Täällä ollaan taas, tällä kertaa LietPolin kanssa. :3 Varoituksina angstausta ja pieni maininta verestä.
Minä olen kunnossa
Täyden kuun heikko valo siivilöityy läpi kevyiden ikkunaverhojen. Se valaisee huonetta juuri sen verran, että sen ainoa kaluste, vanha ja kulunut sohva, näkyy. Sillä istuu kaksi hahmoa.
Liettua ei lakannut silittämästä Puolan vaaleita hiuksia, vaikka toinen olikin jo kauan sitten nukahtanut liettualaisen olkapäätä vasten.
Liettua painoi kasvonsa ystävänsä hiuksiin. Hän hengitti tuoksua syvään ja hymyili tuntiessaan siinä loppukesän peltojen luonnollisen tuoksun. Liettua yritti muistaa tuoksun ja säilyttää sen sydämessään, vaikka tiesikin sen olevan turhaa. Veren rautainen haju olisi liian vahva, kuten aina ennenkin.
Silti olisi pakko yrittää. Liettua kohotti kasvonsa ja nosti kätensä taas silittelemään toisen kultaisia hiuksia. Toisella kädellään hän silitteli Puolan kämmenselkää. Tämän käsi lepäsi hänen reidellään. Hetki oli epätäydellisyydessään niin täydellinen, että Liettua tunsi miltei tukehtuvansa. Hän nautti Puolan läheisyydestä ja yritti hengittää tasaisesti.
Äkkiä hän henkäisi terävästi ja tuskan kyyneleet tulvahtivat hänen silmiinsä.
Kun Puola heräisi, hän ei olisi siinä. Kukaan ei suutelisi puolalaista otsalle eikä toivottaisi hyvää huomenta puolaksi tai liettuaksi.
Kun Puola heräisi, hänet olisi viety takaisin "kotiin", takaisin Venäjän taloon.
Liettua pakotti itsensä silittämään ystävänsä hiuksia tasaisesti ja rauhallisesti, vaikka hän tunsi halkeilevansa kuin munankuori, sellainen joka on jo rikki mutta ei suostu tekemään siitä totta ja tukeutuu itseensä, omiin rikkinäisiin palasiinsa.
Ja taas täydellinen epätäydellisyys painoi hänen kurkussaan raskaana ja karvaana, kyynelten makuisena.
Silti siinä oli jotakin niin ihanaa ja kevyttä, että Liettua tunsi hengittävänsä vapaasti huolimatta ikävästä, joka kasvoi jo hänen sisällään vaikka Puola oli yhä hänen sylissään. Huolimatta pelosta, joka sai hänet jo nyt kalpeaksi vaikka hän ei vielä ollut Venäjän luona.
Puola liikahti unissaan ja mutisi jotain. Liettua kumartui kuullakseen vieraskieliset sanat tarkemmin.
"Są wy w porządku?" Liettua hymyili. Puolako kysyi joltakin, että oliko tämä kunnossa?
Liettua kumartui ja painoi huulensa kevyesti toisen poskelle. Siitä hän siirtyi tämän korvalle.
"Minä olen kunnossa. Minä olen aivan kunnossa."
Kun Puola heräisi hän ei olisi siinä enää.
Nouseva aurinko valaisee saman huoneen, joka yöllä oli niin pimeä. Sohva on huoneessa edelleen, mutta nyt sillä istuu vain yksi olento, joka on kietonut käsivartensa polviensa ympärille ja nytkähtelee nyyhkytysten tahdissa.
Voi eii... Minun pieni teiniromanssiparitukseni. D : Mitä minä olen mennyt tekemään? Ja olipas lyhyt. o.o
"Są wy w porządku?" on puolaa ja tarkoittaa "oletko kunnossa?"
Kiitokset kaikille kommentoijille! *hug*
SahPa: Kiitos. ^^ Semmoinen "katkeransuloinen" oli tarkoituksenakin. Niin ja kiitos neuvoista.
Liibooboo: Aww, kiitokset. :) Tuollaista reaktiota vähän hainkin, kiva jos onnistui.