Jeps. Toinen kappale. Olen ylpeä... Kyllä siitä vielä tulee romanttinen.
Rummutusta, paperiliittimiä ja valeita
Ed yritti keskittyä. Yleensä se ei ollut vaikeaa. Hänhän pystyi keskittymään lukemiseen junan kolinassakin. Mutta nyt, kun hän yritti kirjoittaa raporttiaan uudelleen, hän ei voinut millään sulkea ajatuksistaan yhtä ääntä. Royn sormien tanssia pöydän pintaa vasten.
"Etkö voi olla rummuttamatta?" hän kimmahti lopulta.
Roy oli viimeistellyt työnsä. Hän oli allekirjoittanut jok'ikisen pöydällään lojuneen paperin, mukaan lukien ruokalistan, mainoksen uudesta teatterista ja jostain eksyneen kirjeen Havocin vanhemmilta. Ainakaan Hawkeye ei voisi moittia häntä laiskuudesta.
Hänen tarvitsi vain kiinnittää nippu papereita toisiinsa. Eli paperiliitin kotelostaan ja hän pääsisi lähtemään kotiin, tehtyään "vain" neljä tuntia ylitöitä.
Työpöydän laatikossa ei ollut kotelollista paperiliittimiä, niin kuin siellä vielä aamulla oli ollut. Sen sijaan siellä oli rasiallinen aavistuksen verran mutkalla olevia metallinpätkiä.
"Teräs", Roy murahti turhautuneena.
Ed ryntäsi ovia paiskoen Royn toimistoon.
"Paskiainen! Tiedätkö yhtään, mitä kello on?" hän raivosi. Roy vilkaisi häntä vain ohimennen paperinsa yli.
"Olettaisin, että kaksi iltapäivällä", hän vastasi tyynen rauhallisesti. Tietysti he molemmat tiesivät, että se oli vale. Kello oli kuusi aamulla.
"Sinulla on paras olla jotain tärkeää asiaa!" Ed sanoi äänessään kuolettavan vaarallinen terä. Hän oli nin vihainen, ettei Royn aivan helposti voinut hänätä ärsyttää. Sängystään kolmen sotilaan voimin revitty teini-ikäinen ei ole onnellinen olento.
"Halusin vain toivottaa sinulle hyvää syntymäpäivää", Roy sanoi hymyillen ja laski paperit pöydälleen. Ed mykistyi. Hän oli aivan varma, että Roy tiesi yhtä hyvin kuin hänkin, että hänen syntymäpäiväänsä oli vielä kuukausia.