutakaan tekemistä.

Harjoitteluvedot kestivät reilut kymmenen minuuttia, ennen kuin Kanda alkoi liikkua.

Se alkoi yksinkertaisilla askelilla, mutta kun Allen katseli katanaa, joka halkoi ilmaa, hän huomasi että askelten vauhti oli kasvanut, ja että niistä muodostui jonkinlainen kuvio.

Ennen kuin hän huomasikaan, askeleet olivat muuttuneet - Allenin silmissä - tanssiksi.

Laskevan auringon pronssiset säteet virtasivat vinojen kaihtimien välistä, saaden Kandan mustat hiukset hohtamaan kun ne heilahtivat ohi, ja sai auringon kullan tanssimaan hänen kalpealla ihollaan.

Ilmavirta, joka syntyi hänen syöksähtelevistä liikkeistään, sai hänen valkoisen paitansa liehumaan ja Allen pystyi näkemään kevyitä hikipisaroita, jotka liukuivat hänen käsivarsiaan pitkin ja hänen kasvonsa olivat ankarat, täysin keskittyneet siihen mitä hän oli tekemässä.

Hän liikkui niin nopeasti, että hän oli vain epäselvä läiskä, ei koskaan pysynyt paikoillaan muutamaa sekuntia kauempaa pitääkseen jalansijansa ja sitten liikkui jälleen, kääntyillen ja vääntyillen kohdatakseen mielikuvitushyökkääjät, Mugenin leikatessa ilmaan tappavia kaaria.

Vaikka hänen liikkeensä näyttivät kaoottisilta, niin silti kaooksessa oli tarkat säännöt. Allen katseli, haltioissaan ja ennen pitkää hän pystyi sanomaan milloin Kanda aikoi harhauttaa, milloin hyökätä oikeasti.

Oli pelottavaa katsella Kandaa kaikessa väkivaltaisessa kauneudessaan, pitkien hiuksien liehuessa kuin viitta hänen takanaan.

Se oli kauhistuttavaa. Se salpasi hengen. Ja kun Allen katseli hänen sotatanssiaan ikkunan vierellä, Kandan metallisen siniset silmät täynnä tulta, leukansa uhmakkaasti pystyssä, hän huomasi ajattelevansa, että se oli kauneinta mitä hän oli koskaan nähnyt.

Allen istui pitkän aikaa vain katsellen Kandan loppumatonta energiaa. Vasta kun hän huomasi, että laskevan auringon valo oli muuttunut vasta nousseen kuun pehmeän valkoiseksi hohdoksi, hän tajusi kuinka kauan he olivat olleet siellä.

Pikainen vilkaisu hänen oikeassa kädessä olevaan kelloonsa sai Allenin kiroamaan ja hyppäämään pois pöydältä.

"Kanda!"

Hän ei saanut vastausta, vanhemman pojan ollessa ilmi selvästi yhä omassa harhakuva saaliiden maailmassaan.

"Kanda!" Hän sanoi kovempaa tällä kertaa, käveli huoneen poikki ja onnistui juuri ja juuri välttämään hopeisena välkähtävän terän kun se meni hänen ohitseen hipomalla.
Hän ravisti Kandaa kovakouraisesti olkapäästä ja syöksähti takaisin juuri ajoissa välttääkseen kahtia halkaistuksi tulemisen.

"Mitä?" Kanda mulkaisi häntä, pidellen miekkaansa tiukasti yhdessä kädessä kun hän tuijotti vihaisesti Allenia.

Se siitä kauniista.

"On melkein keskiyö! Lupasin Lenaleelle, että tapaamme heidät teellä! He ovat varmaan sairaina huolesta!"

Kanda tuhahti. "Mitä? Anna heidän olla. En pyytänyt heitä välittämään. Mutta jos sinä aiot olla itkupilli sen takia, saat mennä takaisin ja pyytää anteeksi keskenäsi."

"Olet oikea kusipää!" Allen parkaisi, raivostuneena.

Kanda tuhahti ärtyneesti ja seuraava asia, jonka Allen huomasi, oli miekka joka viuhui ilman halki häntä kohti. Vain hänen nopeat refleksinsä onnistuivat pelastamaan hänet juuri ajoissa ja hän pudottautui lattialle.

"Olisit voinut -."

Allenin puhe keskeytyi kun miekka sysättiin lattiiaan vain muutaman sentin päähän hänen kasvoistaan. Se oli viimeinen pisara ja hän tunsi viimeisenkin itsehillintänsä katoavan.

"Nyt lähti." Hän murahti ja pyyhkäisi jalat Kandan alta.

Nopea kierähdys sivulle pelasti Allenin siltä, että hän toimisi patjana, joka pehmentäisi Kandan kaatumista, ja hetken päästä huone täyttyi kiroilusta kun parivaljakko kompuroi jaloilleen.

Allen lähetti matkaan lyönnin, joka Kandan onnistui huitaista sivuun, ennen kuin heilautti Mugenia Allenia kohti.

"Guh!" Allen hypähti sivuun juuri ajoissa säästyäkseen rintaansa halkovalta terältä - hänen paitansa ei ollut niin onnekas. Kuului kankaan repeämisen ääni ja Kandan kulmakarva syöksähti ylös virneen saattelemana.

"Ups."

Allenin vastaisku oli nyrkki kasvoihin.

Jossakin vaiheessa taistelun tapa muuttui. Allen huomasi, että Mugen oli tiputettu maahan eikä sitä oltu poimittu pitkään aikaan, ja että nyrkit ja raajat olivat lopettaneet erityisen kivuliaan kanssakäymisensä aikaa sitten. Tappelu oli jotenkin muuttunut kaiken kattavaksi sparraukseksi.

Haukkoen henkeä Allen nappasi Kandan nyrkin omaansa ja pyöräytti vanhemman pojan olkansa yli, saaden vastaukseksi kyynärpään mahaansa kun Kanda laskeutui tukevasti jaloilleen. He kaksi kaartelivat toisiaan hetken aikaa, ennen kuin Allen nosti kätensä luovutuksen merkiksi pystyyn.

"Lopeta." Hän hengitti raskaasti ulos. "Lopeta. En pysty hengittämään."

Kanda virnisti, mutta laski asentoaan. "Joko olet väsynyt, Moyashi?" Hän härnäsi.

Allenin päässä jyskytti. Hän ei ollut kohdannut pitkään aikaan näin intensiivisiä fyysisiä haasteita ja hän pystyi tuntemaan kätensä särkevän toistuvasti. Jyskyttävä päänsärky ei auttanut asiaa.

Ehkä minun pitäisi ottaa lääkitykseni... Allen ajatteli ontosti. Hän pystyi melkein kuulemaan Mestari Crossin sanat mielessään.

Idiottimainen oppipoikani. Ei tee koskaan niin kuin pitäisi. Pelkäätkö ottaa sen? Vai pelkäätkö kipua ja painajaisia? Kumpaa se on?

Allen irvisti. Oli tarpeeksi paha kuulla Crossin ivaileva ääni kun hän oli oikeasti siellä. Hänen äänensä kuuleminen holhoavana pienenä äänenä mielen perukoilla oli pohjanoteeraus.

"Moyashi?" Kandan ääni oli kevyt ja huoleton, mutta Allen ajatteli että ehkä, vain ehkä hän pystyi kuulemaan heikon huolen piilotettuna siihen.

Hän suoristautui hengittäen hieman vinkuvasti. "Olen kunnossa... Vain hengästynyt."

Hiljaisuutta seurasi päättäväinen tuhahdus. "Nynny."

Siitä huolimatta Kanda harppoi Mugenin luokse ja työnsi sen tuppeensa, liu'uttaen sen selkäänsä kun hän käveli ovelle ja odotti kärsivällisesti Allenin liittyvän hänen seuraansa.

"Olet kamalan kiltti." Allen huomautti kuivasti kun hän livahti Kandan ohi ovesta, odottaakseen ulkona kun Kanda lukitsi sen.

"Harkitsin hetken aikaa lukitsevani sinut sisään, mutta löytäisit kuitenkin tiesi ulos." Allen hymyili hänelle ovelasti.

He kaksi aloittivat matkansa takaisin asuntolalle, vain kuun valon avustamana. Koko matkan takaisin oli hiljaista, ja vasta kun he livahtivat asuntonsa mukavuuteen, Kanda puhui.

"Kuinka sinä opit tiirikoimaan lukkoja?"

Allen piti selkänsä käännettynä Kandaan, kun hän keräsi muutamia vaihtovaatteita vaatekaapistaan.

"Minä vain opin."

Kanda kurtisti kulmiaan välttelevälle vastaukselle ja nojasi pöytäänsä, katsellen kuinka Allen teki tietään kylpyhuoneeseen.

"Et ajatellut kertoa minulle, vai mitä?"

"Kertoa sinulle mitä?"
Tuhahdus. "Niin ajattelinkin." Kanda työnsi itsensä pois ovensuusta ja livahti ohi Allenin, joka oli pysähtynyt kekelle huonetta, mennäkseen vaatekaapilleen.

Allen kavahti hänen selvää ärtymystään ja pakeni vaihtamaan vaatteitaan. Kun hän ilmaantui takaisin, Kanda juoksutti sormiaan pitkien hiuksiensa läpi, samalla kun opiskeli polvellaan tasapainottelemaansa kirjaa, jalka asetettuna hänen tuolilleen.

Allen katseli hiljaa kun Kanda poisti hiuksistaan takut asiantuntijan ottein, tuhlaamatta ajatustakaan tehtävälle. Lopulta hän sitoi ne takaisin tavanomaiselle poninhännälle ja otti tekstikirjan polveltaan heittääkseen sen pöydälle.

Hän kääntyi nähdäkseen Allenin seisomassa epävarmana ovella ja käänsi hänelle selkänsä - selvä merkki siitä, että hän ei välittänyt tuliko hän sisään vai ei.

Huokaisten, Allen pyöräytti silmiään ja meni pöytänsä luo, hyödyttäen Kandan käännettyä selkää avatakseen pöytänsä laatikon. Pillerit, jotka hän oli aiemmin pyyhkäissyt sinne, sujahtivat toiseen hihaan ja keltainen, etiketitön purkki sujahti toiseen. Sitten hän sulki laatikon hiljaa, ennen kuin palasi kylpyhuoneeseen ja lukitsi oven.

Hän kippasi vanhat pillerit alas viemäristä ennen kuin tuijotti uupuneena ylös peiliin. Hän pystyi näkemään kevyen hikikerroksen otsallaan ja hänen kasvonsa näyttivät kalpeammilta kuin yleensä.

Hengittäen syvään, hän kiersi auki purkin ja ravisti ulos kolme mitäänsanomatonta, valkoista pilleriä kämmenelleen, niellen ne alas suullisella hanavettä.

Häntä huimasi edelleen ja tuntui kuin joku olisi nykinyt häntä kivuliaasti hänen mielensä perukoilla. Kylpyhuoneessa tuntui liian kuumalta, joten Allen ahtoi pilleripurkin ensiapulaukun taakse kylpyhuoneen peilikaappiin, ennen kuin poistui sieltä.

Valot oli sammutettu ja Kanda makasi sängyssään.

Vilkaisematta ympärilleen, Allen kapusi sänkyynsä ja pakotti itsensä uneen.


A/N: Alussa tulikin jo kaikki tärkeä :) Nähdään siis pian, tai kuullaan tai jotain.. Mutta nauttikaa joulusta! Syökää hyvin! Saakaa paljon lahjoja! ;)

Minä ainakin nautin ja saan paljon lahjoja (parasta olisi!) xD

KyynelPuro a.k.a. TearStream