Ei vieläkään romantiikkaa. Mutta kyllä minä saan sitä vielä kirjoitettua, tarvitsen vain aikaa. Ja viitsimystä ja pari ideaa. Kyllä se siitä vielä.
Tikkukirjaimia, sanajärjestys ja uhkaus
Roy tuijotti synkkänä pöydällään lojuvaa raporttia. Eikö Ed voinut luovuttaa jo?
"Tämä on kirjoitettu tikkukirjaimin", Roy totesi huokaisten ja heilutti ilmassa paperinippua. Ed tunnisti paperit ja hänen silmänsä välähtivät. Ilme pysyi kuitenkin täysin viattomana kun hän selitti:
"Ihan vain jotta saisit selvää."
"Sen lisäksi lauserakenne on käsittämätön. Kuuntele nyt tätä", Roy käski. Hän yskäisi ja alkoi lukea kuuluvalla äänellä. Käytyään läpi alun päiväykset ja muut virallisuudet, hän pääsi varsinaiseen tekstiin.
"Al junaan nousi kanssa minun. Mies kanssamme junassa istui. Epäilyttävä hän jotenkin oli."
Ed ei voinut pidättää nauruaan. Hän painui kaksikerroin tuolillaan ja piteli mahaansa.
Royn kasvoilla häivähti hymy, kun hän katsoi nauravaa poikaa. Mutta hän vakavoitui nopeasti.
"Edward Elric. Tämä on työasia. En katso hyvällä pelleilyä virallisilla papereilla. Myöskään armeijan johto ei hyväksyisi tällaista. Ja ennen kaikkea", hän sanoi madaltaen ääntään uhkaavasti, "luutnantti Hawkeye ei ole mielissään tästä." Ed kalpeni ja nauru kuoli hänen huulilleen.
"Paskiainen. Ethän..."
"Ei. Niin julma minä en ole", Roy sanoi. Suupielet kaartuivat aavistuksenomaiseen virneeseen. Edes Ed ei ollut niin ärsyttävä, että hän olisi halunnut usuttaa Rizaa pojan kimppuun. Ainakaan vielä.