A/N: Pitkästä aikaa! Vihdoin tännekin löytyy uusi luku!

Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä! Tämän osan jälkeen tulee varmaankin seuraavia todella epäsäännöllisesti. Anteeksi siis siitä, mutta minulla ei tunnu olevan aikaa.. :/ Lupaan myös käydä noita aikaisempia lukuja läpi uudestaan ja muokkailen niitä varmaankin.. paremmiksi?

En omista sarjaa enkä hahmoja! Tarinan juonesta edelleen kiitos Yuu-chille! :)

Nauttikaa!


Kymmenes luku - Kahvia ja pillereitä

Vei hetken Allenilta tajuta, että hän oli hereillä, ja vielä vähän kauemmin tajuta, miksi.

Hän ei ollut herännyt painajaisten takia. Hän oli nauttinut harvinaisen autuaasta pimeydestä. 'Autuas pimeys' tarkoitti sitä, että hän ei nähnyt unia, ei heittelehtinyt eikä kääntyillyt ja ennen kaikkea, ei nähnyt painajaisia, mikä oli harvinainen kokemus Allenille näinä päivinä.

Hetken hän luuli, että valoa oli suodattunut ikkunoiden raoista, mutta nopea vilkaisu ylöspäin paljasti ulkona pelkkää pimeyttä, kun kuukin piileksi sitä suojelevien harmaiden pilvien takana.

Allen rypisti otsaansa ja nousi hitaasti istumaan, antaen peittojen valahtaa kasaksi vyötärönsä ympärille. Kun hän teki niin, hänelle valkeni vihdoin mikä syy saattoi olla.

Joskus yön aikana Kandan käsivarsi oli vetäytynyt hänen ympäriltään, ja sen poissaolon oli täytynyt painaa hänen mieltään tarpeeksi vetääkseen hänet valveille unestaan.

Allen tunsi poskiensa punehtuvan. Oli tarpeeksi paha, että hän oli riippuvainen Kandasta nukkumassa vierellään turvatakseen itselleen mukavan matkan unimaailmaan, mutta oli nöyryyttävää kaikessa lapsellisuudessaan, että hän ei pystynyt nukkumaan ilman tämän kosketusta.

"Moy... ashi..."

Allen säpsähti kun Kandan ärsyyntynyt murahdus häiritsi hänen pohdiskeluaan. Hän katsoi takaisin alas tyynylle ja häntä tervehtivät uniset harmaat silmät, jotka tiirailivat häntä pahantuulisesti.
"Mikset ole unessa?" Allen mutisi. Peitot kahisivat kun Kanda nousi kyynerpäänsä varaan ja mulkoili Allenia.

"Koska nimeltä mainitsematon moyashi herätti minut."

"... Ai." Allen ei ollut aivan varma, mitä sanoa. Hän harkitsi anteeksi pyytämistä, mutta ei löytänyt perusteluja tehdä niin, joten sen sijaan hän katsoi ilme tyhjänä hansikoituihin käsiinsä.

"Mikset sinä ole nukkumassa?" Kanda vuorostaan kysyi ja Allen tunsi poskiensa punehtuvan kevyesti. Oli hetken aikaa hiljaista. "Näitkö taas uuden painajaisen?"

"Ahh... Ei, ei se sitä ole. Minä vain... jotenkin heräsin?" Sanat tulivat ulos ennemmin kysymyksenä kuin vastauksena, ja Allen hätkähti oman äänensä kiusaantuneisuutta.

Kanda päästi väsyneen huokaisun, ja ennen kuin Allen ehti käsittää, mitä tapahtui, käsi sulkeutui hänen ranteensa ympärille ja veti hänet takaisin selälleen.

"Kanda!" Allen älähti, säikähtäneenä. "Mitä sinä -?"

"Turpa kiinni ja käy takaisin nukkumaan." Kuului Kandan ärsyyntynyt vastaus, ja ennen kuin Allen ehti esittää vastalauseita, Kanda veti hänet lähelle rintaansa tiukalla ja taipumattomalla otteella.

Allen päästi ulos pidättämänsä hengityksen, ja antoi itsensä rentoutua, ollessaan nyt takaisin Kandan käsivarsilla. Hän ei pystynyt ajattelemaan mitään tämän oudompaa. He kaksi, jotka eivät tehneet muuta kuin tappelivat, makaamassa tällä tavalla, rinnakkain samassa sängyssä. Hetken harkinnan jälkeen Allen päätti, että hän yrittäisi tapella vähemmän Kandan kanssa.

Pienen hymyn leikkiessä hänen huulillaan, hän antoi itsensä vajota takaisin tervetulleeseen pimeyden syleilyyn.

oOo_oOo

"Vauhtia nyt, Moyashi."

Allen tunsi hennon välähdyksen muodustuvan silmiensä yllä ja tiesi, että lupaus, jonka hän oli tehnyt aamun aikaisina tunteina, ei säilyisi rikkomattomana kauaa.

Kanda naputti jalkaansa ärsyttävästi huoneen ovella, hiukset taas kerran ylhäällä tutulla poninhännällä, valmiina lähtemään ulos huoneesta heti heräämisen jälkeen tavatakseen Lenaleen.

"Tulen, tulen." Allen murahti kun hän yritti suoristaa liiviään. Hän oli vasta käärimässä hihansuitaan kun hän tunsi epämiellyttävää kiemurtelua hihan sisällä. Hetkeä myöhemmin Timcanpy syösyi esiin ja törmäsi Kandan naamaan raikuvasti läimähtäen.

"Juma-vitun-lauta!" Kanda huusi, heiluen villisti golemia kohti kun se tanssahteli pois, toinen käsi painettuna nopeasti punehtuvalle poskelleen. Allen kihersi ja Kanda katsoi nopeasti häneen, mulkaistakseen pahasti.

"Pidä tuo vitun pallurasi kurissa." Hän murisi.

"Hän ei ole pallura, hän on golemi." Allen painotti, ojentaen toista kättään Timcanpyn laskeutumisalustaksi.

"Pallura, golen, vitun jumalan sanansaattaja! En välitä paskaakaan, mikä se on, kunhan hillitsen sen tai esittelen sen Mugenille."

Allen mulkoili vihaisesti ja ilmeili Kandan mauttomalle ja hävyttömälle kielenkäytölle, mutta oli niin tottunut siihen ettei tehnyt siitä sen suurempaa numeroa.

Timcanpy lennähti pois Allenin sormelta ja tanssahteli Kandan kasvojen ympärillä siipien sekamelskana. Yhdellä helpolla liikkeellä Kanda oli napannut golemin ja nakannut sen työpöytänsä laatikkoon kuin se olisi ollut myrkyllinen kyykäärme.

"Hei!" Allen protestoi kun pöytä kolisi villisti, epäilemättä Timcanpyn halutessa ulos.

"No niin, ala tulla Moyashi tai emme saa yhtään aamupalaa."

Allen puri kieltään estääkseen terävän vastauksensa, kun hänen mahansa päästi kovan murisevan äänen kuin nälkäinen eläin, ja seurasi voitonriemuisesti virnistelevää Kandaa ulos huoneesta.

Hänen aamupalansa odotti Kandan Soban vieressä pöydällä, levottoman näköisen Lenaleen ja Lavin vartioidessa sitä. Heidän huomatessaan suhteellisen terveen Allenin riitelevän Kandan kanssa, heidän ilmeensä vaihtuivat helpottuneisiin.

"Näytät tänään paremmalta." Lavi huomautti kun Alen istui raskaasti alas pöydän ääreen ja alkoi tunkea paahtoleipää suuhunsa.

"Minusta tuntuu paremmalta." Kuului ruuan vaimentama vastaus.

Lavi virnisti leveästi korvasta korvaan, ja Lenalee laittoi kahvimukinsa alas, hymyn leikkiessä hänen huulillaan.

"Sen täytyi olla se suklaapatukka." Lavi kehuskeli. "Sanoinhan et se tekis hyvää."
Kanda tuhahti äänekkäästi ja avasi syömäpuikkonsa. "Olen varma, että se oli juuri se, joka sai hänet tuntemaan olonsa paremmaksi, Baka Usagi. Suklaapatukka."

"En näe sinun auttavan häntä tuntemaan olonsa paremmaksi." Lavi sanoi loukkaantuneena. "Ellei..."

Allen nosti kulmaansa kun hän ravisteli muruja käsistään. "... Ellei?" Hän yllytti, mutta katui sitä hetken päästä.

"Ellette te kaksi nukkuneet taas yhdessä!"

Kanda tukehtui Sobaansa ja alkoi käyttää Heimlichin otteita itseensä, samalla kun Allenin naama lehahti punaiseksi.

Lavi katseli kuolevasta ystävästään toiseen ja näytti vetävän johtopäätöksensä heidän järkyttyneistä ilmeistään. Yhdellä nopealla liikkeellä hän ponkaisi ylös tuolistaan ja osoitti heitä molempia voitonriemuisesti.

"Te nukuitte! Te nukuitte!" Hän käkätti ilkeästi.

Lenalee oli kiireinen takoessaan Kandaa selkään, ja Allen pudisteli päätään salavihkaa.

Viimeisen lyönnin jälkeen Kandan kurkun tukkinut soba tuntui irtoavan ja hän päästi ärtyneen yskäisyn, siepaten Lavin vesilasin pöydältä ja tyhjensi sen seunneissa. Lavi kumartui varmuuden vuoksi jos vaikka hänen rakastamansa Yu-chan aikoisi heittää lasin, mutta Kanda vain pamautti sen äänekkäästi takaisin pöydälle ennen kuin sähisi, "älä tee olettamuksia perustuen sinun puolihuolimattomiin vitun deduktiivisiin voimiin senkin keskinkertainen etsivä!"

Lavi näytti loukkaantuneelta kun hän suoristautui. "Tuo ei ole kovin kilttiä, Yu-chan. Tarkoititko sanoa, että et lohduttanut surkeaa pientä Moyashiasi koko yötä?"

Kuului rikkoutuvan lasin ääni kun aiemmin turvallisesti pöydällä ollut lasi heitettiin Lavia kohti, mutta Lavi väisti.

"Olet aina niin vihainen, Yu-chan. Sinun pitäisi todella tavata joku, joka - Höh, mihin Moyashi meni?" Nopea vilkaisu ylös paljasti tutun valkohiuksisen hahmon pujottelevan tietään ulos muiden ruokalasta lähtevien oppilaisen seassa.

"Hei, Moyashi-chan! Odota minua!" Lavi valitti kun hän säntäsi ystävänsä perään. Lenalee päästi ärsyyntyneen huokaisun, kun hän ja Kanda nousivat jaloilleen ja seurasivat parivaljakkoa.

oOo_oOo

Allenin silmissä päivä oli ohi ennen kuin se alkoikaan, ja hän huomasi ajattelevansa häkeltyneenä, seuratessaan Lavia ja Lenaleeta kaupunkiin, että hän saattoi vihdoin olla sopeutumassa lukioelämään.

Kanda oli 'kohteliaasti kieltäytynyt liittymästä heidän seuraansa' kuten Lavi oli sanonut Allenille, äänessään jotain, mikä olisi voinut olla jäännöksiä hänen arvokkuudestaan, huomioon ottaen, että hänellä oli yhtäkkiä otsassaan yllättävän liila mustelma Kandan 'kohteliaan kieltäytymisen' jälkeen.

"Huomenna on perjantai." Lavi hyräili kovaäänisesti kun he kävelivät kaupungin ydinkeskustan läpi. Hän tuntui olevan hyvällä tuulella tänään, kun hän höpisi yhä uudelleen ja uudelleen, mitä heidän tulisi tehdä tulevana viikonloppuna.

"No, millainen oli ensimmäinen viikkosi Black Order-akatemiassa?" Lenalee kysyi pehmeästi kun Lavi julisti kovaäänisesti - hänen ystäviensä jättäen huomiotta hänen paasauksensa - kuinka kanis päivä tänään oli.

Allen hymyili hänelle lämpimästi. "Luulen, että pärjään ihan hyvin, jollei Komui päästä toista robottia valloilleen." Lenalee päästi hermostuneen naurahduksen ja käänsi katseensa pois kuin sanoakseen, en voi olla siitä niin varma.

"Hei! Katsokaa, tässä kaupassa on ale!" Lavi huikkasi pirteästi, pysähtyen suuren ikkunan eteen.

Lenalee nosti kulmakarvaansa. "Lavi, tuo on kahvikauppa. Et edes juo kahvia."

"Niin, mutta joku päivä saatan juoda ja se on alennuksessa." Lavi korosti alennus-sanaa suurella tunteella ja Lenalee huokaisi, seuraten kuitenkin mielijohteesta toimivaa punapäätä kauppaan.

Kauppa oli täynnä kikattavia teinejä ja Allen huomasi ajattelemattaan nostavansa takkinsa huppua ylemmäs kävellessään sisään, peittääkseen paremmin lumivalkeat hiuksensa ja erikoisen arpensa.

Lavi oli purjehtinut katselemaan jotain, jossa luki etiketti suklaan makuisia kahvipapuja, joka tuntui Allenista hieman ristiriitaiselta.

"Hei, Allen! Tule tänne!" Allen kuljeskeli Lenaleen luokse ja tyttö virnisti hänelle, osoittaen joidenkin hienostuneiden kahvipapujen hintalappua edessään. "Katso, kuinka halpoja ne ovat!"

Allen pudisteli päätään. "Älä tule alennusmyynnin hämäämäksi, Lenalee." Hän varoitti.

Tyttö kurtisti kulmiaan. "Olet niin varovainen rahojesi kanssa, Allen."

"Häh? En oikeastaan... Vanhat tavat istuvat tiukassa, varmaankin..." Hän päästi hermostuneen naurahduksen, mutta hänen katseensa syöksähteli ympäriinsä aivan kuin etsien mahdollisia pakoteitä. "Hei, katso! Tuo tuolla näyttää kivalta! Menen katsomaan!"

Lenalee huokaisi, kun Allen säntäsi pois toisen saarekken luokse.

oOo_oOo

Kanda pystyi melkein tuntemaan, kuinka kynä meinasi napsahtaa poikki hänen armottomassa otteessaan ja hän pakotti itsensä rauhoittumaan. Oli aivan hänen matikan opettajansa tapaista kasata hänelle läksyjä tällä tavalla. Tuntui aivan kuin hän olisi pyytänyt päästä hautaan aikaisemmin.

Yksi tehtävä vielä ja sitten menen meditoimaan hetkeksi, hän lupasi ja päästi hengityksensä ulos. Vain yksi lisää.

Hänen elintoimintojensa herätessä uudestaan, hän katsoi alas paperiin ja yritti keskittyä tehtävään, joka pyysi häntä ratkaisemaan muuttujan x. Hän vastusti lapsellista haluaan ympyröidä tehhtävässä olevan muuttujan.

Tämä on pelkkää paskaa, en pysty tähän! Hän tunsi otteensa lyijytäytekynästä tiukentuva taas nopeasti.

Räks!

Kanda päästi ulvahduksen ja tunsi poskiensa leimahtavan punaisiksi päästämänsä säälittävän äänen takia. Hän katsoi alas käsiinsä ja päästi ärtyneen huokaisun. Hänen tehtäviensä päälle oli roiskunut hieman verta ja pieniä vihreitä muovin palasia oli painunut hänen ihoonsa.

"Siinä menivät läksyni." Hän sanoi inhoten kun hän viskasi kynän jäänteet tuhoutuneen työnsä päälle.

Hän huuhteli veren käsistään kylpyhuoneen lavuaarilla, säpsähtäen kun hän nykäisi pirstaloituneen muovin palasia irti ihostaan ja katseli kuinka se kaikki pyörteili punaisen veden mukana alas viemäriin.

Hänen käsiensä kirvellessä kivuliaasti, hän kumartui alas avatakseen kylpyhuoneen kaapin ja kiskoi ensiapulaukun ulos.

"Häh?" Harmittoman näköisenä, sen takana missä ensiapulaukku oli hetki sitten ollut, nökötti pieni, keltainen purkki.

Kanda pysähtyi hetkeksi ja palasi takaisin muistoissaan. Purkki ei ollut ollut tuolla muutama päivä sitten, kun hän oli muuttanut huoneeseen. Hänen oli täytynyt siirtää ensiapulaukkua tarkistaakseen, josko allas vuosi - mitä se oli tehnyt - joten se oli pitänyt laittaa sinne sen jälkeen.

Ymmällään ja vammansa unohtaneena, Kanda kurotti kaappiin ja veti purkin esiin, kääntäen sen ympäri käsissään. Purkki oli merkitsemätön ja ravistelu sai sen sisällön kolisemaan äänekkäästi.

Uteliaana, hän kiersi purkin kannen auki ja nosti kulmaansa monille pienille. valkeille pillereille purkin sisällä. Paska.

Jos se oli laitettu sinne sen jälkeen, oli vain yksi mahdollinen henkilö, joka olisi voinut laittaa sen sinne.

Allen Walker.

Kuului metallin kilinää ja oven lukko kilahti auki.

"Hei, tulin takaisin, Kanda!" Kuului pirteä huudahdus. "Lavi hankki sinulle kahvia, joten hän antoi sen minulle annettavaksi -."

Allen lopetti puhumisen kun hän huomasi Kandan nojaavan kylpyhuoneen ovenkarmiin näyttäen todella vittuuntuneelta.

"...Kanda?"

Kanda piti kättään ojennettuna ja avasi sormensa. Allenia tervehti tutun näköinen pilleripurkki.

"Mitä nämä ovat?"

Allen katsoi Kandan kovista kasvoista pilleripurkkiin ja takaisin, ja tunsi sydämensä lyöntien hidastuvan.

... Paska. Pillerit tapaavat Kandan. Kanda tapaa pillerit. Te kaksi olette ilmi selvästi yhdistäneet voimanne minua vastaan ja se on oikea ongelma. Nyt, antakaa anteeksi kun mietin tälle pätevää selitystä.


A/N: No niin. Tätä oli vaihteeksi yllättävän mukavaa kirjoittaa. Olen tässä muutamien päivien aikana rakastunut Yulleniin uudestaan, ihan niin kuin rakastuin No.6:n tarinaankin yhdellä viikolla.

Kuten sanoin, seuraavan luvun julkaisusta minulla ei ole mitään hajua. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan sen jossain vaiheessa. Tällä hetkellä aikaani vie kuitenkin oma tarinani, yksi fikki ja koulu... :/

Kiitos kuitenkin! ^^ Nähdään toivottavasti pian!