AVAIN:
"Puhumista tai kuiskaamista"
"Huutamista"
"Ajattelemista"
*** edellisestä luvusta***
Lääkäri ja kaikki kolme sairaanhoitajaa pitivät todella hyvää huolta Candysta ja Terry rukoili koko ajan Jumalalta, että Candy selviäisi tästä vaarallisesta tilanteesta.
15 minuuttia hotellilta lähtönsä jälkeen he saapuivat St. Luken sairaalaan…
Luku 3 Valo pimeydessä
On kulunut viikko siitä illasta, kun Susanna ajautui puukottamaan Candya hotellilla omassa kateuden puuskassaan. Nyt hän oli St. Joannan sairaalassa psykiatrisella klinikalla. Hänen äitinsä - Melissandre Marlowe - alkoi hiillostaa (AN: ei siis kirjaimellisesti) Candya ja Terrya pahasti heti kun hän kuuli mitä oli tapahtunut tuona kohtalokkaana yönä. Ja Susanna oli erittäin hysteerisessä mielentilassa. Hän huusi Terryn nimeä unissaan ja kertoi jokaiselle tapaamalleen henkilölle, että paha noita nimeltään Candy oli varastanut Terryn häneltä, joka oli hänen "aviomiehensä", mikä ei ollut totta alkuunkaan.
Onneksi poliisit olivat suojelemassa Candya ja Terrya Susannalta ja hänen äidiltään. Ja hyväksi onneksi Candy oli turvassa hengenvaaralta kolmessa päivässä, joten hän ja Terry muuttivat asumaan New York'iin Terryn äidin Eleanor Baker'in kanssa, koska vain hyvin harvat ihmiset tiesivät totuuden asiasta, että kuuluisa Amerikkalainen näyttelijätär oli itse asiassa Terryn äiti. Ainoastaan herra Hathaway, lääkäri ja sairaanhoitajat St. Luken sairaalasta sekä poliisit tiesivät koko totuuden. Joten Candy ja Terry tulisivat olemaan turvassa niin kauan kuin kukaan "väärä henkilö" ei löytäisi heidän uutta "paikkaansa". Siispä edes Terryn isä Richard Grandchester ei tiennyt totuutta koko tilanteesta (muistakaa että Terryn vanhemmat ovat eronneet).
Mutta… sen suuren riskin vuoksi että Susanna ja hänen äitinsä löytäisivät heidät, he eivät astuneet ulos Eleanorin talosta muuten kuin vain silloin kun heidän oli oikeasti aivan pakko tehdä niin. Ja joka kerta heillä oli yllään jonkinlainen valeasu ihan vain varmuuden vuoksi.
Susanna oli raivoissaan kun hän kuuli että Candy ja Terry olivat kadonneet. Hänen äitinsä etsi heitä kaikista mahdollisista paikoista jotka hän tiesi/ tunsi, mutta hän ei vain kyennyt löytämään heitä yhtään mistään. Hän ajatteli että hänen tyttärensä tila oli kokonaan Candyn syytä, mutta hän ei ymmärtänyt/ käsittänyt sitä tosiasiaa, että itse asiassa Susannalla oli sairas pakkomielle Terryä kohtaan ja hän tarvitsi apua sen asian kanssa.
Candy puolestaan oli todella huolissaan siitä tosiasiasta, että Susanna ja hänen äitinsä Melissandre saattaisivat löytää heidät jotain kautta. Tietysti se johtui ihan oikeasta syystä, mutta koska he olivat poliisien suojeluksen alla, hän rauhoittui vähäsen.
Mutta Eleanor, hän oli enemmän kuin kauhistunut kun hän sai tietää totuuden tästä tilanteesta. Hän itse asiassa lopetti näyttelemisen ja teki kaikki mahdolliset asiat auttaakseen omaa poikaansa ja hänen kihlattuaan tässä kokonaisuudessaan hirveässä tilanteessa.
Herra Hathaway antoi lupauksen, että hän pitäisi Terryn mukana näyttelijä-seurueessaan, ja tämä voisi palata takaisin töihin sitten kun Susannasta ja hänen äidistään ei olisi enää vaaraa. Terry, Candy ja Eleanor olivat erittäin kiitollisia tämän asian johdosta.
"Candy, kuinka sinä voit?" Terry kysyi huolestuneena Candylta kun tämä oli lepäämässä Eleanorin vierashuoneessa, josta oli tehty hänen huoneensa toistaiseksi.
"Väsyttää ja heikottaa," Candy vastasi hiljaa.
"Voi sinua rakkaani. Minä toivon että voisin tehdä jotain enemmän sinun vuoksesi," Terry sanoi itkien.
"Terry, älä ole niin ankara itseäsi kohtaan. Minä toivun kyllä, ihan varmasti. Se vain vie jonkin aikaa," Candy vastasi suudellen Terryä tämän huulille.
"Candy, minä rakastan sinua niin paljon. Enkä minä pidä siitä ajatuksesta että sinulla on kipuja," Terry kuiskasi pidellen Candya käsivarsillaan.
"Minäkin rakastan sinua Terry. Pyydän älä huolehdi, minulla ei ole minkäänlaisia kipuja. Minun pitää vain levätä," Candy vastasi hymyillen hiukan.
"Selvä, jos sinä sanot niin," Terry sanoi.
Sitten he kuulivat että joku koputti oveen.
"Sisään," Candy vastasi.
"Hei Candy! Kuinka sinä voit?" Eleanor kysyi astuen sisään huoneeseen.
"Hei Eleanor! No… minua väsyttää ja heikottaa, mutta minä toivun kyllä," Candy vastasi.
"Voi sinua kultaseni. Miten joku voi tehdä jotakin niin kauheaa sinulle?" Eleanor kysyi halaten Candya lämpimästi ja hellästi.
"Minä en vain tiedä. Sitä on niin vaikea ymmärtää miksi niin monet ihmiset vihaavat minua. Minä en ole tehnyt mitään väärää kenellekään," Candy itki sydäntä särkevän surullinen ilme kasvoillaan.
"Candy me tiedämme että sinä et ole tehnyt mitään väärää kenellekään. Ne ihmiset jotka vihaavat sinua ovat täydellisiä idiootteja. Sinun pitää vain muistaa että minä rakastan sinua ja minä en ikinä, milloinkaan jätä sinua enää rakkaani," Terry sanoi halaten ja suudellen Candya.
"Kiitos Terry. Minä rakastan sinua niin paljon," Candy vastasi painaen itsensä Terryn rintakehää vasten.
"Voi sinua Candy. Sinä olet niin mukava tyttö, ihan kuin enkeli tai jotain," Eleanor sanoi vihaten Susannaa siitä kaikesta mitä tämä oli tehnyt Candylle ja Terrylle ja heidän onnelleen.
"Kiitos Eleanor. Toivon, että minulla olisi (ollut) äiti niin kuin sinä," Candy vastasi itkien yhä.
"Candy, sinä voit kutsua minua äidiksi, jos haluat," Eleanor hymyili.
"Kiitos äiti," Candy kuiskasi halaten Eleanoria lämpimästi.
"Ei kestä kiittää Candy," Eleanor vastasi antaen Candylle äidillisen halauksen.
Terry katsoi heitä ja hän oli onnellinen Candyn ja oman äitinsä puolesta. Hän tiesi että Candylla ei ollut äitiä, joten hän oli vain iloinen kun hän pystyi "lainaamaan" äitiään Candylle.
"Oh ai niin, minä pyysin isä Lukea Saint Thomasin kirkosta tulemaan ja vihkimään teidät huomenna puoli kahdelta (AN: eli kello 13:30) iltapäivällä, sopiiko se teille kahdelle?" Eleanor sanoi meidän rakastavaisillemme hellästi.
"Kyllä, kiitos äiti," meidän parimme vastasi.
"Se asia onkin sitten selvä. Candy, minusta sinun kannattaisi levätä niin paljon kuin mahdollista, niin sinä et tunne oloasi niin heikoksi huomenna," Eleanor sanoi lohduttavasti hymyillen.
"Selvä. Mutta, minulla ei ole valkoista mekkoa mukanani," Candy sanoi alakuloisena.
"Älä huolehdi siitä kultaseni. Minulla on muutamia kauniita valkoisia mekkoja ja sinä voit lainata yhtä niistä jos sinä haluat," Eleanor vastasi hymyillen.
"Kiitos äiti. Toivottavasti kaikki menee hyvin meidän pienissä häissämme," Candy vastasi kun Eleanor astui ulos huoneesta.
"Candy, lepää jonkin aikaa. Tarvitset sitä huomista varten," Terry sanoi suudellen kihlattuaan huulille.
"Minä halusin auttaa sinua ja äitiäsi kotitöissä ja muissa sellaisissa asioissa," Candy voihkaisi.
"Candy, minä tiedän että sinä haluat tehdä sen, mutta sinun pitää levätä, niin että sinä voit toipua kokonaan," Terry sanoi huolestuneena Candylle.
"Selvä, minä lepään jonkin aikaa," Candy vastasi lopulta.
"Niin sitä pitää," Terry hymyili suudelleen Candya uudelleen.
"Ainakin me olemme menossa naimisiin ja se on valo pimeydessä," Candy kuiskasi ennen kuin hän vajosi uneen Terryn käsivarsille.
"Niin, se on valo pimeydessä," Terry vastasi suudellen hänen kasvojaan hellästi. "Minä rakastan sinua niin paljon Candy…"
Luku 3 päättyy tähän.
Jatkuu…
Kirjoittajan kommentti: Tiedän että tämä käännöstyö on välillä aika hidasta, mutta jatkan sitä aina kun vain jaksan ja ehdin. Toivottavasti tällekin käännetylle tarinalle löytyy edes pari lukijaa.
AN= Authors note eli kirjoittajan kommentti
Terveisiä Turusta
Enkelisisar