Sain vihdoin jatkettua tätä. Olen ihan tyytyväinen. Anteeksi pitkät tauot päivityksissä, yritän oikeasti parhaani... Koulu ja ... elämä vain vievät aikaani.
Hmm... Onko kukaan lukenut Snow Sceneä tai Syysmyrskyä, eli one-shottejani? Niissä ei ole kommentteja, mutta toivoisin saavani niitä.
Aion lisätä pian vielä kaksi one-shottia, jotka kirjoitin yhdessä ystäväni Terhin kanssa. Sen lisäksi olen aloittanut aivan lostavan crossarin ystäväni Lotan kanssa. Suosittelen sen lukemista, kun alamme vihdoin julkaista sitä. Ja jos Leonardo lukee tätä: en ole unohtanut myöskään sinua! Anteeksi, että kestää. Yritän kirjoittaa pyyntösi valmiiksi heti kun saan inspiksen. Tämän kaiken lisäksi minulla on työn alla ficci Tales of Symphoniasta. Mikä koulu? Mikä elämä?
Toivottavasti tämä kelpaa. Tämä muuttuu söpömmäksi, odottaakaa vain.
Syyllinen?
"Miten oikeastaan pääsit nuo portaat ylös?" Havoc kysyi uteliaana. Hetki sitten poltetun tupakan haju kummitteli vielä voimakkaana Royn vierashuoneessa, vaikka Hawkeye oli avannut ikkunan.
Ed ei osannut vastata. Estääkseen vieraitaan huomaamasta punastustaan hän nosti kädet kasvoilleen ja yski.
Roy saapui huoneeseen mukanaan tarjotin, jolla oli neljä teemukia.
"Todellakin, Havoc, en pidä siitä, että sisällä talossani poltetaan. Jos vielä haluat pitää tupakkatauon, käy ulkona. Savua voin haistella tarpeeksi töissä, en tarvitse sen tuoksua kotiini", hän totesi huokaisten ja laski tarjottimen pöydälle. Hän otti yhden kupin itselleen ja, hetken mietittyään, ojensi toisen Edille.
"On todella epäkohteliasta tulla käymään kutsumatta", Roy kommentoi, kun kaikki joivat voimakkaan tuoksuista mustaa teetä.
"Tulimme vain katsomaan Ediä", Riza vastasi äänensävyllä, joka kertoi, että aihe oli sillä loppuun käsitelty.
"Onko sinulla sokeria? Tämä on karvasta", Ed valitti äänekkäästi.
"Lapset..." Roy puuskahti, mutta lähti takaisin keittiöön hakemaan sokeria.
Kun Roy kävi läpi keittiön kaappeja etsien edes jonkinlaista makeutusainetta, Havoc jatkoi Edin kuulustelemista.
"Onko eversti ollut sinulle erityisen kiltti onnettomuuden jälkeen? Tehnyt palveluksia, joita et olisi odottanut häneltä?"
Ed katsoi alaviistoon ja keskitti kaiken tahdonvoimansa punastumatta jättämiseen. Oli kiusallista edes muistella, kuinka Roy oli kantanut hänet ylös portaita.
"Ei. Kuinka niin?" hän mutisi, mutta Havoc osasi lukea totuuden rivien välistä.
"Vai niin, vai niin. Hän siis todellakin tuntee syyllisyyttä! Mitä hän oikeastaan teki silloin?"
"Milloin?" Ed kysyi hämmentyneenä. Mistä Havoc oikein puhui?
"Niin, sinähän et muista siitä mitään. No, ympäri Keskusta liikkuu huhuja, joiden mukaan hän aiheutti onnettomuutesi jotenkin..." Havoc selitti mietteliäs ilme kasvoillaan.
"Jean..." Hawkeye varoitti ennen kuin Havoc ehti jatkaa sen pidemmälle. Keskustelu kääntyi kukkiin, jotka olivat muuttaneet sairaalasta Royn vierashuoneeseen.
Hetken kuluttua Roy palasi pieni kulhollinen sokeria mukanaan. Hän katseli silmiään pyöritellen, kun Ed lisäsi sitä teehensä.
Kun kaikki olivat juoneet teensä, Havoc ja Hawkeye eivät keksineet syitä viipyä enää pidempään ja lähtivät pikaista paranemista toivotellen.
"Mustang", Ed sanoi terävästi, kun ulko-oven vaimea kolahdus kertoi sen sulkeutuneen vieraiden perässä.
"Niin, Teräs?"
"Mitä sinä päivänä tapahtui? Mitä sinä teit minulle silloin?" Ed kysyi.
Royn kasvoilla kävi katoavan hetken ajan vaikeasti tulkittava ilme. Syyllisyyttä siinä ainakin oli. Ed ei ehtinyt lukea mitään muuta ennen kuin se katosi.
Roy yskäisi, avasi suunsa, sulki sen ja lopulta huokasi.
"Parempi vain, jos et tiedä", hän vastasi viimein. Hän käveli huoneesta, jättäen Edin yksin hengittämään tupakansavun, voimakkaan teen tuoksun ja ulkoa tulvivan viileän iltailman hämmentävää yhdistelmää.
Ed tiesi jo, mitä mieltä hän oli Mustangin syyllisyydestä. Nyt hänen pitäisi vain pakottaa mies kertomaan, mitä tämä oli oikeasti tehnyt hänelle. Hänellä oli jo mielessään hyvä keino.
Jotain sanottavaa tästä, jooko?